Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (700)
Varmasti ottaisin. Olen uskollista tyyppiä, reipas, ahkera, luotettava, en osta mitään turhuutta, harkitsen aina pitkään iompia siirtoja elämässäni.
Ulkonäkökin vaarmaan OK monelle, mutta ei vaan löydy. Suurin osa kauheita roistoja...se on tosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustelisi. Olen tylsää seuraa, enkä pidä itsestäni. Sairastan myös kaksisuuntaista.
Totta kai.
Päihteetön, itsenäinen, välittävä ja empaattinen, elämä vaikeuksien jälkeen tasapainossa. Tykkään joskus hemmotella, mutten paapo pilalle. Arkijärki ja luovuus tasapainossa.
Minulla on kuuma hella ja lämmin vuode.
Kiva kysymys ja hirvee vastata näin, mutta menisin itteni kanssa naimisiin........................... XDDDDDDD <3
En ainakaan pitkään, mutta sehän tarkoittaa samaa kuin en. Panisin, mutta en seurustelisi.
Luonnevikoja liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelisin todellakin itseni kanssa! Olen hauskaa seuraa, vitsikäs yms. positiivista.
Mutta en asuisi itseni kanssa. Siksi en oikeassa elämässä seurustele. Varjelen ketään joutumasta siihen tilanteeseen, että joku alkaisi luulla, että minusta olisi muka puolisoksikin. Olen kyllä pitkissä suhteissa ollut, mutta lopulta aloin tylsistyä ja kallistua takaisin omaksi itsenäiseksi itsekseni, joka ei jaksa huomioda toista, varsinkaan eroottisessa mielessä, vaan joka haluaa kuluttaa aikaa yhä enemmän omien kiinnostuksen kohteitten parissa ja puuhata korkeintaan kaikkea yleisluontoista sen toisen kanssa. Sitten ollaan tilanteessa, jossa muistutetaan enempi kämppiksiä tai siskoa ja sen veljeä kuin romanttista paria.
En. Kaksi näin läpeensä introverttia ei toimisi. Jonkun pitää hoitaa suhteet muihin ihmisiin. Muutenkin olisi varmaan jollain lailla laimea suhde. Toisaalta kumpikin ymmärtäisi toisen oman tilan tarpeen se olisi hyvä asia. Mutta ei, en jaksaisi Itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelisin todellakin itseni kanssa! Olen hauskaa seuraa, vitsikäs yms. positiivista.
Mutta en asuisi itseni kanssa. Siksi en oikeassa elämässä seurustele. Varjelen ketään joutumasta siihen tilanteeseen, että joku alkaisi luulla, että minusta olisi muka puolisoksikin. Olen kyllä pitkissä suhteissa ollut, mutta lopulta aloin tylsistyä ja kallistua takaisin omaksi itsenäiseksi itsekseni, joka ei jaksa huomioda toista, varsinkaan eroottisessa mielessä, vaan joka haluaa kuluttaa aikaa yhä enemmän omien kiinnostuksen kohteitten parissa ja puuhata korkeintaan kaikkea yleisluontoista sen toisen kanssa. Sitten ollaan tilanteessa, jossa muistutetaan enempi kämppiksiä tai siskoa ja sen veljeä kuin romanttista paria.
Eihän yhteen tarvitse muuttaa edes avioliitossa.
En varmasti! Minulla on hyvin hankala , monimutkainen luonne. Tekisin kumppanin elämän helvetiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ehdottomasti. Olen älykäs, tasapainoinen, lojaali, lämmin, yhteisöllinen, huumorintajuinen, rento, kiitollinen, elämään myönteisesti ja uteliaasti suhtautuva ihminen. Olisi upeaa tavata tällainen mies. Nykyinen mies on kiukutteleva, kroonisesti pahantuulinen prinsessa.
Se olis parasta. Mutta ei taida minuja olla, varsinkaan naisversioina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin oikeastaan seurustellakin. Hyvinkohdeltuna olen oikein mukavaa seuraa, ja vientiä riittää jatkuvasti. Kohtelen muita paremmin kuin itseäni. Ex-miesystävän mielestä viime vuosien kohokohdat olivat ne lomat, jotka vietimme yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ottaisin. Olen uskollista tyyppiä, reipas, ahkera, luotettava, en osta mitään turhuutta, harkitsen aina pitkään iompia siirtoja elämässäni.
Ulkonäkökin vaarmaan OK monelle, mutta ei vaan löydy. Suurin osa kauheita roistoja...se on tosi.
Kokeile joskus muunlaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelu on ensinnäkin retardeille ja toisekseen jos sellaista tapahtuu niin se on kemiaa, eivätkä samanlaiset aineet reagoi keskenään.
En.
Siksi säästänkin vastakkaista sukupuolta pysyttelemällä sinkkuna kun tiedän olevani huono parisuhde-ihminen.
Miksi huono? En tiedä. On vain olo, ettei jaksa sisällyttää muita omaan elämään ja olisi melkeinpä julmaa jos tekisin sen jollekulle.
Ehkä liioittelen, mut parempi vetää varman päälle.
Hirveän hyvä kysymys! Laittaa miettimään, millainen kumppani olen.
En osaa vastata - olen perusfiksu, uskollinen, välittävä, toisaalta olen masentunut ja ahdistunut. Ylipainoa 15kg, koska en ole jaksanut huolehtia itsestäni. Mutta en ole toivoton, käyn terapiassa ja pyrin pikkuhiljaa elämäntapamuutokseen. Osaan olla itsekriittinen ja pyytää anteeksi, toisaalta kuormitun herkästi ja olen silloin vähän äksy.
Seurustellut olen jo varmaan 20 vuotta itseni kanssa, t yksinpuhelija
Kyllä. Ymmärtäisin kumppaniani täydellisesti ja hän minua.