Kaverini lapsi tuhosi lastenhuoneen seinät, kaveri vetäytyy vastuusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme passiivis-aggressiivisia kommentteja täällä taas. Jos oma lapseni käyttäytyisi noin, niin pyytäisin ekana anteeksi ja tokana juteltaisiin lasten kanssa, että kuinkas tämä korjataan tai korvataan nyt sitten. Oksettaa tollaiset vanhemmat, jotka ei ohjaa ja opeta lasta. Muistan kun itse olin pieni, niin kaikki hommat piti käydä pyytämässä anteeksi jos oli tehnyt tyhmyyksiä.

Sitten se, että auton ottaisin pois jos sillä tehdään jatkuvasti tuhoa.

Omalta pojalta lähti autot viikoksi hyllylle heti tapahtuman jälkeen. -ap

Voi hyvää päivää. Mä oon ihan natsimutsi enkä ymmärrä sua ollenkaan. Oikeasti, tule alas sieltä materiaalitaivaasta ja keskity onnellisen lapsuuden luomiseen jälkikasvullesi.

Jos tekee lastenhuoneeseen seinät pinkopahvista tämä on ainoa mahdollinen lopputulos. Onneksi ette sentään laittaneet sametti-tapetteja...

Kolmen lapsen äitinä tiedän, että lasten kanssa sattuu ja tapahtuu. 4v voi saada aikaan paljon, etenkin, jos siellä on 6v, joka yllyttää, kokemuksesta tiedän tämänkin.  Kolmikko onkin vuosien varrella saanut aikaan yhtä sun toista, vaikka kuinka olisi valvomassa, onneksi vain omassa kodissa.

Mutta jos joku heistä tekisi vastaavaa kuin ap kirjoitti, olisin äitinä kauhistunut lapseni osuudesta, pyytänyt anteeksi ja selvittänyt, mitä tapahtui oman lapseni kanssa - 6v muuten osaa kyllä kertoa mitä tapahtui ja oman osuutensa siinä ja osaa myös pyytää anteeksi. 

Pohdin, että miten me olisimme mieheni kanssa suhtautuneet jatkon suhteen, siis rahan puolesta. Jos lapseni olisi vain yllyttänyt tekoon, mutta ei osallistunut suoranaisesti rikkomiseen, tuskin ryntäisin heti ensimmäiseksi maksamaan korjauksen kustannukset. Olen ap:n tavoin sillä linjalla, että lasten pitää oppia, että teoilla on seuraukset ja kun tekee jotakin väärin, pyydetään anteeksi ja kannetaan vastuu. 

Tässä tilanteessa, jos seinä korjataan uudelleen, tahtoisin viedä lapseni mukaan korjaamaan, jotta hän oppii ajan kanssa, että koska yllytti, seinä vaurioitui, näin se korjataan. Jos 6v on jo opetellut rahankäyttöä ja saa viikkorahaa yms., niin kävisin läpi hänen kanssaan, että kuinka monta viikkorahaa menisi korjauskustannuksiin jne. 

Tuttavani 6v sai jokin aika sitten raivarin ja hajotti siinä ikkunan. Tiukat vanhemmat ilmoittivat, että he maksavat tämän korjauksen, mutta seuraavat vahingot menevät lapsen tulevista ansioista. Lapsi siis rikkoi ikkunan aivan tahallaan ja sanoi niin, joten vanhemmat koittavat sielläkin opettaa, ettei ihan miten tahansa voi pienenäkään "perseillä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan teillä varmaan vakuutus?

Täytyy toivoa, että vakuutus tosiaan korvaa, edes osittain. Ehkä eniten kuitenkin harmittaa kaverini välinpitämtön reaktio sekä lapsensa käytökseen, että meidän vaivalla remontoiman omaisuuden tuholle. He asuvat uudessa kivilinnassa, jossa eivät koskaan ole tehneet mitään itse, vaan kaikki on teetetty. Lieneekö sitten syynä se, ettei ymmärrä, että vanhankin talon korjaaminen voi olla hintavaa, etenkin jos työn teettää ja ennenkaikkea aikaavievää puuhaa. Mulle jäi vaan tosi loukkaantunut olo kun ei edes pyydetty anteeksi. -ap

Anteeksi nyt mutta kuulostat hirvittävän lapselliselta. Anna lapsen olla lapsi, unohda seinät ja kalliit sisustukset ja vaatteet. Ei sun oma materiaalionni saa mennä lapsen onnen ja kehittymisen edelle.

Lapsen onnen ja kehittymisen? Autoilla seinään päin ajaminenko on edellytys niille?

Jos ap asuisi vuokra-asunnossa ja sinä olisit asunnon omistaja, et varmaan suhtautuisi asiaan noin suopeasti.

Vierailija kirjoitti:

En voi kun ihmetellä tätä. En myöskään ole koskaan kuullut että kenenkään lapsi ajaisi pikkuautoja päin seinää. 

Minäkään en ymmärtänyt miten jotkut lapset muka piirtelee seiniin tai muuten sotkee paikkoja, kun meillä oli vain yksi kiltti ja pedantti lapsi. Sitten syntyi kuopus, joka on aina ollut täystuho. Joillain lapsilla vaan on enemmän mielikuvitusta ja tarmoa, ja kun järki ei kasva samassa tahdissa taitojen kanssa niin kaikkea sattuu, vaikka kuinka kielletään ja opetetaan. Autojen ajaminen päin seinää ei edes ole mitenkään tavatonta, sitä tekee rauhallisemmatkin lapset. Ja sitä voi sattua ihan vahingossakin just jossain tuommoisessa autojen hyppyrimäki-leikissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme passiivis-aggressiivisia kommentteja täällä taas. Jos oma lapseni käyttäytyisi noin, niin pyytäisin ekana anteeksi ja tokana juteltaisiin lasten kanssa, että kuinkas tämä korjataan tai korvataan nyt sitten. Oksettaa tollaiset vanhemmat, jotka ei ohjaa ja opeta lasta. Muistan kun itse olin pieni, niin kaikki hommat piti käydä pyytämässä anteeksi jos oli tehnyt tyhmyyksiä.

Sitten se, että auton ottaisin pois jos sillä tehdään jatkuvasti tuhoa.

Omalta pojalta lähti autot viikoksi hyllylle heti tapahtuman jälkeen. -ap

Kas kun ei vuodeksi... Kyseessä on neljävuotias lapsi, ja hän jos hän leikkii paljon pikkuautoilla, oikeasti joku päivä tai kaksi on ihan tuntuva rangaistus. Tuntuu, että tässä on mietitty aikaa aikuisen näkökulmasta. Vaikka joka päivä karkkia syövälle aikuiselle viikko ilman karkkia on kohtuullisen kokoinen kurinpalautus, jos sellaisen haluaa itselleen pitää, mutta neljävuotiaalle viikko on ihan eri asia. Se ei opeta mitään (jos ylipäänsä koko jäähykään opettaa, tästä on erilaisia mielipiteitä), vaan on vain kärsimistä kärsimisen takia. Ylipäänsä miettisin sitä lasten välistä dynamiikkaa: onko isompi lapsi jyrännyt ja pienempi pelännyt tms.? Silloin rangaistus ylipäänsä on mieletön. Jos taas tuntuu, että pienempi on lopulta aika pienestä yllytyksestä lähtenyt huvikseen mukaan leikkiin, rankaiseminen jollain tapaa on ymmärrettävä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä se 6v olisi voinut tietää, etteivät seinät kestä leikkiä? Ei normaalit seinät mistään pikkuautoilla ajelusta pilalle mene, eikä kuusivuotiaan voi olettaa ymmärtävän, ettei juuri nämä kyseiset seinät kestä. Sinun neljävuotiaasi tiesi, mutta ajeli silti autolla päin seiniä. Et voi syyttää kaverisi lasta. Totta on, että puhuttelu olisi ollut kuusivuotiaalle kohdallaan, mutta olkoon tämä ap:lle nyt opetuksena että lapsille vaan voi sattua ja tapahtua, vaikka oma lapsi ilmeisesti onkin hyvin kiltti ja rauhallinen tapaus.

Tottakai oma poikani sai kuulla kunniansa ja olikin tosi häpeissään. Silti 4v. ja 6v. välillä on mielestäni aika iso ero, eli 6v. pitäisi jo ymmärtää, ettei pienempiä pidä usuttaa hölmöilyihin ja jos ei tajua, on korkea aika alkaa opetella. Mitä jos olisi kehottanut vaikka juoksemaan auton alle, kuten eräs kaverini teki pikkusiskolleni, pikkusiskoni oli 3v. ja kaverini 12v.? Kuten joku hyvin tuolla jo sanoi, isotkin lapset voi usuttaa pieniä ja siihen pitäisi minusta suhtautua kyllä suurella vakavuudella. Onni tietenkin on, että nyt vahingoittui vain omaisuutta, mutta mulla ainakin meni luottamus jättää näitä kahta yhdessä leikkimään, kun tuntuu, että voi odottaa pahempaakin pöljäilyä. Sinällään ihan kiva, että opetus tuli tässä muodossa, eikä vaikka tien yli juoksemiseen yllyttämisenä tms. oikeasti vaarallisena.

Aika uskomatonta myös, että näin moni on sitä mieltä, että autoilla seiniä päin ajelu kylässä ollessa on ok? Meillä opetettiin aina kotona, että kylässä on kyläilysäännöt, joihin kuuluu, että kaappeihin ei kurkistella, ruokaa ei oteta kysymättä eikä muutenkaan kosketa toisten tavaroihin tarpeettomasti (pl. ehkä juuri lelut, jos kaveri on kutsunut kylään), ei riehuta, meluta tai rikota mitään.

Leikkiä saa, mutta jos on epävarma, onko joku juttu sopivaa, kannattaa aina kysyä ennemmin kuin olettaa. Olenko todella näin yksin ja "vanhanaikainen" kun mielestäni nämä säännöt pätevät yhä? Ja kun oletan, että eskari-ikäisellä ne olisivat jo hallussa? Kyllä me kyläiltiin kavereilla jo tuosa iässä, eikä olisi tullut mieleenkään esim. pistää koko kavarin huonetta hyrskyn myrskyn ja jättää siivoamatta tms. saati rikkoa jotain tai yllyttää pienempiään rikkomaan. -ap

Oma poika heitti kivellä ohiajavan auton kylkeen kaverinsa yllytyksestä. Yllyttäminen tuli ilmi, kun asiasta kyseltiin. Vahingon korjaaminen meni kotivakuutuksesta, ja yllyttäjän isä maksoi puolet omavastuusta. Mielestäni reilu peli. Eli voi näitä asiallisestikin hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan teillä varmaan vakuutus?

Täytyy toivoa, että vakuutus tosiaan korvaa, edes osittain. Ehkä eniten kuitenkin harmittaa kaverini välinpitämtön reaktio sekä lapsensa käytökseen, että meidän vaivalla remontoiman omaisuuden tuholle. He asuvat uudessa kivilinnassa, jossa eivät koskaan ole tehneet mitään itse, vaan kaikki on teetetty. Lieneekö sitten syynä se, ettei ymmärrä, että vanhankin talon korjaaminen voi olla hintavaa, etenkin jos työn teettää ja ennenkaikkea aikaavievää puuhaa. Mulle jäi vaan tosi loukkaantunut olo kun ei edes pyydetty anteeksi. -ap

Anteeksi nyt mutta kuulostat hirvittävän lapselliselta. Anna lapsen olla lapsi, unohda seinät ja kalliit sisustukset ja vaatteet. Ei sun oma materiaalionni saa mennä lapsen onnen ja kehittymisen edelle.

Lapsen onnen ja kehittymisen? Autoilla seinään päin ajaminenko on edellytys niille?

Jos ap asuisi vuokra-asunnossa ja sinä olisit asunnon omistaja, et varmaan suhtautuisi asiaan noin suopeasti.

Hei, jos olisin omistaja, siellä ei olisi seinät pahvia, vaan materiaalia joka kestää eikä ole kallis uusia. 

Totta hitossa lapsuuteen kuuluu leikkiä pikkuautoilla hyppyrimäkeä. Ja totta hitossa ne joskus osuu vahingossa myös seinään.  

Aika hassu pitää olla jos kuvittelee mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme passiivis-aggressiivisia kommentteja täällä taas. Jos oma lapseni käyttäytyisi noin, niin pyytäisin ekana anteeksi ja tokana juteltaisiin lasten kanssa, että kuinkas tämä korjataan tai korvataan nyt sitten. Oksettaa tollaiset vanhemmat, jotka ei ohjaa ja opeta lasta. Muistan kun itse olin pieni, niin kaikki hommat piti käydä pyytämässä anteeksi jos oli tehnyt tyhmyyksiä.

Sitten se, että auton ottaisin pois jos sillä tehdään jatkuvasti tuhoa.

Kun se lapsi ei ole tehnyt mitään muuta kuin leikkinyt hyppyrimäkeä autoilla. Ei normaali lapsi voi tajuta tuollaista asiaa.

Ei voikaan, mutta sitä en ymmärrä, ettei tuossa tilanteessa vanhempi sitä opeta? Miten se lapsi silloin oppii ikinä toimimaan toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä se 6v olisi voinut tietää, etteivät seinät kestä leikkiä? Ei normaalit seinät mistään pikkuautoilla ajelusta pilalle mene, eikä kuusivuotiaan voi olettaa ymmärtävän, ettei juuri nämä kyseiset seinät kestä. Sinun neljävuotiaasi tiesi, mutta ajeli silti autolla päin seiniä. Et voi syyttää kaverisi lasta. Totta on, että puhuttelu olisi ollut kuusivuotiaalle kohdallaan, mutta olkoon tämä ap:lle nyt opetuksena että lapsille vaan voi sattua ja tapahtua, vaikka oma lapsi ilmeisesti onkin hyvin kiltti ja rauhallinen tapaus.

Tottakai oma poikani sai kuulla kunniansa ja olikin tosi häpeissään. Silti 4v. ja 6v. välillä on mielestäni aika iso ero, eli 6v. pitäisi jo ymmärtää, ettei pienempiä pidä usuttaa hölmöilyihin ja jos ei tajua, on korkea aika alkaa opetella. Mitä jos olisi kehottanut vaikka juoksemaan auton alle, kuten eräs kaverini teki pikkusiskolleni, pikkusiskoni oli 3v. ja kaverini 12v.? Kuten joku hyvin tuolla jo sanoi, isotkin lapset voi usuttaa pieniä ja siihen pitäisi minusta suhtautua kyllä suurella vakavuudella. Onni tietenkin on, että nyt vahingoittui vain omaisuutta, mutta mulla ainakin meni luottamus jättää näitä kahta yhdessä leikkimään, kun tuntuu, että voi odottaa pahempaakin pöljäilyä. Sinällään ihan kiva, että opetus tuli tässä muodossa, eikä vaikka tien yli juoksemiseen yllyttämisenä tms. oikeasti vaarallisena.

Aika uskomatonta myös, että näin moni on sitä mieltä, että autoilla seiniä päin ajelu kylässä ollessa on ok? Meillä opetettiin aina kotona, että kylässä on kyläilysäännöt, joihin kuuluu, että kaappeihin ei kurkistella, ruokaa ei oteta kysymättä eikä muutenkaan kosketa toisten tavaroihin tarpeettomasti (pl. ehkä juuri lelut, jos kaveri on kutsunut kylään), ei riehuta, meluta tai rikota mitään.

Leikkiä saa, mutta jos on epävarma, onko joku juttu sopivaa, kannattaa aina kysyä ennemmin kuin olettaa. Olenko todella näin yksin ja "vanhanaikainen" kun mielestäni nämä säännöt pätevät yhä? Ja kun oletan, että eskari-ikäisellä ne olisivat jo hallussa? Kyllä me kyläiltiin kavereilla jo tuosa iässä, eikä olisi tullut mieleenkään esim. pistää koko kavarin huonetta hyrskyn myrskyn ja jättää siivoamatta tms. saati rikkoa jotain tai yllyttää pienempiään rikkomaan. -ap

Edelleen, sun lapsi niillä leikki, se kylässä oleva vain yllytti. Ja kohtelet pieniä lapsia ihan liian aikuismaisesti.

Itselläsi on todella nyt peiliinkatsomisen paikka, monessa asiassa, mtta ensimmäisenä kannattaa vaikka lukea tietoa lasten kehityksestä. Vaikka lapsi näyttää ymmärtävän, ei älykkyys riitä läheskään kaikkeen mitä oletat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi kun ihmetellä tätä. En myöskään ole koskaan kuullut että kenenkään lapsi ajaisi pikkuautoja päin seinää. 

Minäkään en ymmärtänyt miten jotkut lapset muka piirtelee seiniin tai muuten sotkee paikkoja, kun meillä oli vain yksi kiltti ja pedantti lapsi. Sitten syntyi kuopus, joka on aina ollut täystuho. Joillain lapsilla vaan on enemmän mielikuvitusta ja tarmoa, ja kun järki ei kasva samassa tahdissa taitojen kanssa niin kaikkea sattuu, vaikka kuinka kielletään ja opetetaan. Autojen ajaminen päin seinää ei edes ole mitenkään tavatonta, sitä tekee rauhallisemmatkin lapset. Ja sitä voi sattua ihan vahingossakin just jossain tuommoisessa autojen hyppyrimäki-leikissä.

Kuopukseni on myös samanlainen täystuho. Kun esikoiselle antaa tussin, hän piirtää tyytyväisenä paperille puoli tuntia. Kun kuopus saa tussin, niin kohta tussia on omassa poskessa, lattiassa, kaapissa, ikkunassa ja aikaa on mennyt noin 30 sekuntia. Tämä lapsi on heitä, joista teksti "valvomaton taapero saa aikaan minuutissa enemmän kuin useimmat koko päivänä". Hänellä on aivan valtavasti energiaa, intoa ja kiinnostusta, joten kaikkea kokeillaan, kaikkea tehdään, kaikkialle mennään, joten on aivan pakko liikkua hänen kanssaan useista kertoja päivässä, jotta tätä energiaa saa hyödynnettyä viisaasti. Muuten se menee osaksi "jäynäilyyn".

Itse tekisin niin, että korjaisin oman lapseni tuhot lapseni kanssa. Taas kerran, mutta lapset on. Lisäksi saattaisin pyytää toisen lapsen mukaan talkoisiin (mikäli vanhemmat ovat järkeviä), eli siinä olisi saumaa tehdä lapsille positiivisella tavalla kasvatusta ja opettaa heille käytännön taitoja sekä vastuun kantamista. Projektin jälkeen sitten jätskit reippaasta osallistumisesta ja ystävyys säilyy. Bonuksena lapset oppivat että vahinkojakin yleensä korjata ja sitä kannattaa aina yrittää.

Niin, vaihtoehtoisesti voit tietysti vihoitella ja karkottaa ystäväsi, sekä opettaa lapsellesi että omien jälkien korjaaminen kuuluu "jollekulle muulle".

Jätä se sika.

Sinun poikasi tietää, miten huoneessaan saa käyttäytyä ja on siis ilmeisesti aiemminkin ajellut autoillaan päin niitä pahviseiniä. Ihmettelen vähän, miten kaverilla on tullut se edes mieleen kun kerroit, että kaveri yllytti? Miksi eskari-ikäinen tyttö keksisi ajella leluautoilla seinään? Eli olikohan kuitenkaan sen kaverin yllyttämisestä kyse vai siitä, että lapsesi on itse aiemminkin huomannut tämän hauskuuden pahviseinien rikkisaamisessa?

Minä antaisin kaverinsa olla, ottaisin ne autot hetkeksi pois rangaistuksena ja vaihtaisin seinät lastenhuoneeseen sopivaksi.

Meilläkin oli kummipoika käymässä, joka metallisella autolla raapi pitkin uutta ja kallista nahkadivaanisohvaa. Kummipojan äiti ei sanonut mitään. Heillä itsellään kaikki huonekalut onkin sellaista kierrätyskeskusjätettä, joille ei ole niin välitä, vaikka penikat niitä naarmuttaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä se 6v olisi voinut tietää, etteivät seinät kestä leikkiä? Ei normaalit seinät mistään pikkuautoilla ajelusta pilalle mene, eikä kuusivuotiaan voi olettaa ymmärtävän, ettei juuri nämä kyseiset seinät kestä. Sinun neljävuotiaasi tiesi, mutta ajeli silti autolla päin seiniä. Et voi syyttää kaverisi lasta. Totta on, että puhuttelu olisi ollut kuusivuotiaalle kohdallaan, mutta olkoon tämä ap:lle nyt opetuksena että lapsille vaan voi sattua ja tapahtua, vaikka oma lapsi ilmeisesti onkin hyvin kiltti ja rauhallinen tapaus.

Tottakai oma poikani sai kuulla kunniansa ja olikin tosi häpeissään. Silti 4v. ja 6v. välillä on mielestäni aika iso ero, eli 6v. pitäisi jo ymmärtää, ettei pienempiä pidä usuttaa hölmöilyihin ja jos ei tajua, on korkea aika alkaa opetella. Mitä jos olisi kehottanut vaikka juoksemaan auton alle, kuten eräs kaverini teki pikkusiskolleni, pikkusiskoni oli 3v. ja kaverini 12v.? Kuten joku hyvin tuolla jo sanoi, isotkin lapset voi usuttaa pieniä ja siihen pitäisi minusta suhtautua kyllä suurella vakavuudella. Onni tietenkin on, että nyt vahingoittui vain omaisuutta, mutta mulla ainakin meni luottamus jättää näitä kahta yhdessä leikkimään, kun tuntuu, että voi odottaa pahempaakin pöljäilyä. Sinällään ihan kiva, että opetus tuli tässä muodossa, eikä vaikka tien yli juoksemiseen yllyttämisenä tms. oikeasti vaarallisena.

Aika uskomatonta myös, että näin moni on sitä mieltä, että autoilla seiniä päin ajelu kylässä ollessa on ok? Meillä opetettiin aina kotona, että kylässä on kyläilysäännöt, joihin kuuluu, että kaappeihin ei kurkistella, ruokaa ei oteta kysymättä eikä muutenkaan kosketa toisten tavaroihin tarpeettomasti (pl. ehkä juuri lelut, jos kaveri on kutsunut kylään), ei riehuta, meluta tai rikota mitään.

Leikkiä saa, mutta jos on epävarma, onko joku juttu sopivaa, kannattaa aina kysyä ennemmin kuin olettaa. Olenko todella näin yksin ja "vanhanaikainen" kun mielestäni nämä säännöt pätevät yhä? Ja kun oletan, että eskari-ikäisellä ne olisivat jo hallussa? Kyllä me kyläiltiin kavereilla jo tuosa iässä, eikä olisi tullut mieleenkään esim. pistää koko kavarin huonetta hyrskyn myrskyn ja jättää siivoamatta tms. saati rikkoa jotain tai yllyttää pienempiään rikkomaan. -ap

Kaikki ihan normaaleja käyttäytymismalleja.

Mutta se ei ole normaalia ettei seinä kestä?! Siis jos laitat tuommoisen paperin seiniksi, et voi olettaa että leikkivät lapset ja varsinkaan vieraat lapset osaavat varoa sitä kertomatta.

Pikkuautot ja muu pikkuroina nyt voivat villin leikin tiimellyksessä lentää milloin mihinkin, ei mitenkään erikoista.

Ei minulle tullut ennen tätä ketjua edes mieleenkään ettei seinä voisi kestää hieman suurempaakin painetta! Pitääpä alkaa kulkea tutuilla vain keskellä käytävää ja vaikka mätkähtää lattialle mielummin kuin ottaa seinästä tukea jos kompastuu…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako teillä ap ulkonakaan leikkiä kunnolla ettei kalliit vaatteet mene pilalle?

Ei meillä ulos laiteta kalliita vaatteita just tosta syystä? Seinät on mitkä on, kun vanhassa talossa asutaan. Ja kuten tuolla joku aiemmin sanoi, mun kodissa ei kyllä ajeltaisi autoilla päin seinää vaikka kiviseinät olisikin. Ei ole siis siitä kiinni, vaan yleisestä järjen käytöstä ja omaisuuden kunnioittamisesta. Ihmeellinen asenne täällä monella, että p*skaksi vaan ja palamaan suunnilleen, uusia saa kaupasta jne. Meillä on aina pidetty huolta tavarasta, eikä ostettu sillä periaatteella, että aina voi ostaa tilalle uutta. -ap

Ulos ei laiteta kalliita vaatteita ja lastenhuoneeseen ei laiteta kalliita seiniä ihan samasta syystä. Lapsille voi sattua. Ymmärrän harmituksen, ja kurjaa ettei anteeksipyyntöä tai puhuttelua tytölle tullut. Luultavasti kaverisi ei tosiaan tajunnut miten iso homma noiden laittamisessa on ollut. Heillä varmaan saa leikkiä suht vapaasti, lasten huoneen seinät ei ole niin justiinsa vaan korjataan sitten siisteiksi kun lapsi ei enää leiki?

Kiitos ymmärtäväisestä kommentista. Meillä ei siis tietyistä syistä, joita en jaksa alkaa tässä perusteellisemmin avaamaan (talon rakenne, ovien ja ikkunoiden sijainti, kustannukset, aikataulu...) ollut vaihtoehtona alkaa esim. levyttämään seiniä, muuten se olisi ilman muuta tehty. Ja siinä olet oikeassa myös, että tällaisia juttuja nyt ei yleensä tosiaan tajua kuin muut vanhoissa taloissa asujat. Täälläkin jengi huutelee provoa/pitää epäuskottavana, kun ei tajua, että on tilanteita, joissa yli 100v. vanhaa ei modernisoida tuosta vain ja etteivät kaikki menetelmät sovi jokaiseen taloon, vaan pikemminkin väärin korjaaminen voi aiheuttaa paljon pahempaa tuhoa kuin lommot seinissä. 

Kaverini luona joo saa tyttö tehdä suunnilleen mitä lystää, oli mm. piirtänyt oman huoneensa seinät täyteen, niin äiti oli ratkaissut asian niin, että nyt tytöllä on yksi seinä, joka on piirrelty, seuraavalla viikolla piirsi oman pöytänsä ja tuolinsa... Kai tuokin on tapa suhtautua asiaan, mutta kun ko. lapsi pompottaa ihan kaikessa, päättää milloin mennään puistoon (olen usein odotellut heitä puolesta puoleentoista tuntiin, kun kaverini ei saa lastaan kotoa liikeelle) tai lähdetään sieltä (ei koskaan, jos tyttö saa päättää.) Jos lapsi on isänsä tai vaikka mun kanssa, tottelee kiltisti, kun sanotaan, että nyt mennään, enkä jätä neuvotteluvaraa. Tätä hölmöä käytöstä esiintyy vain silloin, kun on äitinsä seurassa. Huoh.

 

Olen asunut vanhassa talossa, ja laittanut pinkopahvia moneenkin. Minusta on vain hienoa, ettei vanhaa taloa levytetä. Pinkopahvi ei kuitenkaan kestä tökkimistä ym., Joten usein on laitettu puolipaneeli sellaisiin paikkoihin, jotka joutuu kovalle käytölle. Lastenhuone voisi olla tällainen.

Tosi harmi, että teillä on ollut joku kuriton täystuho kylässä. En ehkä huolisi tuota lasta enää sisäleikkeihin. Ulkona voi leikkiä, käydä puistossa ja rannalla ja hoplopeissa.

Ymmärrän harmituksen, remontissa on kova homma, ja tuollaiset reiät ei mene ihan maalilla.

Pinkopahvia voi muistaakseni paikata repimällä palan siihen kohtaan (taidettiin leikata mattopuukolla repeytymä pois) ja ohentamalla reunat, liisteröimällä päälle niin että reunat häivettyy, ja maalaamalla uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Kolmen lapsen äitinä tiedän, että lasten kanssa sattuu ja tapahtuu. 4v voi saada aikaan paljon, etenkin, jos siellä on 6v, joka yllyttää, kokemuksesta tiedän tämänkin.  Kolmikko onkin vuosien varrella saanut aikaan yhtä sun toista, vaikka kuinka olisi valvomassa, onneksi vain omassa kodissa.

Mutta jos joku heistä tekisi vastaavaa kuin ap kirjoitti, olisin äitinä kauhistunut lapseni osuudesta, pyytänyt anteeksi ja selvittänyt, mitä tapahtui oman lapseni kanssa - 6v muuten osaa kyllä kertoa mitä tapahtui ja oman osuutensa siinä ja osaa myös pyytää anteeksi. 

Pohdin, että miten me olisimme mieheni kanssa suhtautuneet jatkon suhteen, siis rahan puolesta. Jos lapseni olisi vain yllyttänyt tekoon, mutta ei osallistunut suoranaisesti rikkomiseen, tuskin ryntäisin heti ensimmäiseksi maksamaan korjauksen kustannukset. Olen ap:n tavoin sillä linjalla, että lasten pitää oppia, että teoilla on seuraukset ja kun tekee jotakin väärin, pyydetään anteeksi ja kannetaan vastuu. 

Tässä tilanteessa, jos seinä korjataan uudelleen, tahtoisin viedä lapseni mukaan korjaamaan, jotta hän oppii ajan kanssa, että koska yllytti, seinä vaurioitui, näin se korjataan. Jos 6v on jo opetellut rahankäyttöä ja saa viikkorahaa yms., niin kävisin läpi hänen kanssaan, että kuinka monta viikkorahaa menisi korjauskustannuksiin jne. 

Tuttavani 6v sai jokin aika sitten raivarin ja hajotti siinä ikkunan. Tiukat vanhemmat ilmoittivat, että he maksavat tämän korjauksen, mutta seuraavat vahingot menevät lapsen tulevista ansioista. Lapsi siis rikkoi ikkunan aivan tahallaan ja sanoi niin, joten vanhemmat koittavat sielläkin opettaa, ettei ihan miten tahansa voi pienenäkään "perseillä". 

Kiitos. Voi olla, että jos kaverini olisi pitänyt tytölleen puhuttelun ja muutenkin suhtautunut asiaan toisin, ei muakaan mietityttäisi koko rahallinen korvaus niin paljon. Näköjään ihmisillä voi olla TOSI erilaisia käsityksiä siitä, mikä on sopivaa, oikein, kohtuullista tai reilua. Ei kai auta kuin niellä pettymys ja miettiä tosi tarkkaan näitä kyläilyjä jatkossa. Harmittaa ihan vietävästi, kun tietenkin haluaisin, että lapset voisivat leikkiä keskenään, mutta en oikein luota tämän jälkeen enää siihen, että uskaltaisin antaa lapsille leikkirauhaa, vaan sitten pitäisi olla semmoista tekemistä vain, missä aikuinen voi olla mukana, kuten pelaaminen yms.

Äskeinen siis ap.