Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun vanhemmilla on pakkomielle mökkeilyyn koko perheen kanssa?
08.06.2021 |
Ollaan siis kaikki jo reilusti aikuisia, mutta vanhempien elämän paras asia on mökki, ja aina olettavat että koko perhe haluaa lähteä sinne yhdessä HETI kun on vapaata ja siihen pieninkin mahdollisuus. Luulevat tosissaan, että kaikkien muidenkin elämän ykkösasia on mökki, ja sinne on päästävä aina kun mahdollista. Minä itse en pidä mökkeilystä, se tuntuu rasittavalta ja ajanhukalta, voisin olla omassa kodissa tekemässä muita asioita niin en osaa rentoutua siellä! Vanhemmat pahoittavat aina syvästi mielensä jos joku ei halua lähteäkään mökille. Olen varmaan nyt just se kauhea ihminen joka ei välitä vanhemmistaan, kun en ole kiinnostunut siitä yhdestä ainoasta tavasta viettää vapaa-aikaa. Omasta puolestani mökin saisi vaikka myydä suvusta pois, itse en ainakaan sitä halua periä.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo olet ap.
Olin 12 vuotias, kun sanoin, että voin lähteä mökille joskus, mutta silloin kuin itse haluan. Vanhempani yrittivät sanoa vastaan, mutta niin asia meni ja kävin mökillä sen jälkeen ehkä 2-4 kertaa kesän aikana.
En minä ole ole ollut sen jälkeenkään vanhempieni talutusnuorassa, vaan olen keskustellut ja tehnyt niin kuin parhaaksi katsoin eri asioiden kanssa. En ymmärrä siis aikuisia ihmisiä, jotka eivät osaa katkaista napanuoraansa, vaan menevät niin kuin heille sanotaan.
Meillä lapsi ilmoitti samoin ja niinpä mies meni nuorempien kanssa mökille, minä jäin esikoisen kanssa kotiin. Hän ei saanutkaan toivomaansa vapaata viikonloppua, vaan yhdessä siivottiin ja laitettiin pihaa. Seuraavana viikonloppuna sama juttu eli ei mökille, minä jäin kotiin ja kun kaverit haki kanssaan pyöräilemään, valittelin sitä, että meillä oli terassin öljyäminen kesken. Ei voi lähteä. Kolmantena viikonloppuna hehkutin etukäteen, miten vihdoinkin siivotaan yhdessä vaatehuone ja lajitellaan tavaraa kirppikselle. Yllättäen 12v halusi mökille löhöämään.
Alapeukkuja vastuulliselle vanhemmalle, joka ei jätä 12v ikäistä yksin viikonlopuksi! Palsta ei petä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole millään lailla vastuussa vanhempiesi tunteista. He saavat olla mökkeilystä ihan mitä mieltä tahansa samoin kuin ihan rauhassa toivoa vaikka kuuta taivaalta, mutta sinä päätät omasta elämästäsi ja piste.
Vanhempiesi on kohdattava pettymyksensä teidän lasten suhteen, mikä koskee lasten mökkeilyä, ja sisäistettävä se ajatus että sinä ja sisaruksesi elätte nyt toisenlaista elämää kuin he.
Vanhempasi eivät mene rikki siitä, että he pahoittavat mielensä. He ovat aikuisia ihmisiä ja on jo korkea aika, että oppivat käsittelemään omia pettymyksiään.
Älä tuhlaa omaa elämääsi enää yhtään enempää asioihin, joista et nauti. Elämä on lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo olet ap.
Olin 12 vuotias, kun sanoin, että voin lähteä mökille joskus, mutta silloin kuin itse haluan. Vanhempani yrittivät sanoa vastaan, mutta niin asia meni ja kävin mökillä sen jälkeen ehkä 2-4 kertaa kesän aikana.
En minä ole ole ollut sen jälkeenkään vanhempieni talutusnuorassa, vaan olen keskustellut ja tehnyt niin kuin parhaaksi katsoin eri asioiden kanssa. En ymmärrä siis aikuisia ihmisiä, jotka eivät osaa katkaista napanuoraansa, vaan menevät niin kuin heille sanotaan.
Meillä lapsi ilmoitti samoin ja niinpä mies meni nuorempien kanssa mökille, minä jäin esikoisen kanssa kotiin. Hän ei saanutkaan toivomaansa vapaata viikonloppua, vaan yhdessä siivottiin ja laitettiin pihaa. Seuraavana viikonloppuna sama juttu eli ei mökille, minä jäin kotiin ja kun kaverit haki kanssaan pyöräilemään, valittelin sitä, että meillä oli terassin öljyäminen kesken. Ei voi lähteä. Kolmantena viikonloppuna hehkutin etukäteen, miten vihdoinkin siivotaan yhdessä vaatehuone ja lajitellaan tavaraa kirppikselle. Yllättäen 12v halusi mökille löhöämään.
Alapeukkuja vastuulliselle vanhemmalle, joka ei jätä 12v ikäistä yksin viikonlopuksi! Palsta ei petä!
Alapeukkuja idiootille, joka työleirittää lastaan viikonloppuisin. Tuo on kiusantekoa. Miksi tehdä lapsia, jos haluaa toimia vain omien mielihalujensa mukaan?
Säälittäviä nämä aikuislapset jotka ei osaa sanoa ei. No sitten menet sinne mökille vaikka väkisin. : ))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo olet ap.
Olin 12 vuotias, kun sanoin, että voin lähteä mökille joskus, mutta silloin kuin itse haluan. Vanhempani yrittivät sanoa vastaan, mutta niin asia meni ja kävin mökillä sen jälkeen ehkä 2-4 kertaa kesän aikana.
En minä ole ole ollut sen jälkeenkään vanhempieni talutusnuorassa, vaan olen keskustellut ja tehnyt niin kuin parhaaksi katsoin eri asioiden kanssa. En ymmärrä siis aikuisia ihmisiä, jotka eivät osaa katkaista napanuoraansa, vaan menevät niin kuin heille sanotaan.
Meillä lapsi ilmoitti samoin ja niinpä mies meni nuorempien kanssa mökille, minä jäin esikoisen kanssa kotiin. Hän ei saanutkaan toivomaansa vapaata viikonloppua, vaan yhdessä siivottiin ja laitettiin pihaa. Seuraavana viikonloppuna sama juttu eli ei mökille, minä jäin kotiin ja kun kaverit haki kanssaan pyöräilemään, valittelin sitä, että meillä oli terassin öljyäminen kesken. Ei voi lähteä. Kolmantena viikonloppuna hehkutin etukäteen, miten vihdoinkin siivotaan yhdessä vaatehuone ja lajitellaan tavaraa kirppikselle. Yllättäen 12v halusi mökille löhöämään.
Alapeukkuja vastuulliselle vanhemmalle, joka ei jätä 12v ikäistä yksin viikonlopuksi! Palsta ei petä!
Alapeukkuja idiootille, joka työleirittää lastaan viikonloppuisin. Tuo on kiusantekoa. Miksi tehdä lapsia, jos haluaa toimia vain omien mielihalujensa mukaan?
No näin. Ei lasta saa jättää yksin viikonlopuksi, mutta tuossa oli koston ja simputuksen makua. Reilumpaa olisi ollut vain käskeä se lapsi mökille ja sillä selvä.
Tämä av on tosiaan piristävä kun toiset keksivät mitä mielikuvituksellisempia tarinoita ja toiset aivan tosissaan yrittävät ratkoa näitä ongelmia.
Tuollaisia vanhempia ei yksinkertaisesti ole. Eikä ole sellaisia aikuislapsia jotka eivät uskalla sanoa että heillä on omakin elämä. Nykyiset nuoret aikuiset ovat hyvinkin itsenäisiä, itsekkäitä ja sanavalmiita, heidän eläkeikäiset vanhempansa taas ovat anteeksipyytäviä ja vaatimattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi on tykännyt mökkeilystä niin lapsena, teininä kuin nyt aikuisenakin (jos nyt 20-vuotiasta voi aikuiseksi sanoa). Mökkeilimme neljä vuotta vuosivuokralla ennen tämän nykyisen mökin ostamista ja nyt korona-aikana lapsi on mökkeillyt täällä puolisonsa ja koiransa kanssa aika paljonkin, kun opinnot ja työt ovat etänä ja mökillä on reilummin tilaa kuin kaupunkikaksiossa. Nämä nuoret jopa ilmoittivat keväällä, että meinaavat tänä kesänä olla mökillä niin paljon kuin mahdollista. Kun sitten sanoin, että meistä olisi miehen kanssa kiva olla välillä kahdestaankin, niin vävy sanoi "totta kai, ilmoittakaa jos haluatte olla kahdestaan niin lähdetään sitten vähäksi aikaa pois" :-D
Vaikka tytär on ilmoittanut, että mökki kelpaa hänelle kyllä perinnöksi, niin kyllä se tilanne täytyy arvioida uudestaan siinä vaiheessa, kun meitä alkaa vanhuus painaa ja mökkipuuhat käyvät liian raskaaksi. Parempi se on myydä hyvissä ajoin kuin jättää roikkumaan ja rapistumaan. Miehen vanhemmat eivät tunnesyistä pystyneet luopumaan ajoissa ja nyt on perikunnan käsissä mökki, jota kukaan ei halua, mutta suoraan ei uskalla myydäkään, kun yhtä sun toista pitäisi korjata ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo olet ap.
Olin 12 vuotias, kun sanoin, että voin lähteä mökille joskus, mutta silloin kuin itse haluan. Vanhempani yrittivät sanoa vastaan, mutta niin asia meni ja kävin mökillä sen jälkeen ehkä 2-4 kertaa kesän aikana.
En minä ole ole ollut sen jälkeenkään vanhempieni talutusnuorassa, vaan olen keskustellut ja tehnyt niin kuin parhaaksi katsoin eri asioiden kanssa. En ymmärrä siis aikuisia ihmisiä, jotka eivät osaa katkaista napanuoraansa, vaan menevät niin kuin heille sanotaan.
Meillä lapsi ilmoitti samoin ja niinpä mies meni nuorempien kanssa mökille, minä jäin esikoisen kanssa kotiin. Hän ei saanutkaan toivomaansa vapaata viikonloppua, vaan yhdessä siivottiin ja laitettiin pihaa. Seuraavana viikonloppuna sama juttu eli ei mökille, minä jäin kotiin ja kun kaverit haki kanssaan pyöräilemään, valittelin sitä, että meillä oli terassin öljyäminen kesken. Ei voi lähteä. Kolmantena viikonloppuna hehkutin etukäteen, miten vihdoinkin siivotaan yhdessä vaatehuone ja lajitellaan tavaraa kirppikselle. Yllättäen 12v halusi mökille löhöämään.
Alapeukkuja vastuulliselle vanhemmalle, joka ei jätä 12v ikäistä yksin viikonlopuksi! Palsta ei petä!
Alapeukkuja idiootille, joka työleirittää lastaan viikonloppuisin. Tuo on kiusantekoa. Miksi tehdä lapsia, jos haluaa toimia vain omien mielihalujensa mukaan?
Kesälomalla lapsi voi viikolla tehdä mitä haluaa, joten koska hän vaatimalla vaati saada jäädä kotiin ja saikin, niin tietenkin osallistui yhdessä vanhemman kanssa mukavaan puuhasteluun. Kerrankin äidillä oli aikaa vain hänelle. ET kai tosissasi oleta, että vapaus on ilmaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama. Vihasin jo lapsena sitä mökkeilyä. Nyt pitäisi hoitaa omien lasten, oman talon ja töiden ohella tämä kesämökki, johon ei kuitenkaan itse koskaan pääse oman perheen kesken vaan on aina varattuna näille ikääntyneille vanhemmille. Työ siis kelpaa, siellä ei saa edes lomailla vaan aina on projekti varattuna. On rakennettu laituria, huussia, terassia, huoltomaalausta jne. Muutaman vuoden jaksoin mökkihommia kunnes totesin etten ala kenenkään työorjaksi. Pahimpia oli ne kesät kun itse olit ensin alkukesän tehnyt näitä töitä, sitten tulee siskon perhe omalla lomallaan ns. valmiiseen pöytään lomalle. Ja tietenkin aina helteiden aikaan, meille ei riittänyt nukkumapaikat. Syksyllä sitten meidän hommaksi oli varattu huusin tyhjennys, vaikka yhtään yötä ei mökillä oltu.
Nyt en olekaan vuosiin tehnyt siellä mitään, tehköön ne jotka sitä käyttää. Alkaa ränsistyä, mukava kuunnella itkua ja porua kun ei olekaan niitetty rantaan menevää polkua vaan se pitää itse tehdä.
Meillä oli sama homma. Äitini on sellaista sukupolvea, että koko ajan pitää olla joku projekti meneillään. Jos sellaista ei ole, niin sellainen keksitään. Ymmärrän toki, että mökkiä aika ajoin kunnostetaan ja tehdään ylläpitohommia, mutta en muista koskaan sellaista tilannetta että mökkeilystä olisi päässyt nauttimaan ilman, että lakkaamatta pitää raataa jonkun asian kimpussa. Kauheinta oli, että näitä mökkilomia vietettiin lähes aina enoni perheen kanssa ja jossain vaiheessa sitä raatamista äiti alkoi aina riitelemään isäni ja enoni perheen kanssa ja loppuloma vietettiin äidin puolelta mykkäkoulussa. Joka. Ainoa. Kerta.
Me ollaan ajateltu nyt 50-60v ikäisinä hankkia mökki, mihin ei varmasti mahdu majoittumaan ylimääräisiä kuin telttaan. Hyvä tietää, ettei aikuiset lapset todnäk tästä närkästy. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo olet ap.
Olin 12 vuotias, kun sanoin, että voin lähteä mökille joskus, mutta silloin kuin itse haluan. Vanhempani yrittivät sanoa vastaan, mutta niin asia meni ja kävin mökillä sen jälkeen ehkä 2-4 kertaa kesän aikana.
En minä ole ole ollut sen jälkeenkään vanhempieni talutusnuorassa, vaan olen keskustellut ja tehnyt niin kuin parhaaksi katsoin eri asioiden kanssa. En ymmärrä siis aikuisia ihmisiä, jotka eivät osaa katkaista napanuoraansa, vaan menevät niin kuin heille sanotaan.
Ei kaikilla ole hoitopaikkaa lapsille mökkireissujen ajaksi, joten tuonikäiset kulkevat siellä, missä vanhemmat. Mutta aikuiset ovat tietysti eri juttu.
Hoitopaikkaa? En minä mitään hoitopaikkaa tarvinnut, vaan jäin kotiin yksin tai ystäväni tuli meille. Pärjäsin omakotitalossamme oikein hyvin yksinkin, osasin tehdä ruokaa ja naapureille olisi saanut mennä koska vain, jos olisi tarvinnut, mutta ei tarvinnut. Toimin silloin myös naapureilla lapsenlikkana ja saatoin tehdä viikonloppuisin niitä työkeikkoja. 15 vuotiaana menin ainakin kuudeksi viikoksi kesätöihin, enkä vain lojunut himassa.
Lapseni ovat nyt teinejä ja myös nuorimmalla, 14 vuotiaalla, on kesätyö. He kaikki ovat samanlaisia vastuullisia nuoria, joiden kanssa on helppo elää ja olla. Ei 12 vuotias ole mikään lapsukainen enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä kesänä mökkeilyn jätän väliin, sillä mahtava hyttyskesä tulossa, ja vielä
iso lajike ilmaantunut melkein kärpäsen kokoisia ovat, kiukkuisia inisijöitä.
Minä olen jonkinlainen väliinputoaja. En saa mökkeillä omalla mökilläni.
Lapsi ei suostu tulemasn sinne, vaan haluaa vain pelata tietokoneella kotona ja olla kavereiden kanssa. En halua jättää häntä yksin, kun ei muistaisi edes syödäkään. Jos pakotan mökille, hän valittaa siellä koko ajan ja on vihainen ja tekee olon stressaavaksi.
Lisäksi kesällä parhaaseen loma-aikasn omat vanhempani vastivat, että menen viettämään kesäloman heidän mökilleen eri puolelle Suomea. He eivät siis enää pärjää siellä yksin, he kaatuilevat, eivät voi ajaa autoa, muistiongelmaa ja ruuat unohtuvat pöydälle lämpimään etc. Tarvitsevat jonkun suunnilleen lapsenvahdiksi sinne. Haluavat olla siellä joka vuosi taas koko kesän kun "ehkä ensi vuonna ei enää päästä". Minun pitää siis viettää ainoa mökkeilyni toiaten mökillä, mihin en haöuaisi mennä ja mitä inhoan. He eivät ole suostuneet tulemaan kertaakaan katsomaan minun mökkiäni edes päiväreissulle kuljetettuna.
V$%%_€u. Unelmpin ajatuksella, että jättäisin koko perheen ja suvun pärjäämään yksinään ja muutan yksikseni sinne omalle mökilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täytyy sanoa suoraan, että ymmärrätte, että mökkeily on heille tärkeää mutta teitä ei se tässä elämänvaiheessa kiinnosta eikä sille ole aikaa. He suuttuvat ja loukkaantuvat hetkeksi mutta sitten asia on käsitelty ja voidaan edetä uudelta pohjalta.
Olen itse vähän samassa tilanteessa. Iäkkäät 80-v vanhemmat. Mökki, jota pitää hoitaa ja he eivät enää jaksa. Minulla ei ole mitään intoa asiaan mutta osuuteni teen nyt niin kauan kuin vanhemmat apua tarvitsevat. Käyn kerran neljässä viikossa leikkaamassa nurmikon mökiltä. Se siitä.
Olen kuitenkin tehnyt selväksi, että en aio ottaa mitään perintöosuutta mökistä enkä lähde jakamaan sitä sisarusten kanssa. Muut saavat jakaa ja hoitaa ja riidellä siitä keskenään ja otan muuta perintöä vastineeksi tai joku saa ostaa minun osuuteni pois. Tai jos ei tule sopua, myydään koko paska.
"otan muuta perintöä vastineeksi" siis miten joku kehtaa sanoa noin? Niin silti sun on päästävä osingoille ja oikeen päätät itse mitä haluat?
Perinnönjaossa lopputuloksen on miellyttävä kaikkia tai muuten ei tule nimeä paperiin. Kyseinen kirjoittaja antoi useita vaihtoehtoja. 1. Ottaa pesästä osuutensa muuna omaisuutensa 2. Voi ottaa osuutensa myös osan mökistä, mutta mitä käki joku toinen ostaa hänen osuutensa. 3. Mikäli käki kumpikaan ensimmäisistä ei sovi, muutetaan kaikki rahaksi ja jaetaan. Ilman yksimielisyyttä perinnönjako ei edisty. Omassa suvussa oli kaksi eri Perinnönjakoa jumissa, toinen 25 vuotta toinen 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vain sinulla on ap ongelma, ei vanhemmillasi.
No ei sekään ole ihan normaalia, että vanhempien elämä pyörii jo aikuistuneiden lasten ympärillä. Saatikka että ottavat kieltäytymisen niin raskaasti, että sitä pitää pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ajateltu nyt 50-60v ikäisinä hankkia mökki, mihin ei varmasti mahdu majoittumaan ylimääräisiä kuin telttaan. Hyvä tietää, ettei aikuiset lapset todnäk tästä närkästy. :)
Miksi kuvittelet, että aikuisia lapsia kiinnostaisi pätkääkään sinun mökkiksi? Eiköhän niillä ole muutakin tekemistä kuin osallistua työleirillesi. Itse olin jo unohtanut miten vmäistä mökillä on kunnes hiljan jouduin yhdelle menemään perhejuhlien vuoksi. Muistaapahan taas kaikista mökkeilykutsuista kIeltäytyä seuraavat 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi on tykännyt mökkeilystä niin lapsena, teininä kuin nyt aikuisenakin (jos nyt 20-vuotiasta voi aikuiseksi sanoa). Mökkeilimme neljä vuotta vuosivuokralla ennen tämän nykyisen mökin ostamista ja nyt korona-aikana lapsi on mökkeillyt täällä puolisonsa ja koiransa kanssa aika paljonkin, kun opinnot ja työt ovat etänä ja mökillä on reilummin tilaa kuin kaupunkikaksiossa. Nämä nuoret jopa ilmoittivat keväällä, että meinaavat tänä kesänä olla mökillä niin paljon kuin mahdollista. Kun sitten sanoin, että meistä olisi miehen kanssa kiva olla välillä kahdestaankin, niin vävy sanoi "totta kai, ilmoittakaa jos haluatte olla kahdestaan niin lähdetään sitten vähäksi aikaa pois" :-D
Vaikka tytär on ilmoittanut, että mökki kelpaa hänelle kyllä perinnöksi, niin kyllä se tilanne täytyy arvioida uudestaan siinä vaiheessa, kun meitä alkaa vanhuus painaa ja mökkipuuhat käyvät liian raskaaksi. Parempi se on myydä hyvissä ajoin kuin jättää roikkumaan ja rapistumaan. Miehen vanhemmat eivät tunnesyistä pystyneet luopumaan ajoissa ja nyt on perikunnan käsissä mökki, jota kukaan ei halua, mutta suoraan ei uskalla myydäkään, kun yhtä sun toista pitäisi korjata ensin.
Ei tarvitse korjata. Sen kun myytte rantatonttis purku toisilla rakennuksilla niin on ostajan moka, mikäli rupeaa niitä korjaamaan ja tulee sanomista.
Meillä on ohjattu lapset perheineen vuokramökeille. Niissä on kaikki valmiina eivätkä joudu edes siivoamaan jälkiään, on heillekin helpompaa. Saavat olla itsekseen ja joka vuosi eri paikkakunnalla, jos siltä tuntuu. Me (tosin vasta vähän yli viisikymppiset) saamme pitää oman mökin kakkoskotina ja omassa käytössä ympäri vuoden.