Millainen ihminen jättää menemättä lähiomaistensa hautajaisiin?

Järkevä. Hautajaiset ovat aina niin tylsiä ja ankeita.

Tunnekylmä ihminen. Sellainen joka ei kykene empatiaan muita kohtaan. Katsoo vain omaa napaa.

Mitä jos kuollut on ollut hirviö elämänsä aikana?

Vierailija kirjoitti:

Tunnekylmä ihminen. Sellainen joka ei kykene empatiaan muita kohtaan. Katsoo vain omaa napaa.

Mitä empatiaa kuollut kaipaa?

Vaikka semmoinen jonka omainen on ollut kusipää tai sitten joku on vaan niin herkkä ja surun murtama, ettei kestä hautajaisia.

Minä en mennyt isovanhempieni hautajaisiin, koska en kokenut heitä tarpeeksi läheisiksi, että olisin välittänyt mennä. En oikeastaan edes surrut heidän poismenoaan, vaikkakin oli se kevyesti haikeaa ajatella jonkun kuolleen.

En usko, että kenenkään erityisesti kannattaa mennä hautajaisiin, jos ei koe sitä itselleen arpeelliseksi. Hautajaiset ovat vainajasta välittäneitä varten enemmän, kuin vainajaa itseään varten. On vain muutama ihminen, jonka hautajaisiin ylipäätään vaivautuisin lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Tunnekylmä ihminen. Sellainen joka ei kykene empatiaan muita kohtaan. Katsoo vain omaa napaa.

Voi se olla semmoinenkin, jolle se vaan on liian vaikeaa ja raskasta. Joskus tekee mieli vaan hypätä kuoppaan mukaan kun on niin raastava ikävä.

Sellainen jonka lähiomainen kuolee korona-aikana. Mulla on useampi sukulainen kuollut vuoden sisään ja kaikkien hautajaisista on puuttunut monta lähiomaisia, koska ei ole saanut tulla paikalle.

Yleensä  -  sellainen ihminen, joka haluaa surra omassa rauhassa lähiomaisen poismenoa.

                - joka kammoaa luterilaisia, synkkiä ja masentavia hautajaismenoja

                - ei muutenkaan pidä kirkoista ja siellä vallitsevasta tunnelmasta,

                 jota kuolinkellojen soittaminen pahentaa vielä entisestään

                - viimeisenä: ei ollut mitenkään erityisen läheinen, tai hyvissä väleissä edesmenneen

                lähiomaisen kanssa

               - on kiireitä, tai on pakko olla töissä

Siinä ainakin joitakin.

Itse kammoan luterilaisia kirkonmenoja, ja etenkin sitä hetkeä, jolloin kirkossa aletaan soittaa niitä kelloja. Jos vaan on yhtään mahdollista, en aio, enkä halua osallistua yksiinkään hautajaisiin elämäni aikana, paitsi omiini tietenkin... Mutta se kai on välttämätön ja väistämätön paha, jonka joutuu sitten aikanaan kokemaan.

Syitä voi olla vaikka kuinka, ja kaikki henkilökohtaisia. Tuollaista asiaa ei tarvitse pohtia, asia ei kuulu sinulle.

En mennyt äitini enkä isäni hautajaisiin. Jos kuvailisin itseäni, siitä tulisi liian pitkä teksti tälle palstalle.

Olen kuitenkin hautajaisrutiineita lukuunottamatta sopeutunut yhteiskunnan normeihin melko hyvin, opiskellut, elättänyt itseni ja kasvattanut lapseni aikuisiksi. Ei rikos- tai päihdehistoriaa eikä vakavia mielenterveysongelmia, ihme kyllä.

No:

- kuollut ei ole ollut läheinen - pelkkä sukulaisuus ei tee ihmisistä läheisiä

- kuollut oli eläessään kamala ihminen

- tämä omainen on pakotettu vaikkapa työmatkalle samaan aikaan

- tämä omainen on sairastunut

- koronakaranteenin takia ei voi mennä

- ei pääse, hautajaisiin liian pitkä ja kallis matka (esimerkiksi yksi kollega on työpaikan lähettämänä tämän vuoden Kiinassa, hautajaisiin tulo tarkoittaisi kahden viikon karanteenia palatessa työpaikalleen Kiinaan).

- tuo "olen liian herkkä" on minusta = olen itsekäs enkä viitsi. Sori!

Kaverilla on sellaiset hirviövanhemmat, että en ihmettelisi, jos ei menisi. Elossa ovat kuitenkin vielä, ikävä kyllä.

Sellainen jättää menemättä hautajaisiin joka ei ole tuntenut sitä lähiomaistaan. Toinen on vaan ettei kiinnosta ne hautajaiset. Moni ilmoittaa viime tipalla "sairastuneensa". Ei halua tavata niitä hautajaisiin tulevia ihmisiä. On varmaan montaa syytä. Nykyään hautajaiset ovat menettäneet merkityksensä ja useimmiten aletaan enemmän hautaamaan kaikessa hiljaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnekylmä ihminen. Sellainen joka ei kykene empatiaan muita kohtaan. Katsoo vain omaa napaa.

Jos on vaikka jälkeläisenä samanlainen kuin vainaja eläessään…

Vierailija kirjoitti:

Sellainen jättää menemättä hautajaisiin joka ei ole tuntenut sitä lähiomaistaan. Toinen on vaan ettei kiinnosta ne hautajaiset. Moni ilmoittaa viime tipalla "sairastuneensa". Ei halua tavata niitä hautajaisiin tulevia ihmisiä. On varmaan montaa syytä. Nykyään hautajaiset ovat menettäneet merkityksensä ja useimmiten aletaan enemmän hautaamaan kaikessa hiljaisuudessa. 

Kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta, enkä ole sukuni kanssa ollut missään tekemisissä. Lähiomaisen kuoleman lisäksi ahdistaisi vielä se sukulaistan ällistely siellä, joten voi olla etten itsekään mene kun aika koittaa.

Miksi pitäisi mennä? Ketä se paikalla olo hyödyttää?

Minä. En mennyt tätini hautajaisiin. Ei kutsuttu. Jotkut vain haluavat pitää hautajaiset "salassa", ja minusta se on ok.

Jätin tätini hautajaiset väliin. Pari vuotta ennen olin saanut rakkaan isoäitini hautajaisissa paniikkikohtauksen ja minun piti päästä ulos hetkeksi aikaa. Joku niissä hautajaisissa niin ahdistaa, kun tilanne on surullinen ja siitä ei pääse pois. Myös omalla kuolemanpelolla osaa asiaan. Olin kirkollisen toimituksen aikana valmistelemassa kahvitilaisuutta ja osallistuin siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä  -  sellainen ihminen, joka haluaa surra omassa rauhassa lähiomaisen poismenoa.

                - joka kammoaa luterilaisia, synkkiä ja masentavia hautajaismenoja

                - ei muutenkaan pidä kirkoista ja siellä vallitsevasta tunnelmasta,

                 jota kuolinkellojen soittaminen pahentaa vielä entisestään

                - viimeisenä: ei ollut mitenkään erityisen läheinen, tai hyvissä väleissä edesmenneen

                lähiomaisen kanssa

               - on kiireitä, tai on pakko olla töissä

Siinä ainakin joitakin.

Itse kammoan luterilaisia kirkonmenoja, ja etenkin sitä hetkeä, jolloin kirkossa aletaan soittaa niitä kelloja. Jos vaan on yhtään mahdollista, en aio, enkä halua osallistua yksiinkään hautajaisiin elämäni aikana, paitsi omiini tietenkin... Mutta se kai on välttämätön ja väistämätön paha, jonka joutuu sitten aikanaan kokemaan.

Voi herranen aika. Minä, minä ja vielä kerran minä. Etkä varmasti edes itse tajua, miten kamalan itsekkäältä ja omaan napaan tuijottavalta tuollainen "ne on niin kauheita ne luterilaiset hautajaiset" kuulostaa....

Tiedoksesi. Ei ne hautajaiset KENESTÄKÄÄN mitään kivoja ole. Ei sinne mennä bilettämään.

Sinne mennään osoittamaan henkistä tukea omaisille ja kunnioitusta vainajalle.

Toki ok jäädä veks, jos vainaja ei ole läheinen tai oli kauhea ihminen aikoinaan tai on työesteitä tms. käytännön esteitä. Mutta tollanen "ne kuulostaa niin pahalta ne kirkonkellot" on nuoren ihmisen täysin itsekeskeistä selittelyä.

Nuoren? Miksi oletat että vain nuoret ajattelisivat noin?