Jos alan vain puhua ruotsia, niin muutunko suomenruotsalaiseksi?
Osaan ruotsia todella hyvin, lähes suomen tasoisesti, mutta olen siis syntyjäni suomenkielinen.
Nyt kun olen muuttanut kaksikieliseen kuntaan niin mietin tuota, kun täällä on kuitenkin enemmistö ruotsinkielisiä.
Jos vaan tästä päivästä alkaen alan puhua jatkuvasti ruotsia ja käyttää sitä kotikielenä ja viranomaisasioinnissa, niin olenko sitten suomenruotsalainen?
Kommentit (51)
Olen asunut niin kauan Ruotsissa, että minulle on melkein sama puhunko suomea vai ruotsia. Suomenruotsalaista aksenttia ei tosin ole.
Kyllä vaan, muuttuuhan siinä. Samalla hiukset muuttuu vaaleiksi ja menee missikiharoille, painosta putoaa pois 10-20 kiloa ja pituutta tulee lisää +10cm (sääriin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi tiedän Vantaalla olevan itsensä suomenruotsalaiseksi kokevia ihmisiä, joiden vanhemmat ovat ihan suomenkielisiä, mutta opettaneet lapsestaan ruotsinkielisen, lapsi on käynyt dagiksen ja ruotsinkielisen koulun. Ovat nyt 40-50 vuotiaita ja puhuvat ruotsia keskenään vaikka ovat oikeasti suomenkielisiä ja sukunimikin on suomalainen. Heidän lapsensa ovat tietysti myös ruotsinkielisiä. Todella outoa.
Hei minäkin tunnen tällaisen perheen juurikin Vantaalta! Mahdetaankohan tuntea samat henkilöt
Varmaan! Siellä piirit ovat pienet ja näitä tapauksia on paljon. Kävelevät Muston takki päällä vaikke Vantaalla ole mertakaan. Leikki leikkinä, mutta olisi kiva tietää minkälainen historia on takana. Ovatko vanhemmat tietoisesti pedanneet lapsilleen tulevaisuutta, pääsee helpommin oikikseen tai kauppakorkeaan.
Itse muutin sukunimeni ruotsalaiseksi (tyyliin jansson) ja muutin grankullaniin gallträskin lähelle. Menin myös plastiikkakirurgille komistumaan.
Näin helppoa se oli.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan, muuttuuhan siinä. Samalla hiukset muuttuu vaaleiksi ja menee missikiharoille, painosta putoaa pois 10-20 kiloa ja pituutta tulee lisää +10cm (sääriin).
Suurin osa suomenruotsalaisista naisista näyttää todellakin samalta kuin YO-kuvassaan aina siihen asti, kunnes täyttävät 50v. Sen jälkeen olemukseksi vaihtuu ikityylikäs eiralainen lookki.
En ymmärrä, miten he sen tekevät <3
Vierailija kirjoitti:
Voihan sukupuolestaankin päättää itse. Miksi ei sitten äudinkielestään.
Totta, tässä tapauksessa se onkin vähän sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi tiedän Vantaalla olevan itsensä suomenruotsalaiseksi kokevia ihmisiä, joiden vanhemmat ovat ihan suomenkielisiä, mutta opettaneet lapsestaan ruotsinkielisen, lapsi on käynyt dagiksen ja ruotsinkielisen koulun. Ovat nyt 40-50 vuotiaita ja puhuvat ruotsia keskenään vaikka ovat oikeasti suomenkielisiä ja sukunimikin on suomalainen. Heidän lapsensa ovat tietysti myös ruotsinkielisiä. Todella outoa.
Voileivän perhe on tällainen myös.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsin taitosi pitää olla natiivitasolla jotta pääset finlandssvenska "piireihin" tai no usein ei sekään riitä.
Puhun hyvin oikeaa ruotsia, mutta suomenruotsia huonosti jos ollenkaan. Pääsenkö suomenruotsalaiseksi?
Suomenruotsalaisten raha on perittyä. Liity ensin johonkin liivijengiin ja käy perimässä suojelurahoja pk-yrittäjiltä ja huumevelkoja nisteiltä.
Sitten voit alkaa suomenruotsalaiseksi.
Enbuskehan yritti tehdä näin, ilmeisesti lopetti kun ei päässytkään piireihin.
Vierailija kirjoitti:
Enbuskehan yritti tehdä näin, ilmeisesti lopetti kun ei päässytkään piireihin.
No ei sillä ulkonäöllä ja ulosannilla. H*ntahtava laiskanpullea cityhipsteri ei oikein sovi suomenruotsalaisten joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsin taitosi pitää olla natiivitasolla jotta pääset finlandssvenska "piireihin" tai no usein ei sekään riitä.
Puhun hyvin oikeaa ruotsia, mutta suomenruotsia huonosti jos ollenkaan. Pääsenkö suomenruotsalaiseksi?
Ne ovat sama kieli. Tyhmä.
Muututko savolaiseksi jos alat viäntämään murretta?
Et. Suomenruotsalaiseksi voit muuttua vain, jos radioaktiivinen suomenruotsalainen puree sinua.
Nyt tylsä asiateksti tähän väliin: Suomenruotsalaisuus on paljon muutakin kuin kieli. Erittäin suuri merkitys on suomenruotsalaisten yhteisöllisyydellä. Se poikkeaa selvästi suomensuomalaisten toiminnasta. Suomenruotsalaiset ovat terveimpiä, heille sattuu vähemmän tapaturmia jne. Osa näistä voisi liittyä geeneihin (olisivat vähemmän innokkaita ottamaan riskejä?) mutta oletetaan, että yhteisö auttaa toimimaan siten, että oma hyvinvointiin paranee.
Minulla on tuttavaperhe, jossa vanhemmat ovat suomensuomalaisista hyvin toimeentulevista, ehkä jopa hieman "aatelisista" suvuista. Muuttivat Ruotsiin 60-luvulla, kävivät duunaritöissä ja hankkivat vankan ruotsinkielentaidon. 70-luvun alussa muuttivat takaisin Suomeen suomenruotsalaisina, eli kotikieli oli ruotsi ja ystäväpiiriin kuului bättre folk ( olivat jo siis alunperinkin paremmista piireistä). Jostain syystä meidän umpisuomensuomalainen perhe kelpaa heidän tuttavapiiriin, ehkä koska osaan kuitenkin kohtuullisesti ruotsia ja olen akateemisesti koulutettu? No mutta siis, heidän kohdallaan muutos suomenruotsalaisiksi tapahtui hyvin lyhyessä ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi tiedän Vantaalla olevan itsensä suomenruotsalaiseksi kokevia ihmisiä, joiden vanhemmat ovat ihan suomenkielisiä, mutta opettaneet lapsestaan ruotsinkielisen, lapsi on käynyt dagiksen ja ruotsinkielisen koulun. Ovat nyt 40-50 vuotiaita ja puhuvat ruotsia keskenään vaikka ovat oikeasti suomenkielisiä ja sukunimikin on suomalainen. Heidän lapsensa ovat tietysti myös ruotsinkielisiä. Todella outoa.
Tunnen jokusia tälläisiä myös. Umpisuomalaisia suomenkielisiä, mutta jotka larppaavat suomenruotsalaisuutta. Nimenomaan todella outoa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tylsä asiateksti tähän väliin: Suomenruotsalaisuus on paljon muutakin kuin kieli. Erittäin suuri merkitys on suomenruotsalaisten yhteisöllisyydellä. Se poikkeaa selvästi suomensuomalaisten toiminnasta. Suomenruotsalaiset ovat terveimpiä, heille sattuu vähemmän tapaturmia jne. Osa näistä voisi liittyä geeneihin (olisivat vähemmän innokkaita ottamaan riskejä?) mutta oletetaan, että yhteisö auttaa toimimaan siten, että oma hyvinvointiin paranee.
Minulla on tuttavaperhe, jossa vanhemmat ovat suomensuomalaisista hyvin toimeentulevista, ehkä jopa hieman "aatelisista" suvuista. Muuttivat Ruotsiin 60-luvulla, kävivät duunaritöissä ja hankkivat vankan ruotsinkielentaidon. 70-luvun alussa muuttivat takaisin Suomeen suomenruotsalaisina, eli kotikieli oli ruotsi ja ystäväpiiriin kuului bättre folk ( olivat jo siis alunperinkin paremmista piireistä). Jostain syystä meidän umpisuomensuomalainen perhe kelpaa heidän tuttavapiiriin, ehkä koska osaan kuitenkin kohtuullisesti ruotsia ja olen akateemisesti koulutettu? No mutta siis, heidän kohdallaan muutos suomenruotsalaisiksi tapahtui hyvin lyhyessä ajassa.
Tuttavapariskuntasi on Suomeen takaisin muuttaneita ruotsinsuomalaisia. Siihen riittää se, että on etnisesti suomalainen, ja on jossain kohtaa asunut pidempään Ruotsissa. Suomenruotsalaiseksi taasen voi vain syntyä, ei ryhtyä.
Suomensuomalaiset aatelisperheet taasen.. sellaistakaan ei käytännössä ole. Se aatelisuus kun periytyy jostain. Oma hyvin hailakka siniveri on lähtöisin Saksasta ja Hollannista ja sieltä Ruotsin kautta Suomeen aikoinaan siirtyneistä esi-isistä.
Ihme pelleilyä. Umpisuomalaisia muka suomiaatelisia nykyään suomenruotsalaisia. :D :D :D
No, jos nimessä on von niin sehän on aatelissukua 🤣 olen tällaisen umpijunttisupmalaisekin kanssa työskennellyt. Mutta tekstissani oli "aateliset" ihan tarkoituksella lainausmerkeillä, koska todellakin tiedän, että Suomessa oikeita aatelisia on vain kourallinen. Heillä taustana on ollut Ruotsin vallan ajan ylemmän tason virkamieskunta ja suuret maaomistukset, esim brittiläisestä yhteiskunnassa heillä olisi vastaavalla taustalla joku alempi aatelisarvo, baronetti? Mutta Suomessa sellaista järjestelmää ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Et, jos ruotsi ei ole äidinkielesi.
Tuohan onnistuu vaihtamalla äidinkieleksi ruotsin virallisesti. Taitaa onnistua ihan Suomi.fi-palvelun kautta.
Mun koko äidin puolen suku satojen vuosien ajalta suomenruotsalainen. Geeneiltäni olen siis todella suomenruotsalainen. Asuimme kuitenkin alueella, jossa ei ollut ruotsinkielistä koulua, joten mä en koskaan oppinut kieltä kun äitikin ei sitä sitten jaksanut puhua.
Muutin jossain vaiheessa ja puolisoni on ruotsinkielinen. Lapsemme ovat kaksikielisiä.
Olen siis ainoa suomenkielinen lenkki tässä satojen vuosien ajalla.