Janette asuu alle 18 neliön miniyksiössä koiran kanssa – näppärät ratkaisut saavat tilan tuntumaan paljon isommalta

Noin pieni "asunto" ei ole ihmisasunnoksi sopiva ja sitten tuollaiseen koppiin otetaan vielä iso koira - tuohan on eläinrääkkäystä!

Vierailija kirjoitti:

Mä asuin yhden kesän taloyhtiön kellarikomerossa. Kämppis ilmoitti poikaystävä muuttaa tänne tiettynä päivänä.

En tuntenut ketään Helsingistä, ei ollut rahaa jne.

Teetin asunnon avaimista kopiot, kysyin tutulta asukkaalta saanko jättää tavarat hänen koppiin.

Päällystin seinät banaanilaatikoilla ja kopissa oli vain patja.

Kaikki vaatteet ja ns arvotavarat olivat kesätyöpaikan pukukopissa.

Tein pitkää päivää töissä, vapaalla olin joko Hietsun uimarannalla, sateella kirjastossa ja poljin joka paikkaan. Rahaa säästyi

Mielenkiintoista.  Olit siellä vain öisin?  Eikö kukaan sanonut mitään?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa ihan käytännön elämässä tarvittavat asiat. Jos wc on postimerkin kokoinen, miten tuolla peseydytään? Suihku? Miten vaatteet pestään, kun taloyhtiössä ei ole pesutupaa? Käsin keittiössä? Ja missä säilyttää siivousvälineitä, silityslautaa jne?

Asun pienessä asunnossa, toimitan lakanat pesulaan.  Siivousvälineet osa vaatehuoneessa, imuri ja silityslauta vain nurkassa.  Ilman varastokoppia en pärjäisi, on hänelläkin varastossa kai isoin osa vaatteista.  Mahtuu kun suunnittelee.

Koiraa en ottaisi, uskon että hän vie koiran välillä hoitoon.

Kovasti yritetään markkinoida ideaa että kapselissa asuminen on coolia. Aivan sairasta että ihmiset ovat pakotettuja näin pieniin asuntoihin, että posti tippuu syliin kun istuu pöntöllä. Tosi makeeta hei.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ainakin vahvisti sitä etten tosiaan muuttaisi Helsinkiin mistään hinnasta, jos tuollainen kopperokin maksaa melkein 800 kuussa :D 

Jostain eri kaupungista tai syrjemmältä sillä saa hienon kaksion tai jopa kolmion, ehkä oman saunankin vielä.

Järven rannalta saa kolmion, vuokra alle 700e kk, kun ajelee 90 km Helsingistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

18 neliötä on persläven kokoinen, vaikka toimittaja kuinka haluaa asiaa kaunistella.

On luontoystävällistä asua pienessä asunnossa. Hyvä Janette!

Suomessa on kyllä tilaa asua luontoystävällisesti isommassakin asunnossa. Kymmenen neliötä lisää ei ole yhtään vähemmän luontoystävällistä.

Vierailija kirjoitti:

En voi hyvin tässä ahtaassa "asunnossa" - Koira

Oikeasti normaali, riittävästi virikkeitä ja liikuntaa ulkona saava koira vähät välittää siitä, miten pieni asunto on. Koska se nukkuu tai kerjää ruokaa koko sisälläoloaikansa. Ei ne koiraeläinten pesäluolatkaan järin suuria ole.

Ongelma onkin siinä, että kaupungin keskusta ei ole koiralle sopivaa ulkoilualuetta. Pelkkää stressiä ilman mitään mielekkäitä virikkeitä.

Eikä tuo emäntäkään olkapäiltä roikkuvine aamutakkeineen miltään ulkoilmaihmiseltä par excellance vaikuta.

Jännä miten minä saan liukkaan silkkiaamutakkini kyllä pysymään päällä.

Kertoo kaiken ihmisen sivistystasosta, että pitää viinipulloja pöydällä. Valoisassa kämpässä, kirkkaat pullot.

Viinin, kuten öljyjenkin, laatu kärsii valosta aivan suunnattomasti.

750e/kk koirankopista? Ei Jeesus...

Vierailija kirjoitti:

ihmiset ymmärtävät oikein hyvin miksi joku haluaa asua vaikkapa tietyssä kaupunginosassa tai vaikkapa tietyssä talossa, mutta eivät ymmärrä sitä, miksi joku haluaa maksaa ylihintaa.  mutta ehkä se kuuluu tosiaan siihen "kahvitteluelämään". me elämme mieluummin tilavassa omakotitalossa, jossa oma piha (Siellä meidän koirat saa kulkea vapaasti) kuitenkin tarpeeksi lähellä kaupunkimme sosiaalisen elämän tapahtumapaikkoja. Etsimiseen meni hiukan aikaa, mutta se kannatti. Ei tulisi mieleenkään maksaa likipitäen 800 euroa jostain käpäsestä 18 neliön luukusta, jossa ei ole edes kaikkia nykyajan mukavuuksia.

Minä en taas ymmärrä, miten kukaan täysissä sielunvoimissa oleva voi haluta asua keskustassa ja elää tyhjää ja merkityksetöntä "kahvitteluelämää".

Voisin elää noin pienessä kämpässä ja vähemmillä mukavuuksilla -jos se olisi autiotupa jossain korvessa, johon ei koskaan eksy ketään ja pihalla olisi hyvä kaivo ja rantasauna.

Pienessä ja vaatimattomassakin kodissa voi olla onnellinen, jos ympäristö on hyvinvointia tukeva. Tuolla Kampissa ei ole.

Valkoinen asunto on aina ruma ompa pieni tai iso.

Vierailija kirjoitti:

Elsun paikka.

Mitä meinaat ilmoittaa perusteeksi? Sen että luit netistä että joku asuu koiran kanssa yksiössä?

En lue nyt muiden kommentteja, mutta en itse kyllä pitäisi koiraa pienessä asunnossa. Kyseessä kuitenkin tässäkin iso koira jonka pito kerrostalossa on muutenkin vähän kyseenalaista ja mietin todella saako tarpeeksi liikuntaa. En itse olisi voinut ajatellakaan omaa isoa koiraani kerrostaloon lainkaan. Juuri sen tilanpuutteen sekä sen liikunnan takia. Ajatus minulla se, että koiran on hyvä saada olla myös vapaana ja olisi oma piha. Koirapuisto on tietysti vaihtoehto, mutta ei sovi kaikille koirille. Ei tykkää ajatuksesta, että koira asuu keskellä kaupunkia. Tosin en varmaan ottaisi edes kissaa kerrostaloon. Kaupunki on aina vähän levoton paikka ja asfaltti kova pinta kävellä.

Pitäisikö olla koirankoppi.

Ei ole ok, paitsi jos koira viettää ison osan viikosta hoidossa jossain tilavassa paikassa, mielellään jossain, missä on luontoa lähellä. Noin ison koiran paikka ei ole missään Kampissa, eikä varsinkaan tuollaisessa komerossa. Ihan sama, vaikka se ei tuhoaisikaan paikkoja tai haukkuisi yksinään, koira ei ole onnellinen tuollaisessa paikassa. Mitkään koirapuistot tai puistot ei riitä korjaamaan tilannetta.

Itselläni on saman kokoinen, rauhallinen koira, enkä voisi ikimaailmassa edes kuvitella tunkevani sitä tuollaiseen säilykepurkkiasuntoon, ennen kuin se on tuhkana uurnassa.

Mä en ymmärrä tota, että koira vaatii omakotitalon verran omaa tilaa sisällä. Miksi? Miten paljon teillä muilla on koirat sisällä ja mitä sisällä tehdään, jos koira vaatii sata neliötä?

Mulla koirat on aina opetettu siihen, että sisällä ollaan rauhallisia, jossa enimmäkseen nukutaan ja syödään ja ollaan rapsuteltavana kainalossa. Ulkona sitten kaikki harrastukset ja puuhat. Onnellisen oloisia, ehdottoman tasapainoisia, toimeliaita ja aktiivisia harrastuskoiria ovat aina olleet. Eivät hajota sisällä koskaan mitään tai juoksentele pitkin seiniä, vaikka neliöitä nytkin kolmelle 25-36kg koiralle 50 vain sisällä käytössä. Sisällä ei vedetä meillä rallia, sisällä löhötään sohvilla, ulkona ja hallissa sitten harrastetaan. Ei nukkumiseen tarvitse paljoa tilaa.

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Kuvaa varten lavastettu muka joku tarjotin ja astiat tonne parvelle. Ei kukaan jaksa tollasissa tikkaissa oikeasti niitä koko ajan sinne raahata

Mahtaa kämpässä haista pahalle.

Toinen seikka pisti silmään, että sängyllä ei olla kontallaan, eikä ratsasteta.

Mietin sisäilman laatua tuossa kämpässä esim aamutuimaan, kun siellä on janette ja koira hengitelleet ja piereskelleet yön, märät pykit riippuu pitkin kämppää ja edellisen päivän ruuanlaiton käryt viipyilee ilmassa.