Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koetteko koskaan hetkiä, että elämä on siistiä? Vai onko se passiivista olemista päivästä toiseen?
04.06.2021 |
Olen ollut aina passiivinen luonne. Täällä varmaan samanlaisiakin tyyppejä. En tiedä onko normaalia, ettei koskaan ikinä koe vastaavaa tunnetta?
Vaikka kävisi matkoilla ties missä, ei se ole sen kummempaa kuin normiarki. Vaikka olisi keikalla, ei sielläkään järin ihmeellistä ole, vaikka tanssisi mukana. Sellaista "tanssin nyt ku kuuluu". Vaikka olisin ihanassa auringonlaskussa soutelemassa, ei se nyt niin hienoa ole sekään. Ei mikään musiikki, ei mikään reissu, ei mikään ystävän kanssa vietetty aika tms.
Ongelmanani on se, etten yksinkertaisesti tunne yhtään mitään, vaikka haluisin ja puitteet olisi kunnossa. Olen vain tosikko. Elämä ei ole ihmeellistä.
Kokeeko ihmiset normaalisti jotakin "onnen pirskahduksia" elämässä vastaavissa hetkissä missä viihtyvät erityisen paljon? Kuuluuko sellaista tuntea? Vai onko muidenkin elämä ihan sitä, että mikään ei yksinkertaisesti tunnu juuri sen kummemmalta kuin vaikkapa lauantai-iltana Salattujen elämien katselu.
Kommentit (39)
Veikkailen vain, mutta olisitko liian pelokas ja epäluova eläjä. Jos uskaltaa oikeasti elää valitsemaansa elämää eikä tee asioita, joita kuuluu tehdä tai yritä kokea asioita kuten muutkin, on onnen hetkien kokeminen varmaan todennäköisempää.
T. Outo ja onnellinen aika usein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika samalta kuulostaa. Mikään tuollainen stereotyyppinen onnenlähde ei toimi.
Sen sijaan joskus ihan arjen hetkessä esim. autoa ajaessa aamu-usvassa saattaa hipaista se onnen tunne.
Mutta pääasiassa onni hukkuu harmaaseen suorittamiseen.
Mulla on koko ajan siistiä, koska en asu läävässä.
Itse olen passiivinen ja mukavuudenhaluinen, mutta koen kyllä onnistumisen hetkiä päivittäin liittyen työhöni ja lapsiin useimmiten.
Jos en ulkoile tai liiku niin olo on tympeämpi. Tosin silloinkin esim jokin hyvä lefffa yhdessä tyttären kanssa pelastaa illan.
Järjestän luksusta arjen keskelle. Esim. Huomenna juhlitaan koulun päättymistä. Grillataan ja kahvitellaan ulkona ja isovanhemmat tulevat kylään. Annan lapsille kesälomarahaa. Meillä ei ole edes viikkorahasysteemiä eli ilahtuvat varmasti. Ja ilahduttaminen ilahduttaa itseänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli se siistiä tänäänkin istuskella helteessä joen rantamilla ilman paitaa.
mulla on ollut sellaisia hetkiä elämässä ehkä 10 kertaa ja olen 30-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Koen kyllä onnen hetkiä aika useinkin. Siis sellaisia, että elämä tuntuu ainakin hetken verran ihmeelliseltä. Mitään suurta elämystä siihen ei vaadita. Vaikka jos on kaunis maisema, tunnelmallista musiikkia, herkullista ruokaa tai kiinnostava kohtaaminen jonkun ihmisen. Enimmäkseen tunnen silti oloni aika perusiloiseksi tavallisesta arjesta. Totta kai joskus myös harmittaa, mutta yleisvire on sellainen kiinnostus elämää kohtaan. En ole mielestäni erityisen herkkä tai tunteellinenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Veikkailen vain, mutta olisitko liian pelokas ja epäluova eläjä. Jos uskaltaa oikeasti elää valitsemaansa elämää eikä tee asioita, joita kuuluu tehdä tai yritä kokea asioita kuten muutkin, on onnen hetkien kokeminen varmaan todennäköisempää.
T. Outo ja onnellinen aika usein
Tähän kun pystyis..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen joka päivä onnen hetkiä. Iloitsen kaikesta hyvästä mitä tapahtuu minulle tai läheisilleni. Oli se sitten mukava kahvihetki tai jotain suurempaa.
Huonoja päiviä tulee harvoin, samoin kun ns. tähtihetkiä. Eli arki on suuremmaksi osin sitä ihan tavallista. Jokaiseen päivään sisältyy kuitenkin aina isoja ja pieniä onnen ryöppyjä.
Joo, aina ku Girona voittaa, tai pelaa hyvän pelin, ja sit lumilautailes. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen passiivinen ihminen ja kaikki ympärillä tapahtuva on melko blaah. Tunnen tuollaisia onnen tunteita oikeastaan vain silloin, kun olen kilpailemassa omassa harrastuksessani ja onnistun siellä jossain tavoitteessani. Tai jos lapseni onnistuu oikeastaan yhtään missään tavoitteessaan.
Muuten kaikki mitä muut hypettävät on mielestäni lähinnä siedettävää tai jopa ihan ok. Olisi kuitenkin ihanaa olla herkästi innostuva.
Olen tasaisen hyvällä tuulella. Välillä joku ärsyttää, mutta tasaisesti kaikki on mukavaa. Aiemmin oli paskaa ja silloin tällöin noita ns. huippuhetkiä. En oikein tiedä kumpi on parempi tai pahempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Minä koen onnen hetkiä jo ihan siitä kun herään aamulla juomaan hyvää kahvia kera uutisten. Päivän mittaan nyt ei tietenkään aina mitään erityistä tapahdu mutta yleensä olen ainakin ihan tyytyväinen. Isoja onnen hetkiä koen viikottain esim hyvän seksin ja läheisyyden kautta ja harvemmin taas järisyttäviä tunteita onnistumisista urheilulajissani missä olen poikkeuksellisen lahjakas.
Rahaa ei ole paljonkaan joten ei se raha näköjään välttämättömyys onneen ole.
Ironista kyllä juuri sieltä passiivisesta olemisesta löytyy se onni. Ikään kuin kieltäytyy enää olemasta se mitä pitää olla ja alkaa olemaan se mitä on. Nöyrtyminen, tyytyminen, pakenemisen loppuminen. Koskaan emme ole voineet olla mitään muuta mitä olemme olleet
En muista olenko koskaan ollut onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ironista kyllä juuri sieltä passiivisesta olemisesta löytyy se onni. Ikään kuin kieltäytyy enää olemasta se mitä pitää olla ja alkaa olemaan se mitä on. Nöyrtyminen, tyytyminen, pakenemisen loppuminen. Koskaan emme ole voineet olla mitään muuta mitä olemme olleet
Työelämä vaatii olemaan muuta kuin mitä on ja siitä syntyyn ahdistus.
Tätä pohdin joka sekunti nykyään että missä on mennyt pieleen, kun kaikilla muilla on elämä elämisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ironista kyllä juuri sieltä passiivisesta olemisesta löytyy se onni. Ikään kuin kieltäytyy enää olemasta se mitä pitää olla ja alkaa olemaan se mitä on. Nöyrtyminen, tyytyminen, pakenemisen loppuminen. Koskaan emme ole voineet olla mitään muuta mitä olemme olleet
Työelämä vaatii olemaan muuta kuin mitä on ja siitä syntyyn ahdistus.
Ihan itse alistat itsesi. Minä en nöyrry.
Alue: Aihe vapaa
Up