Veneily ja taaperot. Onnistuuko yhtälö?

Meillä lapsi istuu pääasiassa omassa penkissään ruorin vieressä, josta näkee minne mennään... kerran suuren aallon yllättäessä vene kallistui voimakkaasti ja lapsi putosi penkistään, mutta muuten on kommelluksitta säilytty...

Mitä tarkoitat " omalla penkillä" ?

Vierailija:

Meillä lapsi istuu pääasiassa omassa penkissään ruorin vieressä, josta näkee minne mennään... kerran suuren aallon yllättäessä vene kallistui voimakkaasti ja lapsi putosi penkistään, mutta muuten on kommelluksitta säilytty...

lasten kannalta tosi hyvä malli, koska kansitila on kokonaan kaukalossa etupuolella. Peräkannelle joutuu siis kiipeämään sivusta, ja on aika helppo vahtia ettei kukaan lähde sinne omin päin. Sisätilat ovat eukannen kanssa samassa tasossa, joten vekarat voivat kulkea sisään ja ulos turvallisesti miten haluavat.



Mutta mutta, mitä tarkoitat, että olette kaikki aloittelijoita? Kai teistä jommallakummalla on jotain kokemusta sentään? Mun mies on kulkenut paljon kavereiden veneillä + hänen veljellään on oma vene, jota ovat yhdessä laitelleet. Silti meille on tullut yllätyksiä ja paljon on pitänyt oppia kantapään kautta oman paatin kanssa, sekä huollon että itse vesilläolon suhteen. Lapset oli 2,5 ja 6, kun vene hankittiin ja yhtään pienempien kanssa hommasta ei olisi tullut mitään. Suosittelen kyllä että etsitte jonkun kaverin tai tutun, jonka veneellä voitte käydä ensi alkuun kokeilemassa miltä homma tuntuu.

Uskotko ettei meidän touhusta tulisi mitään; lapset 2v ja 3v6kk?

Olemme vielä harkinta-asteella tässä veneen hankinnassa (joka on aikalailla fiskari-mallinen) ja olen tosi kiinnostunut kokemuksista.

-ap

Vierailija:

lasten kannalta tosi hyvä malli, koska kansitila on kokonaan kaukalossa etupuolella. Peräkannelle joutuu siis kiipeämään sivusta, ja on aika helppo vahtia ettei kukaan lähde sinne omin päin. Sisätilat ovat eukannen kanssa samassa tasossa, joten vekarat voivat kulkea sisään ja ulos turvallisesti miten haluavat.

Mutta mutta, mitä tarkoitat, että olette kaikki aloittelijoita? Kai teistä jommallakummalla on jotain kokemusta sentään? Mun mies on kulkenut paljon kavereiden veneillä + hänen veljellään on oma vene, jota ovat yhdessä laitelleet. Silti meille on tullut yllätyksiä ja paljon on pitänyt oppia kantapään kautta oman paatin kanssa, sekä huollon että itse vesilläolon suhteen. Lapset oli 2,5 ja 6, kun vene hankittiin ja yhtään pienempien kanssa hommasta ei olisi tullut mitään. Suosittelen kyllä että etsitte jonkun kaverin tai tutun, jonka veneellä voitte käydä ensi alkuun kokeilemassa miltä homma tuntuu.

Nuoremmankin kanssa pärjäsi. Tosin se oli just sitä, että itse ei pahemmin päässyt täysillä nauttimaan veneilystä, vaan aikaa meni lasten kaitsimisessa. Meillä on aika iso vene, ns. kaikilla herkuilla, joten sen suhteen oli helppoa, nuoremempi kun oli silloin vielä vaippaikäinen. Lapset on aina nukkuneet venessä tosi hyvin, vaikka on välillä ryskytettu eteenpäinkin samalla.

Nyt on kuopuskin jo 5-vuotias ja hyvin on opit menneet perille, on hieno " merimies" .



Sen verran voisin vielä mainita, että kannattaa itsekin opetella ajamaan sitä venettä. Niin että osaa laittaa koneen käyntii ja ohjata. Koskaan ei tiedä milloin saattaa joutua siihen tehtävään. Merimerkkkejäkin kannattaa opetella. Meillä mies on aina ollut ruorissa, mutta sen verran olen minäkin opetellut että en jää sormi suussa seisomaan, jos jotain tapahtuis.

Onko kyse kaaoksesta ja kärttysästä äidistä vai vain siitä ettei pysty silmät kiinni ottamaan aurinkoa ja rentoutumaan?



-ap

Pienissä tiloissa usein tulee sitten niitä kahnauksia, mihinkään ei pääse piiloon tai pois. On vaan oltava siinä, yritettävä saada " kaaos" rauhoittumaan.

Kyllä sitä aurinkoakin siellä saa, mutta mä olen ollut meillä sen lapsista vastaava, ja jos lapset on halunneet vaikkapa hyttiin, niin silloin on menty. Ei siinä pahemmin ilmoista ja raikkaasta merituulesta nautita. Nää nyt on tälläisiä pikkujúttuja kuitenkin loppujenlopuksi. Veneily on kuitenkin ihana harrastus. Ja kun ne lapset siitä kasvaa, niin pääsee koko perhe täysillä nauttimaan.

Että veneen kanssa on niin paljon sellaista mikä hioutuu vasta kokemuksen myötä. Toki alkuun voi yrittää pelata varman päälle, ajella vain selkeillä väylillä ja hyvällä säällä ja mennä rantaan vaan kotilaiturissa. Mutta jos kummallakaan ei ole mitään kokemusta, niin jo niinkin pieni juttu kuin hankala tuuli laituriin tullessa, voi käydä hermoille. Olin itse ihan noviisi kun meille hankittiin vene ja kyllä se laituriin pomppaaminen oli tarpeeksi hankalaa silloinkin kun ajaja osasi hommansa ja neuvoi mitä tehdä. Pahimmillaan tehtiin rantautumista 45 minuuttia ja sen jälkeen kyllä molemmilla oli pinna tosi tiukilla (se nyt oli myös paha ranta, jyrkkä kallio, kova tuuli...).



Veneilyn lisäksi tulee sitten se veneen hoito. Tietty jos on varaa hankkia uusi vene, niin huolia on paljon vähemmän, mutta vanhan kanssa tulee aina yllätyksiä, siis nimen omaan moottorin kanssa. Kyllähän sen rungon nyt katsoo ja arvioi, mutta se mikä kohta moottorista pitää huoltaa ja mikä voisi pettää seuraavaksi... Meillä on hyvä kone ja mekaanikko suvussa, silti ollaan kerran tultu kotiin meripelastajien hinauksessa, kun jäähdytys petti. Onneksi ei oltu kaukana... Vastaavia olen kuullut sattuneen melkein kaikille käytetyn veneen ostajille, mikä toki toisaalta vähän lohduttaa.



Voihan se olla, että pärjäätte hyvinkin. Mutta koittakaa nyt ainakin löytää jotain vertaistukea ja käy ihmeessä kokeilemassa etukäteen se, tuletko merisairaaksi. Ja ekat vuodet kannattaa varata harjoittelulle ihan suosiolla, pitempien retkien aika tulee sitten kun lapset on isompia ja vanhemmat kokeneempia.



Se fiskarin omistajan vaimo

Rantautumis-vaihe on sellainen jossa minä ja mies saatetaan ottaa yhteen, tai oikeastaan sen jälkeen, varsinkin alussa kun se oli vielä sellaista hakemista.

" Hyppää nyt perkele" , aika usein kuultu lause.

On helpompi tehdä päätös, jos voi jollain lailla eläytyä mahdolliseen tulevaan. Meillä on kyllä mies niin innoissaan, että saapi nähdä miten tässä käy. Mies myös ymmärtää hyvin tekniikan ja ainakin auton moottoreiden päälle.

Voin muuten hyvin kuvitella meillä saman tilanteen, nauratti tuo:

Vierailija:

" Hyppää nyt perkele" , aika usein kuultu lause.

-ap

-ap

Puoliliukuva kulkee tai ainakin tämä Nordik79 kulki noin 17 solmua. Matkan aikana ei painavimpien ihmisten kannattanut paljon liikkua. Liukuva Bayliner kulki 27 solmua, oli niin vakaa, että lasten kanssa pystyi touhuamaan matkalla.

Meidän lapset ovat kyllä veneilyä ajatellen hyvässä iässä 2,4 v, 11 ( junioreiden järvipelastuksessakin mukana), 15v. (skeittari joka ei pidä veneilystä, 16 v. ( teini joka ei pidä myöskään hommasta. Nuoriso jää usein kotiin ja veneilemme lähimaastossa, jota tarpeen tullessa pääsemme nopeasti kotiin.

Kolme pientä jos joku on vielä alle 3 v. on mielestäni sellainen yhtälö, että kannaattaa todella hoitaa veneily vain lasten ehdoilla, myöhemmin sitten kunnianhimoisempia matkoja. TIETOA JA TAITOA PITÄÄ HANKKIA!!!

mies oli jo suorittanut aikoja sitten laivurikurssit ja nyt menen itsekin



lapsi liiveihin ja turvaköydellä kiinni



äiti lukee merikortteja, tekee ruoat ja käyttää potalla, viihdyttää



isä ohjaa, hihkasee kun purjeita pitää trimmata



jos toinen tulee niin sitten kaukaloon vaan istumalaatikkoon :)



kokeilkaa vuokraamista ensin niin ei tartte suuria summia laittaa kiinni



meillä oli jo vene ennen lasta joten taitoja on ollut