Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän mielestä outoa olla kihloissa 8 vuotta?
07.06.2021 |
Mies halusi kihloihin vuoden seurustelun jälkeen. Ollaan oltu kihloissa 8 vuotta. Itselleni se on pitkä aika. En tiedä, olenko vanhanaikainen, mutta jotenkin päässäni oli kuvitelma, että menisimme pian kihlojen jälkeen naimisiin. No, nyt on 8 vuotta mennyt eikä tietoakaan asiasta. Lupasi pari kolme vuotta sitten että mennään , mutta asia jäi siihen.
Olen ottanut asian puheeksi, mutta mies väittää, että ei tiennyt, että haluan heti naimisiin vaikka siitä on ollut puhetta. Kun otin eilen vielä asian puheeksi niin mies sanoi " kyllä mä voin naimisiin mennä". Tuli sellainen tunne, että nojoo, hänelle on se ja sama koko asia.
Tässä mietin, että rakastaako mies oikeasti enää? Miksi mies halusi vuoden seurustelun jälkeen kihloihin? Mitä tekisitte mun tilanteessa?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä oikeina kihloina, tai oikeen minään.
Osa menee naimisiin jo 2 vuoden seurustelun jälkeen, noloa kun hääpari ei hääleikeissä tiedä toisistaan mitään.
Sitten on myös näitä, joilla 3 lasta ja kaikilla eri isä.
Aika omituista jos ei kahdessa ole oppinut tuntemaan toista yhtään. Mulle ei tule mieleen paljoakaan asioita, joita en olisi tiennyt kumppanistani kahden vuoden jälkeen, mutta tietäisin nyt kuuden vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, outoa on että joku laittaa painoa näille höpö höpö termeille. Kihloissa, mitä se on, mitä sen pitäisi olla? Naimisiin meno ym. turhuudet voi unohtaa. Yhdessä ollaan ja erotaan kun alkaa tuntua pahalta, ihan sama missä "ollaan".
Mies halusi kihlat nuorena koska on omistushaluinen ja mustasukkainen.
Vierailija kirjoitti:
eikös 5 vuotta kihloissa riitä samaan kuin avioliitto, eli nainen saa puolet miehen omaisuudesta.
Älä jaksa. Ensinnäkään kihlaus ei ole sama asia kuin avoliitto. Toiseksi avoliitossa ei tunneta omaisuuden ositusta. Viiden vuoden avoliiton jälkeen voi saada hyvitystä, jos toinen puoliso on saanut perusteetonta etua toisen kustannuksella. Tämä on hyvin harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ylipäätään on outoa olla kihloissa. Se on vain sormus.
Jos haluaa virallistaa suhteen, niin voi mennä naimisiin. Ihme välitilat on outoja.
Kihlautumiseen ei tarvita sormusta. Jos päättäisimme tänään avokkini kanssa, että menemme naimisiin, me olisimme kihloissa. Ihan ilman sormuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, outoa on että joku laittaa painoa näille höpö höpö termeille. Kihloissa, mitä se on, mitä sen pitäisi olla? Naimisiin meno ym. turhuudet voi unohtaa. Yhdessä ollaan ja erotaan kun alkaa tuntua pahalta, ihan sama missä "ollaan".
Mikä sen kihloissa olemisen pointti siis on? Eikö silloin nimenomaan voisi vain olla yhdessä ihan ilman mitään kihloihin menemisiä?
Itse kans kihloissa ja en aio naimisiin mennä. Kihloihin meno on ihan sama kuin naimiin meno, mutta ilman että parisuhteeseen sotketaan valtiota mukaan. Oksettaa ajatuskin avioliitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ylipäätään on outoa olla kihloissa. Se on vain sormus.
Jos haluaa virallistaa suhteen, niin voi mennä naimisiin. Ihme välitilat on outoja.
Kihlautumiseen ei tarvita sormusta. Jos päättäisimme tänään avokkini kanssa, että menemme naimisiin, me olisimme kihloissa. Ihan ilman sormuksia.
No, nyt kun noin sanot, niin tuohan on totta. Itse ajattelin tilannetta, että ostetaan sormukset ilman aikomustakaan mennä naimisiin.
Alaraskas kirjoitti:
Itse kans kihloissa ja en aio naimisiin mennä. Kihloihin meno on ihan sama kuin naimiin meno, mutta ilman että parisuhteeseen sotketaan valtiota mukaan. Oksettaa ajatuskin avioliitosta.
Sama asia...?
Sit mä heräsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan oltu 5v kihloissa. Naimisiin menosta on usein puhetta, mutta rahaa ei vain ole vielä tarpeeksi.
:D mies halus sulle vaan renkaan sormeen, ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä on ongelma? Sinä haluat naimisiin, hän "voi mennä naimisiin", mutta ei ole tajunnut, että sinä olisit halunnut mennä jo. Nyt sitten vain kysyt, koska mennään ja miten mennään.
Sinänsä ei mielestäni outoa, ei kai sillä nykyään niin väliä milloin ne häät kihlauksen perässä tulee. Itse en käyttänyt omalla kohdallani termiä kihlat ollenkaan, koska päätettyämme naimisiinmenosta kävelimme suoraan maistraattiin ja varasimme ajan niin lyhen ajan päähän, kun se vain oli mahdollista saada. Mutta monethan saattaa pitkän aikaa esimerkiksi säästää häitä varten. Tai odottavat vähän rauhallisempaa elämänvaihetta, että on sitä aikaa suunnitella ne unelmiensa häät.
Alun huumassa mentiin kihloihin, mutta itse en halua maistraattihäitä, niin kaikenlaiset opiskelut, sairaudet yms on olleet hidasteena. Tänä vuonna ollaan oltu 10vuotta kihloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehtiin ensin lapsi. Sormukset ostettiin vasta kun raskauskilot oli lähteneet.
Kihloissa ehdittiin olla 6 vuotta, siis ne kihlasormukset sormissa sen 6 vuotta ja sitten mentiin toisen lapsen ristiäisissä naimisiin nelisen vuotta sitten.
Meille kummallekaan ei naimisiin meno ollut mitenkään välttämätöntä. Yhtä tosissaan ollaan yhdessä vaikkei oltaisikaan naimisissa. Mikään ei muuttunut papin aamenen jälkeen.
Siskoni oli kymmenen vuotta kihloissa ja sitten vasta menivät naimisiin. Yhdessä ovat olleet 20 vuotta nyt. Siitä naimisissa viisi vuotta.
Veljeni on ollut kihloissa nyt kymmenen vuotta. Heilläkin 5-vuotias lapsi ja rakentavat toista taloaan.
Saas nähdä milloin menevät naimisiin vai meneekö ollenkaan. Veljeni ei halua olla huomion keskipisteenä joten maistraatissa varmaan menevät joku kerta ihan kahdestaan.
Kaikille avioliitto ei ole niin iso juttu.
Ehkä miehellesikään ei. On siis ihan sama onko naimisissa vai ei.
En tiedä johtuuko tämä siitäkin että lähiriirissä (lapsuuden perhe ja sukulaiset) on oikeastaan vaan pariskuntia jotka ovat olleet aina yhdessä? Pitkiä ja hyviä parisuhteita, ydinperheitä.
On luotto että suhde kestää vaikkei olisi papin aamentakaan.
Kaikki nuo ovat kyllä naimisissa mutta oli varmaan sen ajan trendi että naimisiin oli "pakko" mennä ja susiparit harvinaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä oikeina kihloina, tai oikeen minään.
Osa menee naimisiin jo 2 vuoden seurustelun jälkeen, noloa kun hääpari ei hääleikeissä tiedä toisistaan mitään.
Sitten on myös näitä, joilla 3 lasta ja kaikilla eri isä.
Aika omituista jos ei kahdessa ole oppinut tuntemaan toista yhtään. Mulle ei tule mieleen paljoakaan asioita, joita en olisi tiennyt kumppanistani kahden vuoden jälkeen, mutta tietäisin nyt kuuden vuoden jälkeen.
Kaksi vuotta menee helposti ilman että puhutaan puoliakaan oleellisista ja tärkeistä asioista.
Jotkut pitää vuosikymmeniä rakastajaakin vierellä eikä siitäkään tiedetä mitään
Jos ihmiselle avioliitto ”ei ole iso juttu”, niin miksi kihloihin meno sitten on?
Siis nämä ihmiset, jotka haluavat kihloihin, mutta ei naimisiin.
Minun sisko ja ukkonsa ovat olleet kihloissa 20 vuotta. Eivät kumpikaan vaan halua naimisiin ja inhoavat kaikkea häihin liittyvä.
Nyt kun on ollut heillä syöpää, talo ja lapsikin niin ovat ajatelleet että parempi siellä maistraatissa köydä jos jommalle kummalle jotain sattuu. Mutta jotain sattuu ennen kuin saavat käytyä.
14 vuotta oltiin kihloissa, maistraatissa vihittiin, tosi rennot juhlat, kesäiset tarjoilut tyyliin savulohi, uudet perunat, salaatit + täytekakkukahvit läheisille. Ei budjetti suuren suuri, nyt jo 5v naimisissa.
Samanlaiset juhlat järjestettiin, kun tapaamisestamme oli 25v. Hopeatapaamisjuhlat.
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin ensin lapsi. Sormukset ostettiin vasta kun raskauskilot oli lähteneet.
Kihloissa ehdittiin olla 6 vuotta, siis ne kihlasormukset sormissa sen 6 vuotta ja sitten mentiin toisen lapsen ristiäisissä naimisiin nelisen vuotta sitten.
Meille kummallekaan ei naimisiin meno ollut mitenkään välttämätöntä. Yhtä tosissaan ollaan yhdessä vaikkei oltaisikaan naimisissa. Mikään ei muuttunut papin aamenen jälkeen.
Siskoni oli kymmenen vuotta kihloissa ja sitten vasta menivät naimisiin. Yhdessä ovat olleet 20 vuotta nyt. Siitä naimisissa viisi vuotta.
Veljeni on ollut kihloissa nyt kymmenen vuotta. Heilläkin 5-vuotias lapsi ja rakentavat toista taloaan.
Saas nähdä milloin menevät naimisiin vai meneekö ollenkaan. Veljeni ei halua olla huomion keskipisteenä joten maistraatissa varmaan menevät joku kerta ihan kahdestaan.Kaikille avioliitto ei ole niin iso juttu.
Ehkä miehellesikään ei. On siis ihan sama onko naimisissa vai ei.
En tiedä johtuuko tämä siitäkin että lähiriirissä (lapsuuden perhe ja sukulaiset) on oikeastaan vaan pariskuntia jotka ovat olleet aina yhdessä? Pitkiä ja hyviä parisuhteita, ydinperheitä.
On luotto että suhde kestää vaikkei olisi papin aamentakaan.
Kaikki nuo ovat kyllä naimisissa mutta oli varmaan sen ajan trendi että naimisiin oli "pakko" mennä ja susiparit harvinaisia.
Tässäkin vastaus oli aiheen vierestä. Kaikki eivät halua naimisiin, totta, mutta kysymys onkin että miksi sitten mennään kihloihin. Ja mitä kihlaus tarkoittaa, jos ei kerran sopimusta avioliitosta?
Minusta ylipäätään on outoa olla kihloissa. Se on vain sormus.
Jos haluaa virallistaa suhteen, niin voi mennä naimisiin. Ihme välitilat on outoja.