Janette asuu alle 18 neliön miniyksiössä koiran kanssa – näppärät ratkaisut saavat tilan tuntumaan paljon isommalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli ihana asunto ja voisin hyvin itsekin asua siellä, tosin ilman koiraa.

Pikkuasunnot ovat kaupunkilaista, kun haluaa asua tietyssä kaupunginosassa mahdollisimman halvalla. Isompi asunto maksaisi enemmän sekä ostohintana että kuukausittain vastikkeena, joten ei ole kovin älykästä asua isommassa kuin ehdottomasti tarvitsee.

Maaseudulla on toki toisin, siellä on paljon maata ja halvat talot ja koossa tulee vastaan lähinnä lämmityskulut. Ne ovat kaksi eri maailmaa.

Tämä maailma on tosiaan eri. Pohjois-Norjassa (ei rikkaimpia seutuja), missä on kylmää ja pimeää suuren osan vuodesta, talot ovat hulppean kokoisia - koska suuri osa vuodesta ollaan sisällä, niissä pitää viihtyä. Suomessa on myös kylmää ja pimeää suuren osan vuodesta ja ihmeellinen hinku änkeä ihmiset asumaan vieriviereen postimerkin kokoisiin luukkuihin. Maata riittäisi, eikä se edes ole 45 asteen kulmassa. Toivottavasti tämä neito koirineen viihtyy myös talvella, kun 18 h/vrk ulkoilu ei nappaa.

Täällä katsellaan pienempää asuntoa Tampereelta. Uudistuotanto on joko kylki kyljessä naapuritalon kanssa, tien päällä tai huonekoko on pöllönsilmä. 35 neliön kaksioita? 50 neliön kolmioita? Jepjep. Makuuhuoneen leveys on enemmän kuin 2 m, paitsi uusien talojen pohjapiirroksissa.

Joo, lähdetään kauemmas. Anteeksi avautuminen. En laittaisi edes puhelin kädessä viihtyvää nuorta kopperoon, onneksi ei tarvinnut.

En myöskään ymmärrä miniasuntojen ihannointia varsinkaan Suomen kaltaisessa maassa, jossa iso osa vuodesta kuluu sisätiloissa ja lääniäkin riittää. Miniasunnot voi ehkä ymmärtää jossain Tokion keskustassa. Mukavia nekään eivät tietenkään ole. Euroopassa ei ole niin suuria kaupunkeja, että tuollainen olisi perusteltua – eikä sellaista kyllä tunnuta samassa mittakaavassa muualla kuin Suomessa harrastettavankaan.

Olen asunut lähivuosina useammassa eri Euroopan maassa, kaupungeissa, jotka vertaituvat Suomessa korkeintaan Helsinkiin, mutta ovat selvästi tiheämmin asuttuja ja asukkaat suomalaisia maksukykyisempiä. Kaikki asuntoni ovat olleet enintään 7 vuotta sitten rakennettuja ja _paljon_ suurempia kuin Suomessa olisi tarjolla vertailukelpoisin sijainnein sekä laatu- ja hintatasoin. Teitä huijataan. Maksatte megahinnan minikämpästä, jossa kaupan päälle on yleensä vielä rakennusvirheitä.

Miniyksiöt toimivat opiskelija-asuntoina, eivät muuten.

Tiesittekö että ihmiset jotka omistavat tuollaisen kopperon kuuluvat suomessa neljännekseen rikkaita ihmisiä?

Mun mielestä asunnon pitää olla sen verran tilava; ettei todellakaan joudu kapuamaan katon rajaan nukkumaan

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan perheen kanssa minikodissa (30m2) neljä henkilöä. Tavaraa meillä ei juuri ole, jokaisen henkilökohtainen omaisuus mahtuu isoon matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan. Reissataan paljon (ennen koronaa) ja kierretään myös asuntoautolla useampi kuukausi vuodesta. Asunto on meille siis enemmänkin tukikohta ja lepopaikka, ei siellä vietetä koko elämää. 

Silloin kun emme reissaa ja ollaan enemmän kotona, käymme paljon puistoissa, kävelyllä, kirjastossa, museossa ja koska meillä on pieni keittiö, käydään myös aika usein syömässä ulkona tai kahvilassa. Meillä lapset nauttii kun on se oma pieni pesä mihin mennä nukkumaan ja huomenna taas koko päivä seikkaillaan. Elämä on valintoja. Kaikki se mikä asumisessa säästyy menee suoraan elämiseen. 

Ihminen tarvitsee omaa tilaa.  Kuolisin jos pitäisi olla 24/7 kolmen muun kanssa samassa tilassa jatkuvasti. Noissa tapauksissa ainoa rauha taitaa olla vessa? Kai sen oven saa kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Minä asun yksin n. 60 neliön kaksiossa puutalossa vuokralla. Kunnon keittiö ja kaksi huonetta. Myös eteinen, kuisti ja piha.

Ei tunnu yhtään liian isolta, tykkään, että on tilaa hengittää. Vuokra pienempi kuin Janettella, mutta asunkin pikkukaupungissa.

Ihan kamala jo ajatuskin tuollaisessa asua kuin Janette, ei edes parveketta johon pääsisi välillä karkuun ja koira haistelemaan ulkoilmaa. Ja otse haistella koiran hajua ja pieruja.

Myös mietin miten mahtuu suihkuun?

Helsingin keskustassa asuminen tarkoittaa myös ihan tauotonta liikenteen meteliä ja katupölyä. Vanhoissa taloissa hissin ristikko-ovet kolisevat kodikkaasti. Sisäpihalle olevat ikkunat saattavat päästää valoa sisälle tai sitten eivät. Alempien kerrosten asunnot ovat säännönmukaisesti aika pimeitä loukkoja. Sisäpihat ovat yleensä suljettuja tiloja, mikä luo kivasti lisänsä vankilatunnelmaan. 

Ei se koira enempää tilaa tarvitse JOS se pääsee riittävästi liikkumaan ja tekemään ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa ihan käytännön elämässä tarvittavat asiat. Jos wc on postimerkin kokoinen, miten tuolla peseydytään? Suihku? Miten vaatteet pestään, kun taloyhtiössä ei ole pesutupaa? Käsin keittiössä? Ja missä säilyttää siivousvälineitä, silityslautaa jne?

Ilmeisesti aika paljon mahtuu varastoon ,mutta itseä rasittaisi aina hakea käyttötavaroita varastosta. Imurit yms vie väkisin jonkun verran tilaa sisällä, ellei sitten vie aina varastoon ja hae kun tarvii. Pyykinpesun ymmärrän, kaupungeissa ja isoissa marketeissa on 24h itsepalvelu pyykkikoneita.