Koetteko koskaan hetkiä, että elämä on siistiä? Vai onko se passiivista olemista päivästä toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ironista kyllä juuri sieltä passiivisesta olemisesta löytyy se onni. Ikään kuin kieltäytyy enää olemasta se mitä pitää olla ja alkaa olemaan se mitä on. Nöyrtyminen, tyytyminen, pakenemisen loppuminen. Koskaan emme ole voineet olla mitään muuta mitä olemme olleet

Työelämä vaatii olemaan muuta kuin mitä on ja siitä syntyyn ahdistus.

Eikä elämässä kuulu olla yksinäinen/erilainen, eli ei vaan pysty alkaa oleen. Mä en pysty. En hyväksy elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Oli se siistiä tänäänkin istuskella helteessä joen rantamilla ilman paitaa.

Paloitko? Yksinkö istuit?

Mäkin olin rannalla mutten pysty hetkeksikään irtautumaan huolistani, outoudestani.

Minä olen suurimman osaan aikaa aika innoissani. On tullut koettua ylä- ja alamäkiä, mutta koko ajan tunnen olevani elossa. Saan kiksejä ihan pienistäkin asioista: aamu-uinnista, aamukahvista, iltahetkestä puutarhassa, kirjoista, hyvästä kohtaamisesta jne. Olen + 60 v

Yleensä kun koen tällaisia olotiloja niin menen nykäisemään kaveripiirin shamaanilta jeesiä. Sienet/LSD ovat monta kertaa ohjanneet minua elämässäni eteenpäin, auttaneet löytämään elämän syvimmän olemuksen, onnen ja tarkoituksen. Olin nuorena onneton ja kyyninen, oman elämäni passiivinen  sivustakatsoja. Tuskin olisin koskaan ryhtynyt aktiiviseksi tekijäksi ja esim. löytänyt nykyistä rakastamaani vapaaehtoistyötä ilman shamaanin jeesiä.

Viimeksi tuli onnen pirskahdus kun istuin viltillä puistossa, katsoin sinistä taivasta, tunsin ruohon varpaissa ja lämmön iholla. Tavallinen asia johon kuitenkin harvemmin nykyään on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ironista kyllä juuri sieltä passiivisesta olemisesta löytyy se onni. Ikään kuin kieltäytyy enää olemasta se mitä pitää olla ja alkaa olemaan se mitä on. Nöyrtyminen, tyytyminen, pakenemisen loppuminen. Koskaan emme ole voineet olla mitään muuta mitä olemme olleet

Ymmärrän tämän ajatuksen, mutta... Itse en koe olevani mitenkään passiivinen, mutta kylläkin nöyrä. Lähes päivittäin koen mielettömiä onnen läikähdyksiä. Ne voivat tulla komeista pilvimassoista, aamun ensimmäisestä kahvikupillisesta, kehräävästä kissasta, musiikista, jostain vaatteesta... ihan mistä vain melkein. Olen optimistinen, utelias, avoin ja sinnikäs luonne. Samalla tajuan elämän "älyttömyyden" ja ihmiselämän pienuuden. Ja stressaan raha-asioita ja onnistumistani vanhempana yms. Välillä on tylsää ja tappavan tasaista, välillä ihan kamalaa. Ja silloinkin, pieninä tuikahduksina on näitä syvältä koskettavia onnenläikähdyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen suurimman osaan aikaa aika innoissani. On tullut koettua ylä- ja alamäkiä, mutta koko ajan tunnen olevani elossa. Saan kiksejä ihan pienistäkin asioista: aamu-uinnista, aamukahvista, iltahetkestä puutarhassa, kirjoista, hyvästä kohtaamisesta jne. Olen + 60 v

Sama. Toivottavasti jatkuu yhtä kauan kuin sinulla :-) Vielä olisi 30 vuotta jäljellä tuohon.

Ja kyllä mulla surua ja pettymyksiäkin suht lyhyeen elämääni mahtuu. Avioero kun puoliso petti, vanhemmat alkoholisteja ja välit katkenneet osaan sisaruksista. Yksin elelen ja tykkään arjesta. Lomalla tuppaan rasittamaan jos keksin liikaa tekemistä.

Aika harmaata ja masentavaa tämä. Muutamia hetkiä on jolloin tunnen olevani elossa:

-kun koen onnistumisen esim. töissä ratkaistuani ongelman jota moni muu on yrittänyt ja päivä on siten pelastettu

-kun kaunis nainen katsoo päin ja hymyilee

-kun istun autooni, painan tallan pohjaan ja annan 450 hevosvoiman viedä

Olin vähän aikaa sitten keväällä niin onnellinen, kun mulla oli 2 koiraa, ja niitä taluttelin auringossa. Ajattelin, että miten kukaan voi ollakaan näin onnekas. Sitten toinen koira kuoli. Ei elämässä kannata olla onnellinen. Turpiin tulee kuitenkin.

Mä en ole kokenut oikein iloista oloa pitkään aikaan. Se oli ennen koronaa joskus. Olen jo unohtanut sen. Korona vei kaiken ilon ja elämänhalun enkä ole vieläkään päässyt takaisin tasapainoon.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kun koen tällaisia olotiloja niin menen nykäisemään kaveripiirin shamaanilta jeesiä. Sienet/LSD ovat monta kertaa ohjanneet minua elämässäni eteenpäin, auttaneet löytämään elämän syvimmän olemuksen, onnen ja tarkoituksen. Olin nuorena onneton ja kyyninen, oman elämäni passiivinen  sivustakatsoja. Tuskin olisin koskaan ryhtynyt aktiiviseksi tekijäksi ja esim. löytänyt nykyistä rakastamaani vapaaehtoistyötä ilman shamaanin jeesiä.

Ok nisti!

Koin ihan valtavaa onnellisuutta ja iloa, kun olin viimeistä päivää kamalassa työpaikassa. Se kepeä tunne, kun suljin oven viimeisen kerran takanani, oli ehkä parhaimpia asioita, joita oon elämässäni kokenut.

Koin selkeitä onnen hetkiä silloin, kun pääsin vielä yksin silloisessa kotikaupungissani yöllä rannalle istumaan parin alkoholijuoman ja tupakan kanssa. Katsoin auringonlaskua, vesilintuja ja piisameita ja olin aidosti kiitollinen, että olen olemassa. Rauha ja onni valtasivat minut. Nykyään vaan kyrsii kaikki. Ja stressaa.

Itse olen kristitty, ja Jumalan tunteminen ja läheisyys on minulle elämän tärkein ja eniten onnea tuottava asia.

Onnellisuus kuitenkin kiinnostaa itseäni kovasti, ja olen mietiskellyt asiaa paljon myös ns teoreettiselta kannalta. Olen tullut siihen tulokseen, että onnea on kahdenlaista; spontaania ja tehtyä. Spontaani onni on kaikki ne hyvät ja ihanat asiat ja aisti-stimulaatiot mitkä tulee vastaan sen kummemmin suunnittelematta tai itsestä riippumattomista syistä. Esimerkkeinä vaikka aurinkoinen kesäpäivä, mukava yhteydenotto läheiseltä, hyvä biisi radiosta, leipomon ihana tuoksu ohi kulkiessa jne. Tehty onni taas on sitä, että tuntee omat mieltymyksensä, ja järjestää näitä hyviä asioita tietoisesti tapahtuvaksi. Onnea käsittelevissä tutkimuksissa on myös painokkaasti todettu, että kiitollisuus lisää huomattavasti onnen tunnetta, ja kiittämättömyys taas vähentää. Eli oikeastaan ihmisen tulee ensiksi kiinnittää huomiota omaan asenteeseensa, ja tietoisesti lisätä kiitollisuuden tunnetta ja vilpitöntä kiitollisuutta elämää kohtaan, jotta ylipäätään voi olla kyvykäs tuntemaan onnea.

Esimerkki omasta täydellisestä onnen hetkestä on esim seuraavanlainen: on kesälauantai ja vapaapäivä, keli on lämmin ja aurinkoinen ja olen puolisoni kanssa kutsunut hyvät ystävämme mökillemme. Olemme saaneet jo mökin siivottua, kukat kasteltua, nurmikot ajeltua, ruuat ja juomat on ostettu ja valmisteltu, vieraspedit pedattu ja vihdat tehty. Olemme pukeneet vähän parempaa päälle, ja istumme mieheni kanssa puutarhapöytään ison aurinkovarjon alle odottamaan vieraita. Avaamme jo kuohuvan odotellessamme, ja kaiuttimista soi kepeä kesäinen jazz tai muu loungemusiikki. Vieraiden tuloon on vielä hetki aikaa, ja ehdimme nauttia siitä kesän hetkestä tässä ja nyt, ja tiedän kuinka hauska ja ihana ilta meillä on vielä edessä ystäviemme pian saavuttua...

Edellä mainittuun onnen hetkeen kiteytyy muutama tärkeä tunne em mukavien asioiden lisäksi. Ensinnäkin se, että stressaavan ja osin huolienkin taakoittaman arjen keskelle on suunniteltu hetken hengähdys. Tietoinen valinta siitä, että vaikka arki on aika rankkaa, siitä voi pitää välillä lomaa. On hyväksi ja oikein suunnitella ennalta hetkiä, milloin ei tarvi ajatella tai käsitellä ikäviä asioita, vaan luvan kanssa niihin otetaan hetken etäisyys ja nautitaan hetkestä.

Toisekseen itselleni tuo suurta tyydytystä se, että oma visioni toteutuu. Se kun mietin ketä kutsumme, mitä tarjoamme, miten katan pöydän ja laitan paikat kuntoon. Kolmanneksi on asian odottaminen. Se että kaikki ei tapahdu nyt heti, on hyvä asia. Odottaminen lisää nautinnon tunnetta, kun asia vihdoin on käsillä. Kärsivällinen odottaminen palkitaan kun asia vihdoin toteutuu. Neljäs asia on vaivannäkö asian eteen. Asioista on helpompi nauttia ja tuntea kiitollisuutta, jos niiden eteen joutuu tekemään jotain, eikä ne tule helposti ja itsestään. Viimeinen asia mikä yhdistää koko paketin yhdeksi nipuksi, on hallinnan tunne. Oikeastihan ihminen ei pysty hallitsemaan elämäänsä kuin lopulta aika pieniltä osin, mutta näissä pienissä irrallisissa hetkissä pystyy, ja se tuo suurta tyydytystä, tyytyväisyyden ja onnen tunnetta. Mitä enemmän ihminen onnistuu tehdyissä onnen hetkissä, sitä helpompi on olla kiitollinen asioista, ja sitä helpommin ja useammin tuntee onnen tunnetta spontaanistikkin.

Yhteenvetona voisi siis todeta, että itselleen tietoisesti onnen hetken suominen, asian suunnittelu, sen odottaminen, vaivannäkö, aisti-stimulaatiot + vuorovaikutus ihmisten tai eläinten kanssa, tuovat lisäksi hallinnan tunteen myötä onnen kokemuksen, mikä lisää kiitollisuutta, mikä vuorostaan taas lisää onnea.

Ei kuulosta normaalilta tuollainen harmaa massa- elämä :(

Saatat olla masentunut. Kannattaa jutella lääkärille.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kristitty, ja Jumalan tunteminen ja läheisyys on minulle elämän tärkein ja eniten onnea tuottava asia.

Onnellisuus kuitenkin kiinnostaa itseäni kovasti, ja olen mietiskellyt asiaa paljon myös ns teoreettiselta kannalta. Olen tullut siihen tulokseen, että onnea on kahdenlaista; spontaania ja tehtyä. Spontaani onni on kaikki ne hyvät ja ihanat asiat ja aisti-stimulaatiot mitkä tulee vastaan sen kummemmin suunnittelematta tai itsestä riippumattomista syistä. Esimerkkeinä vaikka aurinkoinen kesäpäivä, mukava yhteydenotto läheiseltä, hyvä biisi radiosta, leipomon ihana tuoksu ohi kulkiessa jne. Tehty onni taas on sitä, että tuntee omat mieltymyksensä, ja järjestää näitä hyviä asioita tietoisesti tapahtuvaksi. Onnea käsittelevissä tutkimuksissa on myös painokkaasti todettu, että kiitollisuus lisää huomattavasti onnen tunnetta, ja kiittämättömyys taas vähentää. Eli oikeastaan ihmisen tulee ensiksi kiinnittää huomiota omaan asenteeseensa, ja tietoisesti lisätä kiitollisuuden tunnetta ja vilpitöntä kiitollisuutta elämää kohtaan, jotta ylipäätään voi olla kyvykäs tuntemaan onnea.

Esimerkki omasta täydellisestä onnen hetkestä on esim seuraavanlainen: on kesälauantai ja vapaapäivä, keli on lämmin ja aurinkoinen ja olen puolisoni kanssa kutsunut hyvät ystävämme mökillemme. Olemme saaneet jo mökin siivottua, kukat kasteltua, nurmikot ajeltua, ruuat ja juomat on ostettu ja valmisteltu, vieraspedit pedattu ja vihdat tehty. Olemme pukeneet vähän parempaa päälle, ja istumme mieheni kanssa puutarhapöytään ison aurinkovarjon alle odottamaan vieraita. Avaamme jo kuohuvan odotellessamme, ja kaiuttimista soi kepeä kesäinen jazz tai muu loungemusiikki. Vieraiden tuloon on vielä hetki aikaa, ja ehdimme nauttia siitä kesän hetkestä tässä ja nyt, ja tiedän kuinka hauska ja ihana ilta meillä on vielä edessä ystäviemme pian saavuttua...

Edellä mainittuun onnen hetkeen kiteytyy muutama tärkeä tunne em mukavien asioiden lisäksi. Ensinnäkin se, että stressaavan ja osin huolienkin taakoittaman arjen keskelle on suunniteltu hetken hengähdys. Tietoinen valinta siitä, että vaikka arki on aika rankkaa, siitä voi pitää välillä lomaa. On hyväksi ja oikein suunnitella ennalta hetkiä, milloin ei tarvi ajatella tai käsitellä ikäviä asioita, vaan luvan kanssa niihin otetaan hetken etäisyys ja nautitaan hetkestä.

Toisekseen itselleni tuo suurta tyydytystä se, että oma visioni toteutuu. Se kun mietin ketä kutsumme, mitä tarjoamme, miten katan pöydän ja laitan paikat kuntoon. Kolmanneksi on asian odottaminen. Se että kaikki ei tapahdu nyt heti, on hyvä asia. Odottaminen lisää nautinnon tunnetta, kun asia vihdoin on käsillä. Kärsivällinen odottaminen palkitaan kun asia vihdoin toteutuu. Neljäs asia on vaivannäkö asian eteen. Asioista on helpompi nauttia ja tuntea kiitollisuutta, jos niiden eteen joutuu tekemään jotain, eikä ne tule helposti ja itsestään. Viimeinen asia mikä yhdistää koko paketin yhdeksi nipuksi, on hallinnan tunne. Oikeastihan ihminen ei pysty hallitsemaan elämäänsä kuin lopulta aika pieniltä osin, mutta näissä pienissä irrallisissa hetkissä pystyy, ja se tuo suurta tyydytystä, tyytyväisyyden ja onnen tunnetta. Mitä enemmän ihminen onnistuu tehdyissä onnen hetkissä, sitä helpompi on olla kiitollinen asioista, ja sitä helpommin ja useammin tuntee onnen tunnetta spontaanistikkin.

Yhteenvetona voisi siis todeta, että itselleen tietoisesti onnen hetken suominen, asian suunnittelu, sen odottaminen, vaivannäkö, aisti-stimulaatiot + vuorovaikutus ihmisten tai eläinten kanssa, tuovat lisäksi hallinnan tunteen myötä onnen kokemuksen, mikä lisää kiitollisuutta, mikä vuorostaan taas lisää onnea.

Wau! Nyt oli hyvää analyysiä. En ole aiemmin miettinyt kaikkia noita eri tunteita itse niiden onnellisten asioiden taustalla

@34 olipa hyvä teksti, pisti ajattelemaan 🥰 t. Aloittaja

Joo, kaikki on samanlaista, mikään ei tunnu miltään, ärsyttää koko ajan. Masentuneeksihan nuo haukkuu. Viimeksi on hyvältä tuntunut, kun otin lopputilin ja kävelin keskisormi pystyssä kevään tuuliin.

Tänään olen taas muistanut, että elämä on ihanaa ja siihen riitti vapaapäivä, aurinko, lämpö ja meri. Veneilukausi korkattu ja voi, että oli ihanaa.

Yleensä aurinko ja lämpö Suomessa eivät osu lomaani tai vapaapäiviini ja se on se syy miksi teen joka kesä edes viikon reissun Kreetalle yms. Tässä nyt toinen kesä kun en matkusta. Arkena aurinko menee osaltani täysin hukkaan, työpäiväni vähintään 9-19, välillä käyn päivälenkillä tms ja silloin teen töitä helposti klo 20-21. Kökköä on ja stressaavaa.