Lapseni eivät tykkää olla metsässä. Voiko jotenkin innostaa heitä siihen?

Minua raahattiin lapsena väkisin metsään retkelle ja pakkomarjastamaan.

Ei kiinnostanut silloin, ei kiinnosta nyt.

Ulkoilusta kyllä pidin ja urheilusta.

Pyöräily ja luonnon vesissä uinti oli kivaa ja on edelleen.

Juoksen paljon, ja myös metsäpoluilla, mutta sellainen metsässä oleilu, retkeily ja etenkään marjastaminen ei kiinnosta.

Lapsuuden pakko retkelle ja marjaan tappoi innostuksen kyllä tehokkaasti koko loppuiäksi.

Osta Thermacel. Se ei kulkiessa auta, mutta toimii tauoilla. Suunnittele kiva, sopivan pituinen reitti, anna lasten suunnitella eväät ja vaikka paistaa letut taukopaikalla. Tehkää retki niin, että voitte vaikka uida matkalla. Herättele lasten kiinnostusta retken aikana, kerro kasveista ja linnuista yms joita matkalla näette.

Miksi lasten pitäisi pitää samoista asioista kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Anna lasten olla! Olen aikuinen, joka ei koskaan ole viihtynyt metsässä ja en ole mitään vaille huomannut jääneeni.

Suomi, metsäläisten maa!

Ihminen kuuluu metsään. Tuollaiset elämänsä betoniyksiössä asuvat cityvihreät ovat luonnonoikkuja

Vierailija kirjoitti:

Osta Thermacel. Se ei kulkiessa auta, mutta toimii tauoilla. Suunnittele kiva, sopivan pituinen reitti, anna lasten suunnitella eväät ja vaikka paistaa letut taukopaikalla. Tehkää retki niin, että voitte vaikka uida matkalla. Herättele lasten kiinnostusta retken aikana, kerro kasveista ja linnuista yms joita matkalla näette.

Thermacel on huijausta. Viikonloppuna mökillä oli kolme thermacelliä hönkimässä ulkona pöydän alla ja päällä ja hyttyset ei niistä välittäneet pätkääkään. Muutamassa minuutissa söivät paukamille kaikki. Ainut mikä hieman niitä hillitsee on runsas määrä offia

Jos kouluikäiset ei nauti metsässä olemisesta, niin eivät nauti.

En minäkään nauti huvipuistoista enkä sinne mene nykyään ollenkaan, ennen oli pakko kun lapset oli pienempiä.

Ehkä menisin sinuna vain itsekseni tai ystävien kanssa ja lasten kanssa sitten jotain muuta puuhailtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua raahattiin lapsena väkisin metsään retkelle ja pakkomarjastamaan.

Ei kiinnostanut silloin, ei kiinnosta nyt.

Ulkoilusta kyllä pidin ja urheilusta.

Pyöräily ja luonnon vesissä uinti oli kivaa ja on edelleen.

Juoksen paljon, ja myös metsäpoluilla, mutta sellainen metsässä oleilu, retkeily ja etenkään marjastaminen ei kiinnosta.

Lapsuuden pakko retkelle ja marjaan tappoi innostuksen kyllä tehokkaasti koko loppuiäksi.

Sama juttu mullakin ollut marjanpoimimisen kanssa, kammottaa ajatuskin siitä tuntien metsässä kykkimisestä mistä ei vaan nauttinut pätkääkään.

Pakastealtaasta haen marjani nykyään ja olen kovin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raahattiin lapsena väkisin metsään retkelle ja pakkomarjastamaan.

Ei kiinnostanut silloin, ei kiinnosta nyt.

Ulkoilusta kyllä pidin ja urheilusta.

Pyöräily ja luonnon vesissä uinti oli kivaa ja on edelleen.

Juoksen paljon, ja myös metsäpoluilla, mutta sellainen metsässä oleilu, retkeily ja etenkään marjastaminen ei kiinnosta.

Lapsuuden pakko retkelle ja marjaan tappoi innostuksen kyllä tehokkaasti koko loppuiäksi.

Sama juttu mullakin ollut marjanpoimimisen kanssa, kammottaa ajatuskin siitä tuntien metsässä kykkimisestä mistä ei vaan nauttinut pätkääkään.

Pakastealtaasta haen marjani nykyään ja olen kovin onnellinen.

Sun elämä olisi ollut aika vaikeaa kivikaudella..

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia?

Oma esiteini on tykännyt ennen metsäillä, nyt oli jakso kun kaikki oli tyhmääpaskaakiukkua, ja sinnikkäästi vaan käytiin retkeilemässä kuten ennenkin. Nyt taas tykkää.

Onhan sitä marinaa ikävä kuunnella, mutta toisaalta, elämässä ei aina ole sitä omaa lempparitekemistä.

(Ollaan käyty metsässä kiertämässä joku reitti, ja grillattu. Viimeistään grillipaikalla on iloinen kun on saanut valita omat eväät. 😁 )

Sinnikkäästi kävitte... Siis miksi ihmeessä?

Tutuilla on kanssa esiteinit jotka raahataan mökille kitisemään vaikka eivät nauti siellä yhtään. Kun kerran näyttävät iloista naamaa niin heti alkaa se "kyllähän ne nauttii tästä kuitenkin" jaarittelu.

Antakaa lasten olla ja kerätä omat mielipiteensä, ei ne ole meidän vanhempien jatkeita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua raahattiin lapsena väkisin metsään retkelle ja pakkomarjastamaan.

Ei kiinnostanut silloin, ei kiinnosta nyt.

Ulkoilusta kyllä pidin ja urheilusta.

Pyöräily ja luonnon vesissä uinti oli kivaa ja on edelleen.

Juoksen paljon, ja myös metsäpoluilla, mutta sellainen metsässä oleilu, retkeily ja etenkään marjastaminen ei kiinnosta.

Lapsuuden pakko retkelle ja marjaan tappoi innostuksen kyllä tehokkaasti koko loppuiäksi.

Sama juttu mullakin ollut marjanpoimimisen kanssa, kammottaa ajatuskin siitä tuntien metsässä kykkimisestä mistä ei vaan nauttinut pätkääkään.

Pakastealtaasta haen marjani nykyään ja olen kovin onnellinen.

Sun elämä olisi ollut aika vaikeaa kivikaudella..

Onneksi en ole elänyt silloin eikä minulla ole tarve miettiäkään, millaista elämäni olisi ollut jollain kivikaudella 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna lasten olla! Olen aikuinen, joka ei koskaan ole viihtynyt metsässä ja en ole mitään vaille huomannut jääneeni.

Suomi, metsäläisten maa!

Ihminen kuuluu metsään. Tuollaiset elämänsä betoniyksiössä asuvat cityvihreät ovat luonnonoikkuja

Luonnonoikuissa ei ole mitään vikaa.

Älä ainakaan pakota!

Mun vanhemmilla oli joku pakkomielle ulkoiluun, mökkeilyyn, retkeilyyn jne.

Voin sanoa, että ei musta ulkoilmaihmistä tullut :D Vasta aikuisena olen alkanut nauttimaan näistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitä marinaa ikävä kuunnella, mutta toisaalta, elämässä ei aina ole sitä omaa lempparitekemistä.

(Ollaan käyty metsässä kiertämässä joku reitti, ja grillattu. Viimeistään grillipaikalla on iloinen kun on saanut valita omat eväät. 😁 )

Ei ole aina lempparitekemistä. Sitä itse asiassa on paljon harvemmin kuin vastenmielistä tekemistä. Elämässä on niin paljon asioita, joita ei mielellään tee, että miksi niitä pitäisi vielä lisää päivään mahduttaa?

Minäkään en pidä hyttysistä ja pahimpaan hyttysaikaan en mene metsään. Marjassa käyn paikoissa missä on vähemmän niitä ja yleensä loppukesästä tuo hyttysaika jo helpottaa. Metsässä käyn mieluiten keväisin, jolloin nautin kun luonto heräilee ja metsässä on suojaisaa. Kesällä sitten on hyvä siirtyä meren rannalle erilaisiin maisemiin tai uima-altaalle. Syksyllä vuorostaan sisäelämään ja talvella nauttimaan ulkona niinä päivinä kun on hyvät ulkoilukelit.

Ymmärrän siis lapsiasi, enkä kannata sitä että väen vängällä yrität saada juuri tähän hyttysaikaan heitä metsään. Kevät olisi siihen otollisempaa aikaa.