Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?
07.06.2021 |
Ennen lapsia parisuhde on tietenkin se mikä priorisoidaan, on paljon aikaa kaksin, on aikaa ja jaksamista kuunnella ja tukea toista vaikka keskellä aamuyötä, tarvittaessa muut hommat voi keskeyttää ja olla vain puolisoaan varten jne.
Kun vauva syntyy niin se viekin kaiken ajan, vähintään toiselta. Ja joka öiset yöheräämiset vie ainakin toiselta kaiken jaksamisen, ainakin jos ei saa nukkua päiväunia ja niin nukkua loputonta univelkaa pois. Kun vauva itkee on heti annettava tissi suuhun tai mentävä vaihtamaan vaippa, ne ei voi odottaa tai itku vain yltyy. Jossain vaiheessa tissi jää kun lapsi kasvaa mutta silti pienen lapsen tarpeisiin on vastattava melkein heti ja päivärytmistä pidettävä kiinni. Sitten syntyykin toinen vauva ja kiire ja kuormitus sen kuin kasvaa. Ja sitten alkaa päiväkotirumba... Sitten ehkä helpottaa kun nuorinkin alkaa olla kouluiässä.
Pitäisikö teidän mielestä kuitenkin pystyä priorisoimaan parisuhde kun on pieniä lapsia, eikä lasten tarpeet? Jos niin miten se käytännössä tapahtuisi? Etenkin jos tukiverkkoja ei juuri ole? Enkä nyt tarkoita satunnaisten treffi-iltojen järjestämistä vaan ihan päivittäistä arkea.
Kommentit (893)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
En makaa, istun. Mies on töissä ja lapset ovat lastenhuoneessa yläkerrassa, heille tuli juuri kaveri kylään. Kuulostelen koko ajan että leikki sujuu, mutta en turhia tyrkytä itseäni. Itse kävin tänään jo työpaikalla tekemässä muutaman tunnin sisään ja olin kaksi tuntia puistossa lasten kanssa. Mies puolestaan teki aamupäivän etätöitä ja hoiti ruoan ja tiskit. Kuten sanottua, minulla on hyvä mies.
Mitenkäs oma puolisosi ja lapsesi ja mahdollinen makuuasentosi, kun täällä räyhäät?
eli niitä kotitöitäkään ei ole, joista ruikutatte?
mikä saa sinut miesvihapaskakirjoittelemaan palstalle?
En ole ruikuttanut, koska tosiaankin on se hyvä mies. Sinun parisuhteesi tila ja asentosi taisikin jo selvitä.
Ja montakos tuntia ajattelit tänään palstalla maata ja lietsoa sukupuolten välille vihaa?
Mikä on motiivisi tähän, siinä täydellisessä parisuhteessasi?
En lietso vihaa sukupuolten välille. Olen kertonut, että mielestäni parisuhteessa lasten tulee olla molemmille etusijalla, koska siten jää voimavaroja myös suhteen ylläpitämiseen. Tämä pätee aivan riippumatta siitä, onko suhteessa mies ja nainen, kaksi naista tai kaksi miestä.
Juu, etpä tosiaankaan.
Eikö siellä täydellisessä perheessänne ole mitään muuta tekemistä, kuin maata tällä palstalla?
Olen nyt jo muutamasti kertonut, että en ensinnäkään makaa. Sinun täydellisessä yhden hengen perheessäsi taitaa olla vain yksi rikkinäinen äänilevy, mutta onneksi ei ole enempää kuuntelijoitakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku oikeasti joutuu tätä kysymystä miettimään, niin kysehän ei ole sen parisuhteen ja lapsen välisestä priorisoinnista oikeasti. Vaan siitä, että mies odottaa, että vaimo priorisoisi hänet ja hänen tarpeensa (kuten ehkä ennen lapsia tekikin usein) ja miestä harmittaa kun vaimo on niin kiinni lapsessa ja lapsen tarpeiden hoitamisessa, että sillä sekunnilla kun miehellä on asiaa jostain uuden auton ostamisesta niin välttämättä vaimo ei ehdikään heti kuunnella kun pitää pestä kakkapylly. Ja mies tästä katkerana napisee.
et siis osaa pestä paskapersettä ja puhua samaan aikaan?
Paskapersettä?
No niinhän sinä tuossa itse implikoit. Eikö se puhuminen onnistu samaan aikaan?
Siinä pestessä tulee puhuttua vauvalle ja huomioitua häntä. Jos samaan aikaan pitää kuunnella miestä ja keskittyä hänen puheeseen, niin ei onnistu. Harva haluaa kertoa tärkeää asiaansa niin, että toinen tekee samalla jotain muuta ja puhuu samaan aikaan jollekin toiselle. Se lapsi on elävä ihminen eikä mikään koneen osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en omista autoa enkä mene mihinkään autokeskusteluun esiintymään asiantuntijana. Siksi minua ihmetyttää, että palstalla jonka nimi on ”vauva”, keskustelussa, joka koskee perhe-elämää, paikalla on toisia neuvomassa miespuolisia henkilöitä, jotka selvästikään eivät ole onnistuneet edes parisuhteen ylläpitämisessä.
Ja olkiukkoja pukkaa, kun ei enää muutakaan keksitä.
Miten olet tänään huomioinut miestäsi?
Tänään, kuten joka päivä, olen hoitanut yhteisiä lapsia niin hyvin kuin osaan.
Sekö on miehen huomioimista?
Edes huomenta et kykene miehellesi sanomaan?
Totta kai. Suutelen joka aamu, toivotan hyvät huomenet ja juttelen. Eikö yleensä perheissä näin toimita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
En makaa, istun. Mies on töissä ja lapset ovat lastenhuoneessa yläkerrassa, heille tuli juuri kaveri kylään. Kuulostelen koko ajan että leikki sujuu, mutta en turhia tyrkytä itseäni. Itse kävin tänään jo työpaikalla tekemässä muutaman tunnin sisään ja olin kaksi tuntia puistossa lasten kanssa. Mies puolestaan teki aamupäivän etätöitä ja hoiti ruoan ja tiskit. Kuten sanottua, minulla on hyvä mies.
Mitenkäs oma puolisosi ja lapsesi ja mahdollinen makuuasentosi, kun täällä räyhäät?
eli niitä kotitöitäkään ei ole, joista ruikutatte?
mikä saa sinut miesvihapaskakirjoittelemaan palstalle?
En ole ruikuttanut, koska tosiaankin on se hyvä mies. Sinun parisuhteesi tila ja asentosi taisikin jo selvitä.
Ja montakos tuntia ajattelit tänään palstalla maata ja lietsoa sukupuolten välille vihaa?
Mikä on motiivisi tähän, siinä täydellisessä parisuhteessasi?
En lietso vihaa sukupuolten välille. Olen kertonut, että mielestäni parisuhteessa lasten tulee olla molemmille etusijalla, koska siten jää voimavaroja myös suhteen ylläpitämiseen. Tämä pätee aivan riippumatta siitä, onko suhteessa mies ja nainen, kaksi naista tai kaksi miestä.
Juu, etpä tosiaankaan.
Eikö siellä täydellisessä perheessänne ole mitään muuta tekemistä, kuin maata tällä palstalla?
Olen nyt jo muutamasti kertonut, että en ensinnäkään makaa. Sinun täydellisessä yhden hengen perheessäsi taitaa olla vain yksi rikkinäinen äänilevy, mutta onneksi ei ole enempää kuuntelijoitakaan.
On tämä palstajankkaaminen sinulle niin kovin tärkeää. Paskat niistä lapsistakin, siellähän ne hoitaa itse itsensä. Muista nalkuttaa miehellesi, kun se tulee töistä kotiin.
Olethan sinä ahertanut koko päivän palstalla riitaa haastamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
En makaa, istun. Mies on töissä ja lapset ovat lastenhuoneessa yläkerrassa, heille tuli juuri kaveri kylään. Kuulostelen koko ajan että leikki sujuu, mutta en turhia tyrkytä itseäni. Itse kävin tänään jo työpaikalla tekemässä muutaman tunnin sisään ja olin kaksi tuntia puistossa lasten kanssa. Mies puolestaan teki aamupäivän etätöitä ja hoiti ruoan ja tiskit. Kuten sanottua, minulla on hyvä mies.
Mitenkäs oma puolisosi ja lapsesi ja mahdollinen makuuasentosi, kun täällä räyhäät?
eli niitä kotitöitäkään ei ole, joista ruikutatte?
mikä saa sinut miesvihapaskakirjoittelemaan palstalle?
En ole ruikuttanut, koska tosiaankin on se hyvä mies. Sinun parisuhteesi tila ja asentosi taisikin jo selvitä.
Ja montakos tuntia ajattelit tänään palstalla maata ja lietsoa sukupuolten välille vihaa?
Mikä on motiivisi tähän, siinä täydellisessä parisuhteessasi?
En lietso vihaa sukupuolten välille. Olen kertonut, että mielestäni parisuhteessa lasten tulee olla molemmille etusijalla, koska siten jää voimavaroja myös suhteen ylläpitämiseen. Tämä pätee aivan riippumatta siitä, onko suhteessa mies ja nainen, kaksi naista tai kaksi miestä.
Ehkäpä kyse on siitä että ihmiset ymmärtävät lasten laittamisen etusijalla hieman eri tavoin. Sinä selvästikin pidät sinä vain keinona siihen että ehditään välillä sitten laittamaan se puolisokin etusijalle. Moni muu kokee sen niin että lapsi laitetaan aina ja kaikkialla etusijalle niin että vanhemmat eivät voi tehdä mitään omaa jos lapsi haluaa sillä hetkellä jotain muuta.
Omasta puolestani voin sanoa, että meillä on kolme lasta, eikä todellakaan ole vaarana että kukaan heistä olisi aina ja kaikkialla etusijalla. Elämä on kiireistä, ja välillä tulee riittämättömyyden tunteita lasten tasapuolisen huomioimisen suhteen. Miehen suhteen ei tule koskaan syyllisyyttä tai riittämättömyyttä, koska olemme niin vahvasti samalla puolella, kasvattamassa yhteisiä lapsia.
En tiedä, mikä olisi sellainen kaikille toimiva niksi. Tiedän vain että rakastan miestä yli kaiken, vaikka lasten tarpeet ovat etusijalla, ja silloin harvoin kun olemme kahden, ainakin minulla on olo kuin vastarakastuneella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ei ole kukaan muu haastamassa riitaa kuin tuo pahantuulinen räyhähenki, joka toistaa yhtä ja samaa kysymystä kommentista toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
En makaa, istun. Mies on töissä ja lapset ovat lastenhuoneessa yläkerrassa, heille tuli juuri kaveri kylään. Kuulostelen koko ajan että leikki sujuu, mutta en turhia tyrkytä itseäni. Itse kävin tänään jo työpaikalla tekemässä muutaman tunnin sisään ja olin kaksi tuntia puistossa lasten kanssa. Mies puolestaan teki aamupäivän etätöitä ja hoiti ruoan ja tiskit. Kuten sanottua, minulla on hyvä mies.
Mitenkäs oma puolisosi ja lapsesi ja mahdollinen makuuasentosi, kun täällä räyhäät?
eli niitä kotitöitäkään ei ole, joista ruikutatte?
mikä saa sinut miesvihapaskakirjoittelemaan palstalle?
En ole ruikuttanut, koska tosiaankin on se hyvä mies. Sinun parisuhteesi tila ja asentosi taisikin jo selvitä.
Ja montakos tuntia ajattelit tänään palstalla maata ja lietsoa sukupuolten välille vihaa?
Mikä on motiivisi tähän, siinä täydellisessä parisuhteessasi?
En lietso vihaa sukupuolten välille. Olen kertonut, että mielestäni parisuhteessa lasten tulee olla molemmille etusijalla, koska siten jää voimavaroja myös suhteen ylläpitämiseen. Tämä pätee aivan riippumatta siitä, onko suhteessa mies ja nainen, kaksi naista tai kaksi miestä.
Juu, etpä tosiaankaan.
Eikö siellä täydellisessä perheessänne ole mitään muuta tekemistä, kuin maata tällä palstalla?
Olen nyt jo muutamasti kertonut, että en ensinnäkään makaa. Sinun täydellisessä yhden hengen perheessäsi taitaa olla vain yksi rikkinäinen äänilevy, mutta onneksi ei ole enempää kuuntelijoitakaan.
On tämä palstajankkaaminen sinulle niin kovin tärkeää. Paskat niistä lapsistakin, siellähän ne hoitaa itse itsensä. Muista nalkuttaa miehellesi, kun se tulee töistä kotiin.
Olethan sinä ahertanut koko päivän palstalla riitaa haastamalla.
Minä luulin olleeni kolme tuntia töissä ja kaksi tuntia leikkipuistossa. Mutta nyt saankin kuulla olleeni koko päivän täällä haastamassa riitaa.
Kaikella ystävyydellä, kannattaisiko sinun välillä tehdä jotain muuta kuin palstailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.
sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt?
En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.
Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.
Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.
eli kirjoittelet täyttä miesvihapaskaa palstalle. ok.
missäs ne lapset, mies ja parisuhde on tällä hetkellä, kun makaat palstalla? montako tuntia tänään palstalla jo tähän mennessä?
En makaa, istun. Mies on töissä ja lapset ovat lastenhuoneessa yläkerrassa, heille tuli juuri kaveri kylään. Kuulostelen koko ajan että leikki sujuu, mutta en turhia tyrkytä itseäni. Itse kävin tänään jo työpaikalla tekemässä muutaman tunnin sisään ja olin kaksi tuntia puistossa lasten kanssa. Mies puolestaan teki aamupäivän etätöitä ja hoiti ruoan ja tiskit. Kuten sanottua, minulla on hyvä mies.
Mitenkäs oma puolisosi ja lapsesi ja mahdollinen makuuasentosi, kun täällä räyhäät?
eli niitä kotitöitäkään ei ole, joista ruikutatte?
mikä saa sinut miesvihapaskakirjoittelemaan palstalle?
En ole ruikuttanut, koska tosiaankin on se hyvä mies. Sinun parisuhteesi tila ja asentosi taisikin jo selvitä.
Ja montakos tuntia ajattelit tänään palstalla maata ja lietsoa sukupuolten välille vihaa?
Mikä on motiivisi tähän, siinä täydellisessä parisuhteessasi?
En lietso vihaa sukupuolten välille. Olen kertonut, että mielestäni parisuhteessa lasten tulee olla molemmille etusijalla, koska siten jää voimavaroja myös suhteen ylläpitämiseen. Tämä pätee aivan riippumatta siitä, onko suhteessa mies ja nainen, kaksi naista tai kaksi miestä.
Juu, etpä tosiaankaan.
Eikö siellä täydellisessä perheessänne ole mitään muuta tekemistä, kuin maata tällä palstalla?
Olen nyt jo muutamasti kertonut, että en ensinnäkään makaa. Sinun täydellisessä yhden hengen perheessäsi taitaa olla vain yksi rikkinäinen äänilevy, mutta onneksi ei ole enempää kuuntelijoitakaan.
On tämä palstajankkaaminen sinulle niin kovin tärkeää. Paskat niistä lapsistakin, siellähän ne hoitaa itse itsensä. Muista nalkuttaa miehellesi, kun se tulee töistä kotiin.
Olethan sinä ahertanut koko päivän palstalla riitaa haastamalla.
Minä luulin olleeni kolme tuntia töissä ja kaksi tuntia leikkipuistossa. Mutta nyt saankin kuulla olleeni koko päivän täällä haastamassa riitaa.
Kaikella ystävyydellä, kannattaisiko sinun välillä tehdä jotain muuta kuin palstailla?
Niin että tämä palstalla makaaminen on edelleenkin sinulle tärkeämpää kuin ne lapsesi?
Jatka nyt vaan ihmeessä jankkaamistasi
Järjestys on: oma itse, parisuhde, lapset. Ja ymmärtäen, että nämä eivät sulje pois toisiaan, vaan tukevat toisiaan. Tasapaino pitää löytää.
Huonosti voiva vanhempi ei ole hyvä vanhempi. Eikä huonosti voiva parisuhde ole hyvä koti lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjestys on: oma itse, parisuhde, lapset. Ja ymmärtäen, että nämä eivät sulje pois toisiaan, vaan tukevat toisiaan. Tasapaino pitää löytää.
Huonosti voiva vanhempi ei ole hyvä vanhempi. Eikä huonosti voiva parisuhde ole hyvä koti lapsille.
Tuo motto toimii silloin kun kaikki on hyvin. Onnellisissa parisuhteissa perheen ja puolison etu on tiiviisti sidoksissa omaan etuun. Eli oma onni muodostuu siitä että näkee ympärillään olevat ihmiset onnellisina.
Mutta sitten taas jos kaikki ei olekaan ihan ok, on asioita tosi vaikea alkaa korjata jos oma itse on prioriteettilistalla ensimmäisenä.
Yhdessä eteenpäin, lapset huomioonottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestys on: oma itse, parisuhde, lapset. Ja ymmärtäen, että nämä eivät sulje pois toisiaan, vaan tukevat toisiaan. Tasapaino pitää löytää.
Huonosti voiva vanhempi ei ole hyvä vanhempi. Eikä huonosti voiva parisuhde ole hyvä koti lapsille.
Tuo motto toimii silloin kun kaikki on hyvin. Onnellisissa parisuhteissa perheen ja puolison etu on tiiviisti sidoksissa omaan etuun. Eli oma onni muodostuu siitä että näkee ympärillään olevat ihmiset onnellisina.
Mutta sitten taas jos kaikki ei olekaan ihan ok, on asioita tosi vaikea alkaa korjata jos oma itse on prioriteettilistalla ensimmäisenä.
On ymmärrettävä, että oma itse ensin ei tarkoita itsekkyyttä hinnalla millä hyvänsä, vaan omasta henkisestä hyvinvoinnista huolehtimista. Ei ole ollenkaan kyse siitä, että oma onnellisuus muodostuisi muiden onnesta, sehän on aivan kiero asetelma, vaan nimenomaan pitää osata olla hyvällä, mutta ei hajottavalla tavalla itsekäs.
Koska ihminen jolla on hyvä olo itsensä kanssa, lähtökohtaisesti tekee hyvää oloa myös ympärilleen. Mutta jos oma onni on sidoksissa siihen, että tekee muita onnelliseksi, elää vain toisten kautta ja se on huono asia. Mikä ei taas sulje pois sitä, etteikö sekin olisi tärkeää.
Älkää tehkö lapsia liian pienellä ikäerolla. Eniten vanhemmat eroaa silloin kun toinen lapsi on ihan pieni, ja syy on nimenomaan se, että yhden pienen kanssa pärjää aina, mutta kun siihen tulee toinen vielä pienempi ei sitä jaksakaan.
Vähintään 3 vuotta väliä lapsilla niin jaksaa. Esikoisen pitää osata käydä potalla, puhua kunnolla, syödä itse ja alkaa jo vähän itsenäistyä vanhemmista siinä vaiheessa kun perheeseen tulee uusi vauva.
Monet sanoo että tekevät lapset pienellä ikäerolla että se kauheus on kerralla sitten ohi, mutta eivät tajua sitä että se moninkertaistaa sen kauheuden. Yhden isomman ja pienen kanssa, tai vaikka kaksosten kanssa on paljon helpompaa kuin 1-2 vuoden ikäerolla olevien kahden lapsen kanssa.
Myöskään lapselle kaveri- syy hankkia toinen heti perään on äärimmäisen huono idea. Mustasukkaisuus ja tappelu on ihan vääjäämätöntä jos ei satu niin onnekkaasti että molemmat lapset ovat luonteeltaan lehmänhermoisia. Naapurista löytyy kyllä leikkikavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.
No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.
Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.
Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.
No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.
Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.
Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä.
Joku täällä lukee taas kommentteja kuin piru Raamattua. Kyllä tuosta ihan selkeästi käy ilmi, että ei ole huolittu ihan ketä vaan joka eteen sattuu. Mutta Tuikkis on taas aktiivisella tuulella provoiluineen.
Kyllähän jokainen aikuinen mies ymmärtää hyvin, ettei seksiä voi olla vauva aikana niin paljon kuin ennen. Eihän sitä tietenkään kokonaan pidä lopettaa, mutta äidin jaksamisen ehdoilla siinä elämäntilanteessa pitäisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.
No sinussa ei ollut tarpeeksi miestä isäksi. Siittämään pystyy, muttei huolehtimaan jälkeläisistä. Se kupla ei niin kauaa kestä, etteikö kunnollinen mies sitä jaksa.
Onneksi elämä heitti mulle miehen, joka kantoi vastuunsa.
Tämä kuvaakin hyvin av-kansan parinvalintaa. Lapsia tehdään sen kanssa, kuka eteen sattuu. Sitten vaan sormet ristissä toivotaan, että se hoitaisi hommansa isänä.
Mitenkäs sulla se parinvalinta hoitui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestys on: oma itse, parisuhde, lapset. Ja ymmärtäen, että nämä eivät sulje pois toisiaan, vaan tukevat toisiaan. Tasapaino pitää löytää.
Huonosti voiva vanhempi ei ole hyvä vanhempi. Eikä huonosti voiva parisuhde ole hyvä koti lapsille.
Tuo motto toimii silloin kun kaikki on hyvin. Onnellisissa parisuhteissa perheen ja puolison etu on tiiviisti sidoksissa omaan etuun. Eli oma onni muodostuu siitä että näkee ympärillään olevat ihmiset onnellisina.
Mutta sitten taas jos kaikki ei olekaan ihan ok, on asioita tosi vaikea alkaa korjata jos oma itse on prioriteettilistalla ensimmäisenä.
On ymmärrettävä, että oma itse ensin ei tarkoita itsekkyyttä hinnalla millä hyvänsä, vaan omasta henkisestä hyvinvoinnista huolehtimista. Ei ole ollenkaan kyse siitä, että oma onnellisuus muodostuisi muiden onnesta, sehän on aivan kiero asetelma, vaan nimenomaan pitää osata olla hyvällä, mutta ei hajottavalla tavalla itsekäs.
Koska ihminen jolla on hyvä olo itsensä kanssa, lähtökohtaisesti tekee hyvää oloa myös ympärilleen. Mutta jos oma onni on sidoksissa siihen, että tekee muita onnelliseksi, elää vain toisten kautta ja se on huono asia. Mikä ei taas sulje pois sitä, etteikö sekin olisi tärkeää.
Miksi olisi huono asia, että oma onnellisuus tulee muiden tekemisestä onnelliseksi?
Itse olin 35-vuotiaaksi juuri tällainen ”aina pitää pitää itsensä etusijalla” -ihminen, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut miettiä että ehkä todellinen onni tulee itsensä unohtamisesta.
Riippuu vähän miten onnistuu. Helppo ha hyvin nukkuva lapsi tai innokkaat isovanhemmat mahdollistaa parisuhteeseen panostamisen ihan eri tavalla kuin itkuinen, vaativa ja huonosti nukkuva lapsi tai erityislapsi tai se että isovanhemmat ei koskaan hoida lasta.
En hyväksy isovanhemmilla hoidattamista. Jos ikäloput ja sairaat isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia 24/7 ja pitkiä aikoja, niin lastensuojeluimoitus paikallaan. Usein myös lasten turvallisuus on vaarassa. Uimarannalla raihnainen isoäiti "valvoo" uimataidottomia pieniä lapsia. Mitä liikkuu niitten vanhempien päässä, jotka käyttävät isovanhempia, sukulaisia ja naapureita härskisti hyväksi? He ovat todella itsekkäitä ja röyhkeitä. He ovat ihan yhtä surkeita vanhempia kuin suuret ikäluokat 1960-1980-luvuilla!