Lue keskustelun säännöt.
Onko helpoin opetella saksaa, espanjaa vai italiaa?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksa oli minulle todella veemäinen kieli opiskella, siinä niin moni asia riippuu sanan suvusta, joka on aivan liian usein pakko vain tietää. Romaanisia kieliä kuten espanjaa ja italiaa en ole opiskellut, mutta venäjä oli minulle paljon mukavampi ja helpompi kokemus kuin saksa.
Miten on mahdollista? Venäjän kielessä on yhtä monta sukua, ja se pronominien viidakko on ihan jäätävä.
Venäjässä sanan suku näkyy muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sen muodossa ja sen muut vaikeudet ovat paljon intuitiivisempia suomenkieliselle.
Anna esimerkki? Ja tosissaan se prepositioiden määrä on ihan järkyttävä.
Esimerkki? Pääsääntöhän on että vokaaliin päättyvät substantiivit ovat naisellisia, paitsi o ja e jotka ovat siinä keskellä, ja konsonanttiin päättyvät ovat miehekkäitä. Pehmeä merkki voi aiheuttaa lottoamista, sillä siihen päättyvä voi olla niin mies kuin nainen.
Prepositioita on paljon, mutta ainakin minusta ne ovat suomalaisen kielitajun pohjalta suhteellisen helposti ymmärrettävissä. Siis nimenomaan ymmärrettävissä, niiden oikeaoppinen käyttäminen venäjää puhuessa on monesti melko lottoa. Sama kuin verbiaspektissa ja osassa numeroita.
Ok. Nyt kuulostaa siltä että menit nyt vain kommentoimaan yli oman tietämyksesi. Suomen kielessä sijamuotoja verbeissä on toistakymmentä, venäjän kielen prepositiot ylittää tämän kolminkertaisesti. Jos esität tätä luontaiseksi suomalaisille oppia niin miksi meillä ei ole tulvaa suomalaisista venäjäntaitureista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksa oli minulle todella veemäinen kieli opiskella, siinä niin moni asia riippuu sanan suvusta, joka on aivan liian usein pakko vain tietää. Romaanisia kieliä kuten espanjaa ja italiaa en ole opiskellut, mutta venäjä oli minulle paljon mukavampi ja helpompi kokemus kuin saksa.
Miten on mahdollista? Venäjän kielessä on yhtä monta sukua, ja se pronominien viidakko on ihan jäätävä.
Venäjässä sanan suku näkyy muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sen muodossa ja sen muut vaikeudet ovat paljon intuitiivisempia suomenkieliselle.
Anna esimerkki? Ja tosissaan se prepositioiden määrä on ihan järkyttävä.
Esimerkki? Pääsääntöhän on että vokaaliin päättyvät substantiivit ovat naisellisia, paitsi o ja e jotka ovat siinä keskellä, ja konsonanttiin päättyvät ovat miehekkäitä. Pehmeä merkki voi aiheuttaa lottoamista, sillä siihen päättyvä voi olla niin mies kuin nainen.
Prepositioita on paljon, mutta ainakin minusta ne ovat suomalaisen kielitajun pohjalta suhteellisen helposti ymmärrettävissä. Siis nimenomaan ymmärrettävissä, niiden oikeaoppinen käyttäminen venäjää puhuessa on monesti melko lottoa. Sama kuin verbiaspektissa ja osassa numeroita.
Ok. Nyt kuulostaa siltä että menit nyt vain kommentoimaan yli oman tietämyksesi. Suomen kielessä sijamuotoja verbeissä on toistakymmentä, venäjän kielen prepositiot ylittää tämän kolminkertaisesti. Jos esität tätä luontaiseksi suomalaisille oppia niin miksi meillä ei ole tulvaa suomalaisista venäjäntaitureista?
Onhan meillä! Meillä on ainakin tuhansia "kaksikielisiä" ihmisiä tässä maassa. Ihan sivuhuomautuksena...
Olen opiskellut kaikkia, enkä osaa vastata kysymykseen. En huomannut suurta eroa vaikeudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksa oli minulle todella veemäinen kieli opiskella, siinä niin moni asia riippuu sanan suvusta, joka on aivan liian usein pakko vain tietää. Romaanisia kieliä kuten espanjaa ja italiaa en ole opiskellut, mutta venäjä oli minulle paljon mukavampi ja helpompi kokemus kuin saksa.
Miten on mahdollista? Venäjän kielessä on yhtä monta sukua, ja se pronominien viidakko on ihan jäätävä.
Venäjässä sanan suku näkyy muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sen muodossa ja sen muut vaikeudet ovat paljon intuitiivisempia suomenkieliselle.
Anna esimerkki? Ja tosissaan se prepositioiden määrä on ihan järkyttävä.
Esimerkki? Pääsääntöhän on että vokaaliin päättyvät substantiivit ovat naisellisia, paitsi o ja e jotka ovat siinä keskellä, ja konsonanttiin päättyvät ovat miehekkäitä. Pehmeä merkki voi aiheuttaa lottoamista, sillä siihen päättyvä voi olla niin mies kuin nainen.
Prepositioita on paljon, mutta ainakin minusta ne ovat suomalaisen kielitajun pohjalta suhteellisen helposti ymmärrettävissä. Siis nimenomaan ymmärrettävissä, niiden oikeaoppinen käyttäminen venäjää puhuessa on monesti melko lottoa. Sama kuin verbiaspektissa ja osassa numeroita.
Ok. Nyt kuulostaa siltä että menit nyt vain kommentoimaan yli oman tietämyksesi. Suomen kielessä sijamuotoja verbeissä on toistakymmentä, venäjän kielen prepositiot ylittää tämän kolminkertaisesti. Jos esität tätä luontaiseksi suomalaisille oppia niin miksi meillä ei ole tulvaa suomalaisista venäjäntaitureista?
Onhan meillä! Meillä on ainakin tuhansia "kaksikielisiä" ihmisiä tässä maassa. Ihan sivuhuomautuksena...
1,001-kielisyyttä ei lasketa kaksikielisyydeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksa oli minulle todella veemäinen kieli opiskella, siinä niin moni asia riippuu sanan suvusta, joka on aivan liian usein pakko vain tietää. Romaanisia kieliä kuten espanjaa ja italiaa en ole opiskellut, mutta venäjä oli minulle paljon mukavampi ja helpompi kokemus kuin saksa.
Miten on mahdollista? Venäjän kielessä on yhtä monta sukua, ja se pronominien viidakko on ihan jäätävä.
Venäjässä sanan suku näkyy muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sen muodossa ja sen muut vaikeudet ovat paljon intuitiivisempia suomenkieliselle.
Anna esimerkki? Ja tosissaan se prepositioiden määrä on ihan järkyttävä.
Esimerkki? Pääsääntöhän on että vokaaliin päättyvät substantiivit ovat naisellisia, paitsi o ja e jotka ovat siinä keskellä, ja konsonanttiin päättyvät ovat miehekkäitä. Pehmeä merkki voi aiheuttaa lottoamista, sillä siihen päättyvä voi olla niin mies kuin nainen.
Prepositioita on paljon, mutta ainakin minusta ne ovat suomalaisen kielitajun pohjalta suhteellisen helposti ymmärrettävissä. Siis nimenomaan ymmärrettävissä, niiden oikeaoppinen käyttäminen venäjää puhuessa on monesti melko lottoa. Sama kuin verbiaspektissa ja osassa numeroita.
Ok. Nyt kuulostaa siltä että menit nyt vain kommentoimaan yli oman tietämyksesi. Suomen kielessä sijamuotoja verbeissä on toistakymmentä, venäjän kielen prepositiot ylittää tämän kolminkertaisesti. Jos esität tätä luontaiseksi suomalaisille oppia niin miksi meillä ei ole tulvaa suomalaisista venäjäntaitureista?
Onhan meillä! Meillä on ainakin tuhansia "kaksikielisiä" ihmisiä tässä maassa. Ihan sivuhuomautuksena...
1,001-kielisyyttä ei lasketa kaksikielisyydeksi.
Huoh! Siksi en sanonutkaan kymmeniä tuhansia, tai melkein 100 000...
Huom. tässä puhuttiin nyt kielten opiskelemisesta, ei kahdesta äidinkielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huom. tässä puhuttiin nyt kielten opiskelemisesta, ei kahdesta äidinkielestä.
Huom. koko ketju on yhtä roskaa, joten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom. tässä puhuttiin nyt kielten opiskelemisesta, ei kahdesta äidinkielestä.
Huom. koko ketju on yhtä roskaa, joten...
Miten niin koko ketju? Olen lukenut ketjun. Minusta sisälsi paljon ihan järkeviä kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, subjunktiivi on se vaikein mahdollinen muoto, jota harvoin tarvitsee tosielämässä. (Jossittelussa lähinnä.) Ei se mikään kovin vaikea ole, kun kerran saa sen idean päähänsä. Subjunktiivin idea on sama kaikissa romaanississa kielissä, kun sen kerran tajuaa.
Riippuu siitä, mitä "tosielämä" tarkoittaa: riittääkö, että pystyy maksamaan ostoksensa valintamyymälän kassalla, vai pitääkö selviytyä vakuuttavasti oman ammattialansa vuorovaikutustilanteista. Subjunktiivin idea on kyllä sama eri romaanisissa kielissä, mutta tiettyjä subjunktiivin aikamuotoja ei ranskassa enää käytetä kirjakielessäkään, kun sen sijaan espanjassa ja italiassa niiden osaamattomuus on jo puhekielessä selvä virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Italiaa on helppo lausua niin kuin kirjoitetaankin, kun vain muistaa, että h c:n ja g:n edessä tekee jälkimmäisistä kovia.
Romaanisille kielille on oikeastaan yhteistä se, että g ääntyy oletusarvoisesti geenä a:n, o:n ja u:n edellä mutta soinnillisena e:n ja i:n edellä. Ja c oletusarvoisesti koona a:n, o:n ja u:n edellä mutta jonkinlaisena ässänä e:n ja i:n edellä. Kunkin romaanisen kielen oikeinkirjoituksessa on sitten omat tapansa osoittaa tästä oletusarvosta poikkeava ääntämys.
Italiassa h:ta tarvitaan c:n ja g:n jälkeen tekemään ne koviksi e:n ja i:n edellä - tällöin h on vain merkki tästä ääntämyksestä, h:ta itsessään ei äänetä. Vastaavasti i-kirjain c:n/g:n ja a:n/o:n/u:n välissä puolestaan tekee c:stä tch-äänteen ja g:stä soinnillisen myös näiden vokaalien edellä - i on tällöin pelkkä oikeinkirjoitukseen kuuluva osoitus ääntämyksestä eikä i:tä tässä tilanteessa äännetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, subjunktiivi on se vaikein mahdollinen muoto, jota harvoin tarvitsee tosielämässä. (Jossittelussa lähinnä.) Ei se mikään kovin vaikea ole, kun kerran saa sen idean päähänsä. Subjunktiivin idea on sama kaikissa romaanississa kielissä, kun sen kerran tajuaa.
Riippuu siitä, mitä "tosielämä" tarkoittaa: riittääkö, että pystyy maksamaan ostoksensa valintamyymälän kassalla, vai pitääkö selviytyä vakuuttavasti oman ammattialansa vuorovaikutustilanteista. Subjunktiivin idea on kyllä sama eri romaanisissa kielissä, mutta tiettyjä subjunktiivin aikamuotoja ei ranskassa enää käytetä kirjakielessäkään, kun sen sijaan espanjassa ja italiassa niiden osaamattomuus on jo puhekielessä selvä virhe.
No jos vasta miettii, että mitähän kieltä sitä alkaisi opiskella, oletuksena tuskin on, että kieltä pitäisi kohta jo osata täydellisesti. Yhdenkään kielen oppiminen huipputasolle ei ole helppoa tai nopeaa. Mutta jos selviää vaikka turistina tavallisissa tilanteissa ja yksinkertaisissa keskusteluissa, siitä on jo selvää hyötyä ja iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, subjunktiivi on se vaikein mahdollinen muoto, jota harvoin tarvitsee tosielämässä. (Jossittelussa lähinnä.) Ei se mikään kovin vaikea ole, kun kerran saa sen idean päähänsä. Subjunktiivin idea on sama kaikissa romaanississa kielissä, kun sen kerran tajuaa.
Riippuu siitä, mitä "tosielämä" tarkoittaa: riittääkö, että pystyy maksamaan ostoksensa valintamyymälän kassalla, vai pitääkö selviytyä vakuuttavasti oman ammattialansa vuorovaikutustilanteista. Subjunktiivin idea on kyllä sama eri romaanisissa kielissä, mutta tiettyjä subjunktiivin aikamuotoja ei ranskassa enää käytetä kirjakielessäkään, kun sen sijaan espanjassa ja italiassa niiden osaamattomuus on jo puhekielessä selvä virhe.
Meinasin kirjoittaa samaa, että kyllä espanjassa käytetään subjunktiivia runsaasti / koko ajan, mutta toisaalta ei se ole niin paljoa hankalampi kuin muutkaan aikamuodot muodostaa. Ilman subjunktiivia puheesta tulee solkkaamista jonka kyllä paikallinen ymmärtää, mutta kieltä se ei ole.
Espanjan osaamisessa on muuten sellainen bonus, että samalla treenillä saa käytännössä auttavan kyvyn lukea italiaa, ja kyllä se ranskankin ymmärtämistä helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
No jos vasta miettii, että mitähän kieltä sitä alkaisi opiskella, oletuksena tuskin on, että kieltä pitäisi kohta jo osata täydellisesti. Yhdenkään kielen oppiminen huipputasolle ei ole helppoa tai nopeaa. Mutta jos selviää vaikka turistina tavallisissa tilanteissa ja yksinkertaisissa keskusteluissa, siitä on jo selvää hyötyä ja iloa.
En ole eri mieltä. Mutta vaikka olisi vasta miettimässä, mitä kieltä alkaisi opiskella, silloinkin voi miettiä myös sitä, mille taitotasolle aikoo asettaa tavoitteensa pitemmällä aikavälillä ja millaista panostusta siihen tarvitaan. Jos nopeasti saavutettava tavallisissa tilanteissa ja yksinkertaisissa tilanteissa pärjääminen riittää, siitä on todella selvää hyötyä ja iloa, that's fine. Riippuu jokaisen omasta tilanteesta, onko aihetta asettaa rima pitemmällä tähtäimellä korkeammalle vai irtoaako enemmän hyötyä ja iloa esimerkiksi siitä, että opettelee peräkkäin useita eri kieliä turistitasolla.
Se, jolle vastasit
Italia on sikahelppoa, jos osaa englantia hyvin, kaikki on hyvin johdonmukaista ja yksinkertaista. Opin verkkokurssista niin paljon, että pystyin muuttamaan Italiaan. Ainoa on, että täällä on suosiossa kielikuvien käyttö mm. uutisotsikoissa, jotka meikäläisen taidolla menee yleensä yli hilseen.
Espanja myös helppoa, jos puhutaan perusasioita, mutta heti jos joku elittää abstrakteja asioita, tipun kärryiltä. Turistitasolla pärjää, jos ei yritä asuntokauppoja.
Saksassa taivutellaan ja väännellään minää sinää ja häntä monella eri tavalla, sanoilla on suvut ja jos löydät yhdenkään saksalaisen, joka puhuu ns. koulusaksaa ja ymmärtää mitä sanot, olet onnekas.
Opettele se kieli, jota tulet todnäk tarvitsemaan. Jos haluat työllistyä Saksa-Itävalta-Sveitsi-Pohjois-Italia, saksan kieli on ehdoton. Jos taas Italia, italian kieli. Espanja taas, jos haaveilet espanja - meksiko - yhdysvaltojen eteläosat, Väli- ja Etelä-Amerikka.
Vierailija kirjoitti:
Opettele se kieli, jota tulet todnäk tarvitsemaan. Jos haluat työllistyä Saksa-Itävalta-Sveitsi-Pohjois-Italia, saksan kieli on ehdoton. Jos taas Italia, italian kieli. Espanja taas, jos haaveilet espanja - meksiko - yhdysvaltojen eteläosat, Väli- ja Etelä-Amerikka.
Kielen merkitys tai tärkeys ei perustu pelkkään maantieteelliseen levinneisyyteen tai sen puhujamäärään. Kielen merkitykseen vaikuttaa ensinnäkin sen puhujien taloudellinen ja poliittinen merkitys sekä kaikki se, mitä sillä on julkaistu tai mitä sille on käännetty ja vastaaviin seikkoihin.
Suomalaiselle suomenkieliselle epäpyhä kielikolminaisuus englanti-ruotsi-saksa lienee jopa tänä päivänäkin pätevin. Itse saan palkkaa epäpyhästä kielikolminaisuudesta englanti-saksa-espanja.
Espanja noista ainakin järkevin koska sitä puhutaan eniten maailmanlaajuisesti. Italia on yhtä turha kuin suomi. Toisaalta espanjalla pärjää Italiassakin. Italialaiset ymmärtävät sitä hyvin. Saksa on hyvä monessa Euroopan maassa mutta jos osaa englantia niin saksa on melko turha muualla kuin Saksassa.
Vierailija kirjoitti:
Espanjan osaamisessa on muuten sellainen bonus, että samalla treenillä saa käytännössä auttavan kyvyn lukea italiaa, ja kyllä se ranskankin ymmärtämistä helpottaa.
Jokaisen romaanisen kielen osaamisesta on synergiaetua muiden romaanisten kielten oppimisessa. Itse aloitin ranskasta, jonka luin koulussa pitkänä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että sana sanalta opeteltavat oikeinkirjoituksen poikkeukset jäivät sen ansiosta selkäytimeen aivan toisella tavalla kuin mikä olisi realistisesti mahdollista aikuisena. Työelämässä olen sitten hankkinut hiukan auttavaa paremman kyvyn lukea italiaa ja espanjaa, mutta niiden aktiivinen hallinta samalla tasolla edellyttäisi toisenlaista työ- ja elinympäristöä.
Esimerkki? Pääsääntöhän on että vokaaliin päättyvät substantiivit ovat naisellisia, paitsi o ja e jotka ovat siinä keskellä, ja konsonanttiin päättyvät ovat miehekkäitä. Pehmeä merkki voi aiheuttaa lottoamista, sillä siihen päättyvä voi olla niin mies kuin nainen.
Prepositioita on paljon, mutta ainakin minusta ne ovat suomalaisen kielitajun pohjalta suhteellisen helposti ymmärrettävissä. Siis nimenomaan ymmärrettävissä, niiden oikeaoppinen käyttäminen venäjää puhuessa on monesti melko lottoa. Sama kuin verbiaspektissa ja osassa numeroita.