Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?
Ennen lapsia parisuhde on tietenkin se mikä priorisoidaan, on paljon aikaa kaksin, on aikaa ja jaksamista kuunnella ja tukea toista vaikka keskellä aamuyötä, tarvittaessa muut hommat voi keskeyttää ja olla vain puolisoaan varten jne.
Kun vauva syntyy niin se viekin kaiken ajan, vähintään toiselta. Ja joka öiset yöheräämiset vie ainakin toiselta kaiken jaksamisen, ainakin jos ei saa nukkua päiväunia ja niin nukkua loputonta univelkaa pois. Kun vauva itkee on heti annettava tissi suuhun tai mentävä vaihtamaan vaippa, ne ei voi odottaa tai itku vain yltyy. Jossain vaiheessa tissi jää kun lapsi kasvaa mutta silti pienen lapsen tarpeisiin on vastattava melkein heti ja päivärytmistä pidettävä kiinni. Sitten syntyykin toinen vauva ja kiire ja kuormitus sen kuin kasvaa. Ja sitten alkaa päiväkotirumba... Sitten ehkä helpottaa kun nuorinkin alkaa olla kouluiässä.
Pitäisikö teidän mielestä kuitenkin pystyä priorisoimaan parisuhde kun on pieniä lapsia, eikä lasten tarpeet? Jos niin miten se käytännössä tapahtuisi? Etenkin jos tukiverkkoja ei juuri ole? Enkä nyt tarkoita satunnaisten treffi-iltojen järjestämistä vaan ihan päivittäistä arkea.
Kommentit (893)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoidetaan ensin. Parisuhteelle jos jää aikaa niin kiva. Jos esim. miehellä on aikaa, niin kannattaa hoitaa suhdettaan myös siivoamalla ja laittamalla ruokaa.
ja sinä makaat siellä sohvalla ja av-palstalla senkin aikaan? herranjumala että nykynaiset on laiskoja
Jos toinen hoitaa lasten iltahommat pesuineen ja iltasatuineen, niin toisella on aikaa sillä välin siivota keittiö ja vaikka laittaa pyykit kuivumaan. Pieniin lapsiin menee aikaa ja se satsaus kannattaa tulevaisuutta ajatellen. Yksi ihminen ei repeä moneen hommaan yhtä aikaa vaan ne pitää tehdä peräkkäin.
miksi niitä pyykkejä ei ole pesty jo aamusta? miksi av-mamma ei saa koko miehen työpäivänä mitään aikaiseksi? koska makaat av-palstalla miehesi työpäivän ajan?
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole miesvihaa todeta, että parisuhde toimii jos molemmat puolisot osallistuu tasapuolisesti perheen asioihin, lasten hoitoon, kotitöihin. Ja että etusijalla on lasten perustarpeet, sitten aikuisten perustarpeet kuten kohtuullinen uni ja ravinto, ihan molempien aikuisten. Jos työnjako ei ole tasapuolinen, ei sillä kuormittuneemmalla osapuolella (välttämättä) riitä energiaa enää hoitaa itseään, saati sitten parisuhdettaan, eikä se ole hänen syynsä. Parisuhteen hoitoa on muuten myös se, että välittää puolisonsa hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Usein tämä menee niin päin, että äiti "uppoaa vauvakuplaan" ja isä jää ulkopuolelta ihmettelemään että eikö elämä ja parisuhde jatkukaan niinkuin ennen. Oikeasti parasta olisi, mun molemmat uppoaisi sinne kuplaan, silloin ollaan ns samalla puolella ja parisuhde voi paremmin.
Ymmärrän mitä ajat takaa ja olen sinällään ihan samaa mieltä. Itse kuitenkin koen että meidän parisuhteen pelastus oli nimenomaan se että emme kumpikaan uponneet mihinkään kuplaan vaan pystyimme näkemään sekä itsemme että toisemme pikkulapsiarjessakin lopulta niinä samoina ihmisinä kuin olimme sitä ennenkin.
Olimme siis se sama pariskunta joka nyt vain hoiti sen lisäksi myös lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on paljon keskusteltu siitä pitääkö naisen priorisoida lapset vai parisuhde, mutta entä mies? Miten miehen pitäisi priorisoida asiat pikkulapsiperheessä?
varmaan se kotonamakaajan elättäminen töissä käymällä on ensimmäinen listalla.
Ei kannata ottaa sellaista vaimoa, jolla ei ole koulutusta, ammattia eikä tuloja. Muille maksetaan äitiysvapaalta ansiosidonnaista päivärahaa.
Miehen kannattaa käyttää aikaa omiin lapsiinsa. Siitä ei ole miehellekään mitään muuta kuin hyötyä.
Ai sinäkö maksat miehesi kotonamakaamisen, ja se ei käy töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys miehille jotka jankkaavat että naiset vain makaavat kotona lasten kanssa.
Miksi te ette kykene hoitamaan lapsia ja kotitöitä esim 1 tunnin joka arkipäivä ja 4 tuntia viikonlopun aikana? Jos olette sinkkuja niin joudutte silloinkin tekemään kotitöitä normaali työn lisäksi (ellei äitinne hoida niitä). Miksi lasten synnyttyä ette kykene enää tekemään mitään muuta työtö kuin ansiotyön??
Ja en väitä että kaikki miehet olisivat sellaisia. Oma mieheni hoiti hyvin osuutensa ja niinpä meillä on edelleen hyvä parisuhde. Mutta tässä ketjussakin osa miehistä jankkaa vaan sitä kuinka saamattomia naiset ovat jos eivät jaksa huolehtia lasten ja kotitöiden lisäksi myös miehen tarpeista? Kuitenkin näille miehille tuntuu olevan ylivoimaista osallistua muiden perheen jäsenten tarpeista huolehtimiseen.
Voin tietenkin viedä roskat mutta ei miestä ole tarkoitettu lastenhoitoon.
Sitten kuitenkin valitat tuohtuneena, miten naisia suositaan lasten huoltajuutta päätettäessä. Osaatko nähdä yhteyttä näiden asioiden välillä?
Valittiko? Ettet miesvihanarttu nyt sekottaisi häntä omaan puolisoosi?
Aivan varmasti hän valittaa niissä keskusteluissa, joissa on aiheena ero ja lasten huoltajuus. Se on fakta.
Sekin on fakta että 20% lapsista on käenpoikasia ja sinun kakarat kuuluu tähän joukkoon.
Itse asiassa se ei ole fakta. Tämä virheellinen väite on kumottu lukemattomia kertoja.
Kyse oli siitä että niissä tapauksissa joissa isyyttä on erityisesti tutkittu, on viidenneksessä isäksi paljastunut joku muu kuin se jota on ajateltu. Mutta tämä ei ole mikään edustava otos koska isyyttä erikseen tutkittaessa on jo olemassa joku epäilys tai epäselvyys asiassa.
Muuten aika mielenkiintoista, että niissäkin tilanteissa, joissa parisuhde on sillä mallilla että mies ryhtyy käytännön toimiin selvittämään omaa isyyttään, neljässä tapauksessa viidestä hän on biologinen isä. Varmaan aika rankkaa kaikille osapuolille jatkaa vanhemmuutta noissa neljässä tapauksessa viidestä.
-ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoidetaan ensin. Parisuhteelle jos jää aikaa niin kiva. Jos esim. miehellä on aikaa, niin kannattaa hoitaa suhdettaan myös siivoamalla ja laittamalla ruokaa.
ja sinä makaat siellä sohvalla ja av-palstalla senkin aikaan? herranjumala että nykynaiset on laiskoja
Jos toinen hoitaa lasten iltahommat pesuineen ja iltasatuineen, niin toisella on aikaa sillä välin siivota keittiö ja vaikka laittaa pyykit kuivumaan. Pieniin lapsiin menee aikaa ja se satsaus kannattaa tulevaisuutta ajatellen. Yksi ihminen ei repeä moneen hommaan yhtä aikaa vaan ne pitää tehdä peräkkäin.
miksi niitä pyykkejä ei ole pesty jo aamusta? miksi av-mamma ei saa koko miehen työpäivänä mitään aikaiseksi? koska makaat av-palstalla miehesi työpäivän ajan?
Aamulla mennään aamupalan ja aamutoimien jälkeen ulos. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin pyörimään, se sanotaan jo vakuutuksen säännöissä. Sen lisäksi lapsiperheessä riittää pyykkiä pariinkin koneelliseen päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on paljon keskusteltu siitä pitääkö naisen priorisoida lapset vai parisuhde, mutta entä mies? Miten miehen pitäisi priorisoida asiat pikkulapsiperheessä?
varmaan se kotonamakaajan elättäminen töissä käymällä on ensimmäinen listalla.
Ei kannata ottaa sellaista vaimoa, jolla ei ole koulutusta, ammattia eikä tuloja. Muille maksetaan äitiysvapaalta ansiosidonnaista päivärahaa.
Miehen kannattaa käyttää aikaa omiin lapsiinsa. Siitä ei ole miehellekään mitään muuta kuin hyötyä.
Ai sinäkö maksat miehesi kotonamakaamisen, ja se ei käy töissä?
Totta ihmeessä kuuluu tukea kotona olevaa vanhempaa. Mutta maata ei siellä ehdi, lapset tarvitsevat ruokaa ja puhtaita vaatteita.
-ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on paljon keskusteltu siitä pitääkö naisen priorisoida lapset vai parisuhde, mutta entä mies? Miten miehen pitäisi priorisoida asiat pikkulapsiperheessä?
varmaan se kotonamakaajan elättäminen töissä käymällä on ensimmäinen listalla.
Eli vastauksen perusteella mies priorisoi parisuhteen elättämällä naisensa. Toisaalta tuolla elättämislogiikalla mieshän elättää lapsenkin, joten silloinhan hän ei priorisoi erikseen parisuhdetta eikä lasta, jos työ palvelee molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Puhukaa puhukaa ja puhukaa! Jos kahdenkeskiseen toimintaan ei jää aikaa, niin ainakin keskusteluille sitä on raivattava. Vauvat ja pikkulapset ei niitä puheita vielä ymmärrä, joten parisuhteesta voi niidenkin läsnäollessa jutella. Aikuinen kun voi kestää moniakin asioita kun tietää syyn ja uskoo yhteiseen tavoitteeseen. Jos pääsee syntymään fiilis, että toista ei vaan parisuhde kiinnosta, niin se on jo lopun alkua.
Ja sitten kannattaa yrittää hankkia sitä apua, jotta edes pieniä kahdenkeskisiä hetkiä voisi järjestää. Ei aina tarvitse olla viikonlooppuloma tai edes yön yli juttu. Päivä kahdestaan (esim. lounaasta iltapalaan) voi sekin olla jo iso juttu.
Luonnollisesti myös hoito- ja muiden vastuiden jakaminen ja niistä avoimesti puhuminen on tärkeää. Näihin ei yhtä oikeaa tapaa ole vaan jokainen pari voi sopia omanlaisensa järjestelyn tai sitäkin voi jopa matkan varrella muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on paljon keskusteltu siitä pitääkö naisen priorisoida lapset vai parisuhde, mutta entä mies? Miten miehen pitäisi priorisoida asiat pikkulapsiperheessä?
varmaan se kotonamakaajan elättäminen töissä käymällä on ensimmäinen listalla.
Ei kannata ottaa sellaista vaimoa, jolla ei ole koulutusta, ammattia eikä tuloja. Muille maksetaan äitiysvapaalta ansiosidonnaista päivärahaa.
Miehen kannattaa käyttää aikaa omiin lapsiinsa. Siitä ei ole miehellekään mitään muuta kuin hyötyä.
Ai sinäkö maksat miehesi kotonamakaamisen, ja se ei käy töissä?
En keksi mitään tilannetta, miksi miehellä ei olisi tuloja vaikkei olisi töissä. Ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahallakin hän pystyisi ihan hyvin maksamaan puolet yhteisistä kuluista.
Olisi ihan luksusta, jos itse ei tarvitsisi tehdä muuta kuin käydä töissä, kotona pääsisi suoraan valmiiseen ruokapöytään ja sen jälkeen päikkäreille. Illan voisin touhuta lapsen kanssa ja tehdä kotona jotain pientä kuten just tiskejä ja pyykkejä.
Vierailija kirjoitti:
Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.
Voi jeesus sua..huokaus.. oliskos pitänyt tehdä vaimon kanssa hommat yhdessä , koska yhteiset lapset ja lopputulos olisi ollut sullekin: happy wife happy life. Näin se v aan on, vaihtamalla se ei parane. Lapset on saatu niin ne on hoidettava. Kyllähän lapsikin sen tietää, mutta sä et..?
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoidetaan ensin. Parisuhteelle jos jää aikaa niin kiva. Jos esim. miehellä on aikaa, niin kannattaa hoitaa suhdettaan myös siivoamalla ja laittamalla ruokaa.
ja sinä makaat siellä sohvalla ja av-palstalla senkin aikaan? herranjumala että nykynaiset on laiskoja
Jos toinen hoitaa lasten iltahommat pesuineen ja iltasatuineen, niin toisella on aikaa sillä välin siivota keittiö ja vaikka laittaa pyykit kuivumaan. Pieniin lapsiin menee aikaa ja se satsaus kannattaa tulevaisuutta ajatellen. Yksi ihminen ei repeä moneen hommaan yhtä aikaa vaan ne pitää tehdä peräkkäin.
miksi niitä pyykkejä ei ole pesty jo aamusta? miksi av-mamma ei saa koko miehen työpäivänä mitään aikaiseksi? koska makaat av-palstalla miehesi työpäivän ajan?
Aamulla mennään aamupalan ja aamutoimien jälkeen ulos. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin pyörimään, se sanotaan jo vakuutuksen säännöissä. Sen lisäksi lapsiperheessä riittää pyykkiä pariinkin koneelliseen päivässä.
Mä ihmettelen miten toi pyykinpesu on niin vaikeaa ja aikaavievää, kun meillä kaikilla taitaa olla helkkarin hyvät pesukoneet ja kuivausrummut/kaapit/narut. Paljonko se vaatii kun painaa koneen päälle ?? Pitääkö kaikesta tehdä tappelua ja ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Nimenomaan. Sellainen puoliso, jota voi kunnioittaa. Ja sellainenhan ei jätä omaansa pulaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Monelle se oma lapsi on vihollinen, kun ryöstää vaimon mieheltään.
Miten minä hoidin (ja hoidan) parisuhdetta pikkulapsiaikana? Ensinnäkin ihan suhteen alusta asti tein selväksi, etten ole mikään kodinhengetär, joka hoitaa ja huolehtii kaiken, vaan haluan tasa-arvoisen parisuhteen. Lapset tehtiin, kun parisuhde oli vakaa ja hyvä, ja lapset oli meidän yhteinen projekti. Vauvoja hoidettiin molemmat, minä tietysti alkuun äitiysvapaalla enemmän, sitten taaperoaikana mies enemmän kun minä menin töihin. Minulta imetys vei seksihalut, tämä ongelma ratkaistiin keskustelemalla niin, että mies lopulta ymmärsi mille minusta tuntuu ja oli ahdistelematta liikaa, ja minä aina silloin tällöin suostuin, koska seksi oli ihan kivaa lopulta, vaikka kiihottuminen oli vaikeaa. Kun hormonit palautui normaaliksi, palautui myös seksihalut, mies tosin kielsi käyttämästä enää ikinä e-pillereitä, koska ne vaikuttaa seksihaluihin paljon myös.
Arjessa ollaan aina pyritty huomioimaan toisen tarpeet, otettu enemmän vastuuta kun toinen on väsynyt, annettu aikaa omiin harrastuksiin, halittu ja pussailtu arjen lomassa. Lähetetty viestejä toisillemme kun ei olla yhdessä. Yhdessä saunominen lasten nukkumaanmenon jälkeen on ollut semmoinen parisuhde-hetki meille aina, siinä on tullut hoidettua parisuhdetta monella tapaa. Me ollaan sikäli onnekkaassa asemassa, että lasten isovanhemmat aina toisinaan ottaa lapset hoitoon ja saadaan olla kahdestaan tai molemmat saa aikaa omiin harrastuksiin tai vaan olemiseen, se auttaa myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoidetaan ensin. Parisuhteelle jos jää aikaa niin kiva. Jos esim. miehellä on aikaa, niin kannattaa hoitaa suhdettaan myös siivoamalla ja laittamalla ruokaa.
ja sinä makaat siellä sohvalla ja av-palstalla senkin aikaan? herranjumala että nykynaiset on laiskoja
Jos toinen hoitaa lasten iltahommat pesuineen ja iltasatuineen, niin toisella on aikaa sillä välin siivota keittiö ja vaikka laittaa pyykit kuivumaan. Pieniin lapsiin menee aikaa ja se satsaus kannattaa tulevaisuutta ajatellen. Yksi ihminen ei repeä moneen hommaan yhtä aikaa vaan ne pitää tehdä peräkkäin.
miksi niitä pyykkejä ei ole pesty jo aamusta? miksi av-mamma ei saa koko miehen työpäivänä mitään aikaiseksi? koska makaat av-palstalla miehesi työpäivän ajan?
Aamulla mennään aamupalan ja aamutoimien jälkeen ulos. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin pyörimään, se sanotaan jo vakuutuksen säännöissä. Sen lisäksi lapsiperheessä riittää pyykkiä pariinkin koneelliseen päivässä.
Mä ihmettelen miten toi pyykinpesu on niin vaikeaa ja aikaavievää, kun meillä kaikilla taitaa olla helkkarin hyvät pesukoneet ja kuivausrummut/kaapit/narut. Paljonko se vaatii kun painaa koneen päälle ?? Pitääkö kaikesta tehdä tappelua ja ongelmia?
Ei se nyt mikään ongelma ole, mutta kuitenkin yksi tehtävä työ muiden joukossa. Itse teen sen ihan mielelläni, koska mies ei muista tyhjentää housujen taskuja tai värilajittele, ja siitä seuraa usein aika työläitä ylläreitä.
-ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Monelle se oma lapsi on vihollinen, kun ryöstää vaimon mieheltään.
No huh huh, tuossa on kyllä jo itsessään syy lopettaa parisuhde. Mieluummin toki jo ennen lapsen tuloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että monille se "parisuhde" on joku ihan muusta elämästä erillinen osa-alue johon pitää sitten panostaa jotain ekstraa. Itse taas olen kokenut parisuhteen olevan kiinteä ja erottamaton osa sitä arkeamme. Se on sitä kun mies tykkää aina antaa pusun kun tulee kotiin, se on sitä kun hän ohimennen taputtaa minua pepulle tai kun minä hivuttaudun illalla hänen kylkeensä. Se on sitä kun molempien silmiin syttyy tietty katse kun äkkiä huomaamme että kaikki lapset ovat yhtä aikaa harrastuksissa ja kavereilla tai kun istumme kaksistaan saunan lauteille ja juttelemme päivän asioista.
Parisuhde on siis sitä että me kaksi olemme aina yhdessä siinä arjessa ja jaamme sen. Ja annamme rakkautemme näkyä siinä.Niin minäkin luulin. Sitten koitti se päivä, kun kaikki romahti ja mitään parisuhdetta ei enää ollutkaan. Olen silti iloinen teidän puolesta, vaikka itselläni onni ei valitettavasti jatkunut.
Olisiko se voinut loppua, vaikka olisit aktiivisesti yrittänyt "hoitaa suhdetta" imemällä m*naa vielä kaiken valvomisen, ruoanlaiton ja muun lisäksi?
Ei ollut seksin puutteesta kyse. Minä vaimona olin se halukkaampi osapuoli. Kaikki asiat eivät liity lakanoiden väliin.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdejutut on hoidettua hyvän aikaa klo 20-21. Muksut nukkumaan kasilta ja rouva ysiltä.
Vuorotyöläiset eivät ole kotona klo 20-21 vaan iltavuorossa tai yövuorossa. Muuten hyvä ajatus.
Älä nyt pilaa kunnon öyhötystä faktoilla. Sen lisäksi tuon mainitsema prosenttiluku nousee ajan myötä, ensi talvena se väittää sen olevan vähintään 30 %.