Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (689)
Varmasti ottaisin. Olen uskollista tyyppiä, reipas, ahkera, luotettava, en osta mitään turhuutta, harkitsen aina pitkään iompia siirtoja elämässäni.
Ulkonäkökin vaarmaan OK monelle, mutta ei vaan löydy. Suurin osa kauheita roistoja...se on tosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustelisi. Olen tylsää seuraa, enkä pidä itsestäni. Sairastan myös kaksisuuntaista.
Totta kai.
Päihteetön, itsenäinen, välittävä ja empaattinen, elämä vaikeuksien jälkeen tasapainossa. Tykkään joskus hemmotella, mutten paapo pilalle. Arkijärki ja luovuus tasapainossa.
Minulla on kuuma hella ja lämmin vuode.
Kiva kysymys ja hirvee vastata näin, mutta menisin itteni kanssa naimisiin........................... XDDDDDDD <3
En ainakaan pitkään, mutta sehän tarkoittaa samaa kuin en. Panisin, mutta en seurustelisi.
Luonnevikoja liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelisin todellakin itseni kanssa! Olen hauskaa seuraa, vitsikäs yms. positiivista.
Mutta en asuisi itseni kanssa. Siksi en oikeassa elämässä seurustele. Varjelen ketään joutumasta siihen tilanteeseen, että joku alkaisi luulla, että minusta olisi muka puolisoksikin. Olen kyllä pitkissä suhteissa ollut, mutta lopulta aloin tylsistyä ja kallistua takaisin omaksi itsenäiseksi itsekseni, joka ei jaksa huomioda toista, varsinkaan eroottisessa mielessä, vaan joka haluaa kuluttaa aikaa yhä enemmän omien kiinnostuksen kohteitten parissa ja puuhata korkeintaan kaikkea yleisluontoista sen toisen kanssa. Sitten ollaan tilanteessa, jossa muistutetaan enempi kämppiksiä tai siskoa ja sen veljeä kuin romanttista paria.
En. Kaksi näin läpeensä introverttia ei toimisi. Jonkun pitää hoitaa suhteet muihin ihmisiin. Muutenkin olisi varmaan jollain lailla laimea suhde. Toisaalta kumpikin ymmärtäisi toisen oman tilan tarpeen se olisi hyvä asia. Mutta ei, en jaksaisi Itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelisin todellakin itseni kanssa! Olen hauskaa seuraa, vitsikäs yms. positiivista.
Mutta en asuisi itseni kanssa. Siksi en oikeassa elämässä seurustele. Varjelen ketään joutumasta siihen tilanteeseen, että joku alkaisi luulla, että minusta olisi muka puolisoksikin. Olen kyllä pitkissä suhteissa ollut, mutta lopulta aloin tylsistyä ja kallistua takaisin omaksi itsenäiseksi itsekseni, joka ei jaksa huomioda toista, varsinkaan eroottisessa mielessä, vaan joka haluaa kuluttaa aikaa yhä enemmän omien kiinnostuksen kohteitten parissa ja puuhata korkeintaan kaikkea yleisluontoista sen toisen kanssa. Sitten ollaan tilanteessa, jossa muistutetaan enempi kämppiksiä tai siskoa ja sen veljeä kuin romanttista paria.
Eihän yhteen tarvitse muuttaa edes avioliitossa.
Kyllä. Ymmärtäisin kumppaniani täydellisesti ja hän minua.