Onko helpoin opetella saksaa, espanjaa vai italiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia lukeneena italia helpoin, tosin myös ranskan opintoja pohjalla. Samalla tavalla ruotsi kyllä tukee saksaa. Italia on helpoin kuulla ja sanat ja kielioppi napsahtelevat kohdilleen. Espanjaa puhutaan niin nopeasti että vaikeampi saada selvää.

En minä ainakaan ymmärrä un, una, uno, lo, il jne. että mitä kuuluu käyttää milloinkin.

Etkö todellakaan? Oletko yrittänyt ihan opiskella italiaa?

Yksinkertaisestihan sanat ovat maskuliineja tai feminiinejä.

Maskuliini un/il, feminiini una/la. Erittäin simppeliä.

(Tuo lo (jonka monikko on gli) on sitten poikkeusmuoto tietyillä vokaaliyhdistelmillä alkavalle maskuliinille, vähän sellainen poikkeustapaus.

Mistä tietää onko sana maskuliini vai feminiini?

Oletko sama kyselijä? Oletko ihan yrittänyt opiskella italiaa? Nämä yleensä selitetään siinä yhteydessä, kun kohtaat nuo artikkelit ekaa kertaa.

Jos sana loppuu o:hon, se on maskuliini. Jos se loppuu a:han, se on feminiini.

Jos se loppuu johonkin muuhun kirjaimeen, sinun pitää opetella suku ulkoa, vaikkakin on olemassa tiettyjä sääntöjä, kuten että kaikki -ione-loppuiset ovat feminiinejä.

No mitä järkeä on siinä, että osa on helppo katsoa viimeisestä kirjaimesta ja osa täytyy opetella ulkoa? Kuka niitä ulkoa muistaa.

Samanlainen ongelma on ihan toisessa kotimaisessakin kielessä, esim.:

en bil, ett hus

Molemmat sanat päättyvät konsonanttiin, mutta ovat erisukuisia. Miten opiskelit ruotsin substantiiveja koulussa?

Miksi sinä ja muut lähdette jankuttajan trollausyrityksiin? Antakaa olla.

Ei tässä ketjussa muutakaan kivaa tapahdu. :D

Ja paljastui oikeastaan trolliksi vasta tuossa viimeisessä, sitä ennen kuulosti naiivilta kyselijältä.

Espanjaa ja saksaa olen opiskellut aikoinaan muutamia kursseja, en osaa sanoa kumpi oli vaikeampaa. Kumpaankin sain tukea muista kielistä, olin olin aiemmin opiskellut myös ranskaa ja ruotsia. Muistan, että saksassa olin aluksi hyvä, mutta sitten kielioppi alkoi muuttua aina vain vaikeammaksi, vaikka se olikin aika loogista säännöiltään. Sitten taas espanjan peruskielioppi oli minulle helppo omaksua, mutta myöhemmin tulee paljon poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, jos haluaa tulla oikeasti hyväksi kielessä.

Kumpikin on minusta suht helppoa ääntää (etenkin kun olen opiskellut hankalaa ranskaa), mutta saksaa on itse vähän helpompi ymmärtää kuin tosi nopeasti puhuttua espanjaa.

Italiasta olen vain kuullut, että on helppo suomalaiselle ääntää, mutta kielioppi on aika vaikeaa. Sanojen eri muotoja taitaa olla vielä enemmän kuin ranskassa ja espanjassa.

Vierailija kirjoitti:

Espanjaa ja saksaa olen opiskellut aikoinaan muutamia kursseja, en osaa sanoa kumpi oli vaikeampaa. Kumpaankin sain tukea muista kielistä, olin olin aiemmin opiskellut myös ranskaa ja ruotsia. Muistan, että saksassa olin aluksi hyvä, mutta sitten kielioppi alkoi muuttua aina vain vaikeammaksi, vaikka se olikin aika loogista säännöiltään. Sitten taas espanjan peruskielioppi oli minulle helppo omaksua, mutta myöhemmin tulee paljon poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, jos haluaa tulla oikeasti hyväksi kielessä.

Kumpikin on minusta suht helppoa ääntää (etenkin kun olen opiskellut hankalaa ranskaa), mutta saksaa on itse vähän helpompi ymmärtää kuin tosi nopeasti puhuttua espanjaa.

Italiasta olen vain kuullut, että on helppo suomalaiselle ääntää, mutta kielioppi on aika vaikeaa. Sanojen eri muotoja taitaa olla vielä enemmän kuin ranskassa ja espanjassa.

Kaikkia kysyttyjä kieliä opiskelleena en sanoisi italian kielioppia vaikeaksi.

Musta tuntuu, että näitä vaikeuskommentteja laukovien ainoat vertailukohdat ovat usein englanti ja ruotsi. Maailmasta ei vaan löydy montaa niitä helpompaa kieltä! Niiden rinnalla kaikki ovat vaikeita. :D

Oikeasti italia ja espanja, ja sanoisin että saksakin, ovat helpommasta päästä kieliä, nopeita oppia muutamassa vuodessa.

Motivaatio siivittää. Kukaan ei voi sanoa, mikä toiselle on helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Espanjaa ja saksaa olen opiskellut aikoinaan muutamia kursseja, en osaa sanoa kumpi oli vaikeampaa. Kumpaankin sain tukea muista kielistä, olin olin aiemmin opiskellut myös ranskaa ja ruotsia. Muistan, että saksassa olin aluksi hyvä, mutta sitten kielioppi alkoi muuttua aina vain vaikeammaksi, vaikka se olikin aika loogista säännöiltään. Sitten taas espanjan peruskielioppi oli minulle helppo omaksua, mutta myöhemmin tulee paljon poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, jos haluaa tulla oikeasti hyväksi kielessä.

Kumpikin on minusta suht helppoa ääntää (etenkin kun olen opiskellut hankalaa ranskaa), mutta saksaa on itse vähän helpompi ymmärtää kuin tosi nopeasti puhuttua espanjaa.

Italiasta olen vain kuullut, että on helppo suomalaiselle ääntää, mutta kielioppi on aika vaikeaa. Sanojen eri muotoja taitaa olla vielä enemmän kuin ranskassa ja espanjassa.

Ei ole kyllä italiassa ainakaan enempää muotoja kuin ranskassa. Italian kielioppi on aika lailla yksi yhteen ranskan kanssa, paitsi että kysymysten muodostaminen on paljon yksinkertaisempaa ja verbin kanssa ei ole pakko käyttää pronominia.

Kieliä on tosi vaikea laittaa mihinkään vaikeusjärjestykseen, oppimiseen liittyy niin monta eri tekijää. Luulen, että tärkein asia kielen oppimisessa on hyvä motivaatio. Itseä paljon kiinnostavaa kieltä oppii paljon paremmin kuin sellaista, josta ei välitä yhtään, olkoon se sitten kuinka helppoa tahansa. Jos ei ole pakottavaa tarvetta opiskella juuri tiettyä kieltä (esim. työn tai toisessa maassa asumisen takia), niin valinta kannattanee tehdä kiinnostuksen mukaan.

Espanja on noista helpoin. Italia vaatii rentoa pitkäjänteisyyttä. Saksa on alussa ihan horroria mutta siitä tulee simppeliä sitten kun on jaksanut heilua tarpeeksi pitkään mukana. Eli valkkaa oma tyylisi noista. Jossain uutisissa vilahti että saksan osaajista olisi kova pula. Voiko tämän kääntää että delayed-gratification-ihmisistä on suurin pula? Ei ole kyllä ylläri kun on universumin yleisin totuus.

Jotkut väittävät, ettei kielten vaikeutta voisi arvioida subjektiivisesti, mutta kyllä kielioppien monimutkaisuudessa on ihan oikeita eroja.

Lisäksi meille suomalaisille on kouluhistoriastamme ja aakkosistamme johtuen miljoona kertaa helpompi oppia englannin ja ruotsin sukukieliä kuin esimerkiksi aasialaisia kieliä. (Olen opiskellut myös aasialaisia kieliä ja huh, se on ihan eri levelillä!)

Mutta toki oma motivaatiokin vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Italiaa on helppo lausua niin kuin kirjoitetaankin, kun vain muistaa, että h c:n ja g:n edessä tekee jälkimmäisistä kovia.

No ei se kyllä ihan noin mene, ei se täysin foneettisesti kirjoitettua ole ja kuulostaa todella tökerölle jos suomalainen lausuu "formaggio" vaikka osaisi sen G:n siinä ääntää oikein. Mutta italia ja espanja on kyllä fonetiikaltaan aika yksinkertaisia (ja sitä on myös saksa).

Jos asenne on se, että puhua saa vasta sitten, kun osaa kaiken täydellisesti (ja ilmeisesti harjoittelematta pitää oppia), niin mitään vierasta kieltä ei kannata opiskella. 

Vierailija kirjoitti:

Kieliä on tosi vaikea laittaa mihinkään vaikeusjärjestykseen, oppimiseen liittyy niin monta eri tekijää. Luulen, että tärkein asia kielen oppimisessa on hyvä motivaatio. Itseä paljon kiinnostavaa kieltä oppii paljon paremmin kuin sellaista, josta ei välitä yhtään, olkoon se sitten kuinka helppoa tahansa. Jos ei ole pakottavaa tarvetta opiskella juuri tiettyä kieltä (esim. työn tai toisessa maassa asumisen takia), niin valinta kannattanee tehdä kiinnostuksen mukaan.

Ei täällä kannata järjen ääntä käyttää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieliä on tosi vaikea laittaa mihinkään vaikeusjärjestykseen, oppimiseen liittyy niin monta eri tekijää. Luulen, että tärkein asia kielen oppimisessa on hyvä motivaatio. Itseä paljon kiinnostavaa kieltä oppii paljon paremmin kuin sellaista, josta ei välitä yhtään, olkoon se sitten kuinka helppoa tahansa. Jos ei ole pakottavaa tarvetta opiskella juuri tiettyä kieltä (esim. työn tai toisessa maassa asumisen takia), niin valinta kannattanee tehdä kiinnostuksen mukaan.

Ei täällä kannata järjen ääntä käyttää!

Kannattaapa. Se mitä teet kasvaa, se mitä jätät tekemättä vähenee. -ohis

Saksa oli minulle todella veemäinen kieli opiskella, siinä niin moni asia riippuu sanan suvusta, joka on aivan liian usein pakko vain tietää. Romaanisia kieliä kuten espanjaa ja italiaa en ole opiskellut, mutta venäjä oli minulle paljon mukavampi ja helpompi kokemus kuin saksa.

Olen opiskellut noista kaikkia. Pisimpään opiskelin saksaa, sitten espanjaa ja lyhimmän aikaa italiaa. Vaikein noista minulle oli saksa. Kieliopissa on paljon semmoista, joka pitää vain opetella ulkoa, hirveästi sääntöjä ja lausuminen erilaisine s-äänteineen on haastavaa. Mainitaan nyt vielä, että puhun sujuvasti saksan sukulaiskieltä hollantia, joka on miljardi kertaa yksinkertaisempaa kuin saksa. Espanja ja italia ovat keskenään kieliopiltaan melko samanlaisia ja minulle ainakin helppoja. Italian lausuminen on suomalaiselle ihan helppo nakki, joten siitä syystä sanon, että italia on helpointa. Espanjaakin on suht helppoa lausua, mutta itselleni ainakin tuottaa hankaluuksia sanoa espanjalaisittain V ja B kirjaimet. 

Vierailija kirjoitti:

Saksa oli minulle todella veemäinen kieli opiskella, siinä niin moni asia riippuu sanan suvusta, joka on aivan liian usein pakko vain tietää. Romaanisia kieliä kuten espanjaa ja italiaa en ole opiskellut, mutta venäjä oli minulle paljon mukavampi ja helpompi kokemus kuin saksa.

Miten on mahdollista? Venäjän kielessä on yhtä monta sukua, ja se pronominien viidakko on ihan jäätävä.

Vierailija kirjoitti:

Saksa oli minulle todella veemäinen kieli opiskella, siinä niin moni asia riippuu sanan suvusta, joka on aivan liian usein pakko vain tietää. Romaanisia kieliä kuten espanjaa ja italiaa en ole opiskellut, mutta venäjä oli minulle paljon mukavampi ja helpompi kokemus kuin saksa.

Romaanisissa kielissä on hiukan sama tuo sukujuttu. Italiassa ja espanjassa ainoa pelastus on, että sanan suvun näkee usein viimeisestä kirjaimesta, muttei silti läheskään aina. Ja ranskassa tätä apua ei ole.

Venäjää olisi kiinnostavaa kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saksa oli minulle todella veemäinen kieli opiskella, siinä niin moni asia riippuu sanan suvusta, joka on aivan liian usein pakko vain tietää. Romaanisia kieliä kuten espanjaa ja italiaa en ole opiskellut, mutta venäjä oli minulle paljon mukavampi ja helpompi kokemus kuin saksa.

Miten on mahdollista? Venäjän kielessä on yhtä monta sukua, ja se pronominien viidakko on ihan jäätävä.

Sori, prepositioiden määrä. Sori nyt, juuri pääsin töistä ja huh. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saksa oli minulle todella veemäinen kieli opiskella, siinä niin moni asia riippuu sanan suvusta, joka on aivan liian usein pakko vain tietää. Romaanisia kieliä kuten espanjaa ja italiaa en ole opiskellut, mutta venäjä oli minulle paljon mukavampi ja helpompi kokemus kuin saksa.

Miten on mahdollista? Venäjän kielessä on yhtä monta sukua, ja se pronominien viidakko on ihan jäätävä.

Venäjässä sanan suku näkyy muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sen muodossa ja sen muut vaikeudet ovat paljon intuitiivisempia suomenkieliselle.

Kaikkia kieliä on helppo opetella. Oppiminen onkin sitten toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saksa oli minulle todella veemäinen kieli opiskella, siinä niin moni asia riippuu sanan suvusta, joka on aivan liian usein pakko vain tietää. Romaanisia kieliä kuten espanjaa ja italiaa en ole opiskellut, mutta venäjä oli minulle paljon mukavampi ja helpompi kokemus kuin saksa.

Miten on mahdollista? Venäjän kielessä on yhtä monta sukua, ja se pronominien viidakko on ihan jäätävä.

Venäjässä sanan suku näkyy muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sen muodossa ja sen muut vaikeudet ovat paljon intuitiivisempia suomenkieliselle.

Anna esimerkki? Ja tosissaan se prepositioiden määrä on ihan järkyttävä.