Millainen ihminen jättää menemättä lähiomaistensa hautajaisiin?

Itse en osallistu mihinkään hautajaisiin,omat on valitettavasti pakolliset.

Jehovantodistaja ei mene, jos kuollut omainen oli syystä tai toisesta lähtenyt jehovantodistajien lahkosta. Karttamisrangaistusta ei lopeta edes kuolema. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en mennyt isovanhempieni hautajaisiin, koska en kokenut heitä tarpeeksi läheisiksi, että olisin välittänyt mennä. En oikeastaan edes surrut heidän poismenoaan, vaikkakin oli se kevyesti haikeaa ajatella jonkun kuolleen.

En usko, että kenenkään erityisesti kannattaa mennä hautajaisiin, jos ei koe sitä itselleen arpeelliseksi. Hautajaiset ovat vainajasta välittäneitä varten enemmän, kuin vainajaa itseään varten. On vain muutama ihminen, jonka hautajaisiin ylipäätään vaivautuisin lähtemään.

Kuulostat serkuiltani isovanhempien eläessä lahja- automaateiksi kelpasivat tai jos jotain hyötyä muuten ei mitään kiinnostusta toinen varasti isovanhemmilta yllättäin hautajaisissa ei näkynyt.

Sellainen joka on koronakaranteenissa.

Sellainen jolla ei ole rahaa matkustaa pitkän matkan päähän hautajaisiin, eikä hankkia hautajaisvaatteita.

Sellainen joka on jo pitkään ollut täysin erillään lähiomaisistaan.  Miksi hän siis menisi hautajaisiinkaan, eihän hän enää sitä ihmistä siellä elävänä tapaa.

On useita syitä, miksi ei mene tai ei voi mennä edes lähiomaisen hautajaisiin.

Itse tiedän yhden niin herkän ihmisen, ettei hän yksinkertaisisesti kestä hautajaisia. Ei hautajais seromoniaa kirkossa, ei kukkien laskemista eikä surevia ihmisiä.

Ei me ihmiset olla kaikki samanlaisia.

Esimerkiksi, jos ei tuntenut tai ollut tekemisissä lähiomaisen kanssa. Sairauskin voi estää. Hautajaiset ovat läheisten hyvästelyä varten, voi jättää hyvästit vainajalle niin halutessaan. Mutta voi muistella myös kotona yksikseen, jos haluaa. Minulle ei järjestetä hautajaisia ollenkaan, joten tätä ei kenenkään tarvitse kohdallani pohtia.

Eipä nuoret käy mummoja ja vaarejaan saatikka tätejä ja setiä katsomassa sairaalassa tai palvelutaloissakaan.

Siihen pisteeseen arvoissa näemmä tultu ettei edes haluta jäähyväisiä jättää hautajaisissa.

Miettikää itse pahimmalla hetkellä iäkkäänä, jos puolisosi kuolee, eikä kukaan halua tulla hautajaistilaisuuteen kanssasi.

Kun ei vaan tykätty siitä ja siitä sukulaisesta.

Saatikka, että tarjottaisiin apua kodin tyhjennyksessä, jos tarvetta siihen.

En menisi koskaan kenenkään hautajaisiin mutta pakko on, koska menemättä jättämistä katsottaisiin kieroon. Hautajaiset on masentavia ja ahdistavia. Haluaisin surra omassa rauhassa, en vollottaa silmiä päästäni monta tuntia (niin käy aina).

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä? Ketä se paikalla olo hyödyttää?

Voi olla kohtelias ja hyvätapainen. Esimerkiksi kummien hautajaisiin usein kutsutaan kummilapset( =aikuiset jo usein). Se on ikäänkuin oikeus ja velvollisuuskin osallistua, vaikkei kovin läheisiä oltaisi.

Näin minun mielestäni. Sama seuralaisena puolisolle hänen sukulaisten hautajaisiin osallistun tukeakseni.

Työpaikalla usein joku/jotkut henkilökunnasta osallistuu työkaverin hautajaisiin - näin on tapana, mutta vainajahan ei välttämättä ole läheinen, saati sukua...

Vierailija kirjoitti:

Miten kirkkoon kuulumattomat haudataan? Pahvilaatikossa jonnekin pellolle?

Rahalla saa kirkoltakin. Minut pannaan samaan hautaan äitini kanssa, vaikka en kirkkoon kuulukaan. Tiedän siis jo loppusijoituspaikkani.

Minä meinasin jättää, koska hoidin yksin vainajan asiat hautaan asti ja huolehdin hänestä. Muut ei tehneet mitään, hautajaisiin kyllä tulivat, en olisi jaksanut katsella heitä.

Toki menin, kaveri puhui järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Eipä nuoret käy mummoja ja vaarejaan saatikka tätejä ja setiä katsomassa sairaalassa tai palvelutaloissakaan.

Siihen pisteeseen arvoissa näemmä tultu ettei edes haluta jäähyväisiä jättää hautajaisissa.

Miettikää itse pahimmalla hetkellä iäkkäänä, jos puolisosi kuolee, eikä kukaan halua tulla hautajaistilaisuuteen kanssasi.

Kun ei vaan tykätty siitä ja siitä sukulaisesta.

Saatikka, että tarjottaisiin apua kodin tyhjennyksessä, jos tarvetta siihen.

Voin itse palkata ammattilaiset kodin tyhjennykseen. Ei tarvitse olla pummi ja hyödyntää sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Miten kirkkoon kuulumattomat haudataan? Pahvilaatikossa jonnekin pellolle?

Etkö tiennyt, että meidät kirkkoon kuulumattomat jauhetaan lasten ja vanhusten ruuaksi? Myös lemmikkieläinruokatehtaat ottaa vastaan meidän maalliset jäännökset.

Minua ei kiinnosta mitä muut ajattelee siitä etten mene hautajaisiin. Siinähän pohtivat pienet kuuppansa puhki.

Vierailija kirjoitti:

Miten kirkkoon kuulumattomat haudataan? Pahvilaatikossa jonnekin pellolle?

Ei ne siellä hautaustoimistossa kyllä kysele mitään uskonlahkon jäsenkirjoja, eli sen puisen arkun voi ostaa ihan kuka vaan. Voi tehdä myös itse. Ei kirkolla ole mitään yksinoikeutta puuarkkuihin.

- Sellainen ihminen, joka on juuri silloin kipeänä nyt korona- aikana.

- Sellainen ihminen, joka on sinne kutsuttu ( kun niin on etiketin mukaan pakko tehdä ), mutta on  yhtä aikaa koko muun saattoväen suuresti vihaama henkilö.

- Sellainen ihminen, joka ei ole varma rakastiko haudattava ihminen häntä ikinä tai kohteliko edesmennyt ihminen häntä oikeudenmukaisesti ja ihmisarvoisesti.

- Sellainen ihminen, joka tietää, että teki hän niin tai näin, aina sataa joka tapauksessa paskaa niskaan.

- Sellainen ihminen, joka pystyy jättämään hyvästit edesmenneelle sielussaan ilman ulkokultaisia näyteltyjä seremonioita.

- Sellainen ihminen, jolla kesti aika pitkä aika parantua kaikista niistä haavoista, jotka edesmennyt haudattava hänelle aiheutti yhdessä uuden vaimonsa kanssa.

- Sellainen ihminen, eli tällainen ihminen.

Joka olisi ansainnut saada rakkautta, tukea ja huolenpitoa vanhemmaltaan, muttei sitä saanut.

Vierailija kirjoitti:

Miten kirkkoon kuulumattomat haudataan? Pahvilaatikossa jonnekin pellolle?

Luterilaisen kirkon hautausmaat toimivat yleisinä hautausmaina ja kirkko on velvollinen tarjoamaan hautapaikan kaikille paikkakuntalaisilleen. Uskontokunnasta riippumatta. Hinta myöskin mielestäni sama.

Kun suku on ilmiriitainen

Vierailija kirjoitti:

Yleensä  -  sellainen ihminen, joka haluaa surra omassa rauhassa lähiomaisen poismenoa.

                - joka kammoaa luterilaisia, synkkiä ja masentavia hautajaismenoja

                - ei muutenkaan pidä kirkoista ja siellä vallitsevasta tunnelmasta,

                 jota kuolinkellojen soittaminen pahentaa vielä entisestään

                - viimeisenä: ei ollut mitenkään erityisen läheinen, tai hyvissä väleissä edesmenneen

                lähiomaisen kanssa

               - on kiireitä, tai on pakko olla töissä

Siinä ainakin joitakin.

Itse kammoan luterilaisia kirkonmenoja, ja etenkin sitä hetkeä, jolloin kirkossa aletaan soittaa niitä kelloja. Jos vaan on yhtään mahdollista, en aio, enkä halua osallistua yksiinkään hautajaisiin elämäni aikana, paitsi omiini tietenkin... Mutta se kai on välttämätön ja väistämätön paha, jonka joutuu sitten aikanaan kokemaan.

Minusta sellaiset hautajaiset on kauniit ja arvokkaat ja niissä kuolemaa ja kuolemista ei kielletä, vaan hyväksytään vääjäämättömänä tosiasiana, puretaan sitä ahdistusta jota monet tuntee kuolemasta. 

 Ei hihhulointia, ei ilonpitoa sen kummemmin, vain tyyntä ja/tai arvokasta yhdessäoloa. Sureminen jätetään lähiomaisille ja muille rakkaille, enemmän vanhanajan hautajaisissa oli kyse arvostuksen osoituksesta  - yksi yhteisön jäsen on poissa ja hänet saatetaan viimeiselle matkalle. Kellot toivottavat hyvää matkaa. Noillahan useimmilla toiminnoilla on piiiiitkät juuret ihmiskunnan juurille, uskonnot vain omivat vanhoja tapoja ja muuttavat niitä oman propagandansa mukaisiksi. 

Kuvottavaa itsekkyyttä.

En mennyt aikuisena oman isoäitini hautajaisiin. Kun olin kymmenen vuotias, hän oli minulle huutanut että toivoo ettei ikinä enää tarvitse nähdä minua. En tuon jälkeen häntä enää tavannut, enkä kokenut tarvetta mennä sellaisen ihmisen hautajaisiin, joka on näin 10-vuotiasta lasta kohdellut.