Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys, en jaksaisi kantaa taakkaani yksin. Kuuntelisiko joku?
06.06.2021 |
Olen menettänyt kaiken. Koko elämä on ollut tarpomista, helventinmoista selviytymistä ja traumojansa mukana kantamista. On niin raskasta, että ahdistaa.
Olen kaikki kaksinaamaiset ihmiset jättänyt taakseni, käyttivät hyväkseen ja nyt kun joudun kohtaamaan kaikki kriisit yksin, niin olen hajalla. En tiedä miten selviän ja olenko edes oikealla tiellä.
Minun ihmisarvoni on mukiloitu niin perusteellisesti enkä luota keneenkään. Menneisyys oli alkoholistivanhempien rakkaudesta taistelua ja heidän omien surujen kannattelua. Teininä kuljin miesten kanssa, jotka käyttivät hyväkseen ja haukkuivat, kävivät kiinni. Työelämä on ollut raskasta ja vielä aikuisenakin jouduin narsistin nalkkiin ja vasta pääsin pois. Ystävät käyttivät taloudellisesti hyväksi ja juorusivat selän takana. Tämä maailma on julma, niin julma :(
Yritän jotenkin tarpoa, huomenna aloitan työt ja yritän vain suoriutua ja selvitä päivä kerrallaan.
Pelkään, että elämäni tulee aina olemaan tätä raskasta taakkaa mukana kantaen ja traumamaailmassa elämistä, kriiseistä selviytymistä.
Kommentit (31)
Järjestääkö paikallinen mielenterveysseura vertaistukiryhmiä alkoholisoituneiden läheisille? Ehkä sieltä saat apua siihen asti kunnes terapia alkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ei ole hupiretki. Kestä se.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, ystävä hyvä. Itse just kirjoittamalla olen purkanut pahaa oloa, kirjoitat niin sujuvasti, että se lienee sinunkin tapasi.
MUTTA enemmän ehkä auttaisi jos voisit jutella jonkun kanssa luottamuksellisesti. Kun suoltaa ulos kaiken, olo kevenee. Eikä sen toisen tarvitse osata auttaa tai tarjota valmiita ratkaisuja, riittää, että tulet kuulluksi.Tiedäthän näitä auttavia puhelimia, mihin voi halutessaan soittaa nimettömänäkin?
Voimia ja jaksamista
Kiitos sinulle ja muillekin!
Kyllä kirjoittaminen on minulle yksi purkamisen lähde, samoin myös musiikin kuuntelu auttaa vapautumaan vaikeista hetkistä tai muuten käsittelemään. Olen huomannut kyllä, että en ole kaivannut nyt musiikkiakaan niin paljoa, sekin tuntuu kuormittavan jostain syystä vaikka omanlainen voimavara onkin.
Kirjoittaminen on siitäkin hyvä kun en tunnu aina löytävän sanoja keskustellessani. Mielessä pyörii niin paljon asioita, sanoja ja kuvia, että on vaikea tuoda itseään esille puheella. Kirjoittaminen on helpompaa, ei niin työlästä ja itselleni sujuvampaa jostain syystä. Toki luulen, että se johtuu siitäkin, että sitä aistii ihmisten energioita ja lukee jatkuvasti mikroilmeitäkin ja on valppaana, niin itse asia ei välttämättä tule niin hyvin esille ja keskittyminen häiriintyy. Olet kuitenkin oikeassa, ihan normaali juttelu ja avautuminen, joskus itkeminenkin ihmisen seurassa tekisi hyvää.
Itseasiassa katsoinkin hetki sitten aal- ryhmien (alkoholistien aikuiset lapset) kokoontumisia. Valitettavasti juuri nyt eivät kokoonnu kaupungissani mutta tietty verkon kautta on kokouksia, joihin voisin liittyä. Tänään ei ollut mutta täytyy katsoa jos huomenna liittyisin seuraan. :) Siellä voisin halutessani kertoa itsestäni ja tiedän, että saan sieltä tukea sekä ymmärrystä. Olen joskus vuosia sitten käynyt muutaman kerran ryhmässä mutta tuntui, että kaikessa hienoudessaan se oli liikaa minulle, en pystynyt kohtaamaan sitä todellisuutta ja kaikkia tunteita. Nyt olisin kyllä valmis.
Apua kyllä tietenkin saa jos vain haluaa eri tahoilta. Tuo ryhmä ainakin voisi olla oma juttuni ja ehkä jos tällä paikkakunnalla hakeutuisin johonkin hoitajan juttusille ennen terapiaa, voisi olla toinen.
Paljon tsemppiä sinullekin ja hyvää jatkoa :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen miettinyt itsemurhaa.
Pelkkää kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä melkein aina.
Ei tämä ole mitään elämää enää.
Kunpa kuolisin vain pois.
Ota Law of Attraction meiningit käytännön toteutukseen ja FIILAA olevasi epäyksinäinen.
Kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat ja näit meiningei kandee lähtee toteuttaa käytännön tasol.
https://www.reddit.com/r/EdwardArtSupplyHands/comments/lnnhrl/the_god_o…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miettinyt itsemurhaa.
Pelkkää kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä melkein aina.
Ei tämä ole mitään elämää enää.
Kunpa kuolisin vain pois.
Parempia aikoja tulee kyllä. Kiusaaminen pitää saada loppumaan tai saada välimatkaa.
Tärkeintä on osata olla sinut itsensä kanssa ja pitää huolta omasta hyvinvoinnista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähetän ap sinulle täältä ison lämpimän halauksen, semmoisen johon voi hetkeksi käpertyä. Et ole yksin. Hienoa että olet hakenut apua! pikkuhiljaa avun piirissä vointi voi alkaa parantua. Olet tosi arvokas ihminen, niin kuin me kaikki. <3
Nyt kun sinulla on tietoa, osaat arvioida ystävien laadun heti kättelyssä tai milloin vain, ja laittaa kiertoon epäilyttävät. Katsoa fiksumpia tai olla itsekseen. Ulkomailla on ihmisiä lisää, jos täältä loppuu.