Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys, en jaksaisi kantaa taakkaani yksin. Kuuntelisiko joku?
06.06.2021 |
Olen menettänyt kaiken. Koko elämä on ollut tarpomista, helventinmoista selviytymistä ja traumojansa mukana kantamista. On niin raskasta, että ahdistaa.
Olen kaikki kaksinaamaiset ihmiset jättänyt taakseni, käyttivät hyväkseen ja nyt kun joudun kohtaamaan kaikki kriisit yksin, niin olen hajalla. En tiedä miten selviän ja olenko edes oikealla tiellä.
Minun ihmisarvoni on mukiloitu niin perusteellisesti enkä luota keneenkään. Menneisyys oli alkoholistivanhempien rakkaudesta taistelua ja heidän omien surujen kannattelua. Teininä kuljin miesten kanssa, jotka käyttivät hyväkseen ja haukkuivat, kävivät kiinni. Työelämä on ollut raskasta ja vielä aikuisenakin jouduin narsistin nalkkiin ja vasta pääsin pois. Ystävät käyttivät taloudellisesti hyväksi ja juorusivat selän takana. Tämä maailma on julma, niin julma :(
Yritän jotenkin tarpoa, huomenna aloitan työt ja yritän vain suoriutua ja selvitä päivä kerrallaan.
Pelkään, että elämäni tulee aina olemaan tätä raskasta taakkaa mukana kantaen ja traumamaailmassa elämistä, kriiseistä selviytymistä.
Kommentit (31)
Tsemppiä, muuta en osaa sanoa. Tuntuuhan tämä välillä ettei enää jaksaisi, ja tuskin tällä iällä enää ihmeitä on odotettavissa, eli käännettä parempaan. Enkä jaksa luottaa ja uskoa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kuuntelen ja mä rakastan sua, usko tai älä. Oot rakas, kuka tahansa oletkaan ja missäpäin maailmaa asutkaan. Sä selviät kyllä. Sun sisällä asuu voima, tyyneys ja rakkaus. Se ei vaan ole näyttänyt itseään vielä, et ole huomannut sitä. Kuuletko lintujen laulun? Tunnetko tuulen puhalluksen kasvoillasi? Siellä on vapaus ja hiljaisuus.
Sinuna yrittäisin löytää psykologin jonka juttusille mennä. Sulla on aika monenlaista taustalla ja kuulostat masentuneelta joten siitä olisi varmaan apua.
Pyri jonnekin juttusille ja voin kuunnella.
Itsekin yksinäinen ja huonosti voiva.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen rutisemassa taas.Mieti millaista naisilla on esim bangladeshissa ja sinä kehtaat valittaa hohhoijaa.Olet etuoikeutetussa asemassa verrattuna 80% maailman naisista.
Älä kuuntele näitä sairaita ja empatiakyvyttömiä ihmisiä. Heillä itsellä on vain paha olla ja purkavat sitä muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen paljon kirjallisuutta näistä traumojen ja alkoholismin ilmiöistä, olen pyytänyt apua ja sitä saan jos nyt saan rahaa säästettyä tarpeeksi ensimmäisiä terpiakäyntejä varten. Siksi teen nyt töitä huonolla sopparilla kesän, jos vaikka jollain konsteilla saisin lisätuloja vaikka tunnit ei riitä ja palkka on surkea. Olen kuitenkin alanvaihtaja ja opiskelija, joten saapahan kokemusta enkä vello koko kesää yksin kotona.
Uusi paikkakunta taas ja pitäisi nyt vain keskittyä kaikkeen hyvään. Silti on niin väkinäistä, että..
Olisipa äiti jolle soittaa (en pysty olemaan yhteydessä kun tuskin selvinpäin) tai ystävä, jonka kanssa nauraa tälle surullisen huvittavalle elämällemme kaiken kaikkiaan. Tai jonka kanssa vois tsempata itsensä elämään terveellisemmin ja saisi positiivista virtaa arkeensa ja yhteisöllisyyttä.
Yritän kuitenkin käsitellä ja mennä eteenpäin. Jotenkin.. kaipaisin vain niin paljon tukea.
Olen onneksi alle kolmenkymmenen vielä mutta en koe eläneeni omaa elämääni vaan mennyt helposti toisia miellyttääkseni.
Haaveilen omasta lemmikistä, ehkä joskus lapsesta mutta miehiin on vaikea luottaa, Haluaisin vain hyvän ja tasaisen elämän sekä sen, että minut nähtäisiin ja potentiaalini tulisi esiin. No, ehkä nyt nuolen vielä haavojani tuon edellisen väkivaltaisen suhteen jäljiltä ja hiljalleen saan itseni takaisin. Kai kärsin nyt vain kaikesta mitä on ollut ja vihdoin annan itseni surra.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mä kuuntelen ja mä rakastan sua, usko tai älä. Oot rakas, kuka tahansa oletkaan ja missäpäin maailmaa asutkaan. Sä selviät kyllä. Sun sisällä asuu voima, tyyneys ja rakkaus. Se ei vaan ole näyttänyt itseään vielä, et ole huomannut sitä. Kuuletko lintujen laulun? Tunnetko tuulen puhalluksen kasvoillasi? Siellä on vapaus ja hiljaisuus.
Kiitos. Alkoi itkettämään, tuo rakkaus on vahva sana ja tuntui hyvältä kuulla se edes tuntemattomalta. En ole pitkään aikaan sitä kuullut muuta kuin sen jälkeen ihmiseltä kun minut on lyöty ensin maahan ja taas manipuloitu. Olenpa herkillä, huh. Hyvää kesää.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella raskailta kokemuksilta mitä olet joutunut kokemaan.
Sanoit, että olet jättänyt kaksinaamaiset ihmiset ja nyt olet yksin. Se voi alkuun tuntua, että et pärjää. Mutta koita vielä jaksaa. Mene juttelemaan vaikka psykologin kanssa. Jätit ne huonot ihmissuhteet tarkoituksella. Sinne palaaminen ei kannata?
Olet kuitenkin työelämässä. Voisitko mennä työterveyshuoltoon keskustelemaan?
Saat kyllä uusia ystäviä ja hyviä ihmissuhteita, mutta nyt joudut käsittelemään menneet. Se on pitkä ja raskas tie, mutta lopussa kiitos seisoo. Olet vielä alussa sillä tiellä. Tulee vielä päivä kun sulla on parempi olla. Yritä vaan jaksaa ja tehdä työtä oman hyvinvointisi eteen. Pystyt kyllä siihen!
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen rutisemassa taas.Mieti millaista naisilla on esim bangladeshissa ja sinä kehtaat valittaa hohhoijaa.Olet etuoikeutetussa asemassa verrattuna 80% maailman naisista.
Akkain palstalla rattosasti sunnuntai menee. Et taida kuulua sinä siihen 90% Miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on päästä eroon niistä vainoojista, sen jälkeen voi alkaa paraneminen.
Vmp taas. Laadukkaampia provoja nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille. Itken vain samalla tässä kun luen teidän kommentteja ja kirjoitan :D tuntuu niin hyvältä, että edes jossain voin kertoa omasta olosta.
Olen tosiaan käynyt suunnilleen kerran kuukaudessa hoitajan luona keskustelemassa. Hänestä on ollut iso apu ja tietää minun tarvitsevan terapiaa. Melko nopeasti se b-lausunto kelan etuutta saatiinkin.
Nyt en enää käy juttelemassa kun asun eri paikkakunnalla, odotan sitä syksyä ja taloustilanteen helpottumista niin toivon, että löydän hyvän terapeutin.
Miksi te muut muuten olette yksinäisiä, jotka kertoivat? Olisi kiva kuulla missä teillä kaverit?
Hankalaa kyllä luoda aikuisena.. kai se muuri alkaa olemaan niin valtava ja valikoin ihmiset tästä edes hyvin tarkkaan.
Minua hävettää niin paljon tuo nuoruuskin, en osannut yhtään suojella itseäni. Liikuin ihan kauheiden ihmisten kanssa ja miellytin heitäkin. Jos voisin olla aikuinen sille tytölle, niin en sallisi koskaan hänen vajoa niin alas ja tukisin häntä. Jotenkin kaikki meni ihan päin mäntyä, muutin alaikäisenä pois kotoa kun oli niin turvatonta. Äitini oli psykoottinen ja joskus väkivaltainen humalassa, aivan kuten hänen miehensäkin joka sittemin joutui vankilaan. No se oli sitä aikaa, ei ollut käsitystä normaalista ja nykyään olen kovin vihainen siitä, että olisin kyllä ansainnut paremmat lähtökohdat ja hyvän elämän. Tosin turhaa enää on niin paljon ahdistua kun ovat asioita joille ei voi tehdä mitään. Oli paljon hyvääkin mutta monia asia laittaa mielen välillä maahan.
Olen ollut aina niin mukava kuitenkin mielestäni toisille mutta kärsinyt ja toiminut itselleni vahingollisella tavalla ja ollut helppo nakki, liian monta kertaa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vmp taas. Laadukkaampia provoja nyt!
? Jos tarina ei ole totta, niin joku vain tuhlaa aikaansa, koska ei siinä ole mitään kohtaa josta provosoitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla jotain hyvää elämässä? Mitä haluaisit? Mikä on sun unelma?
Alkoholistivanhempien lasten osa ei ole helppo. Siitä suosta nousemiseen tarvitaan paljon sisua mutta ei se mahdotonta ole. Tsemppiä.
En kertakaikkiaan tiedä miten minun tulisi jatkaa elämääni voidakseni paremmin. Tiedän, että perus rauhallinen arki ja terveelliset elämäntavat on yksi iso osa hyvinvointia. Se onnistuu minulta varmaan paremmin kun annan itseni nyt vain keskittyä tähän elämään mikä nyt on meneillään. Vasta siis erosinkin.
Pian tulee lisää liikuntaakin. Ehkä menen vain hiljakseen eteenpäin. On vain sellainen tyhjä ja itkuinen, ehkä pelonsekainen tunne sisällä. Kannan myös suurta häpeää mutta yritän peittää sitä ja olla vahvana ihmisten ilmoilla.
Kai minä hankin jonkin kissanpennun, saisin iloa siitä paljonkin. Jos lopettaisin myös suorittamisen ainakin turhan suorittamisen ja itseni haukkumisen, siinäkin voisi olla avaimet eteenpäin. Ottaisin nyt vain rennosti, rauhottuisin ja päättäisin elää elämääni hissukseen itseäni parannellen. Myöhemmin sitten niitä mahdollisia ihmisssuhteita rakentaisin ja katoisin elämääni eteenpäin konkreettisemmalla tasolla.
Jos nyt voisin vain ikäänkuin olla riippukeinussa ja pitää taukoa siitä millaiseksi minä haluan nyt heti tulla(stressaan aina sitä millaiseksi yritän pyrkiä) ja menen eteenpäin hiljaa.
AP
Sanot sen itse hienosti: päivä vaan ja hetki kerrallaan. Olet jo hyvällä tiellä jatka vaan eteenpäin. Jonain päivänä olet vapaa!
Oletpahan ainakin teininä ollut kunnon j ännätyttö :)
Tsemppiä, ystävä hyvä. Itse just kirjoittamalla olen purkanut pahaa oloa, kirjoitat niin sujuvasti, että se lienee sinunkin tapasi.
MUTTA enemmän ehkä auttaisi jos voisit jutella jonkun kanssa luottamuksellisesti. Kun suoltaa ulos kaiken, olo kevenee. Eikä sen toisen tarvitse osata auttaa tai tarjota valmiita ratkaisuja, riittää, että tulet kuulluksi.
Tiedäthän näitä auttavia puhelimia, mihin voi halutessaan soittaa nimettömänäkin?
Voimia ja jaksamista
Tuttua tarinaa. Voin kuunnella.