Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?
Ennen lapsia parisuhde on tietenkin se mikä priorisoidaan, on paljon aikaa kaksin, on aikaa ja jaksamista kuunnella ja tukea toista vaikka keskellä aamuyötä, tarvittaessa muut hommat voi keskeyttää ja olla vain puolisoaan varten jne.
Kun vauva syntyy niin se viekin kaiken ajan, vähintään toiselta. Ja joka öiset yöheräämiset vie ainakin toiselta kaiken jaksamisen, ainakin jos ei saa nukkua päiväunia ja niin nukkua loputonta univelkaa pois. Kun vauva itkee on heti annettava tissi suuhun tai mentävä vaihtamaan vaippa, ne ei voi odottaa tai itku vain yltyy. Jossain vaiheessa tissi jää kun lapsi kasvaa mutta silti pienen lapsen tarpeisiin on vastattava melkein heti ja päivärytmistä pidettävä kiinni. Sitten syntyykin toinen vauva ja kiire ja kuormitus sen kuin kasvaa. Ja sitten alkaa päiväkotirumba... Sitten ehkä helpottaa kun nuorinkin alkaa olla kouluiässä.
Pitäisikö teidän mielestä kuitenkin pystyä priorisoimaan parisuhde kun on pieniä lapsia, eikä lasten tarpeet? Jos niin miten se käytännössä tapahtuisi? Etenkin jos tukiverkkoja ei juuri ole? Enkä nyt tarkoita satunnaisten treffi-iltojen järjestämistä vaan ihan päivittäistä arkea.
Kommentit (893)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde koska ilman parisuhdetta lapsella ei ole perhettä, sillä on vain vanhemmat. Parisuhde kun voi hyvin se kantaa läpi vaikeuksien. Jos lapsista tekee tärkeimmän se on henkistä väkivaltaa lapsia kohtaa, koska silloin teet lapsista suhteen kantavan voiman. Ei ihme että monen eroperheen lapset syyttää itseään vanhempien erosta ja miksi ei syyttäisi, koska he ovat eron syy tahtomattaan. Heille oli annettu vastuu perheen onnistumisesta ja he epäonnistuivat koska lapsen ei kuulu olla vastuussa perheestä vaan aikuisten.
Miten se käytännössä tehdään jos on koko ajan kiinni pienessä lapsessa/lapsissa? Ei lasten tarpeita voi jättää huomioimatta eikä lapsia heitteille, ei pienet osaa tehdä itse iltapalaa eikä vaihtaa vaippaa.
Ilmeisesti lastenhoidon lomassa pitää ottaa mieheltä suihin.
Jotenkin kai näin. Tosin en ymmärrä miten mies nauttisi suihinotosta olohuoneessa vaimon antamana samalla kun lapsi karjuu keittiössä nälkäänsä täyttä kurkkua. Mutta en muutenkaan ymmärrä miehiä joten kai ne sitten nauttii.
Palstalla kerran yksi mies kirjoitti, että nainen voi ottaa mieheltä suihin samaan aikaan kun imettää lasta. Tuo kertoo ihan tarpeeksi miesten empatiasta.
#miesvihanäkyväksi
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo, jonka mies ei osallistunut lasten hoitoon eikä kotitöihin. Ja naapurin lapsi soitti koko ajan ovikelloa.
Jos tulee ero, en enää ikinä muuta kenenkään miehen kanssa samaan asuntoon. Siivoan vain omat jälkeni.
Enkä osallistu eläkkeellä olevien vanhempieni hoitoon myöskään.
Viranomaiset ei puutu näihin ongelmiin ja nyt heillä on alkamassa iso ongelma, kun naiset ei osallistu eläkeläisten hoitoon. Eli ongelma on siirretty tänne myöhempään aikaan. Laki ei pakota hoitamaan eläkeläisiä joten en osallistu. Kiitti, mulle riitti.
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset ei puutu näihin ongelmiin ja nyt heillä on alkamassa iso ongelma, kun naiset ei osallistu eläkeläisten hoitoon. Eli ongelma on siirretty tänne myöhempään aikaan. Laki ei pakota hoitamaan eläkeläisiä joten en osallistu. Kiitti, mulle riitti.
Mitään palkintoa et tuosta hoitamisesta saa ja meillä isovanhemmat rikkaampia, ovat matkustelleet jne. Korkeintaan arvostelua saat niinkuin lasten hoidossa. Eli en osallistu eläkeläisten hoitoon mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset ei puutu näihin ongelmiin ja nyt heillä on alkamassa iso ongelma, kun naiset ei osallistu eläkeläisten hoitoon. Eli ongelma on siirretty tänne myöhempään aikaan. Laki ei pakota hoitamaan eläkeläisiä joten en osallistu. Kiitti, mulle riitti.
Mitään palkintoa et tuosta hoitamisesta saa ja meillä isovanhemmat rikkaampia, ovat matkustelleet jne. Korkeintaan arvostelua saat niinkuin lasten hoidossa. Eli en osallistu eläkeläisten hoitoon mitenkään.
SOSIAALIOHJAAJIEN ongelma, kun omaiset ei osallistu eläkeläisten hoitoon. Ei kenenkään ole pakko mennä sosiaaliohjaajaksi.
Lapsi laitetaan aina etusijalle! AINA! Äiti ja isä hoitavat ja kasvattavat lapset. Suomessa yhteiskunta valitettavasti hoitaa ja kasvattaa liian monta lasta. Miksi äidit ja isät eivät laita asioita tärkeysjärjestykseen? Vanhempi kantaa ensisijaisen vastuun lapsestaan. AINA! Vastuu ei ole yhteiskunnalla tai sukulaisilla. Miksi joku haluaa siirtää vastuun muille? En ymmärrä perheitä, joissa jopa alle kouluikäiset lapset ja pienet koululaiset asuvat isovanhemmilla tai sukulaisilla viikonloput ja koulujen loma-ajat. Surullista.
Jos olet vanhempi - äiti tai isä - niin silloin sinä laitat aina lapsesi ja vanhemmuuden etusijalle elämässä. Vietät aikaa lapsesi kanssa. Et hylkää lastasi subjektiiviseen päivähoitoon, kesäsiirtolaan, sukulaisille ja mummoloihin hoitoon, jotta pääsisit kaljaterassille notkumaan ja matkalle ilman lasta. Ehdit käydä kaljaterassilla(kin), kun lapsesi muuttaa pois kotoa. Ja jos matkustat, niin otat lapsesi mukaan matkoille.
Valitettavasti on äitejä ja isiä, joilta pitäisi ottaa lapset huostaan. Nuoret ja terveet vanhemmat eivät välitä mitään lapsistaan. Vanhemmuus, lastenhoito ja lastenkasvatus on ulkoistettu yhteiskunnalle, päivähoidolle, koululle, naapureille, harrastusten ohjaajille ja sukulaisille. Poliisi on ensimmäinen, joka sanoo lapselle ja nuorelle EI.
Pistää vihaksi, kun vastuuta ja vanhemmuutta siirretään pois äidiltä ja isältä. Iäkkäät, monisairaat ja raihnaiset isovanhemmat hoitavat päivähoidon ja koulun kesälomalla pieniä lapsia 2 kuukautta. Pääasia on saada lapsi pois silmistä ja pois mielestä. Lapsen perusturvallisuus kärsii hylkäämisen kokemuksista. Lapsi voi jopa alkaa pitää isoäitiä "äitinään" ja isoisää "isänään". Äitiä ja isää kiinnostaa enemmän kaikki muu kuin omat lapset. Surullista.
Lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden. Kohta sinäkin huomaat, että se pieni lapsesi on kasvanut nuoreksi ja pian jo aikuiseksi. Sitten sinun on turha alkaa "kasvattaa". Se juna meni jo. Aikuinen lapsi ei tarvitse huolenpitoasi. Jos olet vanhempana laiminlyönyt lastasi ensimmäiset 18 vuotta, niin pieleen meni! Jos olet kuluttanut aikasi töissä, harrastuksissa, kaljaterassilla, lorvimassa, matkoilla tai sosiaalisessa mediassa ja laiminlyönyt lastasi, niin ihan omapa on vikasi.
Vanhemmuus on kestävyyslaji - kuin pitkän matkan juoksu ja maraton. Vanhemmuus on maalaisjärjen käyttöä - ei ydinfysiikkaa. Vanhemmuuteen pystyy, jos niin haluaa. Elämä on sarja arvovalintoja ja asenteita. Teet jatkuvasti arvovalintoja ja asenteesi näkyy lapsillesi joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys miehille jotka jankkaavat että naiset vain makaavat kotona lasten kanssa.
Miksi te ette kykene hoitamaan lapsia ja kotitöitä esim 1 tunnin joka arkipäivä ja 4 tuntia viikonlopun aikana? Jos olette sinkkuja niin joudutte silloinkin tekemään kotitöitä normaali työn lisäksi (ellei äitinne hoida niitä). Miksi lasten synnyttyä ette kykene enää tekemään mitään muuta työtö kuin ansiotyön??
Ja en väitä että kaikki miehet olisivat sellaisia. Oma mieheni hoiti hyvin osuutensa ja niinpä meillä on edelleen hyvä parisuhde. Mutta tässä ketjussakin osa miehistä jankkaa vaan sitä kuinka saamattomia naiset ovat jos eivät jaksa huolehtia lasten ja kotitöiden lisäksi myös miehen tarpeista? Kuitenkin näille miehille tuntuu olevan ylivoimaista osallistua muiden perheen jäsenten tarpeista huolehtimiseen.
Voin tietenkin viedä roskat mutta ei miestä ole tarkoitettu lastenhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi laitetaan aina etusijalle! AINA! Äiti ja isä hoitavat ja kasvattavat lapset. Suomessa yhteiskunta valitettavasti hoitaa ja kasvattaa liian monta lasta. Miksi äidit ja isät eivät laita asioita tärkeysjärjestykseen? Vanhempi kantaa ensisijaisen vastuun lapsestaan. AINA! Vastuu ei ole yhteiskunnalla tai sukulaisilla. Miksi joku haluaa siirtää vastuun muille? En ymmärrä perheitä, joissa jopa alle kouluikäiset lapset ja pienet koululaiset asuvat isovanhemmilla tai sukulaisilla viikonloput ja koulujen loma-ajat. Surullista.
Jos olet vanhempi - äiti tai isä - niin silloin sinä laitat aina lapsesi ja vanhemmuuden etusijalle elämässä. Vietät aikaa lapsesi kanssa. Et hylkää lastasi subjektiiviseen päivähoitoon, kesäsiirtolaan, sukulaisille ja mummoloihin hoitoon, jotta pääsisit kaljaterassille notkumaan ja matkalle ilman lasta. Ehdit käydä kaljaterassilla(kin), kun lapsesi muuttaa pois kotoa. Ja jos matkustat, niin otat lapsesi mukaan matkoille.
Valitettavasti on äitejä ja isiä, joilta pitäisi ottaa lapset huostaan. Nuoret ja terveet vanhemmat eivät välitä mitään lapsistaan. Vanhemmuus, lastenhoito ja lastenkasvatus on ulkoistettu yhteiskunnalle, päivähoidolle, koululle, naapureille, harrastusten ohjaajille ja sukulaisille. Poliisi on ensimmäinen, joka sanoo lapselle ja nuorelle EI.
Pistää vihaksi, kun vastuuta ja vanhemmuutta siirretään pois äidiltä ja isältä. Iäkkäät, monisairaat ja raihnaiset isovanhemmat hoitavat päivähoidon ja koulun kesälomalla pieniä lapsia 2 kuukautta. Pääasia on saada lapsi pois silmistä ja pois mielestä. Lapsen perusturvallisuus kärsii hylkäämisen kokemuksista. Lapsi voi jopa alkaa pitää isoäitiä "äitinään" ja isoisää "isänään". Äitiä ja isää kiinnostaa enemmän kaikki muu kuin omat lapset. Surullista.
Lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden. Kohta sinäkin huomaat, että se pieni lapsesi on kasvanut nuoreksi ja pian jo aikuiseksi. Sitten sinun on turha alkaa "kasvattaa". Se juna meni jo. Aikuinen lapsi ei tarvitse huolenpitoasi. Jos olet vanhempana laiminlyönyt lastasi ensimmäiset 18 vuotta, niin pieleen meni! Jos olet kuluttanut aikasi töissä, harrastuksissa, kaljaterassilla, lorvimassa, matkoilla tai sosiaalisessa mediassa ja laiminlyönyt lastasi, niin ihan omapa on vikasi.
Vanhemmuus on kestävyyslaji - kuin pitkän matkan juoksu ja maraton. Vanhemmuus on maalaisjärjen käyttöä - ei ydinfysiikkaa. Vanhemmuuteen pystyy, jos niin haluaa. Elämä on sarja arvovalintoja ja asenteita. Teet jatkuvasti arvovalintoja ja asenteesi näkyy lapsillesi joka päivä.
Eivät ihmiset lakkaa kuluttamasta aikaa töissä, koska se on aika tärkeä osa sitä, että pystyy tarjoamaan lapselle kaiken, mitä tämä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi laitetaan aina etusijalle! AINA! Äiti ja isä hoitavat ja kasvattavat lapset. Suomessa yhteiskunta valitettavasti hoitaa ja kasvattaa liian monta lasta. Miksi äidit ja isät eivät laita asioita tärkeysjärjestykseen? Vanhempi kantaa ensisijaisen vastuun lapsestaan. AINA! Vastuu ei ole yhteiskunnalla tai sukulaisilla. Miksi joku haluaa siirtää vastuun muille? En ymmärrä perheitä, joissa jopa alle kouluikäiset lapset ja pienet koululaiset asuvat isovanhemmilla tai sukulaisilla viikonloput ja koulujen loma-ajat. Surullista.
Jos olet vanhempi - äiti tai isä - niin silloin sinä laitat aina lapsesi ja vanhemmuuden etusijalle elämässä. Vietät aikaa lapsesi kanssa. Et hylkää lastasi subjektiiviseen päivähoitoon, kesäsiirtolaan, sukulaisille ja mummoloihin hoitoon, jotta pääsisit kaljaterassille notkumaan ja matkalle ilman lasta. Ehdit käydä kaljaterassilla(kin), kun lapsesi muuttaa pois kotoa. Ja jos matkustat, niin otat lapsesi mukaan matkoille.
Valitettavasti on äitejä ja isiä, joilta pitäisi ottaa lapset huostaan. Nuoret ja terveet vanhemmat eivät välitä mitään lapsistaan. Vanhemmuus, lastenhoito ja lastenkasvatus on ulkoistettu yhteiskunnalle, päivähoidolle, koululle, naapureille, harrastusten ohjaajille ja sukulaisille. Poliisi on ensimmäinen, joka sanoo lapselle ja nuorelle EI.
Pistää vihaksi, kun vastuuta ja vanhemmuutta siirretään pois äidiltä ja isältä. Iäkkäät, monisairaat ja raihnaiset isovanhemmat hoitavat päivähoidon ja koulun kesälomalla pieniä lapsia 2 kuukautta. Pääasia on saada lapsi pois silmistä ja pois mielestä. Lapsen perusturvallisuus kärsii hylkäämisen kokemuksista. Lapsi voi jopa alkaa pitää isoäitiä "äitinään" ja isoisää "isänään". Äitiä ja isää kiinnostaa enemmän kaikki muu kuin omat lapset. Surullista.
Lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden. Kohta sinäkin huomaat, että se pieni lapsesi on kasvanut nuoreksi ja pian jo aikuiseksi. Sitten sinun on turha alkaa "kasvattaa". Se juna meni jo. Aikuinen lapsi ei tarvitse huolenpitoasi. Jos olet vanhempana laiminlyönyt lastasi ensimmäiset 18 vuotta, niin pieleen meni! Jos olet kuluttanut aikasi töissä, harrastuksissa, kaljaterassilla, lorvimassa, matkoilla tai sosiaalisessa mediassa ja laiminlyönyt lastasi, niin ihan omapa on vikasi.
Vanhemmuus on kestävyyslaji - kuin pitkän matkan juoksu ja maraton. Vanhemmuus on maalaisjärjen käyttöä - ei ydinfysiikkaa. Vanhemmuuteen pystyy, jos niin haluaa. Elämä on sarja arvovalintoja ja asenteita. Teet jatkuvasti arvovalintoja ja asenteesi näkyy lapsillesi joka päivä.
Aika suuri osa nykyvanhemmista ei pysty yltämään vaatimuksiisi. Ainakin subjektiivista päivähoitoa käytetään surutta hyödyksi ja sosiaalisessa mediassa vietetään runsaasti aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys miehille jotka jankkaavat että naiset vain makaavat kotona lasten kanssa.
Miksi te ette kykene hoitamaan lapsia ja kotitöitä esim 1 tunnin joka arkipäivä ja 4 tuntia viikonlopun aikana? Jos olette sinkkuja niin joudutte silloinkin tekemään kotitöitä normaali työn lisäksi (ellei äitinne hoida niitä). Miksi lasten synnyttyä ette kykene enää tekemään mitään muuta työtö kuin ansiotyön??
Ja en väitä että kaikki miehet olisivat sellaisia. Oma mieheni hoiti hyvin osuutensa ja niinpä meillä on edelleen hyvä parisuhde. Mutta tässä ketjussakin osa miehistä jankkaa vaan sitä kuinka saamattomia naiset ovat jos eivät jaksa huolehtia lasten ja kotitöiden lisäksi myös miehen tarpeista? Kuitenkin näille miehille tuntuu olevan ylivoimaista osallistua muiden perheen jäsenten tarpeista huolehtimiseen.
Voin tietenkin viedä roskat mutta ei miestä ole tarkoitettu lastenhoitoon.
Sitten kuitenkin valitat tuohtuneena, miten naisia suositaan lasten huoltajuutta päätettäessä. Osaatko nähdä yhteyttä näiden asioiden välillä?
Kun lastenhoitovastuu jaetaan mahdollisimman tasan, niin se parisuhdekin siitä hyötyy. Minun ei tarvinnut "kadota vauvakuplaan", kun mies oli siellä mun kanssa. Esim. lasten iltatoimiin osallistuivat molemmat ja valvomisiakin jaettiin sen mukaan, kumpi oli väsyneempi. Me ollaan miehen kanssa nykyään tosi hyvä tiimi tekemään yhdessä vaikka mitä (esim. remontoimaan tai rakentamaan), koska ollaan harjoiteltu niin paljon ryhmässä toimimista. Toinen osaa jo pyytämättä tulla avuksi oikeassa kohdassa.
En jaksanut lukea ketjua, totesin jo alkupuolella että on ihanaa, että tuo vaihe on omalta osaltani ollut ohi jo kauan sitten ja että syntyvyys vähenee.
Meillä unohtui hoitaa parisuhdetta ja lasten ollessa pieniä tuli avioero. Vuosien väsymys, ei kahdenkeskeistä aikaa vuosiin, raskas työelämä jne verottivat liikaa ja lopulta huomasimme kuinka meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Nyt lapsilla kaksi kotia ja surettaa hirveästi koko tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys miehille jotka jankkaavat että naiset vain makaavat kotona lasten kanssa.
Miksi te ette kykene hoitamaan lapsia ja kotitöitä esim 1 tunnin joka arkipäivä ja 4 tuntia viikonlopun aikana? Jos olette sinkkuja niin joudutte silloinkin tekemään kotitöitä normaali työn lisäksi (ellei äitinne hoida niitä). Miksi lasten synnyttyä ette kykene enää tekemään mitään muuta työtö kuin ansiotyön??
Ja en väitä että kaikki miehet olisivat sellaisia. Oma mieheni hoiti hyvin osuutensa ja niinpä meillä on edelleen hyvä parisuhde. Mutta tässä ketjussakin osa miehistä jankkaa vaan sitä kuinka saamattomia naiset ovat jos eivät jaksa huolehtia lasten ja kotitöiden lisäksi myös miehen tarpeista? Kuitenkin näille miehille tuntuu olevan ylivoimaista osallistua muiden perheen jäsenten tarpeista huolehtimiseen.
Voin tietenkin viedä roskat mutta ei miestä ole tarkoitettu lastenhoitoon.
Sitten kuitenkin valitat tuohtuneena, miten naisia suositaan lasten huoltajuutta päätettäessä. Osaatko nähdä yhteyttä näiden asioiden välillä?
Valittiko? Ettet miesvihanarttu nyt sekottaisi häntä omaan puolisoosi?
Tuntuu että monille se "parisuhde" on joku ihan muusta elämästä erillinen osa-alue johon pitää sitten panostaa jotain ekstraa. Itse taas olen kokenut parisuhteen olevan kiinteä ja erottamaton osa sitä arkeamme. Se on sitä kun mies tykkää aina antaa pusun kun tulee kotiin, se on sitä kun hän ohimennen taputtaa minua pepulle tai kun minä hivuttaudun illalla hänen kylkeensä. Se on sitä kun molempien silmiin syttyy tietty katse kun äkkiä huomaamme että kaikki lapset ovat yhtä aikaa harrastuksissa ja kavereilla tai kun istumme kaksistaan saunan lauteille ja juttelemme päivän asioista.
Parisuhde on siis sitä että me kaksi olemme aina yhdessä siinä arjessa ja jaamme sen. Ja annamme rakkautemme näkyä siinä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi laitetaan aina etusijalle! AINA! Äiti ja isä hoitavat ja kasvattavat lapset. Suomessa yhteiskunta valitettavasti hoitaa ja kasvattaa liian monta lasta. Miksi äidit ja isät eivät laita asioita tärkeysjärjestykseen? Vanhempi kantaa ensisijaisen vastuun lapsestaan. AINA! Vastuu ei ole yhteiskunnalla tai sukulaisilla. Miksi joku haluaa siirtää vastuun muille? En ymmärrä perheitä, joissa jopa alle kouluikäiset lapset ja pienet koululaiset asuvat isovanhemmilla tai sukulaisilla viikonloput ja koulujen loma-ajat. Surullista.
Jos olet vanhempi - äiti tai isä - niin silloin sinä laitat aina lapsesi ja vanhemmuuden etusijalle elämässä. Vietät aikaa lapsesi kanssa. Et hylkää lastasi subjektiiviseen päivähoitoon, kesäsiirtolaan, sukulaisille ja mummoloihin hoitoon, jotta pääsisit kaljaterassille notkumaan ja matkalle ilman lasta. Ehdit käydä kaljaterassilla(kin), kun lapsesi muuttaa pois kotoa. Ja jos matkustat, niin otat lapsesi mukaan matkoille.
Valitettavasti on äitejä ja isiä, joilta pitäisi ottaa lapset huostaan. Nuoret ja terveet vanhemmat eivät välitä mitään lapsistaan. Vanhemmuus, lastenhoito ja lastenkasvatus on ulkoistettu yhteiskunnalle, päivähoidolle, koululle, naapureille, harrastusten ohjaajille ja sukulaisille. Poliisi on ensimmäinen, joka sanoo lapselle ja nuorelle EI.
Pistää vihaksi, kun vastuuta ja vanhemmuutta siirretään pois äidiltä ja isältä. Iäkkäät, monisairaat ja raihnaiset isovanhemmat hoitavat päivähoidon ja koulun kesälomalla pieniä lapsia 2 kuukautta. Pääasia on saada lapsi pois silmistä ja pois mielestä. Lapsen perusturvallisuus kärsii hylkäämisen kokemuksista. Lapsi voi jopa alkaa pitää isoäitiä "äitinään" ja isoisää "isänään". Äitiä ja isää kiinnostaa enemmän kaikki muu kuin omat lapset. Surullista.
Lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden. Kohta sinäkin huomaat, että se pieni lapsesi on kasvanut nuoreksi ja pian jo aikuiseksi. Sitten sinun on turha alkaa "kasvattaa". Se juna meni jo. Aikuinen lapsi ei tarvitse huolenpitoasi. Jos olet vanhempana laiminlyönyt lastasi ensimmäiset 18 vuotta, niin pieleen meni! Jos olet kuluttanut aikasi töissä, harrastuksissa, kaljaterassilla, lorvimassa, matkoilla tai sosiaalisessa mediassa ja laiminlyönyt lastasi, niin ihan omapa on vikasi.
Vanhemmuus on kestävyyslaji - kuin pitkän matkan juoksu ja maraton. Vanhemmuus on maalaisjärjen käyttöä - ei ydinfysiikkaa. Vanhemmuuteen pystyy, jos niin haluaa. Elämä on sarja arvovalintoja ja asenteita. Teet jatkuvasti arvovalintoja ja asenteesi näkyy lapsillesi joka päivä.
"Et hylkää lastasi subjektiiviseen päivähoitoon, kesäsiirtolaan, sukulaisille ja mummoloihin hoitoon, jotta pääsisit kaljaterassille notkumaan ja matkalle ilman lasta. Ehdit käydä kaljaterassilla(kin), kun lapsesi muuttaa pois kotoa."
Eli jos on vanhempi niin mitään omaa ei saisi tehdä 18 vuoteen? Ei edes terassilla käydä tai muuta vastaavaa? Aivan hullua. Itse en edes juo alkoholia, mutta en pystyisi elämään kotiin vangittuna 18 vuodeksi. Ja äiti olen ja jatkossakin käyn lenkillä, kuntosalilla, ostoksilla, hotellissa, ym. ja laitan lapseni hyvällä omalla tunnolla hoitoon silloin harvoin kun hoitaja järjestyy.
Vierailija kirjoitti:
Ikuisuuskysymys ja fakta on että kun priorisoit lapset miehen edelle niin se voikin johtaa eroon. Kaikki miehet ei kestä sitä etteivät enää saakaan niin paljon aikaasi. Seksikin vähenee kun lapset väsyttää. Toisaalta lapset on sinulla aina, miestä voit vaihtaa.
Fakta on se, että mies on myös aikuinen ihminen, jonka pitäisi ymmärtää että lapset menevät edelle. Jos mies ei kestä sitä, että vaimon aika menee lapsiin niin aikuinen mies ratkaisee ongelman hoitamalla lapsia ja kotia enemmän, jotta vaimolla jää aikaa muuhunkin. Mieslapsi itkee ja valittaa ja kilpailee huomiosta lastensa kanssa. Mieslapsia kutsutaan usein myös ex-miehiksi ja etäisiksi.
Lapset hoidetaan ensin. Parisuhteelle jos jää aikaa niin kiva. Jos esim. miehellä on aikaa, niin kannattaa hoitaa suhdettaan myös siivoamalla ja laittamalla ruokaa.
Olen tuo, jonka mies ei osallistunut lasten hoitoon eikä kotitöihin. Ja naapurin lapsi soitti koko ajan ovikelloa.
Jos tulee ero, en enää ikinä muuta kenenkään miehen kanssa samaan asuntoon. Siivoan vain omat jälkeni.