Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?

Jos joku oikeasti joutuu tätä kysymystä miettimään, niin kysehän ei ole sen parisuhteen ja lapsen välisestä priorisoinnista oikeasti. Vaan siitä, että mies odottaa, että vaimo priorisoisi hänet ja hänen tarpeensa (kuten ehkä ennen lapsia tekikin usein) ja miestä harmittaa kun vaimo on niin kiinni lapsessa ja lapsen tarpeiden hoitamisessa, että sillä sekunnilla kun miehellä on asiaa jostain uuden auton ostamisesta niin välttämättä vaimo ei ehdikään heti kuunnella kun pitää pestä kakkapylly. Ja mies tästä katkerana napisee.

Vierailija kirjoitti:

Päivällä lapset, yöllä parisuhde. 

eli sinäkään et osaa edes puhua miehellesi päivisin/iltaisin? 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku oikeasti joutuu tätä kysymystä miettimään, niin kysehän ei ole sen parisuhteen ja lapsen välisestä priorisoinnista oikeasti. Vaan siitä, että mies odottaa, että vaimo priorisoisi hänet ja hänen tarpeensa (kuten ehkä ennen lapsia tekikin usein) ja miestä harmittaa kun vaimo on niin kiinni lapsessa ja lapsen tarpeiden hoitamisessa, että sillä sekunnilla kun miehellä on asiaa jostain uuden auton ostamisesta niin välttämättä vaimo ei ehdikään heti kuunnella kun pitää pestä kakkapylly. Ja mies tästä katkerana napisee.

et siis osaa pestä paskapersettä ja puhua samaan aikaan? 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku oikeasti joutuu tätä kysymystä miettimään, niin kysehän ei ole sen parisuhteen ja lapsen välisestä priorisoinnista oikeasti. Vaan siitä, että mies odottaa, että vaimo priorisoisi hänet ja hänen tarpeensa (kuten ehkä ennen lapsia tekikin usein) ja miestä harmittaa kun vaimo on niin kiinni lapsessa ja lapsen tarpeiden hoitamisessa, että sillä sekunnilla kun miehellä on asiaa jostain uuden auton ostamisesta niin välttämättä vaimo ei ehdikään heti kuunnella kun pitää pestä kakkapylly. Ja mies tästä katkerana napisee.

Jep. Passiivista odottamista, minä, minun tarpeeni, huomaa minut. Mikäli tällainen mies priorisoisi parisuhteensa muiden asioiden edelle, hän pitäisi huolen siitä, ettei parisuhteen toinen osapuoli uuvu taakkansa alle - eli hoitaisi sekä lasta että kotia, aktiivisesti ja kitisemättä. Siinä on hommaa kahdelle, ja kun sen jakaa, jää molemmille aikaa ja voimia itselleen ja sille toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku oikeasti joutuu tätä kysymystä miettimään, niin kysehän ei ole sen parisuhteen ja lapsen välisestä priorisoinnista oikeasti. Vaan siitä, että mies odottaa, että vaimo priorisoisi hänet ja hänen tarpeensa (kuten ehkä ennen lapsia tekikin usein) ja miestä harmittaa kun vaimo on niin kiinni lapsessa ja lapsen tarpeiden hoitamisessa, että sillä sekunnilla kun miehellä on asiaa jostain uuden auton ostamisesta niin välttämättä vaimo ei ehdikään heti kuunnella kun pitää pestä kakkapylly. Ja mies tästä katkerana napisee.

et siis osaa pestä paskapersettä ja puhua samaan aikaan? 

Paskapersettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku oikeasti joutuu tätä kysymystä miettimään, niin kysehän ei ole sen parisuhteen ja lapsen välisestä priorisoinnista oikeasti. Vaan siitä, että mies odottaa, että vaimo priorisoisi hänet ja hänen tarpeensa (kuten ehkä ennen lapsia tekikin usein) ja miestä harmittaa kun vaimo on niin kiinni lapsessa ja lapsen tarpeiden hoitamisessa, että sillä sekunnilla kun miehellä on asiaa jostain uuden auton ostamisesta niin välttämättä vaimo ei ehdikään heti kuunnella kun pitää pestä kakkapylly. Ja mies tästä katkerana napisee.

et siis osaa pestä paskapersettä ja puhua samaan aikaan? 

Paskapersettä?

No niinhän sinä tuossa itse implikoit. Eikö se puhuminen onnistu samaan aikaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.

Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.

Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.

Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?

Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?

Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?

Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.

Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.

Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.

Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.

Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?

Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?

Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?

Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.

Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.

sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset hoidetaan ensin. Parisuhteelle jos jää aikaa niin kiva. Jos esim. miehellä on aikaa, niin kannattaa hoitaa suhdettaan myös siivoamalla ja laittamalla ruokaa.

ja sinä makaat siellä sohvalla ja av-palstalla senkin aikaan? herranjumala että nykynaiset on laiskoja 

Jos toinen hoitaa lasten iltahommat pesuineen ja iltasatuineen, niin toisella on aikaa sillä välin siivota keittiö ja vaikka laittaa pyykit kuivumaan. Pieniin lapsiin menee aikaa ja se satsaus kannattaa tulevaisuutta ajatellen. Yksi ihminen ei repeä moneen hommaan yhtä aikaa vaan ne pitää tehdä peräkkäin.

Löhöät sängyssä lukemassa iltasatua lapsellesi, ja samalla miehesi rehkii siivoamassa keittiötä, jonka olette päivän aikana sotkeneet hänen töissä ollessaan? Onpa tasa-arvoista.

Voi kultapieni, kotona ollessa sitä keittiötä pitää siivota moneen kertaan päivän aikana. Illalla siivotaan iltapalan jäljet, täytetään tiskikone ja laitetaan päälle sekä myöhemmin tyhjennetään se, että aamulla saa suoraan aamupala-astiat koneeseen. Kyllä se mieskin on ehtinyt liata astioita työpäivän jälkeen, joten on ihan kohtuullista, että hän hoitaa tiskejäkin osaltaan.

Ihan hyvä vaihtoehto on sekin, että mies hoitaa lasten iltatoimet ja lukee heille sadut. Lapsetkin saavat nauttia isän seurasta. Eikö sinulle tullut tämä vaihtoehto mieleen? Nainen hoitaa sillä aikaa tiskit ja pyykit, menee sohvalle katsomaan telkkaria, joten mies pääsee naisen kainaloon lasten nukahdettua. Varmaan huomasit senkin, kumpaan menee enemmän aikaa?

Todellakin tuli se vaihtoehto mieleen. Siksi puhuinkin tasa-arvosta. Itse vaan ehdotit noin päin, että nimenomaan mies siivoaa keittiön kun sinä nukutat niitä lapsia.

Mutta et kuitenkaan vaivautunut ehdottamaan, että isä voi illalla hoitaa lapset nukkumaan ja nainen tekee muita hommia. Mikset? Kysehän on siitä, että kumpikin tekee eikä niin, että vain yksi tekee.

Sivusta: kaikkea ei voi myöskään mies tehdä. Esimerkiksi pienten lasten osalla imetyksen hoitaminen on haasteellista.

Joissakin tapauksissa oi olla myös niin, että nukuttamisen kaltaisiin tilanteisiin kelpaa lapsella vain jompi kumpi vanhempi. Joskus se voi olla isä, usein äiti. Tällöin on elämän yleisen sujuvuuden kannalta parempi järjestely, jos äiti nukuttaa lapsen ja isä vaikkapa täyttää ja tyhjentää astianpesukoneen. Isä voi olla ennen nukkumaanmenoa kaivattua leikkiseuraa, mutta illan hämärtyessä sängyn alla asuvan mörön osaa karkoittaa vain äiti.

Nainen imettää, mutta mies voi röyhtäyttää lapsen, kylvettää, laittaa vaipan ja vaatteet. Pelkästään kylvetykseen kaikkine siihen liittyviin hommiin menee helposti puoli tuntia, usein enemmänkin. Lapsen kanssa seurusteluun menee tuosta puolet. Isä tulee lapselle tutuksi ja turvalliseksi, joten myös isä kelpaa sitten myöhemmin nukuttajaksi.

Just näin. Minä olen imettänyt yöt ja päivät neljää lasta yhteensä neljä vuotta, mutta mies on hoitanut kaikki kylvetykset ja monet pyllynpesut ja iltarauhoittelut. Ja tosiaan vielä neljän lapsen ollessa aika isoja olemme edelleen onnellisesti yhdessä. Valitkaa se mies alunperin kunnolla, niin ei surkimuksen kanssa tarvitse kärvistellä hetkeäkään. Vauva-aika on riittävän rankkaa hyvänkin miehen kanssa, saati sitten luuserin, joka ei osaa edes kotitöitä tehdä eikä lastaan hoitaa.

Pitää priorisoida perhe. Perheeseen kuuluu lapsi/lapset (tässä kysymyksessä) ja parisuhde. Vastuu lapsen ja kodin hoitamisesta pitää jakaa tasaisesti niin, ettei kumpikaan kuormitu liikaa. Toki myös perheen elättäminen on vastuunottamista, mutta pelkkä työssäkäyminen ei riitä, kun toinen on muuten työssä 24/7. Aika parisuhteelle otetaan pienen lapsen perheessä silloin, kun pystytään. Jos ei ole turvaverkkoja, se on tottakai hankalampaa, mutta jos on varaa palkata hoitaja silloin tällöin niin se on yksi vaihtoehto. Voi myös perheenä tehdä kivoja juttuja, en koe että se lapsen läsnäolo tarkoittaisi sitä, ettei parisuhdetta voi vaalia samalla? En siis koe että parisuhteen hoitaminen = peitto heiluu. Se on paljon muutakin, ja oikein hyvin parisuhdetta voi hoitaa myös perheen yhteisellä ajalla. Se vaan on fakta, että kun lapsi tulee taloon, niin se kahdenkeskinen aika vähenee, se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Tehkää perheenä kivoja asioita niin, että lapsi ei ole koko ajan kaiken huomion keskipiste. Ihan hyvin voit viettää aikaa MYÖS puolisosi kanssa, samalla kun vietät aikaa lapsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku oikeasti joutuu tätä kysymystä miettimään, niin kysehän ei ole sen parisuhteen ja lapsen välisestä priorisoinnista oikeasti. Vaan siitä, että mies odottaa, että vaimo priorisoisi hänet ja hänen tarpeensa (kuten ehkä ennen lapsia tekikin usein) ja miestä harmittaa kun vaimo on niin kiinni lapsessa ja lapsen tarpeiden hoitamisessa, että sillä sekunnilla kun miehellä on asiaa jostain uuden auton ostamisesta niin välttämättä vaimo ei ehdikään heti kuunnella kun pitää pestä kakkapylly. Ja mies tästä katkerana napisee.

et siis osaa pestä paskapersettä ja puhua samaan aikaan? 

Tietenkin nainen osaa puhua samalla kuin pesee. Eiköhän tuossa ole kyse siitä että se mies ei halua hehkuttaa autofantasioitaan kakan hajussa vaan sohvalla istuen.

Meillä on neljä lasta, iältään 15v, 10v, 2v sekä 2kk. Kaikenlaisia vaiheita on nähty, ja nyt nuorimmaisen synnyttyä tuntuu arjen pyöritys ensimmäistä kertaa työläältä.

Miehen kanssa hoidetaan hommat aikalailla 50/50 silloin kun mies ei ole töissä.

Ollaan sovittu että kumpikin saa päivittäin hetken omaa aikaa, ja siitä pidetään kiinni. Itse käyn silloin salilla tai metsälenkillä kaikessa rauhassa, myöhemmin sitten marjassa tai sienessä.

Mies käy juoksemassa, salilla, pyöräilemässä tai mitä milloinkin.

Iltaisin kun kaikki nukkuvat (yleensä myös vauva) syödään rauhassa iltapalaa ja jutellaan päivän kuulumisia tai katsotaan jotain sarjaa.

Saunassa yritetään päästä käymään kerran viikossa ihan kahdestaan.

Tällä hetkellä varsinaista parisuhdeaikaa on vähän, mutta sellaista se välillä on. Vuoden päästä kun kuopus on 1v ja toiseksi nuorin jo 3v, iltaisin jää enemmän aikaa yhdessäoloon ja voimme joskus laittaa heidät vaikka hoitoon ja käydä syömässä tms. Siitä pari vuotta, niin yhteistä aikaa on sitäkin helpompi järjestää.

Kumpikaan meistä ei ole ajatellut, että suhde kaatuisi muutaman vuoden pikkulapsivaiheen vuoksi, päinvastoin. Tiedostamme, että lapset kasvavat nopeasti, ja tämä vaihe kestää vain tietyn aikaa. Siihen saakka yhteiset hetket ovat lyhyitä, arjessa tapahtuvia pieniä asioita, mutta se ei tarkoita että pitäisi kyynistyä ja odottaa jotain viikon seksilomaa.

Kun molemmat osallistuvat arjen pyöritykseen, ei kumpikaan luhistu kotitöiden alle.

Pienistä hetkistä kannattaa nauttia, ja hyväksyä se että välillä asiat ovat näin.

Esim. siten, että mennään koko perheellä vaikka leikkipuistoon. Lapset leikkivät ja vanhemmat voivat jutella yhdessä. Tai lapset katsovat leffan ja aikuiset keskustelevat kahvin äärellä yhdessä. Tässä siis konkreettisia mahdollisuuksia parisuhteen ylläpitoon lapsiperhearjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset hoidetaan ensin. Parisuhteelle jos jää aikaa niin kiva. Jos esim. miehellä on aikaa, niin kannattaa hoitaa suhdettaan myös siivoamalla ja laittamalla ruokaa.

ja sinä makaat siellä sohvalla ja av-palstalla senkin aikaan? herranjumala että nykynaiset on laiskoja 

Jos toinen hoitaa lasten iltahommat pesuineen ja iltasatuineen, niin toisella on aikaa sillä välin siivota keittiö ja vaikka laittaa pyykit kuivumaan. Pieniin lapsiin menee aikaa ja se satsaus kannattaa tulevaisuutta ajatellen. Yksi ihminen ei repeä moneen hommaan yhtä aikaa vaan ne pitää tehdä peräkkäin.

Löhöät sängyssä lukemassa iltasatua lapsellesi, ja samalla miehesi rehkii siivoamassa keittiötä, jonka olette päivän aikana sotkeneet hänen töissä ollessaan? Onpa tasa-arvoista.

Voi kultapieni, kotona ollessa sitä keittiötä pitää siivota moneen kertaan päivän aikana. Illalla siivotaan iltapalan jäljet, täytetään tiskikone ja laitetaan päälle sekä myöhemmin tyhjennetään se, että aamulla saa suoraan aamupala-astiat koneeseen. Kyllä se mieskin on ehtinyt liata astioita työpäivän jälkeen, joten on ihan kohtuullista, että hän hoitaa tiskejäkin osaltaan.

Ihan hyvä vaihtoehto on sekin, että mies hoitaa lasten iltatoimet ja lukee heille sadut. Lapsetkin saavat nauttia isän seurasta. Eikö sinulle tullut tämä vaihtoehto mieleen? Nainen hoitaa sillä aikaa tiskit ja pyykit, menee sohvalle katsomaan telkkaria, joten mies pääsee naisen kainaloon lasten nukahdettua. Varmaan huomasit senkin, kumpaan menee enemmän aikaa?

Todellakin tuli se vaihtoehto mieleen. Siksi puhuinkin tasa-arvosta. Itse vaan ehdotit noin päin, että nimenomaan mies siivoaa keittiön kun sinä nukutat niitä lapsia.

Mutta et kuitenkaan vaivautunut ehdottamaan, että isä voi illalla hoitaa lapset nukkumaan ja nainen tekee muita hommia. Mikset? Kysehän on siitä, että kumpikin tekee eikä niin, että vain yksi tekee.

Sivusta: kaikkea ei voi myöskään mies tehdä. Esimerkiksi pienten lasten osalla imetyksen hoitaminen on haasteellista.

Joissakin tapauksissa oi olla myös niin, että nukuttamisen kaltaisiin tilanteisiin kelpaa lapsella vain jompi kumpi vanhempi. Joskus se voi olla isä, usein äiti. Tällöin on elämän yleisen sujuvuuden kannalta parempi järjestely, jos äiti nukuttaa lapsen ja isä vaikkapa täyttää ja tyhjentää astianpesukoneen. Isä voi olla ennen nukkumaanmenoa kaivattua leikkiseuraa, mutta illan hämärtyessä sängyn alla asuvan mörön osaa karkoittaa vain äiti.

Tuohon imetykseen aina vedotaan, mutta tiedoksesi että hyvin moni imettävä äiti pumppaa rintamaitoa jääkaappiin ja pakastimeen niin, että sitä voi sieltä lämmittää pullossa annettavaksi lapselle. 

Sitten on meitä monia äitejä, jotka eivät eri syistä pysty imettämään ja siksi mennään pelkällä korvikkeella ja pullolla. 

Imetys ei siis ole este sille, että isä hoitaisi vauvaa.

Ei olekaan...mutta tilanteet vaihtelevat perheestä toiseen. Eikä näköjään selkeästi kirjoitettu teksti ole este väärinymmärryksille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.

Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.

Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.

Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?

Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?

Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?

Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.

Siitossonni taas ei voi odottaa hetkeäkään. Se on his way or highway.

sellaisten jännien miestenkö kanssa olet lisääntynyt? 

En. Minä olen se, jonka mies totesi lasten menevän parisuhteen edelle niin kauan luin lapset ovat pieniä.

Mutta tässä ketjussa joku kovasti uhriutui ja kertoi tuntevansa itsensä siitossonniksi, kun lapset saavat enemmän huomiota.

Vielä kerran rautalangasta: kun molemmat puolisot priorisoivat lapset etusijalle, saavat lapset riittävän määrän henkistä ja fyysistä hoivaa, ja vanhemmille jää silti voimia myös sille parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Esim. siten, että mennään koko perheellä vaikka leikkipuistoon. Lapset leikkivät ja vanhemmat voivat jutella yhdessä. Tai lapset katsovat leffan ja aikuiset keskustelevat kahvin äärellä yhdessä. Tässä siis konkreettisia mahdollisuuksia parisuhteen ylläpitoon lapsiperhearjessa.

Leffa onnistuu lasten ollessa vähän isompia, kaksivuotiaan kanssa oikein ei, ja ainakaan minun miestä ei saa leikkipuistoon :( .

Vierailija kirjoitti:

Pitää priorisoida perhe. Perheeseen kuuluu lapsi/lapset (tässä kysymyksessä) ja parisuhde. Vastuu lapsen ja kodin hoitamisesta pitää jakaa tasaisesti niin, ettei kumpikaan kuormitu liikaa. Toki myös perheen elättäminen on vastuunottamista, mutta pelkkä työssäkäyminen ei riitä, kun toinen on muuten työssä 24/7. Aika parisuhteelle otetaan pienen lapsen perheessä silloin, kun pystytään. Jos ei ole turvaverkkoja, se on tottakai hankalampaa, mutta jos on varaa palkata hoitaja silloin tällöin niin se on yksi vaihtoehto. Voi myös perheenä tehdä kivoja juttuja, en koe että se lapsen läsnäolo tarkoittaisi sitä, ettei parisuhdetta voi vaalia samalla? En siis koe että parisuhteen hoitaminen = peitto heiluu. Se on paljon muutakin, ja oikein hyvin parisuhdetta voi hoitaa myös perheen yhteisellä ajalla. Se vaan on fakta, että kun lapsi tulee taloon, niin se kahdenkeskinen aika vähenee, se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Tehkää perheenä kivoja asioita niin, että lapsi ei ole koko ajan kaiken huomion keskipiste. Ihan hyvin voit viettää aikaa MYÖS puolisosi kanssa, samalla kun vietät aikaa lapsesi kanssa.

Täysin samaa mieltä.

Itse olen joskus vienyt miehen ylläritreffeille silloin, kun vauva nukkuu pisimmän pätkänsä vaunuissa. Vauva mukaan ja piknikille, hyvään kahvilaan tms. Isompienkin lasten kanssa voi lähteä ihan mihin vaan, kylpylään, mökille tai ihan mihin vaan. Tai tehdä kotona porukalla jotain kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. siten, että mennään koko perheellä vaikka leikkipuistoon. Lapset leikkivät ja vanhemmat voivat jutella yhdessä. Tai lapset katsovat leffan ja aikuiset keskustelevat kahvin äärellä yhdessä. Tässä siis konkreettisia mahdollisuuksia parisuhteen ylläpitoon lapsiperhearjessa.

Leffa onnistuu lasten ollessa vähän isompia, kaksivuotiaan kanssa oikein ei, ja ainakaan minun miestä ei saa leikkipuistoon :( .

Miestä ei saa leikkipuistoon? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. siten, että mennään koko perheellä vaikka leikkipuistoon. Lapset leikkivät ja vanhemmat voivat jutella yhdessä. Tai lapset katsovat leffan ja aikuiset keskustelevat kahvin äärellä yhdessä. Tässä siis konkreettisia mahdollisuuksia parisuhteen ylläpitoon lapsiperhearjessa.

Leffa onnistuu lasten ollessa vähän isompia, kaksivuotiaan kanssa oikein ei, ja ainakaan minun miestä ei saa leikkipuistoon :( .

Miestä ei saa leikkipuistoon? Menkää sitten metsään tai missä ikinä mies lasten kanssa ulkoileekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. siten, että mennään koko perheellä vaikka leikkipuistoon. Lapset leikkivät ja vanhemmat voivat jutella yhdessä. Tai lapset katsovat leffan ja aikuiset keskustelevat kahvin äärellä yhdessä. Tässä siis konkreettisia mahdollisuuksia parisuhteen ylläpitoon lapsiperhearjessa.

Leffa onnistuu lasten ollessa vähän isompia, kaksivuotiaan kanssa oikein ei, ja ainakaan minun miestä ei saa leikkipuistoon :( .

Miestä ei saa leikkipuistoon? Miksi?

Ei kuulemma semmoiset kiinnosta :( .