Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?
07.06.2021 |
Ennen lapsia parisuhde on tietenkin se mikä priorisoidaan, on paljon aikaa kaksin, on aikaa ja jaksamista kuunnella ja tukea toista vaikka keskellä aamuyötä, tarvittaessa muut hommat voi keskeyttää ja olla vain puolisoaan varten jne.
Kun vauva syntyy niin se viekin kaiken ajan, vähintään toiselta. Ja joka öiset yöheräämiset vie ainakin toiselta kaiken jaksamisen, ainakin jos ei saa nukkua päiväunia ja niin nukkua loputonta univelkaa pois. Kun vauva itkee on heti annettava tissi suuhun tai mentävä vaihtamaan vaippa, ne ei voi odottaa tai itku vain yltyy. Jossain vaiheessa tissi jää kun lapsi kasvaa mutta silti pienen lapsen tarpeisiin on vastattava melkein heti ja päivärytmistä pidettävä kiinni. Sitten syntyykin toinen vauva ja kiire ja kuormitus sen kuin kasvaa. Ja sitten alkaa päiväkotirumba... Sitten ehkä helpottaa kun nuorinkin alkaa olla kouluiässä.
Pitäisikö teidän mielestä kuitenkin pystyä priorisoimaan parisuhde kun on pieniä lapsia, eikä lasten tarpeet? Jos niin miten se käytännössä tapahtuisi? Etenkin jos tukiverkkoja ei juuri ole? Enkä nyt tarkoita satunnaisten treffi-iltojen järjestämistä vaan ihan päivittäistä arkea.
Kommentit (893)
Miehenä koen, että meillä pikkulapsiaika ja perhe-elämä on mennyt kaiken kaikkiaan hyvin.
Tilanne on helppo ymmärtää kun tajuaa, että lapsen syntymä tuo valtavasti lisää työtä elämään - ja työ pitää jakaa reilusti. Ei siis niin, että toinen käy töissä ja makaa iltapäivän ja illan sohvalla toisen tehdessä kotitöitä ja hoitaessa vauvaa / taaperoa.
Parasta on, kun suhtautuu asiaan niin, että koko hereilläoloaika on potentiaalista työaikaa, mikäli toisin ein ilmene. Kummankaan on turha suunnitella pikkulapsiperhe-elämää aikataulujen mukaan, vaan tehtävälähtöisesti: eli lepoaikaa siunaantuu, jos / kun päivittäiset, viikottaiset tai ylipäätään kaikki tekemistä vaativat työt on tehty. Tämä ei toki tarkoita sitä, että pikkulapsiaikana pitäisi haalia ylimääräisiä kotitöitä tai vaikkapa aloittaa keittiöremppa, vaan elää ylipäätään elämä siten, että tekee pakolliset askareet reippaasti ja hyvin, ja sen jälkeen miettii, mitä täytyy tehdä tai mitä voisi tehdä.
Nuorempi lapsi täyttää tänä vuonna neljä, enkä ole vieläkään ruvennut kalenteriin merkkailemaan "Omaa Aikaa". Käytän satunnaiset vapaahetket joko liikuntaan, lepoon tai omakotitalon pieniin kunnostustöihin. Omat ajankäyttötarpeet ovat sivussa siihen saakka, kunnes lapset ovat sen ikäisiä, että voivat olla keskenään kotona nukkumaanmenoaikaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. siten, että mennään koko perheellä vaikka leikkipuistoon. Lapset leikkivät ja vanhemmat voivat jutella yhdessä. Tai lapset katsovat leffan ja aikuiset keskustelevat kahvin äärellä yhdessä. Tässä siis konkreettisia mahdollisuuksia parisuhteen ylläpitoon lapsiperhearjessa.
Leffa onnistuu lasten ollessa vähän isompia, kaksivuotiaan kanssa oikein ei, ja ainakaan minun miestä ei saa leikkipuistoon :( .
Miestä ei saa leikkipuistoon? Miksi?
Ei kuulemma semmoiset kiinnosta :( .
Ja tämä on sinulle ihan ok?
Ei tietenkään ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
En makaa, istun. Mies on töissä ja lapset ovat lastenhuoneessa yläkerrassa, heille tuli juuri kaveri kylään. Kuulostelen koko ajan että leikki sujuu, mutta en turhia tyrkytä itseäni. Itse kävin tänään jo työpaikalla tekemässä muutaman tunnin sisään ja olin kaksi tuntia puistossa lasten kanssa. Mies puolestaan teki aamupäivän etätöitä ja hoiti ruoan ja tiskit. Kuten sanottua, minulla on hyvä mies.
Mitenkäs oma puolisosi ja lapsesi ja mahdollinen makuuasentosi, kun täällä räyhäät?
Aikuisen tarpeet voi tehdä lapsen syödessä tissiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
En makaa, istun. Mies on töissä ja lapset ovat lastenhuoneessa yläkerrassa, heille tuli juuri kaveri kylään. Kuulostelen koko ajan että leikki sujuu, mutta en turhia tyrkytä itseäni. Itse kävin tänään jo työpaikalla tekemässä muutaman tunnin sisään ja olin kaksi tuntia puistossa lasten kanssa. Mies puolestaan teki aamupäivän etätöitä ja hoiti ruoan ja tiskit. Kuten sanottua, minulla on hyvä mies.
Mitenkäs oma puolisosi ja lapsesi ja mahdollinen makuuasentosi, kun täällä räyhäät?
eli niitä kotitöitäkään ei ole, joista ruikutatte?
mikä saa sinut miesvihapaskakirjoittelemaan palstalle?
Minä en omista autoa enkä mene mihinkään autokeskusteluun esiintymään asiantuntijana. Siksi minua ihmetyttää, että palstalla jonka nimi on ”vauva”, keskustelussa, joka koskee perhe-elämää, paikalla on toisia neuvomassa miespuolisia henkilöitä, jotka selvästikään eivät ole onnistuneet edes parisuhteen ylläpitämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en omista autoa enkä mene mihinkään autokeskusteluun esiintymään asiantuntijana. Siksi minua ihmetyttää, että palstalla jonka nimi on ”vauva”, keskustelussa, joka koskee perhe-elämää, paikalla on toisia neuvomassa miespuolisia henkilöitä, jotka selvästikään eivät ole onnistuneet edes parisuhteen ylläpitämisessä.
Jep. Saati vauvan hankinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
En makaa, istun. Mies on töissä ja lapset ovat lastenhuoneessa yläkerrassa, heille tuli juuri kaveri kylään. Kuulostelen koko ajan että leikki sujuu, mutta en turhia tyrkytä itseäni. Itse kävin tänään jo työpaikalla tekemässä muutaman tunnin sisään ja olin kaksi tuntia puistossa lasten kanssa. Mies puolestaan teki aamupäivän etätöitä ja hoiti ruoan ja tiskit. Kuten sanottua, minulla on hyvä mies.
Mitenkäs oma puolisosi ja lapsesi ja mahdollinen makuuasentosi, kun täällä räyhäät?
eli niitä kotitöitäkään ei ole, joista ruikutatte?
mikä saa sinut miesvihapaskakirjoittelemaan palstalle?
En ole ruikuttanut, koska tosiaankin on se hyvä mies. Sinun parisuhteesi tila ja asentosi taisikin jo selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en omista autoa enkä mene mihinkään autokeskusteluun esiintymään asiantuntijana. Siksi minua ihmetyttää, että palstalla jonka nimi on ”vauva”, keskustelussa, joka koskee perhe-elämää, paikalla on toisia neuvomassa miespuolisia henkilöitä, jotka selvästikään eivät ole onnistuneet edes parisuhteen ylläpitämisessä.
Tuikkarille kelpaa aihe kuin aihe päästä haukkumaan naisia. Pallonpuoliskon maneerisin kirjoittaja, vakiräksy.
Vierailija kirjoitti:
Minä en omista autoa enkä mene mihinkään autokeskusteluun esiintymään asiantuntijana. Siksi minua ihmetyttää, että palstalla jonka nimi on ”vauva”, keskustelussa, joka koskee perhe-elämää, paikalla on toisia neuvomassa miespuolisia henkilöitä, jotka selvästikään eivät ole onnistuneet edes parisuhteen ylläpitämisessä.
Ja olkiukkoja pukkaa, kun ei enää muutakaan keksitä.
Miten olet tänään huomioinut miestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
En makaa, istun. Mies on töissä ja lapset ovat lastenhuoneessa yläkerrassa, heille tuli juuri kaveri kylään. Kuulostelen koko ajan että leikki sujuu, mutta en turhia tyrkytä itseäni. Itse kävin tänään jo työpaikalla tekemässä muutaman tunnin sisään ja olin kaksi tuntia puistossa lasten kanssa. Mies puolestaan teki aamupäivän etätöitä ja hoiti ruoan ja tiskit. Kuten sanottua, minulla on hyvä mies.
Mitenkäs oma puolisosi ja lapsesi ja mahdollinen makuuasentosi, kun täällä räyhäät?
eli niitä kotitöitäkään ei ole, joista ruikutatte?
mikä saa sinut miesvihapaskakirjoittelemaan palstalle?
En ole ruikuttanut, koska tosiaankin on se hyvä mies. Sinun parisuhteesi tila ja asentosi taisikin jo selvitä.
Ja montakos tuntia ajattelit tänään palstalla maata ja lietsoa sukupuolten välille vihaa?
Mikä on motiivisi tähän, siinä täydellisessä parisuhteessasi?
Kalja tietenkin, nalkuttava akka voi hoitaa sitä koliikkipentua miten lystää ja näin aviomiehenä istun sohvalla ja juon kaljaa, se on aika hiton sama miten on pentuja ja akka nalkuttaa kunhan kaljaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en omista autoa enkä mene mihinkään autokeskusteluun esiintymään asiantuntijana. Siksi minua ihmetyttää, että palstalla jonka nimi on ”vauva”, keskustelussa, joka koskee perhe-elämää, paikalla on toisia neuvomassa miespuolisia henkilöitä, jotka selvästikään eivät ole onnistuneet edes parisuhteen ylläpitämisessä.
Ja olkiukkoja pukkaa, kun ei enää muutakaan keksitä.
Miten olet tänään huomioinut miestäsi?
Tänään, kuten joka päivä, olen hoitanut yhteisiä lapsia niin hyvin kuin osaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
En makaa, istun. Mies on töissä ja lapset ovat lastenhuoneessa yläkerrassa, heille tuli juuri kaveri kylään. Kuulostelen koko ajan että leikki sujuu, mutta en turhia tyrkytä itseäni. Itse kävin tänään jo työpaikalla tekemässä muutaman tunnin sisään ja olin kaksi tuntia puistossa lasten kanssa. Mies puolestaan teki aamupäivän etätöitä ja hoiti ruoan ja tiskit. Kuten sanottua, minulla on hyvä mies.
Mitenkäs oma puolisosi ja lapsesi ja mahdollinen makuuasentosi, kun täällä räyhäät?
eli niitä kotitöitäkään ei ole, joista ruikutatte?
mikä saa sinut miesvihapaskakirjoittelemaan palstalle?
En ole ruikuttanut, koska tosiaankin on se hyvä mies. Sinun parisuhteesi tila ja asentosi taisikin jo selvitä.
Ja montakos tuntia ajattelit tänään palstalla maata ja lietsoa sukupuolten välille vihaa?
Mikä on motiivisi tähän, siinä täydellisessä parisuhteessasi?
En lietso vihaa sukupuolten välille. Olen kertonut, että mielestäni parisuhteessa lasten tulee olla molemmille etusijalla, koska siten jää voimavaroja myös suhteen ylläpitämiseen. Tämä pätee aivan riippumatta siitä, onko suhteessa mies ja nainen, kaksi naista tai kaksi miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
En makaa, istun. Mies on töissä ja lapset ovat lastenhuoneessa yläkerrassa, heille tuli juuri kaveri kylään. Kuulostelen koko ajan että leikki sujuu, mutta en turhia tyrkytä itseäni. Itse kävin tänään jo työpaikalla tekemässä muutaman tunnin sisään ja olin kaksi tuntia puistossa lasten kanssa. Mies puolestaan teki aamupäivän etätöitä ja hoiti ruoan ja tiskit. Kuten sanottua, minulla on hyvä mies.
Mitenkäs oma puolisosi ja lapsesi ja mahdollinen makuuasentosi, kun täällä räyhäät?
eli niitä kotitöitäkään ei ole, joista ruikutatte?
mikä saa sinut miesvihapaskakirjoittelemaan palstalle?
En ole ruikuttanut, koska tosiaankin on se hyvä mies. Sinun parisuhteesi tila ja asentosi taisikin jo selvitä.
Ja montakos tuntia ajattelit tänään palstalla maata ja lietsoa sukupuolten välille vihaa?
Mikä on motiivisi tähän, siinä täydellisessä parisuhteessasi?
En lietso vihaa sukupuolten välille. Olen kertonut, että mielestäni parisuhteessa lasten tulee olla molemmille etusijalla, koska siten jää voimavaroja myös suhteen ylläpitämiseen. Tämä pätee aivan riippumatta siitä, onko suhteessa mies ja nainen, kaksi naista tai kaksi miestä.
Juu, etpä tosiaankaan.
Eikö siellä täydellisessä perheessänne ole mitään muuta tekemistä, kuin maata tällä palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
En makaa, istun. Mies on töissä ja lapset ovat lastenhuoneessa yläkerrassa, heille tuli juuri kaveri kylään. Kuulostelen koko ajan että leikki sujuu, mutta en turhia tyrkytä itseäni. Itse kävin tänään jo työpaikalla tekemässä muutaman tunnin sisään ja olin kaksi tuntia puistossa lasten kanssa. Mies puolestaan teki aamupäivän etätöitä ja hoiti ruoan ja tiskit. Kuten sanottua, minulla on hyvä mies.
Mitenkäs oma puolisosi ja lapsesi ja mahdollinen makuuasentosi, kun täällä räyhäät?
eli niitä kotitöitäkään ei ole, joista ruikutatte?
mikä saa sinut miesvihapaskakirjoittelemaan palstalle?
En ole ruikuttanut, koska tosiaankin on se hyvä mies. Sinun parisuhteesi tila ja asentosi taisikin jo selvitä.
Ja montakos tuntia ajattelit tänään palstalla maata ja lietsoa sukupuolten välille vihaa?
Mikä on motiivisi tähän, siinä täydellisessä parisuhteessasi?
En lietso vihaa sukupuolten välille. Olen kertonut, että mielestäni parisuhteessa lasten tulee olla molemmille etusijalla, koska siten jää voimavaroja myös suhteen ylläpitämiseen. Tämä pätee aivan riippumatta siitä, onko suhteessa mies ja nainen, kaksi naista tai kaksi miestä.
Ehkäpä kyse on siitä että ihmiset ymmärtävät lasten laittamisen etusijalla hieman eri tavoin. Sinä selvästikin pidät sinä vain keinona siihen että ehditään välillä sitten laittamaan se puolisokin etusijalle. Moni muu kokee sen niin että lapsi laitetaan aina ja kaikkialla etusijalle niin että vanhemmat eivät voi tehdä mitään omaa jos lapsi haluaa sillä hetkellä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en omista autoa enkä mene mihinkään autokeskusteluun esiintymään asiantuntijana. Siksi minua ihmetyttää, että palstalla jonka nimi on ”vauva”, keskustelussa, joka koskee perhe-elämää, paikalla on toisia neuvomassa miespuolisia henkilöitä, jotka selvästikään eivät ole onnistuneet edes parisuhteen ylläpitämisessä.
Ja olkiukkoja pukkaa, kun ei enää muutakaan keksitä.
Miten olet tänään huomioinut miestäsi?
Tänään, kuten joka päivä, olen hoitanut yhteisiä lapsia niin hyvin kuin osaan.
Sekö on miehen huomioimista?
Edes huomenta et kykene miehellesi sanomaan?
Tietysti tulee priorisoida molemmat. Perhe vain kasvaa yhdellä henkilöllä, mutta sen lisäksi että meistä tulee vanhempia, olemme edelleen myös puolisoita. Huolehditaan siis lapsesta ja toisistamme. Vastuu toki kasvaa, kun työtä on lapsen myötä enemmän, mutta ei kumpaakaan tule laiminlyödä, ei lasta eikä puolisoa.
Ja tämä on sinulle ihan ok?