Onko teidän mielestä outoa olla kihloissa 8 vuotta?
Mies halusi kihloihin vuoden seurustelun jälkeen. Ollaan oltu kihloissa 8 vuotta. Itselleni se on pitkä aika. En tiedä, olenko vanhanaikainen, mutta jotenkin päässäni oli kuvitelma, että menisimme pian kihlojen jälkeen naimisiin. No, nyt on 8 vuotta mennyt eikä tietoakaan asiasta. Lupasi pari kolme vuotta sitten että mennään , mutta asia jäi siihen.
Olen ottanut asian puheeksi, mutta mies väittää, että ei tiennyt, että haluan heti naimisiin vaikka siitä on ollut puhetta. Kun otin eilen vielä asian puheeksi niin mies sanoi " kyllä mä voin naimisiin mennä". Tuli sellainen tunne, että nojoo, hänelle on se ja sama koko asia.
Tässä mietin, että rakastaako mies oikeasti enää? Miksi mies halusi vuoden seurustelun jälkeen kihloihin? Mitä tekisitte mun tilanteessa?
Kommentit (83)
Kahdeksan vuotta on oudon pitkä. Hänellä ei ole aikomustakaan mennä naimisiin. Kokemusta on.
Minä tein sen virheen että painostin naimisiin. Virhe. Mitä tekee vastahankaisella miehellä, olisi pitänyt jättää ja etsiä sellainen, jolla haluaa minut.
Ei ole mikään pakko nykyään mennä naimisiin tai edes kihloihinkaan. On meilläkin tuttavapariskuntia jotka ovat kihloissa ja yhteinen asuntolaina ja lapset riittää. Itse olen naimisissa koska mieheni oli yllättävän perinteinen ja halusi ehdottomasti naimisiin ennen lapsia.
Miksi pitää aina sekaantua muiden suhteisiin? Pitäkää huoli omista liitoistanne. Niin minäkin teen. Muut voi olla yksin, yhdessä, kihloissa, avoliitossa, avioliitossa tai vaikka olla moniavioisia ym ym. Voi mennä kihloihin aikomatta mennä ikinä naimisiin. Ei se ole kiellettyä tai jotenkin väärin. Tai voi mennä naimisiin vaikka ei olisi kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina sekaantua muiden suhteisiin? Pitäkää huoli omista liitoistanne. Niin minäkin teen. Muut voi olla yksin, yhdessä, kihloissa, avoliitossa, avioliitossa tai vaikka olla moniavioisia ym ym. Voi mennä kihloihin aikomatta mennä ikinä naimisiin. Ei se ole kiellettyä tai jotenkin väärin. Tai voi mennä naimisiin vaikka ei olisi kihloissa.
Ei tässä kukaan sekaannu vaan ap ihan itse aloitti keskustelun. Olisiko se pitänyt vaieta kuoliaaksi?
Eikö tämä ole mielenkiintoinen aihe? Miksi joku haluaa kihloihin ja mitä kihlautuminen merkitsee silloin, kun se ei sisällä sitä perinteistä asiaa, mitä se on aiemmin tarkoittanut eli lupausta avioliitosta?
Jos et halua keskustella, niin miksi olet keskustelupalstalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina sekaantua muiden suhteisiin? Pitäkää huoli omista liitoistanne. Niin minäkin teen. Muut voi olla yksin, yhdessä, kihloissa, avoliitossa, avioliitossa tai vaikka olla moniavioisia ym ym. Voi mennä kihloihin aikomatta mennä ikinä naimisiin. Ei se ole kiellettyä tai jotenkin väärin. Tai voi mennä naimisiin vaikka ei olisi kihloissa.
Ei tässä kukaan sekaannu vaan ap ihan itse aloitti keskustelun. Olisiko se pitänyt vaieta kuoliaaksi?
Eikö tämä ole mielenkiintoinen aihe? Miksi joku haluaa kihloihin ja mitä kihlautuminen merkitsee silloin, kun se ei sisällä sitä perinteistä asiaa, mitä se on aiemmin tarkoittanut eli lupausta avioliitosta?
Jos et halua keskustella, niin miksi olet keskustelupalstalla?
Tämä. Oiva napakka mielipide, aivan ohjeen mukaan. Luin taas palstan ohjeet äsken. Perinteen mukaan kihlat on lupaus avioliitosta. Miksi muuten?
Oli aikoinaan tosi kiva kuulla, kun sulhaseni käytti minusta sanaa morsian. Ja kun mentiin naimisiin, arvelin ettei kai mikään oikein muutu, kun ollaan yhdessä asuttu jo kauan. Silti vaimoksi kutsuminen on kutkuttavaa. Se vaan kismittää, kun aviomiehestä ei ole oikein kuvaavaa sanaa, paitsi puoliso...juhlallinen tai mies... käytiin retkeilemässä miehen kanssa...vrt vaimon kanssa.
Tämän keskustelun luettua en taas yhtään ihmettele, minkä takia suomalaiset (naiset) voivat niin huonosti.
Asioita tarkastellaan vain siitä omasta kuplasta, erilaiset valinnat, mielipiteet koetaan jostain syystä outona, joskus jopa uhkana.
On vain erilaisia valintoja ja mielipiteitä, ei yhtään parempia tai huonompia (ellei niillä loukata muita tai itseä). Kun toisen valinta aiheuttaa tunteita, olisi hyvä pysähtyä tarkastelemaan, mistä ne kumpuaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina sekaantua muiden suhteisiin? Pitäkää huoli omista liitoistanne. Niin minäkin teen. Muut voi olla yksin, yhdessä, kihloissa, avoliitossa, avioliitossa tai vaikka olla moniavioisia ym ym. Voi mennä kihloihin aikomatta mennä ikinä naimisiin. Ei se ole kiellettyä tai jotenkin väärin. Tai voi mennä naimisiin vaikka ei olisi kihloissa.
Tai miksi pitää aina sekaantua palstalle ellei ole mitään rakentavaa kerrottavaa...😖
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun luettua en taas yhtään ihmettele, minkä takia suomalaiset (naiset) voivat niin huonosti.
Asioita tarkastellaan vain siitä omasta kuplasta, erilaiset valinnat, mielipiteet koetaan jostain syystä outona, joskus jopa uhkana.
On vain erilaisia valintoja ja mielipiteitä, ei yhtään parempia tai huonompia (ellei niillä loukata muita tai itseä). Kun toisen valinta aiheuttaa tunteita, olisi hyvä pysähtyä tarkastelemaan, mistä ne kumpuaa.
Päinvastoin. Tässä ketjussa on yritetty nimenomaan ymmärtää niitä toisenlaisia näkemyksiä ja oppia niistä. Kovin vaikeaa se kuitenkin on, kun vastauksia ei saa.
Käyttäjä38452 kirjoitti:
Meillä tulee kihlauksesta tänä vuonna 20 vuotta täyteen. On yhteinen asuntolaina ja lapsi. Ehkä hassua, mutta minusta ihan hyvä näin ja olen nainen. Olemme tunteneet 30 vuotta, yhdessä oltu 22 vuotta josta kihloissa pian 20v. Ja rakastan edelleen, mutta ei voisi häähömppä vähemmän kiinnostaa. Ja tiedän, että leskeneläke yms asiat pitäisi ottaa huomioon.
1975 syntyneiltä ja sitä nuoremmilta poistuu leskeneläke. Eläkeläisten asumistuessa neliöraja on 70 neliötä. Siivouksen joutuu ostamaan itse. Mitä isompi asunto sitä kalliimpaa on siivouspalvelut.
Noloa pitää isot häät ja sitten erota. Vieraat on kuitenkin joutuneet ostamaan häälahjan.
Kaupan alalla tai palvelualalla kun työskentelee 40 vuotta saa 1000 euroa eläkettä, siitä sitten siivousmaksut.
Vierailija kirjoitti:
eikös 5 vuotta kihloissa riitä samaan kuin avioliitto, eli nainen saa puolet miehen omaisuudesta.
Mun äitipuoli kuvitteli noin. Katuu nyt etteivät menneet naimisiin. Idiootti!
Se nyt vaan on niin, että ei se kihlaus ole kihlaus jos ei ole aikomusta mennä naimisiin.
Olen ollut tänä vuonna kihloissa tasan 20 vuotta.
Moni kysyy miksi mennä kihloihin jos ei tarkoitus ole mennä naimisiin. Kyllä itsekin tiedän, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Ja varmaan silloin 20 vuotta sitten ajatus olikin, että naimisiin mennään, mutta se on vaan jäännyt eikä se avioliittokaan ole mikään tae ikuisesta yhdessä olosta. Ostettiin silloin yhteinen asunto ja tupareissa mies kosi ja yhdessä käytiin sormukset hakemassa. Se oli romanttista ja ihanaa olla sekä avovaimo että kihlattu. Ensin hankittiin koira ja myöhemmin syntyi poika. Kyllä se kihlautuminen kuitenkin oli itselleni merkki siitä, että ollaan yhdessä tosissamme ja niin olemme olleetkin.
Käyttäjä38452 kirjoitti:
Meillä tulee kihlauksesta tänä vuonna 20 vuotta täyteen. On yhteinen asuntolaina ja lapsi. Ehkä hassua, mutta minusta ihan hyvä näin ja olen nainen. Olemme tunteneet 30 vuotta, yhdessä oltu 22 vuotta josta kihloissa pian 20v. Ja rakastan edelleen, mutta ei voisi häähömppä vähemmän kiinnostaa. Ja tiedän, että leskeneläke yms asiat pitäisi ottaa huomioon.
Maistraatissa pääsee naimisiin ilman häähömppää.
Vihkiminen kestää muutaman minuutin, eikä maksa virka-aikana mitään.
Oikeus leskeneläkkeeseen alkaa, samoin lesken asumisoikeus yhteiseen kotiin.
Miehen mielestä ilmeisesti kihloissa oleminen riittää tekemään ap:stä "kunniallisen naisen". Vähän oudon pitkä kihlaus, kun se näyttää ulkopuolisen silmiin epäröinniltä, mutta toisaalta avioliitto on tärkeä vasta jos hankitte tai saatte lapsen. Avioliitto tuo lapsille turvaa ja pysyvyyden tunnetta, ainakin eroon saakka.
Jännä, että täällä alapeukutetaan hyville liitoille? Se kateus, se tulee aina esille, oli asia mikä tahansa.
5v kihloissa, naimisiin, 5v naimisissa, syntyi lapsi. Nyt pian 30v naimisissa. Naimisiin maistraatissa ja kahvikutsut sen jälkeen. Helppoa, romanttista ja intiimiä!
Tunsimme toisemme ennen naimisiin menoa ja lapsen syntymää. Ja nyt välillä tuntuu kuin tuo toinen olisi joku outo tyyppi, joka asuu saman katon alla. Ja taas vain jatketaan eteenpäin… näin se elämä etenee ja vaihtelee!
Ap, nyt rohkeasti asia keskusteluun miehen kanssa 😊👍
Ei ole outoa olla pitkään kihloissa. Aina riittää näitä ihmisiä jotka ovat arvostelemassa toisten valintoja ja tapoja elää. Kihlaus on lupaus avioliitosta ja jokainen pari itse määrittää menevätkö naimisiin puolen vuoden päästä kihlauksesta tai vaikka 20 vuoden päästä. Toki jos itsestä tuntuu että nyt olisi naimisiin menon aika, kannattaa ottaa asia puheeksi puolison kanssa.
Tämän minäkin haluaisin ymmärtää, että mikä se sellainen kihlaus on, joka ei ole sopimus/lupaus avioliitosta. Mitä tarkoittaa olla kihloissa jossain muussa merkityksessä? Miten se muuttaa parisuhdetta? Mikä sen merkitys on osapuolille?