Lue keskustelun säännöt.
Komentaako teidän pienet lapset teitä koko ajan ja millä sen saa loppumaan?
10.06.2021 |
Meidän kolmevuotias komentaa aivan tauottaa koko ajan. Ei niinkään mielestäni uhmakohtauksen tyyppisesti, että "en halua pukea" tai "en halua sitä ja tätä" vaan komentaa minua tekemään asioita tai että en saisi tehdä asioita. Komentaa, että en saa istua tai minun pitää istua. Tai että en saa pitää käsiä tietyssä asennossa tai minun pitää pitää käsiä tietyssä asennossa. Tai en saa puhua tai minun pitää puhua jne. Komentaa kovaan ääneen ja kun aina huomaa että komentamisella ei ole mitään vaikutusta niin alkaa vain huutamaan yhä kovempaa. Ja lopulta itkemään.
Lapsi ei ole koskaan komentamalla saanut asioita tapahtumaan tai tahtoaan läpi. Tästä olen ollut aina todella johdonmukainen. Pyytämällä ja keskustelemalla saa vaikuttaa asioihin kyllä (etenkin omiin asioihinsa), mutta ei saa päättää sitä mitä äiti tekee tai vaikka missä asennossa äiti istuu. Tätä komentamista on jatkunut jo todella pitkään ja alan hermostua kohta siihen. Lapsi tietää kyllä että ei saa komentaa, siitä ei siis ole kyse. Ja noin muuten kehun lasta usein ja paljon kun toimii hienosti ja muutenkin lapsi saa minulta paljon aikaa ja huomiota.
Miten tämän saa loppumaan?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon pikku komentajille suunnilleen näin:
-Minuahan eivät lapset komenna
- Täällä ei lapset määrää
- Aikuinen päättää mitä tehdään, et sinä
- Sinä et sanele kuinka minun tulee toimiaKuulistaa aika tylyltä, mutta tällä tavoin olen saanut lapset lopettamaan komentamisen. Jos lapsi alkaa itkemään, sanon aika suoraan että turha itkeä, en halua kuunnella turhaa itkua, se ei kuulosta mukavalta.
Jonkun mielestä tämä on väärä taktiikka, mutta minun mielestäni lapsi ei mene rikki sillä, että hänelle kertoo totuuden, koska näinhän se kerta on, ettei lapsi päätä asioista.
Sinä päätät, sinä haluat, sinun mielipiteesi, sinun mieltymyksesi.
Varmasti tuo toimii, mutta millä perusteella lapsesi isompana olisi lainkaan kiinnostunut sinun mielipiteistäsi tai ajatuksistasi? Hänellähän on omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kaikille parempi, jos ihmiset joilla ei ole auktoriteettia eivät lisääntyisi
Ihan uteliaisuudesta: lapseni ei ole koskaan saanut komentamalla tahtoaan läpi. Mihin siis perustat väitteesi?
Yrittääkö lapsi saada säännönmukaisuutta toimintaasi?
Tarkoitan siis että jos yleensä juot kahvia keinutuolissa hänen syödessään puuroa, niin haluaako hän sinut sinne omalle paikallesi ennen kuin voi aloittaa syömisen?
Ehkä hupsu vertaus, mutta ymmärtänet. Eli yrittääkö lapsi saada sinut toimimaan ennakoimallaan tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Yrittääkö lapsi saada säännönmukaisuutta toimintaasi?
Tarkoitan siis että jos yleensä juot kahvia keinutuolissa hänen syödessään puuroa, niin haluaako hän sinut sinne omalle paikallesi ennen kuin voi aloittaa syömisen?
Ehkä hupsu vertaus, mutta ymmärtänet. Eli yrittääkö lapsi saada sinut toimimaan ennakoimallaan tavalla?
Ymmärrän mitä tarkoitat ja välillä tosiaan on juuri noin. Mutta olen tietoisesti pyrkinyt tekemään asioita aina hieman eri tavalla jotta lapsi oppisi että niin elämässä yleensä tapahtuu. Meillä on selkeät päivärytmit ym kyllä eli perusrutiinit kunnossa silti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittääkö lapsi saada säännönmukaisuutta toimintaasi?
Tarkoitan siis että jos yleensä juot kahvia keinutuolissa hänen syödessään puuroa, niin haluaako hän sinut sinne omalle paikallesi ennen kuin voi aloittaa syömisen?
Ehkä hupsu vertaus, mutta ymmärtänet. Eli yrittääkö lapsi saada sinut toimimaan ennakoimallaan tavalla?
Ymmärrän mitä tarkoitat ja välillä tosiaan on juuri noin. Mutta olen tietoisesti pyrkinyt tekemään asioita aina hieman eri tavalla jotta lapsi oppisi että niin elämässä yleensä tapahtuu. Meillä on selkeät päivärytmit ym kyllä eli perusrutiinit kunnossa silti. Ap
Minun lapsissani (3 kpl) on ollut vähän tuota ”vikaa”, ja sukulaislapsissakin olen nähnyt samaa. Parhaimmillaanhan se on tosi ihanaa kun tuon taipumuksen saa siirrettyä johonkin ulkopuoliseen kohteeseen. Itse tein lapsena aina tietynlaisen piirroksen kun äitini lähti iltalenkille, ja se auttoi minua toisaalta käsittelemään eroa (olin tosi kiinni äidissä) ja muistoksi jäi hieno nippu piirroksia.
Eli en osaa antaa muuta neuvoa kuin että suhtaudu ominaisuuteen armollisesti ja yritä kanavoida sitä rutiinien avulla hyviin ja rakentaviin suuntiin. Aika lopullisesti korjaa asian. Olet selvästi tärkeä lapsellesi, ja ainakin meillä tämän kaltaiset lapset ovat olleet oikein älykkäitä ja hyviä päättelijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26 jatkaa vielä; sinuna en lasta karaistakseni tietoisesti muuttelisi omaa toimintaani, jos se saa lapsen kyyneliin saakka.
Jokainen muistaa jonkin pienen välähdyksen lapsuuden neurooseista; miten tapahtuu jotain kauheaa jos osuu suojatien mustalle alueelle. Voi hyvinkin olla, että lapsesi ajattelee pitävänsä sinut turvassa siten että ”istuttaa” sinut aina samaan paikkaan ja asentoon.
Pyri mieluummin luomaan kokonaan uusia tilanteita, joissa lapsella ei ole valmiita toimintamalleja. Eli jos tulee riitaa keittiön pöydän ääressä olosta, voit keksiä että mennäänkin parvekkeelle syömään tänään.
Vierailija kirjoitti:
Opeta lapselle kohteliasta puhetapaa. Tartu komentamiseen heti ja korjaa " Voisitko ystävällisesti istua?", tai "Ole hyvä ja istu alas." Ei lapsi opi, jollei sitä ohjaa ja opeta. Nuo pikkuiset imee itseensä vaikutteita, joten täytyy muistaa aina korjata lapsen sanomiset kohteliaalla käytöksellä. Aikaahan se vie, mutta on palktsevaa.
Ei voisitko,vaan istu alas kiitos. Opeta että saa komennella lelujaan mutta ei aikuisia. Älä anna valtaa lapselle.
Jotkut lapset käyttää ruokailussa samaa,"en syö" jne"haluan" En halua".Kuten joku jo sanoi,johdonmukaisesti,mutta joo,ei ehdollistamuista,vaan selkeä ohje pilkottuna palasiin. "Nyt kengät jalkaan" "ota reppu" jneÄlä lataa kaikkea kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rappu kerrallaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opeta lapselle kohteliasta puhetapaa. Tartu komentamiseen heti ja korjaa " Voisitko ystävällisesti istua?", tai "Ole hyvä ja istu alas." Ei lapsi opi, jollei sitä ohjaa ja opeta. Nuo pikkuiset imee itseensä vaikutteita, joten täytyy muistaa aina korjata lapsen sanomiset kohteliaalla käytöksellä. Aikaahan se vie, mutta on palktsevaa.
Ei voisitko,vaan istu alas kiitos. Opeta että saa komennella lelujaan mutta ei aikuisia. Älä anna valtaa lapselle.
Jotkut lapset käyttää ruokailussa samaa,"en syö" jne"haluan" En halua".Kuten joku jo sanoi,johdonmukaisesti,mutta joo,ei ehdollistamuista,vaan selkeä ohje pilkottuna palasiin. "Nyt kengät jalkaan" "ota reppu" jneÄlä lataa kaikkea kerralla.
Kyllä lapset oppivat aika hyvin, että ”voisitko istua alas” tarkoittaa ihan samaa asiaa kuin ”saakutti nyt se pylly penkkiin”. Silti käytän mieluummin ensimmäistä.
-eri.
rappu kerrallaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opeta lapselle kohteliasta puhetapaa. Tartu komentamiseen heti ja korjaa " Voisitko ystävällisesti istua?", tai "Ole hyvä ja istu alas." Ei lapsi opi, jollei sitä ohjaa ja opeta. Nuo pikkuiset imee itseensä vaikutteita, joten täytyy muistaa aina korjata lapsen sanomiset kohteliaalla käytöksellä. Aikaahan se vie, mutta on palktsevaa.
Ei voisitko,vaan istu alas kiitos. Opeta että saa komennella lelujaan mutta ei aikuisia. Älä anna valtaa lapselle.
Jotkut lapset käyttää ruokailussa samaa,"en syö" jne"haluan" En halua".Kuten joku jo sanoi,johdonmukaisesti,mutta joo,ei ehdollistamuista,vaan selkeä ohje pilkottuna palasiin. "Nyt kengät jalkaan" "ota reppu" jneÄlä lataa kaikkea kerralla.
Ymmärsit aloitukseni väärin. Lapsi ei komentele häntä itseään tai hänen omaa toimintaa koskevissa asioissa vaan komentaa siinä mitä minä teen (asioita jotka ei varsinaisesti edes liity häneen suoraan mitenkään). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
26 jatkaa vielä; sinuna en lasta karaistakseni tietoisesti muuttelisi omaa toimintaani, jos se saa lapsen kyyneliin saakka.
Jokainen muistaa jonkin pienen välähdyksen lapsuuden neurooseista; miten tapahtuu jotain kauheaa jos osuu suojatien mustalle alueelle. Voi hyvinkin olla, että lapsesi ajattelee pitävänsä sinut turvassa siten että ”istuttaa” sinut aina samaan paikkaan ja asentoon.
Pyri mieluummin luomaan kokonaan uusia tilanteita, joissa lapsella ei ole valmiita toimintamalleja. Eli jos tulee riitaa keittiön pöydän ääressä olosta, voit keksiä että mennäänkin parvekkeelle syömään tänään.
Karaisu kuulostaa julmalta mutta en minä voi suostua siihen että en saisi istua koskaan vaikkapa jalat ristissä vaan aina vain jalat suorana. Olen ajatellut että se että teen asiat välillä hieman eri tavalla on pehmeä keino opettaa siihen miten maailma toimii. Ap
Lapseni ei ole koskaan komentanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi lopetti komentelun, kun aloin kysymään, että esimerkiksi "miksi? Miksi äidin pitää istua? ". Vastausta en ikinä saanut, mutta hämmentyi varmaan sen verran paljon, että on lopettanut melkein kokonaan tällaiset komentelut.
Ehkä anna lapsen vain käydä tuo vaihe läpi? Itku varmaan on surua, kun lapselle valkenee, ettei olekaan kaikkivoipainen. Se on hyvä tajuta ja ajan myötä hyväksyä.
Onko sädekehäsi jo tarpeeksi kiiltävä?