Janette asuu alle 18 neliön miniyksiössä koiran kanssa – näppärät ratkaisut saavat tilan tuntumaan paljon isommalta

Koira pärjää varmasti tuolla ihan hyvin JOS pääsee riittävästi ulos. Itsekin asuin avioeron jälkeen väliaikaisesti puoli vuotta yksiössä kahden ison koiran kanssa. En huomannut niiden käytöksessä juuri eroa verrattuna isossa kodissa asumiseen: ulkona juostaan, sisällä köllitään ja nukutaan. Koira joka saa tarpeeksi liikuntaa ja aktivointia ei "käytä" paljoa tilaa kotona vaan useimmiten makoilee jossain lempipaikassaan.

Ja isosta koostaan huolimatta tuo uutisen bullmastiffi on tuollaiseen asuntoon varmaan parhaimpia rotuvalintoja, koska on aivan saakelin laiska löllykkä tyypillisesti 😄

Vierailija kirjoitti:

Asunnon paheksujat eivät ymmärrä, miksi joku haluaa asua tietyssä osoitteessa. Maalla sellaisella ei ole varmasti juurikaan merkitystä, mutta Helsingissä on isot erot kaupunginosien välillä ja siinä on todellakin eroa, missä asuu. Voi asua esim 30 m3 yksiössä ns monikulttuurisessa laupunginosassa, jossa on sosiaalisia ongelmia, ja josta kuljetaan keskustaan metrolla, tai 18 m2 yksiössä hienolla alueella, josta voi kävellä ydinkeskustaan ja sen baareihin. Aika moni nuori tykkää jälkimmäisestä vaihtoehdosta.

Monet lapsiperheetkin asuvat mielellään ahtaasti, esim 3 hlöä 40 m2 kaksiossa, koska se tarkoittaa käytännössä, että lapsi pääsee parhaaseen kouluun hyvien perheiden lasten kanssa. Koulut ovat eriytyneet samalla lailla kuin asuinalueetkin.

Noilla hyvillä alueilla asunnot myös pitävät arvonsa parhaiten.

Kukaan ei asu MIELELLÄÄN ahtaassa asunnossa, oli kyse yksin asuvasta tai ihan minkäkokoisesta lapsiperheestä tahansa. Aina kun asutaan ahtaasti, on kyse PAKOSTA, koska mm. ei ole varaa isompaan asuntoon sieltä hyvältä alueelta tai alueelta missä olisi perheellä mukavat oltavat tai ei ole varaa unelmiensa omakotitaloon, rivitaloon, jos sellaista halajaa. 

Tuo mun eteen yksikin henkilö, joka ei vaihtaisi tällä sekunnilla isompaan, jos vain olisi mahdollisuus - siis niin että henkilön asumiskriteerit täyttyisivät ainakin 65-75% ja vuokra, omistusasunnon hinta olisi kohtuullinen. 

Minun pitää kohta muuttaa vuokra-asunnostani, koska vuokrannousu on viime vuosina lähtenyt käsistä. Asun 48 neliön asunnossa yksin pk-seudulla. Nyt jo ahdistaa ajatus siitä, että todennäköisesti minun pitää alkaa tinkimään neliöistä, jotta vuokra pysyy kohtuullisena. Tämä 48 neliötä on ollut just sopiva tarpeisiini ja olen miettinyt, että miten ihmeessä tulisin pärjäämään esim. ilman makuuhuonetta tai kunnollista keittiötä.

Sellainen olohuoneen nurkassa oleva "keittiö" ei ole houkutteleva, mutta kun sellainen on nykyään lähes kaikissa uusissa asunnoissa ja joissakin remontoiduissa vanhemmissa asunnoissa. Samoin alkovi on jostain syystä tuntematon käsite tänä päivänä ja kaikki on vain yhtä suurta tilaa, mihin pitäisi mahduttaa sohvaa, sänkyä, hyllykköä, pieni ruokapöytä, jne... Mitään parviratkaisua en näin 49-vuotiaana en voi enää hyväksyä, kun on jo kaikenlaista kremppaa, niin ei kauaa jaksaisi ainakaan jutun kaltaisia tikkaita mennä ylös alas. Vaikeaa on löytää kiva asunto.

Vierailija kirjoitti:

Eläinrääkkäystä. Tommonen rotu kuuluis maalle,eikä parvekkeettomaan luukkuun.

Suurin osa näistä maalla koiraa pitävistä pitää sitä koiraa pihassa kytkettynä ja vain pieni homeinen koppi suojana. Maalla asuminen ei tee koirasta onnellista automaattisesti. Ne jotka eivät pidä aitauksessa pitävät koiraa pihassa vapaana jolloin suurimman osan ajasta koira nukkuu siellä pihalla tai haukkuu stressaantuneena ohikulkijoita... Mistä voit tietää ettei ko. nainen harrasta vaikka retkeilyä ja ulkoilua suurinta osaa päivästään? Et voi asunnon perusteella päätellä heidän elämästään ja hänen kyvystään hoitaa lemmikkiä yhtään mitenkään. Heillä on siisti koti, koiralla peti ruokaa ja vettä. Sanoisin että hyvin menee. Ei ne koirat muutenkaan mitään maratoonia sisällä vedä, nukkuvat suurimman osan aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

ihmiset ymmärtävät oikein hyvin miksi joku haluaa asua vaikkapa tietyssä kaupunginosassa tai vaikkapa tietyssä talossa, mutta eivät ymmärrä sitä, miksi joku haluaa maksaa ylihintaa.  mutta ehkä se kuuluu tosiaan siihen "kahvitteluelämään". me elämme mieluummin tilavassa omakotitalossa, jossa oma piha (Siellä meidän koirat saa kulkea vapaasti) kuitenkin tarpeeksi lähellä kaupunkimme sosiaalisen elämän tapahtumapaikkoja. Etsimiseen meni hiukan aikaa, mutta se kannatti. Ei tulisi mieleenkään maksaa likipitäen 800 euroa jostain käpäsestä 18 neliön luukusta, jossa ei ole edes kaikkia nykyajan mukavuuksia.

Voin selittää.

Helsingissä on asuntopula ja paljon ihmisiä, joille sossu maksaa asumisen kokonaan. Siihen on määritelty tuen määrä per henkilö, eli kuka tahansa vuokranantaja saa sen x määrän vuokraa per henkillö mistä tahansa asunnosta. Sitä halvemmalla ei tietenkään kukaan vuokraa. Eli vuokralle muuttava sinkku voi valiya, asuuko sillä hinnalla huonolla alueella remppakuntoisessa asunnossa, vai hyvällä alueella remppakuntoisessa asunnossa, vai maksaako joitainn kymppejä lisää ja asuu hyväkuntoisessa huonolla alueella ja maksaako vajaan satasen lisää ja asuu hyväkuntoisessa asunnossa hienolla alueella. Jälkimmäisestä oli kyse artikkelissa ja niiden asuntojen vuokra määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Samoin ne halvat isot talot maaseudulla hinnoitellaan markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Niillä on alhainen hinta, koska niillä ei ole paljon kysyntää. Jos niistä olisi pula ja moni haluaisi asua niissä, ne maksaisivat per neliö enemmäin kuin tuokin 18 m2 yksiö. Eli hinnasta sen näkee, mikä on minkäkin asunnon todellinen arvo, muu puhe on vsin tyhjää löpinää.

Erinomainen asunnon koko, mutta pari pahaa ongelmaa löytyy, eli lihaa syövä lemmikki ja asujan hirveä tavarahimo kuvista päätellen.

- Syväekologi

Näitä minikoti juttuja on kyllä aika usein..Semmoisen ymmärtäisi joka olisi oikeasti oma.

  Siis ihan oikea talo, eikä vuokrakoppero josta saa maksaa suolaista hintaa. 

. esim Youtubesta löytää näitä "Tiny house" tai " juttuja.  Sellaisissakin on yleensä rutkasti enemmän tilaa kuin 17 neliötä ja ihan oikea yläkertakin mahdollinen ja yleensä rakennettu jonnekin missä on paljon luontoa, niin ulkoilukin on mukavaa ja kätevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon paheksujat eivät ymmärrä, miksi joku haluaa asua tietyssä osoitteessa. Maalla sellaisella ei ole varmasti juurikaan merkitystä, mutta Helsingissä on isot erot kaupunginosien välillä ja siinä on todellakin eroa, missä asuu. Voi asua esim 30 m3 yksiössä ns monikulttuurisessa laupunginosassa, jossa on sosiaalisia ongelmia, ja josta kuljetaan keskustaan metrolla, tai 18 m2 yksiössä hienolla alueella, josta voi kävellä ydinkeskustaan ja sen baareihin. Aika moni nuori tykkää jälkimmäisestä vaihtoehdosta.

Monet lapsiperheetkin asuvat mielellään ahtaasti, esim 3 hlöä 40 m2 kaksiossa, koska se tarkoittaa käytännössä, että lapsi pääsee parhaaseen kouluun hyvien perheiden lasten kanssa. Koulut ovat eriytyneet samalla lailla kuin asuinalueetkin.

Noilla hyvillä alueilla asunnot myös pitävät arvonsa parhaiten.

Kukaan ei asu MIELELLÄÄN ahtaassa asunnossa, oli kyse yksin asuvasta tai ihan minkäkokoisesta lapsiperheestä tahansa. Aina kun asutaan ahtaasti, on kyse PAKOSTA, koska mm. ei ole varaa isompaan asuntoon sieltä hyvältä alueelta tai alueelta missä olisi perheellä mukavat oltavat tai ei ole varaa unelmiensa omakotitaloon, rivitaloon, jos sellaista halajaa. 

Tuo mun eteen yksikin henkilö, joka ei vaihtaisi tällä sekunnilla isompaan, jos vain olisi mahdollisuus - siis niin että henkilön asumiskriteerit täyttyisivät ainakin 65-75% ja vuokra, omistusasunnon hinta olisi kohtuullinen. 

Minun pitää kohta muuttaa vuokra-asunnostani, koska vuokrannousu on viime vuosina lähtenyt käsistä. Asun 48 neliön asunnossa yksin pk-seudulla. Nyt jo ahdistaa ajatus siitä, että todennäköisesti minun pitää alkaa tinkimään neliöistä, jotta vuokra pysyy kohtuullisena. Tämä 48 neliötä on ollut just sopiva tarpeisiini ja olen miettinyt, että miten ihmeessä tulisin pärjäämään esim. ilman makuuhuonetta tai kunnollista keittiötä.

Sellainen olohuoneen nurkassa oleva "keittiö" ei ole houkutteleva, mutta kun sellainen on nykyään lähes kaikissa uusissa asunnoissa ja joissakin remontoiduissa vanhemmissa asunnoissa. Samoin alkovi on jostain syystä tuntematon käsite tänä päivänä ja kaikki on vain yhtä suurta tilaa, mihin pitäisi mahduttaa sohvaa, sänkyä, hyllykköä, pieni ruokapöytä, jne... Mitään parviratkaisua en näin 49-vuotiaana en voi enää hyväksyä, kun on jo kaikenlaista kremppaa, niin ei kauaa jaksaisi ainakaan jutun kaltaisia tikkaita mennä ylös alas. Vaikeaa on löytää kiva asunto.

Lasten mielestä se muuten onkin varmaan tosi kiva asua koko perheellä 40 neliön kopperossa, kun ne rikkaat luokkakaverit asuu hienoissa lukaaleissa ja käy viikonloppuisin purjehtimassa. Koskaan ei kehtaisi kutsua kavereita kylään eikä oikein edes sanoa osoitettaan... Itse muuttaisin mieluummin semmoiselle alueelle jossa on varaa asua kunnolla, olisi lastenkin helpompi saada kavereita kun muut on suunnilleen samaa yhteiskuntaluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minikoteja ei pitäisi yhtään hehkuttaa. Mulla on 30 neliön yksiö ja tukalaa on näillä helteillä.

Mulla vähän alle 24 neliötä, kaikki viilennyskeinot käytössä ja ikkunaan ei paista aurinko suoraan koskaan.. Silti on aika lämmin., ei tukala sentään. Mietin miten tuo Janeten valoisa 17,7 neliötä kuumentuu helteillä vai viettääkö hän koko päivän jossain ulkona.

Ei koiralla luonnossakaan ole mitään isoa kotia eikä siellä kotona ole tarkoitus liikkua. Koira lähinnä loikoilee ja syö, ja iso asunto on koiralle ahdistavampi kun se ei näe "laumaa".

Koiralle asunnon koko ei ole tärkeä, ei myöskän se, onko koti maaseudulla. eihän koira sisällä olleessaan edes tiedä onko ulkona metsää vai asfalttia.

Sitä vastoin koira tarvitsee runsaasti liikuntaa, ja ennen kaikkea muualla kuin asfaltilla, ja paljon virikkeitä, leikkiä, koiraseuraa jne.

Onkohan tuo asunto lainmukainen koiralle? Koiralla on oltava riittävä määrä neliöitä elintilassaan.

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100674

Mutta saako laiska koira tarpeeksi rauhaa ja lepoa noin pienessä kopperossa? Omistaja on koko ajan parin metrin etäisyydellä puuhailemassa jotakin valveilla ollessaan. Ei koira silloin nuku syvää unta, jos vieressä tapahtuu jotakin. Eikä koira arvosta baarien ja ravintoloiden läheisyyttä.

Naurettavaa yrittää tehdä kopperoista jotain trendiä, kun ei kukaan asu sellaisessa jos on valinnanvaraa. Alle 20 vuotias voi viihtyä sellaisessa alle 20 neliön kopissa muutaman vuoden, kun ei tarvitse hankkia huonekaluja tai muutakaan omaisuutta. Huvittavaa selittää voivansa asua ahtaasti, koska ei halua ostaa esineitä, mutta silti vaatteita on niin paljon, että niitä joutuu kuljettamaan asunnon ja varaston välillä. Vaatekin on esine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläinrääkkäystä. Tommonen rotu kuuluis maalle,eikä parvekkeettomaan luukkuun.

Suurin osa näistä maalla koiraa pitävistä pitää sitä koiraa pihassa kytkettynä ja vain pieni homeinen koppi suojana. Maalla asuminen ei tee koirasta onnellista automaattisesti. Ne jotka eivät pidä aitauksessa pitävät koiraa pihassa vapaana jolloin suurimman osan ajasta koira nukkuu siellä pihalla tai haukkuu stressaantuneena ohikulkijoita... Mistä voit tietää ettei ko. nainen harrasta vaikka retkeilyä ja ulkoilua suurinta osaa päivästään? Et voi asunnon perusteella päätellä heidän elämästään ja hänen kyvystään hoitaa lemmikkiä yhtään mitenkään. Heillä on siisti koti, koiralla peti ruokaa ja vettä. Sanoisin että hyvin menee. Ei ne koirat muutenkaan mitään maratoonia sisällä vedä, nukkuvat suurimman osan aikaa. 

Suurin osa? Yhtä sairasta sitten kun kopperossa koiran rääkkääminen. Ja ollaan niin eläinystävää että.

Kiinnostaa ihan käytännön elämässä tarvittavat asiat. Jos wc on postimerkin kokoinen, miten tuolla peseydytään? Suihku? Miten vaatteet pestään, kun taloyhtiössä ei ole pesutupaa? Käsin keittiössä? Ja missä säilyttää siivousvälineitä, silityslautaa jne?

Damn mun koirat asuu 18 neliön tarhassa kesät talvet. Lämmitetty koppi on toki vielä pienempi, ja siellä on pehmusteena rutireksiä jotexin villamattojen sijaan. Aivan tyytyväisiltä kuitenkin vaikuttavat elämäänsä kun haen ne kahdesti päivässä lenkille ja ruokin ne.

Kai tästäkin joku tollo voisi elsun tehdä, mutta on maalla suhteellisen normaalia. Jos koira saa lajityypilleen tarpeeksi virikkeitä ja liikuntaa niin ei sen kodin/tarhan tarvi mikään linna olla aidatulla pihalla. Koti kuin koti, koiralle se on rauhoittumispaikka jonka mieltää turvalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

18 neliötä on persläven kokoinen, vaikka toimittaja kuinka haluaa asiaa kaunistella.

On luontoystävällistä asua pienessä asunnossa. Hyvä Janette!

No luullakseni aika usein koiralla on joku tietty tila missä ovat työpäivän aikana, ainakin tutuista kaikilla on osa tiloista rajattu pois käytöstä. Ja jos on aktiivinen koiranomistaja niin ei tuossa mitään ongelmaa ole. Tietty ulkopuolisena vaikea tietää mutta en tuomitsisi tietämättä lisää.

Itselläni 15m2 mannerheimintien varressa ja 500e. Mua ei vuokranantajat kuppaa.

Elsun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Koira pärjää varmasti tuolla ihan hyvin JOS pääsee riittävästi ulos. Itsekin asuin avioeron jälkeen väliaikaisesti puoli vuotta yksiössä kahden ison koiran kanssa. En huomannut niiden käytöksessä juuri eroa verrattuna isossa kodissa asumiseen: ulkona juostaan, sisällä köllitään ja nukutaan. Koira joka saa tarpeeksi liikuntaa ja aktivointia ei "käytä" paljoa tilaa kotona vaan useimmiten makoilee jossain lempipaikassaan.

Ja isosta koostaan huolimatta tuo uutisen bullmastiffi on tuollaiseen asuntoon varmaan parhaimpia rotuvalintoja, koska on aivan saakelin laiska löllykkä tyypillisesti 😄

Off topic mutta pisteet sulle siitä että avioerossa laitoit asiat järjestymään koirienkin kanssa. Saan pienen hermoromahduksen joka kerta kun näen koirien myynti-ilmoituksia joissa myymisen syynä "avioero" "muuttunut elämäntilanne" "muuttunut perhetilanne". Pahimmillaan uutta kotia etsivä koira on parin vuoden ikäinen tai alle! Järki hoi! Kun koiran ottaa, niin se tarkoittaa hyvässä lykyssä 15 vuoden sitoutumista siitä huolehtimiseen. Koira ei ole mikään lelu, mikä otetaan hyvällä hetkellä kun aikaa ja resursseja on, ja sitten laitetaan kiertoon heti kun elämäntilanteessa tapahtuu joku muutos ja koiran hoitaminen tuleekin vähän työläämmäksi. Anteeksi avautuminen aiheen vierestä, tämä aihe vaan provosoi minua ja olin tyytyväinen kun näin jonkun pitäneet karvakamut matkassa hankalammassakin elämäntilanteessa 😇

Vierailija kirjoitti:

Olen minäkin asunut nuorena kesän ja puoli talvea teltassa kun halusin kokeilla mikä on mahdollista. Nykyään minulla on isompi kylpyhuone kuin tuo asunto.

Saahan sitä kirjoittaa. Olisi vaan kiva, jos valittaisiin sellaisia haastateltavia, jotka ovat pärjänneen elämäntapansa kanssa ainakin sen 10-20 vuotta. Siinä alkaa jo olla näkemystä, että mitä myönnytyksiä se vaatii loppupeleissä.

Minuakin ottaa päähän, kun joka tuutissa mainostetaan kuinka Jenna, 19, muutti eilen tynnyriin ja suosittelee samaa jokaiselle, ja Hermano, 21, on elänyt täydellisessä omavaraistaloudessa 2 viikkoa heinäkuussa vanhempiensa huvilan antimien turvin ja todistaa näin ollen että omavaraistalous onnistuu helposti jokaiselta jos vain viitsii.

Olisi niitä oikeastikin erilaisiin asumisratkaisuihin päätyneitä joilla olisi jotain sanottavaa.

Tämä artikkelin nainen on asunut tuossa koirankopissaan 5 vuotta. Kyllä siinäkin ajassa jo jotain oppii niistä myönnytyksistä, mitä pienessä tilassa asuminen vaatii.