Onko sinulla asiat paremmin kuin vanhemmillasi oli samassa iässä?
Kaikki mihin voin itse vaikuttaa on paljon, paljon paremmin paitsi yksi asia: en pysty antamaan lapsille samaa turvallista Suomea ja luottamusta tulevaisuuteen.
Kommentit (23)
No mun vanhemmilla oli velaton asunto tähän ikään mennessä. Siitäkin huolimatta, että äitini oli kodinhoidon tuella tai osa-aikaisena töissä, pienellä paikkakunnalla kun ei töitä ihan hirveästi ollut. Kumpikin oli maksanut opintolainat pois. Avioliitossa, kaksi lasta.
Mä en opintolainaa ole ottanut, koska tein niin paljon töitä opintojen ohella kun pystyin ja se onneksi riitti. Asunnosta (saman kokoinen okt, vähän isomman paikkakunnan kupeessa) on velkaa paljon. Lapsia mulla ei ole, mutta hyvinpalkattu vakituinen työ kylläkin ja reilun kymmenen vuotta jatkunut avoliitto. Vanhempani ovat molemmat maistereita, minä väittelin eli olin noin kolme vuotta pidempään kiinni opiskeluissa ennen työuralle siirtymistä.
Laman jälkivaiheita elettiin kun vanhemmat oli mun ikäisiä, joten epävarmuutta toimeentulosta oli varmasti heilläkin, mulla työuran alkupuolta taas on leimannut pätkätyöt. En nyt tiedä, miten näitä vertailisi.
On, isä on ollut kuolleena jo 14v tässä vaiheessa (oon siis 50v) ja äiti oli ekaa kertaa kuivatelakalla tämän ikäisenä, kippasi sitten maksakirroosiin 6v myöhemmin. Mulla ei nyt ole samanlaista tässä tiedossa.
Paremmin kuin äidilläni, muttei niin hyvin kuin isälläni. Paljon paremimin kuitenkin kuin suurimmalla osalla suomalaisista.
En pysty. Avioeroperheen tarjoan, itsellä vakaa ja rakastava koti
Vanhempani ovat aineenopettajia ja itse olen aineenopettaja. Heillä oli minun iässäni kaksi lasta ja omakotitalo melkein maksettu. Lisäksi molemmilla oli ollut vakipaikka jo kauan. Itse sain vihdoin viran, mutta asun ASO-asunnossa, eikä ole varaa ostaa omaa, lainaa en saisi kuin vanhaan pieneen kaksioon. Ei ole lapsia, miesystävä menehtyi onnettomuudessa pari kuukautta sitten. Ihan hyvää elämää elän kuitenkin.
Heillä oli enemmän maallista omaisuutta kuin mulla tulee todennäköisesti koskaan olemaan, mutta toisaalta mulla ei ole puolisoa eikä lapsia, joita en koskaan halunnut. Parempi näin.
No ei todellakaan.. kultaista 80-lukua ei voita mikään. Itse voin vain haaveilla, maskien ja pride-kulkueiden keskellä 😓
On. Minulla on kaikki elementit kasassa toisin kuin vanhemmillani, joilla oli avioero, alholismia ja mielenterveysongelmia. Lisäksi olen taloudellisesti paremmassa tilanteessa kuin he aikanaan minun ikäisenäni.
Vierailija kirjoitti:
No mun vanhemmilla oli velaton asunto tähän ikään mennessä. Siitäkin huolimatta, että äitini oli kodinhoidon tuella tai osa-aikaisena töissä, pienellä paikkakunnalla kun ei töitä ihan hirveästi ollut. Kumpikin oli maksanut opintolainat pois. Avioliitossa, kaksi lasta.
Mä en opintolainaa ole ottanut, koska tein niin paljon töitä opintojen ohella kun pystyin ja se onneksi riitti. Asunnosta (saman kokoinen okt, vähän isomman paikkakunnan kupeessa) on velkaa paljon. Lapsia mulla ei ole, mutta hyvinpalkattu vakituinen työ kylläkin ja reilun kymmenen vuotta jatkunut avoliitto. Vanhempani ovat molemmat maistereita, minä väittelin eli olin noin kolme vuotta pidempään kiinni opiskeluissa ennen työuralle siirtymistä.
Laman jälkivaiheita elettiin kun vanhemmat oli mun ikäisiä, joten epävarmuutta toimeentulosta oli varmasti heilläkin, mulla työuran alkupuolta taas on leimannut pätkätyöt. En nyt tiedä, miten näitä vertailisi.
90-luvun laman jälkeen siirryin työelämään. 6 vuotta ensin pätkätöitä. Yksin eläen en ole samanlaista varallisuutta pystynyt hommaamaan kuin vanhempani ja alavalintani taloudellisessa mielessä on huonompi kuin vanhemmillani. Olen piirun verran korkeammin koulutettu kuin vanhempani.
Hmm no periaatteessa, mulla on ok-talo ja lapsi tulossa, vanhemmat olivat tässä tilanteessa kymmenen vuotta myöhemmin. Toisaalta he ehti siinä kymmenessä vuodessa säästämään paljon paremmin, mitä me tullaan pystymään.
Kyllä minulla on parempi elämä. Näin ainakin kuvittelen. Olen eronnut ja huollan lapset yksin, mutta näin on hyvä. On minulla miesystävä, työpaikka, ystäviä. Olen onnellinen. Omat vanhempani olivat kaiken suhteen passiivisia ja heillä oli ihme periaatteita elämälle, jotka rajoittivat heitä.
Molemmilla oli vakituinen työpaikka ja oma auto, ja omakotitalon laina oli maksettu lähes kokonaan.
Itselläni on vain määräaikaisia työsuhteita, ja asun vuokralla. Polkupyöräkin varastettiin muutama viikko sitten.
Vanhemmillani oli asiat paremmin. Molemmilla hyvä palkkaiset vakityöt ja melkein velaton omakotitalo. Eikä ikään ollu puutetta rahasta.
Itelläni ikää 36v eikä ikään oo mitään pitempi aikaista työtä saanu. Pelkkää määräaikaista toisensa perään ja paljon on ollu työttömyys jaksojakin. Enkä omista mitään vanhaa auton romua kummempaa.
Kyllä voisin sanoa.
Minun iässä isäni vietti aikansa kaupungin juoppo-ja huumeporukoissa. Äitini oli juuri saanut sinnikkään filmaamisen ja oireiden liioittelun jälkeen pitkään toivomansa työkyvyttömyyseläkepaperit.
Itse olen ihan tavallisessa työssä, muurahaisena pakerran.
Isäni oli nuoruusvuotensa sodassa. Sieltä selvittyään sitten perustamaan perhettä ja elämää. Ei kovinkaan auvoinen lähtökohta. Mutta elintaso nousi ja elämä rullasi kun työtä teki. Oli hyväntuulinen ja optimistinen ja virkeä melkein sata vuotiaaksi. Kyllä nyt on asiat paremmin, kun kukaan ei niitä sotkisi ( esim maailmalla sekopäät johtajat)
Ei tarvinnut aloittaa 16- vuotiaana teurastamolla töissä ja rakentaa taloja helteessä ja pakkasessa vuosikymmeniä vaan sain harrastaa paljon enemmän kuin vanhempani, käydä ulkomailla ja opiskella itselleni siistin sisätyön.
Isäni teki valtavasti ylitöitä: illat, viikonloput ja lomat. Tiesin isäni olevan kesälomalla siitä, että hän kävi kotona syömässä muuna aikana kuin normaalisti töiden jälkeen klo 16.00. Se keskiluokkainen omaisuus ja eläke ei ole helpolla tullut.
Minun ei tarvitse raataa samoin kuin vanhempani ovat joutuneet tekemään.
Ei. minun iässäni(38v) vanhemmillani oli kaksi lasta(minä+siskoni), hyvät työpaikat, sosiaallisia suhteita.
Itse olen lapseton ja työtön ja syrjäytynyt.
Ehdottomasti. Isäni oli minun iässäni ollut jo melkein 50 vuotta kuollut ja äitini sinnitteli pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä.
Suomikin on kaikkien tilastojen mukaan nykyään paljon vauraampi, kehittyneempi ja turvallisempi maa kuin heidän aikanaan.