G: Puhelu, jota et koskaan unohda?

tulevaa lastaan. Itkin sen puhelun aikana ja jälkeen ilon kyyneleitä kaverini puolesta. Olivat jonottaneet adoptiolasta monta vuotta.

Kiitos kun kerroit mitä äidillesi tapahtui, minun äidilläni taisi olla samanlainen tilanne. Hänellä oli pahoja hengitysvaikeuksia siinä vaiheessa, kun tilasimme hänelle ambulanssin. En tiedä eivätkö lääkärit heti ymmärtäneet tilanteen vakavuutta? Itse yritin hätääntyneenä saada äitiäni teho-osastolle samantien. Häntä hoidettiin kuitenkin päivä ensihoidossa ja hänelle tehtiin kaikenlaisia toimenpiteitä ja lääkkeitä annettiin suoraan suoneen. Lääkkeet eivät tehonneet ja tulehdus levisi kudoksiin.

Olimme hänen kuolinvuoteellaan loppuun saakka ja kuiskasimme äidin korvaan teho-osastolla viimeiset sanat itku kurkussa ja sitten annoimme luvan hoidon lopettamiseen, 15minuuttia sydän jaksoi vielä sykkiä ja sitten hänen elämä päättyi :*(. Lapsenlapset surevat rakasta mummoaan päivittäin. Meillä on ollut todella vaikeaa toipua hänen menetyksestä.



Hienoa, että äitisi selvisi, rutista häntä lujaa!!



Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Molemmat liittyvät ex-mieheeni. Eka puhelu oli kun ex- mieheni soitti vahingossa väärään numeroon ja se tuli minulle. Juteltiin tosi pitkään ja siitä se sitten lähti.



Viiden vuoden yhdessä asumisen jälkeen sain taas puhelun poliisi soitti. Mieheni oli tutkintavankeudessa. Se tuli täytenä yllätyksenä. Niin kuuliainen kansalainen kuin oli. Tutkintavankeuden jälkeen muutimme erillemme.

läheiseni soitti että heidän vauvallaan on syöpä, siitä aikaa nyt 5v ja "vaavi" sairastaa edelleen mutta elää vammoistaan huolimatta normaalia elämää.



samaa lasta koskeva toinen puhelu:

vauva selvisi leikkauksesta jossa hänen elintoiminnot pysäytettiin ja siirrettiin koneen varaan



ja vielä:

joka puolen vuoden välein kun lapsi on tutkimuksissa ja kuulee kuinka kaikki on edelleen samanlailla kun ennen (siis iloinen asia, paremmaksi ei voi tulla tämän kohdalla uutiset)

Ensimmäinen oli puhelu ex:n isältä (olimme vielä yhdessä). Kuulimme että hän itkee hysteerisesti ja puhuimme hänelle. Hän ei kuullut meitä. Muutama tälläinen puhelu putkeen, kunnes kolmannella kerralla virallinen ääni puhelimessa kertoo että äitisi on kuollut tapaturmaisesti ja isäsi toivoo että tulisit paikalle. Ex:n äiti oli jäänyt kuorma-auton alle :(



Toinen puhelu oli syksyllä 2002 (odotin ainokaistani), äitini ilmoitti että mummulla on alzheimer. Muutama viikko sitten tuli sitten puhelu, mummu on nukkunut pois. Aivan kamala sairaus en edes pahimmalle vihamiehelleni sois!



Mielessä on myös kun suuri vyyhti alkoi selvitä leikittyäni salapoliisia muutaman puhelun; kävi ilmi että ex:llä on toinen.

kun veljeni soitti pitkästä aikaa toiselta paikkakunnalta puhelinkopista, itki ja puhui sekavia. Tajusin hänen olevan psykoosissa (ei ollut ennen ollut). Sovimme että yrittää etsiä (oli eksyksissä) terveyskeskuksen jotta pääisisi psykiatriseen sairaalaan. Raha loppui.



Hän soitti viiden tunnin kuluttua suljetulta.

ja kertoi, että isä oli hetki sitten kuollut. Tuli kyllä ihan puun takaa, luuri putosi kädestä ja putosin polvilleni olohuoneen matolle.

ja sanoi että veljeni on narkkari. Kaksi päivää myöhemmin sain soiton että veli kuollut, yliannostukseen.

noin puoli tuntia aiemmin, kun synnytyssalin puhelin soi. Kätilö vaan hoki meille (mulle ja exälle) että vastatkaa nyt, teille se puhelu on. Minä siinä yritin selittää että ei se nyt meille voi olla kun ei kukaan tiedä että ollaan täällä. Exä vastasi siihen kuitenkin ja siellä oli mun veli. Soitti että joko on vauva syntyny. Tyttö meni isänsä sylissä kylpemään ja mä juorusin synnytyspöydällä veljeni kanssa =)



Tässä ei kylläkään ole kyse mistään henkisestä yhteydestä. Siskoni oli soittanut veljelle kun mulla ei ollu puhelin päällä. Yhteistuumin ne oli päätelly että olen synnyttämässä ja sit veli oli päättäny soittaa sairaalaan. Ei kuitenkaan ollu "kehdannu" soittaa moneen tuntiin. Sitten vasta soitti kun vaimonsa oli näpytelly puhelimeen sairaalan vaihteen numeron ja antanu puhelimen veljelle kun se jo hälytti.

Mä muistan kun vastasin meidän lankapuhelimeen, kun isäni soitti mökiltä, että oli löytänyt kissansa kuolleena. Muistan sen kun järkytyin siitä kun iso mies itki.



Muistan myös kun isäni soitti ja kertoi että mummo oli kuollut. Olin silloin koulussa. Se nyt kyllä oli silloin jo odotettavissa.

soittivat sairaalasta että, patti oli etäpesäke, pitää tulla välittömästi sairaalalle.

sairastanut äitini oli viety vatsan toimimattomuuden vuoksi. Äiti ei pystynyt enää siinä vaiheessa puhumaan ja vaikka oma hoitaja oli mukana häntä oli pidetty liian kauan selällään/oik kyljellään jossa ei pystynyt kauan olemaan koska alkoi muuten tukehtumaan omaan limaansa. Nuori lääkäri selosti minulle tilannetta ja kysyi haluaisinko että äiti saisi lähetteen keskussairalaan, yht'äkkiä kesken puhelun lääkäri sanoi että nyt tuli hätätilanne ja jätti puhelimen. Oma hoitaja tuli siihen tilalle ja kertoi että äiti oli mennyt hengittämättömäksi- huusin (olin keskellä katua) puhelimeen että äidillä on hoitotestamentti ja elvytyskielto EI SAA ELVYTTÄÄ- ja sen oma hoitaja huusi sinne lääkärille. Mitä tapahtui- elvyttivät silti vaikka kaikissa papereissa merkitä asiassa. Nuori lääkäri ei uskaltanut jättää terminaalivaiheen potilasta elvyttämättä. No saatiin vielä muutama viikko lisäaikaa (ei kylläkään laatuaikaa) äidin kanssa...

1. Läheiseni oli tehnyt itsemurhan.

2. Toinen, vielä läheisempi, oli murhattu.



Nämä mielelläni vaikka unohtaisinkin, mutta muistan sanasta sanaan, tuoksusta tuoksuun, ajatuksesta ajatukseen. Valonkin muistan, säätilan, kaiken.