Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?
07.06.2021 |
Ennen lapsia parisuhde on tietenkin se mikä priorisoidaan, on paljon aikaa kaksin, on aikaa ja jaksamista kuunnella ja tukea toista vaikka keskellä aamuyötä, tarvittaessa muut hommat voi keskeyttää ja olla vain puolisoaan varten jne.
Kun vauva syntyy niin se viekin kaiken ajan, vähintään toiselta. Ja joka öiset yöheräämiset vie ainakin toiselta kaiken jaksamisen, ainakin jos ei saa nukkua päiväunia ja niin nukkua loputonta univelkaa pois. Kun vauva itkee on heti annettava tissi suuhun tai mentävä vaihtamaan vaippa, ne ei voi odottaa tai itku vain yltyy. Jossain vaiheessa tissi jää kun lapsi kasvaa mutta silti pienen lapsen tarpeisiin on vastattava melkein heti ja päivärytmistä pidettävä kiinni. Sitten syntyykin toinen vauva ja kiire ja kuormitus sen kuin kasvaa. Ja sitten alkaa päiväkotirumba... Sitten ehkä helpottaa kun nuorinkin alkaa olla kouluiässä.
Pitäisikö teidän mielestä kuitenkin pystyä priorisoimaan parisuhde kun on pieniä lapsia, eikä lasten tarpeet? Jos niin miten se käytännössä tapahtuisi? Etenkin jos tukiverkkoja ei juuri ole? Enkä nyt tarkoita satunnaisten treffi-iltojen järjestämistä vaan ihan päivittäistä arkea.
Kommentit (893)
Vierailija kirjoitti:
Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.
V O I
H Y V Ä Ä
P Ä I V Ä Ä
M I T Ä
M I E H I Ä
Olisi vaan jätettävä pieni ja täysin 24h riippuvainen vauva hoitamatta, että mies saa tissiä.
Etkö tiennyt mihin läksit!
O N N E K S I
Ä I T I
J A
N A I N E N
P Ä Ä S I
E R O O N
S U S T A
Teit palveluksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdejutut on hoidettua hyvän aikaa klo 20-21. Muksut nukkumaan kasilta ja rouva ysiltä.
Ja mies kymmeneltä, niin hän ehtii siivota illan sotkut pois, niin aamulla on siistiä.
Ei ehdi kymmeneltä. Eikä kannatakaan. Joku muksuista herää siinä iltayöstä vielä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdejutut on hoidettua hyvän aikaa klo 20-21. Muksut nukkumaan kasilta ja rouva ysiltä.
Vuorotyöläiset eivät ole kotona klo 20-21 vaan iltavuorossa tai yövuorossa. Muuten hyvä ajatus.
Vuorotyöläisten asiat ei meidän parisuhteemme toimintaan vaikuta. Heidän kannattaa kehitellä jokin muu systeemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku tosissaan miettii tätä kysymystä, ei olisi pitänyt hankkia lapsia.
Pieni lapsi priorisoidaan aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoidetaan ensin. Parisuhteelle jos jää aikaa niin kiva. Jos esim. miehellä on aikaa, niin kannattaa hoitaa suhdettaan myös siivoamalla ja laittamalla ruokaa.
ja sinä makaat siellä sohvalla ja av-palstalla senkin aikaan? herranjumala että nykynaiset on laiskoja
Jos toinen hoitaa lasten iltahommat pesuineen ja iltasatuineen, niin toisella on aikaa sillä välin siivota keittiö ja vaikka laittaa pyykit kuivumaan. Pieniin lapsiin menee aikaa ja se satsaus kannattaa tulevaisuutta ajatellen. Yksi ihminen ei repeä moneen hommaan yhtä aikaa vaan ne pitää tehdä peräkkäin.
miksi niitä pyykkejä ei ole pesty jo aamusta? miksi av-mamma ei saa koko miehen työpäivänä mitään aikaiseksi? koska makaat av-palstalla miehesi työpäivän ajan?
Aamulla mennään aamupalan ja aamutoimien jälkeen ulos. Pyykkikonetta ei saa jättää yksin pyörimään, se sanotaan jo vakuutuksen säännöissä. Sen lisäksi lapsiperheessä riittää pyykkiä pariinkin koneelliseen päivässä.
Mä ihmettelen miten toi pyykinpesu on niin vaikeaa ja aikaavievää, kun meillä kaikilla taitaa olla helkkarin hyvät pesukoneet ja kuivausrummut/kaapit/narut. Paljonko se vaatii kun painaa koneen päälle ?? Pitääkö kaikesta tehdä tappelua ja ongelmia?
Jos nainen on hoitanut lapsen iltahommat ja iltasatua lukiessaan kuulee, että pyykkikone ja tiskikone lopettivat ohjelmat, niinkyllähän se hyvältä tuntuu, kun kuulee miehen menevän laittamaan pyykin kuivumaan ja tyhjentämään tiskikoneen. Näin nainen pääsee lapsen nukahdettua suoraan miehen kainaloon sohvalle, muussa tapauksessa nainen menee ensin laittamaan pyykin kuivumaan, sitten tyhjentää tiskikoneen ja siinä vaiheessa miehen käytös alkaa nyppiä niin paljon, että nainen menee suoraan nukkumaan.
Se toisen huimioiminen ei vaadi mahdottomia. Tärkeintä on tunne, että tässä ollaan yhdessä. Sillä pääsee jo pitkälle vaativassa elämänvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tosissaan miettii tätä kysymystä, ei olisi pitänyt hankkia lapsia.
Pieni lapsi priorisoidaan aina.
Mutta ei sitä puolisoa voi sivuuttaa 18 vuodeksi. Itse äitinä olisin tarvinnut myös mieheltäni huomiota, mutta en sitä enää lapsen myötä saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entäpä jos tulee sellainen tilanne että sen paremmin lapsi kuin puoliso ei tunnu tärkeimmältä? Kun ne tilanteet vaihtelevat eikä pysyvää totuutta ole.
Jotkut menevät naimisiin ja lupaavat että tahtovat rakastaa. Itse en ole koskaan vihkivaloista perustanut, mutta minulle on tärkeä tieto, että mieheni on päättänyt yhteisten lasten olevan tärkeintä, silloinkin kun ehkä ei huvittaisi. Ja juuri tämä järjestys siksi, että lapsi on se osapuoli joka ei ole tähän suhteeseen pyytänyt päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tosissaan miettii tätä kysymystä, ei olisi pitänyt hankkia lapsia.
Pieni lapsi priorisoidaan aina.
Mutta ei sitä puolisoa voi sivuuttaa 18 vuodeksi. Itse äitinä olisin tarvinnut myös mieheltäni huomiota, mutta en sitä enää lapsen myötä saanut.
En millään muotoa halua ivata kännykän äärellä aikaa viettäviä vanhempia. Mutta totean vain, että tässäkin keskustelussa on alle 18-vuotiaiden äitejä ja isiä, joten kyllä meiltä riittää aivan ilmeisesti huomiota muillekin asioille kuin lapsillemme.
Niin kauan kuin minulla on aikaa näitä näpytellä, en voi ainakaan sanoa että olisi lapsen syytä jos en miestä huomaa.
-ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
No ei lapsikaan saa tottua siihen, että se on maailman keskipiste ja saa aina tahtonsa sillä sekunnilla läpi kun pyytää. Pitää opettaa odottamaan ja että maailmassa on muitakin ihmisiä. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tosissaan miettii tätä kysymystä, ei olisi pitänyt hankkia lapsia.
Pieni lapsi priorisoidaan aina.
Mutta ei sitä puolisoa voi sivuuttaa 18 vuodeksi. Itse äitinä olisin tarvinnut myös mieheltäni huomiota, mutta en sitä enää lapsen myötä saanut.
En millään muotoa halua ivata kännykän äärellä aikaa viettäviä vanhempia. Mutta totean vain, että tässäkin keskustelussa on alle 18-vuotiaiden äitejä ja isiä, joten kyllä meiltä riittää aivan ilmeisesti huomiota muillekin asioille kuin lapsillemme.
Niin kauan kuin minulla on aikaa näitä näpytellä, en voi ainakaan sanoa että olisi lapsen syytä jos en miestä huomaa.
-ohis.
En ole lapseni tai mieheni kanssa samassa paikassa edes. Siksihän minulla onkin aikaa puhelimen äärellä näpytellä täällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tietysti! Kuka edes miettii tuollaista? Jos jompikumpi vanhemmista vaatii itselleen huomiota lapsen kustannuksella, ei ole valmis vanhemmaksi. Siihen kuuluu se, että parisuhde pannaan hetkeksi sordiinolle.
Ja näin saadaan erotilastot kasvuun entisestään. Nämä äitihullut unohtaa miehensä kun lapsiluku on täynnä. Miestä ei tarvita kuin siitossonniksi ja rahoittajaksi.
Mikä se parisuhde oikein on? Eikö se suhde mene siinä vauvan hoidon ohessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että tärkeintä on valita kunnon puoliso. Kun esikoinen syntyi, mieheni sanoi ihan suoraan, että nyt lapsi on tärkein ihminen hänen elämässään, ja minun vuoroni on olla taas tärkein sitten kun lapsi on iso.
Eivät kaikki miehet ole mitään ihmisapinoita, joille oma lapsi on vihollinen.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.
Entä jos lapsi ja puoliso tarvitsee samalla minuutilla olla ykkösiä?
Ai niin kuin talo syttyy palamaan etkä pysty pelastamaan kuin lapsen tai aikuisen? tai lapsi huutaa pyyhkimään, mutta puolisolta suihkuaa valtimosta verta? Hmmm, mitähän sitä tekisi?
Entä jos ihan arkisesti lapsi ja puoliso pyytävät ihan yhtä aikaa huomiota? Lasketko tukkimiehen kirjanpidolla että kumpikin saa yhtä monta kertaa sanoa asiansa ensin? Vai ajatteletko ehkä että lapset ovat lapsia ja aikuiset aikuisia, ja aikuiset ehkä tottuneempia odottamaan?
Aikuinen jaksaa odottaa muutaman sekunnin tai minuutin, jos ei ole ihan hengenhätä. Pikkuvauva ei odota yhtään, leikki-ikäinen pärjää hetken ja teinille voi sanoa, että odota hetki, tämä on nyt kiireellisempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tietysti! Kuka edes miettii tuollaista? Jos jompikumpi vanhemmista vaatii itselleen huomiota lapsen kustannuksella, ei ole valmis vanhemmaksi. Siihen kuuluu se, että parisuhde pannaan hetkeksi sordiinolle.
Ja näin saadaan erotilastot kasvuun entisestään. Nämä äitihullut unohtaa miehensä kun lapsiluku on täynnä. Miestä ei tarvita kuin siitossonniksi ja rahoittajaksi.
Onko sinulla itselläsi lapsia? Minkä verran mahdat ymmärtää pikkulapsiarjen realiteeteista, mietin vain...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään?
Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?
Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut?
et tiedäkään kuinka uuvuttavaa on maata 3 vuotta sohvalla somettamassa palkallisella äitiyslomalla samalla kun mies on töissä elättämässä perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään?
Ne vie paljon aikaa ja jaksamista. Ei nainen ole kone, joka pärjää ilman unta ja lepoa. Kun mies hoitaa osansa, aikaa jää parisuhteellekin. Vai onko sinusta kiva, kun nainen nukahtaa kesken seksin?
Ai niinkö se on taas, että vain nainen voi olla uupunut?
et tiedäkään kuinka uuvuttavaa on maata 3 vuotta sohvalla somettamassa palkallisella äitiyslomalla samalla kun mies on töissä elättämässä perhettä.
Yritä nyt edes. Nuo sinun typerät kommentit vain aiheuttavat myötähäpeää.
Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää jotenkin valita. Lapsi on tärkein silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee ja puoliso on tärkein silloin kun hän sitä eniten tarvitsee. Tilanteet ja ajat vaihtelevat eikä siinä ole mitään yhtä pysyvää totuutta.