Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän mielestä outoa olla kihloissa 8 vuotta?
07.06.2021 |
Mies halusi kihloihin vuoden seurustelun jälkeen. Ollaan oltu kihloissa 8 vuotta. Itselleni se on pitkä aika. En tiedä, olenko vanhanaikainen, mutta jotenkin päässäni oli kuvitelma, että menisimme pian kihlojen jälkeen naimisiin. No, nyt on 8 vuotta mennyt eikä tietoakaan asiasta. Lupasi pari kolme vuotta sitten että mennään , mutta asia jäi siihen.
Olen ottanut asian puheeksi, mutta mies väittää, että ei tiennyt, että haluan heti naimisiin vaikka siitä on ollut puhetta. Kun otin eilen vielä asian puheeksi niin mies sanoi " kyllä mä voin naimisiin mennä". Tuli sellainen tunne, että nojoo, hänelle on se ja sama koko asia.
Tässä mietin, että rakastaako mies oikeasti enää? Miksi mies halusi vuoden seurustelun jälkeen kihloihin? Mitä tekisitte mun tilanteessa?
Kommentit (83)
Ei ole outoa. Nimim. 7 vuotta kihloissa eikä edelleenkään häitä suunnitteilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaan haluun panna, en tahdo mitään kihlaleikkiä. T. Mies.
No enpä tiedä, itse olin melkein 10 vuotta kihloissa ennen kuin mentiin naimisiin.
En lue aloitusta, mutta on outoa. Yleensä naimisiin mennään puoli vuotta kihlauksesta. Kaksi vuotta viivytystä vielä ymmärtäisin esim. koronan takia, mutta sitä enemmän on yksinomaan outoa. Paria ei voi ottaa tosissaan silloin.
Minusta on outoa olla kihloissa.
Täysin turha symboli joku sormus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltii yli 20 vuotta ja sitten mentiin naimisiin. Naimisissa on ihanaa ja sitäkin on ollut jo yli kymmenen vuotta. Elämä ja rakkaus on ihanaa.
Onpa tosi romanttista,argh argh 🤮🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muut saa tehdä puolestani mitä lystää mutta itselleni kihlaus on avioliittolupaus ja sen aikana suunnitellaan häät. Kihloissa ollaan normaalioloissa 1-2 vuotta, mikä nykyaikana menee häiden järjestämiseen.
Tunsin kerran tuollaisen miehen, jolle oli tärkeää olla kihloissa vuoden seurustelun jälkeen. Perusteluna oli, että se on merkki aidosta rakkaudesta. Naimisiin tuo mies ei ikinä kihlattunsa kanssa mennyt ja erosivatkin joskus viiden vuoden jälkeen.
Itse vähän kummastelen miksi kihlaus on tärkeää mutta avioliitto ei mutta jokainen toki tehköön mikä itsestä tuntuu hyvältä. Toki olisi erittäin suotavaa, että kihlapari olisi samalla kartalla siitä, mitä kihlaus heille tarkoittaa ja miksi ovat kihloissa.
Meillä tulee kihlauksesta tänä vuonna 20 vuotta täyteen. On yhteinen asuntolaina ja lapsi. Ehkä hassua, mutta minusta ihan hyvä näin ja olen nainen. Olemme tunteneet 30 vuotta, yhdessä oltu 22 vuotta josta kihloissa pian 20v. Ja rakastan edelleen, mutta ei voisi häähömppä vähemmän kiinnostaa. Ja tiedän, että leskeneläke yms asiat pitäisi ottaa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kaikilla ei ole edes päämääränä mennä naimisiin kihlojen jälkeen vaan se on syvin sitoutuminen ja niin on hyvä. Ollaan lupauduttu toisille kyllä, mutta ilman papin aamenta. Ennen se ei kai olisi tullut kuuloonkaan, mutta nykyään kannattaa miettiä tarkkaan, kannattaako oikeasti mennä naimisiin ja mikä siinä loppujen lopuksi enää pitkän suhteen jälkeen muuttuisi niin paljon, että se on järkevää.
Ei ole olemassa sellaista kihlautumista, jonka päämääränä ei olisi avioliitto. Kihlat ilman avioliittoaietta on paradoksi, koska kihlat on yhtä kuin aie avioliitosta.
"Miksi mies halusi vuoden seurustelun jälkeen kihloihin?"
Halusi kihloihin, ei naimisiin? En ihan oikeasti ymmärrä. Kihloissa ollaan, kun on sovittu naimisiinmenosta. Jos olette kihloissa, olette jo sopineet menevänne naimisiin. Miksi ette jo silloin sopineet myös ajankohdasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Jotkut ovat koko lopun ikänsä. Esimerkiksi jotkut lesket eivät mene naimisiin enää koskaan, mutta ovat sitoutuneet uuteen kumppaniinsa kihlautumalla.
Avioliittoon menenminen voi viedä myös joitakin tukia tai etuja toiselta osapuolelta.
Kihlaus = sopimus avioliitosta. Ei ole olemassa muunlaista kihlausta. Tosin laki ei enää nykyisin tunne kihlausta missään muodossa.
Mutta jos joku ilmoittaa minulle menneensä kihloihin, oletan että hän on silloin sopinut kumppaninsa kanssa avioliitosta. Pitäisin todella lapsellisena leskeä, joka menee kihloihin merkityksessä "merkitsen kumppanini sormuksella".
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kaikilla ei ole edes päämääränä mennä naimisiin kihlojen jälkeen vaan se on syvin sitoutuminen ja niin on hyvä. Ollaan lupauduttu toisille kyllä, mutta ilman papin aamenta. Ennen se ei kai olisi tullut kuuloonkaan, mutta nykyään kannattaa miettiä tarkkaan, kannattaako oikeasti mennä naimisiin ja mikä siinä loppujen lopuksi enää pitkän suhteen jälkeen muuttuisi niin paljon, että se on järkevää.
Millä tavalla kihloihin meneminen syventää suhdetta, jos kerran se ei merkitse sopimusta avioliitosta? Mikä muuttuu, kun mennään kihloihin verrattuna siihen, että olisi vain sitouduttu parisuhteeseen/avoliittoon ilman että sovitaan olevansa kihloissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen montakin avoparia, joilla on lapsia ja ihan hyvin heillä menee. Ei sitä naimisiin tarvitse mennä
eikös 5 vuotta kihloissa riitä samaan kuin avioliitto, eli nainen saa puolet miehen omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen montakin avoparia, joilla on lapsia ja ihan hyvin heillä menee. Ei sitä naimisiin tarvitse mennä
Kuka puhui avoliitosta? Nyt oli kyse kihlauksesta.
Onhan tuo vähän outoa. Siis että mennään kilhoihin, eli halutaan ylläpitää kihlausperinnettä, mutta ei kuitenkaan sitä että kihlaus on saman perinteen mukaan avioliittolupaus. Ei siinä vaiheessa enää tarvita vuosien harkinta-aikaa, koska päätös on jo tehty.
Ja onhan tuo sellainen 'takaovi raollaan'-tilanne, eli ollaan nyt yhdessä niin kauan kunnes löydän paremman.
Kihlat on avioliittolupaus, että sikäli ”outoa”. Jos sit ei ole kosinut (eli ei ole pyytänyt vaimoksi/menetkö naimisiin) vaan pyytänyt kihloja, niin sit se on vain kihlaus ilman avioliittolupausta. Tällöin kyseessä varmasti lopputulos, ei siirtymävaihe.
Jos sua ei ole kosittu, kosi itse. Sithän se selviää haluaako naimisiin. Jos on kosittu, senkus alat värkkäämään häitä. Jos mies ei sit haluakaan, kyllä se sen siinä vaiheessa sanoo, kun kirkko varattu/maistraattiin kävelette.