G: Puhelu, jota et koskaan unohda?
Itse en unohda koskaan sitä puhelua, jossa äitini ilmoitti isäni nukkuneen rauhallisesti pois.
Tuota puhelua osasi jo odottaa ja heti, kun näin puhelimen näytössä äitini nimen, tiesin välittömästi mitä asia koskee. Oloni oli ollut muutenkin kumman rauhallinen koko aamun ajan.
Muistan jopa mitä olin tekemässä tuolloin, kun äitini soitti. Olin lastenvahtina ja olin juuri pesemässä hoidokkinen kakkapeppua.
Muistan myös, kuinka helpottunut olo mulla oli. Isäni oli saanut viimeinkin rauhan ja tuskat olivat ohi. Isäni oli viimeinkin antanut Kuolemalle periksi.
Kommentit (73)
Eli hän siis ilmoitti, ettei päästä äitiäni lähtemään 30-vuotisesta avioliitosta hengissä.
Nykyään, noin 8 vuotta tuosta puhelusta, äitini elää yksin, tasapainoista elämää ja isäni on katkeroitunut idiootti kusipää joka ei edelleenkään ymmärrä mitä vikaa siinä on jos aviomiehellä on koko ajan toinen nainen tai suhde päällä.
sateisena aamuna, että hänen miehensä (kunnollinen perheenisä) oli löytänyt uuden naisen ja jätti perheensä.
Pari päivää sen jälkeen tuli puhelu, että myös minun miehelläni oli toinen..jalat meni alta, kädet tärisivät.
Siskoni soitti ja kertoi isäni kuolleen ( tapaturmaisesti)
Äiti soitti, että isäni on kuollut.
- Soitto lapsettomuusklinikalle, jossa meitä oli hoidettu jo pidemmän aikaa. Olin jo niin tottunut niihin, kyllä tämä nyt ikävä kyllä on negatiivinen -puheluihin, että kun sain puhelimessa kuulla olevani raskaana, niin sydän löi kuin moukari.
- Olin ajamassa Tampereelta Helsinkiin, kun serkkuni soitti, että hänen aviomiehensä (30v) oli kuollut hetki sitten. Pakko oli pysäyttää auto moottoritien laitaan ja itkeä.
- Äitini soitti, että mummo on saanut sydänkohtauksen. Lähdin samantien sairaalaan, mutta en ehtinyt ajoissa.
Aamulla klo 5.30 soi puhelin, soittivat sairaalasta että 55-vuotias isäni menehtyi syöpään, sairastettuaan vain pari kuukautta. Tämä puhelu jää varmasti ikuisesti mieleeni. Elämänpituinen ikävä jatkuu.
Marraskuu vuonna 1999 olin sunnuntai aamuna nukkumassa, aitini soitti ja kertoi saaneensa puhelun sairaalasta jossa kysyttiin onko han XX:n vaimo ja kuulostaako tama henkilo tutulta? Olivat loytaneet isani parkkipaikalta helsingista, yrittivat lammitella hanta, ruumiinlampo oli todella alhainen... sanoivat etta katsellaan mita tasta tulee...
Makasin sangyssa keskenmenon jalkimainigeissa, juuri kotiutunut sairaalasta. Aitini soitti ja kyseli kuulumisia, aloin itkemaan ja han luuli etta esikoisellemme on sattunut jotain tms. En ollut kertonut hanelle viela raskaudesta. Km tapahtui rv10.
Ystäväni kuoli syöpään, kun olin 28-vuotias. Meillä oli pitkät jäähyväiset. Kun sitten 1,5 vuotta myöhemmin täytin 30, ystäväni äiti soitti minulle ja sanoi, että hänen tyttärensä oli ohjelmoinut ennen kuolemaansa äitinsä kännykkään viestin, että muistaa soittaa minulle ja onnitella, kun täytän 30. Sitä puhelua en kyllä unohda ja vieläkin tulee kyyneleet silmiin, kun ajattelin, että hän tiesi, ettei elä enää silloin ja silti ajatteli minua.
Minä löysin isäni asunnostaan kuolleena, makaamassa alasti verilammikossa.
Huoltomies oli päästänyt minut sisälle koska ei ollut avaimia, enkä ollut saanut isää kiinni moneen päivään.
Shokista hieman selvittyäni minun piti soittaa mummolleni eli isäni äidille(84v) ja kertoa, että hänen ainut lapsensa on kuollut.
Siihen puheluun liittyvää ahdistuksen tunnetta on koskaan unohda- samaten kun en sitä näkyä mikä minut isän asunnossa kohtasi.
Nenne
Ystäväni kuoli syöpään, kun olin 28-vuotias. Meillä oli pitkät jäähyväiset. Kun sitten 1,5 vuotta myöhemmin täytin 30, ystäväni äiti soitti minulle ja sanoi, että hänen tyttärensä oli ohjelmoinut ennen kuolemaansa äitinsä kännykkään viestin, että muistaa soittaa minulle ja onnitella, kun täytän 30. Sitä puhelua en kyllä unohda ja vieläkin tulee kyyneleet silmiin, kun ajattelin, että hän tiesi, ettei elä enää silloin ja silti ajatteli minua.
Mulla on myös aika tyypillinen kuoleman viesti, eli mieheni soitti ja kertoi yhteisen ystävämme kuolleen äkilliseen sairaskohtaukseen 25-vuotiaana. :(
Toinen puhelu on vähän kevyempää kaliiberia: Exäni soitti ensin eropuhelun, mitä olinkin odottanut, en vain ollut itse saanut aikaiseksi sitä soitettua. Mulle jäi hyvä mieli, että olimme pitkän vaikean kauden jälkeen saatu kuitenkin erottua sovussa ja yhteisymmärryksessä. Samana iltana exä soitti ja haukkui mut kylmäksi tunteettomaksi akaksi, kun en edellisessä puhelussa alkanutkaan vaatia häntä jäämään ja itkemään perään, niin kuin hän oli olettanut! Ero oli sittenkin yhteensopiva koko suhteen kanssa...
Mulla ainakin syy siihen, että muistamani puhelut ovat negatiivisia on se, että parhaat uutiset olen melkein aina kuullut kasvotusten. Hyvät asiat ihmiset yleensä haluaa kertoa kunnolla ja rauhassa, ei hätäisesti puhelimessa.
Siihen löytyy selitys. Ihmisen aivot ovat rakentuneet niin, että kaikki mikä herättää esim.pelkoa, kauhua.... tallentuu ihmisen mieleen syvästi. Hajut, maut, tunnelma jne... voivat painua niin syvälle ihmisen mieleen, että ne aiheuttavat jopa fobioita.
Ihmisen ensimmäinen muisto varhaislapsuudesta kietoutuu negatiiviseen tapahtumaan. Olet esim. satuttanut itsesi joka on herättänyt pelkoa tai kuva joulupukista on piirtynyt mieleen olitko kiltti vai tuhma, voit jopa tuntea kuusen tuoksun. Näin ihmisen mieli toimii, Suurta tunnekuohua herättävät asiat taltioituvat muistiin pysyvästi ja nämä muistikuvat saattavat aiheuttaa meissä myöskin henkisiä sairauksia.
sairaalasta soitettiin että isäni on yrittänyt itsaria ja tuotu sinne. ja toinen kun poikaystävä jätti puhelimessa ja olin kaupungilla ja aloin itkeä keskellä kauppaa
Olin juuri silloin Tampereen Stokkalla vaateostoksilla. Sen puhelun jälkeen lähsin nopesti kämpälleni, tuntui uudet vaaattet aika turhilta..
Olin töissä , kun sain yläkerran naapurilta puhelun.
Meidän koti paloi, palomiehet tulivat juuri. Koira, kissat, kanit, oravat ja hamsteri kuolivat, meille jäi vaatteet jotka olivat päällä.
Silloin muuttui elämä.
töihin, että olin saanut kovasti toivomani opiskelupaikan, jota en uskonut koskaan saavani koska sisään oli todella vaikea päästä. Loppu työpäivä meni aivan sekavissa tunnelmissa kun mietin miten elämä muuttuu.
Muistan myös viimeisen puhelun isäni kanssa.
Siskoni soitti keskellä yötä, että hänen miehensä on kuollut tapaturmassa.
Veli soitti, että nyt pitäisi lähteä, jos haluan ehtiä äidin kuolinvuoteen viereen.
vuokra-asuntofirmasta soitettiin ja tarjottiin yllättäen asuntoa. Muistan myös, miten soittivat alueen pk:sta ilmoittivat, että esikoinen saa sieltä paikan. Tuntui siltä, että elämän palaset loksahtivat paikoilleen.
eikä selviämisestä ole tietoa. Onneksi kaikki meni loppujen lopuksi hyvin. Valvoin kuitenkin koko yön shokissa.
Ja kaksi sellaista puhelua, joita olen ollut paikalla kuuntelemaasa, en puhelimessa:
Miehen veljen puhelu anopilleni, jossa hän kertoi, että vauva on kuollut kohtuun ja vaimo joutuu synnyttämään kuolleen vauvan (rv 32).
Miehen serkun puhelu äidilleen, että hän on löytänyt veljensä (lapsemme kummisedän) kuolleena kotoaan.
että ei tule meille vauvaa vieläkään. Raskaus oli kohdunulkoinen. Muistan vieläkin miltä ilma tuntui ja miltä tuoksui klinikan rappukäytävän alaosassa. Muistan mitä sanoin ja mitä mies sanoi.
Muistan myös kaikki ne "surunvalittelupuhelut" tähän liittyen. Harva pystyi mitään sanomaan, kaikki itkivät.
Muistan myös, kun veli soitti mulle että äiti on saanut jonkun kohtauksen ja on sairaalassa. Olin silloin koulussa. Onneksi kyse ei ollut lopulta pahemmasta.