Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?

Mulle riittäisi ihan se, että joistain asioista voisi keskustella yleisellä tasolla, esim. päivän uutisaiheista. Mulla ongelma on kaverit, jotka eivät kykene puhumaan mistään muusta kuin omasta arjestaan. Kaikki muu menee ohi otsalohkon. Jos kysyn mielipidettä nyt vaikka ilmastonmuutokseen liittyen, vastaus voi olla hiljaisuus ja ”Söin tänään maksalaatikkoa.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Ei tietenkään voi olettaa, että kaikki ovat lukeneet saman asian. Ei se ole mikään edellytys keskustelulle. Ei sitä voi etukäteen tietää, miten keskustelu menee, kun keskustelun osapuolet voivat viedä sitä aivan eri suuntiin. 

Edelleen, niitä esimerkkejä haluaisin kuulla. Tämäkin kommenttisi on juuri tuota aiemmin mainitsemaani kiertelyä. 

Mitä ihmeen kiertelyä? Jos sun mielestä on helppo tiivistää muutamalla lauseella joku monen henkilön käymä pitkä keskustelu, niin voin kertoa, että musta se ei ole. Keskustelun sisältö riippuu siitä, millaisia keskustelijoita on paikalla ja mitä kullakin on siihen tuoda. Keskusteluun voi kuulua vaikkapa jonkin kirjan sisältämä allegoria, tai vaikka jonkun kirjailijan tapa luoda henkilöhahmoja. Se voi olla ihan mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Viittauksilla tarkoitin laajaa yleissivistystä. Että luetaan lehtiä, seurataan uutisia, ollaan kiinnostuneita maailmasta. Kyse on siis enemmän omasta kiinnostuksesta kuin pakollisesta päntättåvästä listasta. Kyllähän keskustelusta saa paljon enemmän iloa irti kun pystyy sitä seuraamaan.

Entä jos on vain ystävän kanssa yhteinen kokemusmaailma ja niitä viittauksia löytyy sieltä. Minä olen lapsuudenystäväni kanssa aikoinaan katsonut kaikki Uuno-elokuvat noin tuhat kertaa läpi. Onko se sitten tällainen otsikon kaltainen "älykäs keskustelu", kun heitämme keskustelun lomaan jonkun "liian pieni lihapullaksi" -jutun? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Viittauksilla tarkoitin laajaa yleissivistystä. Että luetaan lehtiä, seurataan uutisia, ollaan kiinnostuneita maailmasta. Kyse on siis enemmän omasta kiinnostuksesta kuin pakollisesta päntättåvästä listasta. Kyllähän keskustelusta saa paljon enemmän iloa irti kun pystyy sitä seuraamaan.

Entä jos on vain ystävän kanssa yhteinen kokemusmaailma ja niitä viittauksia löytyy sieltä. Minä olen lapsuudenystäväni kanssa aikoinaan katsonut kaikki Uuno-elokuvat noin tuhat kertaa läpi. Onko se sitten tällainen otsikon kaltainen "älykäs keskustelu", kun heitämme keskustelun lomaan jonkun "liian pieni lihapullaksi" -jutun? 

Mä en nyt ymmärrä koko tätä lähtöasetelmaa, joka arvottaa keskusteluja. Jos jotakuta ei kiinnosta keskustella taiteesta tai tieteestä, niin sitten ei kiinnosta. Jos taas toisia ihmisiä kiinnostaa, niin mikä ongelma siinä on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Viittauksilla tarkoitin laajaa yleissivistystä. Että luetaan lehtiä, seurataan uutisia, ollaan kiinnostuneita maailmasta. Kyse on siis enemmän omasta kiinnostuksesta kuin pakollisesta päntättåvästä listasta. Kyllähän keskustelusta saa paljon enemmän iloa irti kun pystyy sitä seuraamaan.

Entä jos on vain ystävän kanssa yhteinen kokemusmaailma ja niitä viittauksia löytyy sieltä. Minä olen lapsuudenystäväni kanssa aikoinaan katsonut kaikki Uuno-elokuvat noin tuhat kertaa läpi. Onko se sitten tällainen otsikon kaltainen "älykäs keskustelu", kun heitämme keskustelun lomaan jonkun "liian pieni lihapullaksi" -jutun? 

Mä en nyt ymmärrä koko tätä lähtöasetelmaa, joka arvottaa keskusteluja. Jos jotakuta ei kiinnosta keskustella taiteesta tai tieteestä, niin sitten ei kiinnosta. Jos taas toisia ihmisiä kiinnostaa, niin mikä ongelma siinä on? 

Eihän tässä olekaan kyse siitä, ketä mikäkin kiinnostaa, vaan tässä kysyttiin millaisia ne taidekeskustelut ovat. Ainoa ongelma tässä on se, että esim minä en tiedä, mitä tällaisella älykkäällä taidekeskustelulla tarkoitetaan. Siihen voitte nyt kertoa esimerkkejä. (Tämä alkaa nyt taas olla sitä kiertelyä.) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Keskustelu etenee sillä tavalla kuin keskustelut nyt tapaavat edetä. Joku kertoo jotain ja toiset vastaavat siihen. Voi kertoa sekä siitä, mitä on jostain lukenyt tai vaikka dokumentista, jota on katsonut, ja sen lisäksi omista kokemuksistaan.

Eivät keskustelut siihen tyrehdy, että tiedetään asian perusteet. Keskustelu ei myöskään ole sitä, että toinen opettaa toista. Jos keskustelut tyrehtyisivät siihen, että perusteet on opittu, tieteentekijät eivät koskaan keskustelisi mistään.

Onko tämä joku ihmistyyppi, joka pyytää kertomaan, miten joku keskustelu menee? Onko niin, että te ette juur käy pitkiä keskusteluja, ja sen takia koko konsepti on vieras?

Vierailija kirjoitti:

Kun krapulapäivänä otetaan heti aamusta lisää ja päästään uuteen nousuun. Silloin juttu irtoaa ja monet aiemmin ongelmilta tuntuvat asiat alkavat vaikuttaa loppujen lopuksi mitättömiltä ongelmilta kosmisesta näkökulmasta tarkasteltuna.

Tämä.

Darra-aamuina olen käynyt elämäni älyllisimmät keskustelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Viittauksilla tarkoitin laajaa yleissivistystä. Että luetaan lehtiä, seurataan uutisia, ollaan kiinnostuneita maailmasta. Kyse on siis enemmän omasta kiinnostuksesta kuin pakollisesta päntättåvästä listasta. Kyllähän keskustelusta saa paljon enemmän iloa irti kun pystyy sitä seuraamaan.

Entä jos on vain ystävän kanssa yhteinen kokemusmaailma ja niitä viittauksia löytyy sieltä. Minä olen lapsuudenystäväni kanssa aikoinaan katsonut kaikki Uuno-elokuvat noin tuhat kertaa läpi. Onko se sitten tällainen otsikon kaltainen "älykäs keskustelu", kun heitämme keskustelun lomaan jonkun "liian pieni lihapullaksi" -jutun? 

Mä en nyt ymmärrä koko tätä lähtöasetelmaa, joka arvottaa keskusteluja. Jos jotakuta ei kiinnosta keskustella taiteesta tai tieteestä, niin sitten ei kiinnosta. Jos taas toisia ihmisiä kiinnostaa, niin mikä ongelma siinä on? 

Eihän tässä olekaan kyse siitä, ketä mikäkin kiinnostaa, vaan tässä kysyttiin millaisia ne taidekeskustelut ovat. Ainoa ongelma tässä on se, että esim minä en tiedä, mitä tällaisella älykkäällä taidekeskustelulla tarkoitetaan. Siihen voitte nyt kertoa esimerkkejä. (Tämä alkaa nyt taas olla sitä kiertelyä.) 

Mä kyllä kerroin jo tuolla, mutta jos se ei riitä, niin voin toki toistaa: jos puhutaan vaikkapa kirjallisuudesta, niin voidaan puhua henkilöhahmoista, vertailla kirjailijan tuotantoa tai ruotia jonkin kirjan allegorioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Ei tietenkään voi olettaa, että kaikki ovat lukeneet saman asian. Ei se ole mikään edellytys keskustelulle. Ei sitä voi etukäteen tietää, miten keskustelu menee, kun keskustelun osapuolet voivat viedä sitä aivan eri suuntiin. 

Edelleen, niitä esimerkkejä haluaisin kuulla. Tämäkin kommenttisi on juuri tuota aiemmin mainitsemaani kiertelyä. 

Mitä ihmeen kiertelyä? Jos sun mielestä on helppo tiivistää muutamalla lauseella joku monen henkilön käymä pitkä keskustelu, niin voin kertoa, että musta se ei ole. Keskustelun sisältö riippuu siitä, millaisia keskustelijoita on paikalla ja mitä kullakin on siihen tuoda. Keskusteluun voi kuulua vaikkapa jonkin kirjan sisältämä allegoria, tai vaikka jonkun kirjailijan tapa luoda henkilöhahmoja. Se voi olla ihan mitä vain.

No onko se nyt mahdotonta kertoa edes muutama esimerkkilause tällaisesta keskustelusta. Tätä tarkoitan kiertelyllä, että kukaan ei oikein osaa selittää, mitä siinä keskustelussa tapahtuu. Onko se jotain luennoimista ja opettamista vai kokemusten kertomista vai mielipiteiden kysymistä vai muistelua vai mitä ihmettä? 

Itse voin tähän nyt kertoa esimerkin, että lasteni kanssa käyty keskustelu Star Wars -elokuvista sisälsi muistelua siitä, kuka on sukua kenellekin ja kuka oli kenenkin opettaja ja mikä olikaan Yodan suhde Palpatineen. Kas näin. Tämä on kuitenkin todella lyhyt keskustelu enkä tätä osaa pitää sellaisena "älykkäänä keskusteluna", joita toiset kuulemma käyvät kaiket illat ystäviensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Ei tietenkään voi olettaa, että kaikki ovat lukeneet saman asian. Ei se ole mikään edellytys keskustelulle. Ei sitä voi etukäteen tietää, miten keskustelu menee, kun keskustelun osapuolet voivat viedä sitä aivan eri suuntiin. 

Edelleen, niitä esimerkkejä haluaisin kuulla. Tämäkin kommenttisi on juuri tuota aiemmin mainitsemaani kiertelyä. 

Mitä ihmeen kiertelyä? Jos sun mielestä on helppo tiivistää muutamalla lauseella joku monen henkilön käymä pitkä keskustelu, niin voin kertoa, että musta se ei ole. Keskustelun sisältö riippuu siitä, millaisia keskustelijoita on paikalla ja mitä kullakin on siihen tuoda. Keskusteluun voi kuulua vaikkapa jonkin kirjan sisältämä allegoria, tai vaikka jonkun kirjailijan tapa luoda henkilöhahmoja. Se voi olla ihan mitä vain.

No onko se nyt mahdotonta kertoa edes muutama esimerkkilause tällaisesta keskustelusta. Tätä tarkoitan kiertelyllä, että kukaan ei oikein osaa selittää, mitä siinä keskustelussa tapahtuu. Onko se jotain luennoimista ja opettamista vai kokemusten kertomista vai mielipiteiden kysymistä vai muistelua vai mitä ihmettä? 

Itse voin tähän nyt kertoa esimerkin, että lasteni kanssa käyty keskustelu Star Wars -elokuvista sisälsi muistelua siitä, kuka on sukua kenellekin ja kuka oli kenenkin opettaja ja mikä olikaan Yodan suhde Palpatineen. Kas näin. Tämä on kuitenkin todella lyhyt keskustelu enkä tätä osaa pitää sellaisena "älykkäänä keskusteluna", joita toiset kuulemma käyvät kaiket illat ystäviensä kanssa. 

"Älykäs keskustelu" on tässä ulkopuolelta annettu määre. Esimerkkejä annoin jo. Keskustelu ei ole luennoimista tai opettamista, vaan mielipiteiden ja ajatusten vaihtoa. Minulla on tällainen ajatus tästä asiasta, onko sinulla samanlainen vai erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Ilmastonmuutos on tylsä keskustelunaihe, koska suurin osa toistelee samoja mantroja mitä on netistä lukenut. Sitten jos kysyy jotain tarkentavaa niin kierrellään ja kaarrellaan kun ei oikeasti tiedetä asiasta. Harvalla on antaa aiheeseen uusia näkökulmia, joten keskustelu menee pelkkien itsestäänselvyyksien toistelemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Viittauksilla tarkoitin laajaa yleissivistystä. Että luetaan lehtiä, seurataan uutisia, ollaan kiinnostuneita maailmasta. Kyse on siis enemmän omasta kiinnostuksesta kuin pakollisesta päntättåvästä listasta. Kyllähän keskustelusta saa paljon enemmän iloa irti kun pystyy sitä seuraamaan.

Entä jos on vain ystävän kanssa yhteinen kokemusmaailma ja niitä viittauksia löytyy sieltä. Minä olen lapsuudenystäväni kanssa aikoinaan katsonut kaikki Uuno-elokuvat noin tuhat kertaa läpi. Onko se sitten tällainen otsikon kaltainen "älykäs keskustelu", kun heitämme keskustelun lomaan jonkun "liian pieni lihapullaksi" -jutun? 

Mä en nyt ymmärrä koko tätä lähtöasetelmaa, joka arvottaa keskusteluja. Jos jotakuta ei kiinnosta keskustella taiteesta tai tieteestä, niin sitten ei kiinnosta. Jos taas toisia ihmisiä kiinnostaa, niin mikä ongelma siinä on? 

Eihän tässä olekaan kyse siitä, ketä mikäkin kiinnostaa, vaan tässä kysyttiin millaisia ne taidekeskustelut ovat. Ainoa ongelma tässä on se, että esim minä en tiedä, mitä tällaisella älykkäällä taidekeskustelulla tarkoitetaan. Siihen voitte nyt kertoa esimerkkejä. (Tämä alkaa nyt taas olla sitä kiertelyä.) 

Mä kyllä kerroin jo tuolla, mutta jos se ei riitä, niin voin toki toistaa: jos puhutaan vaikkapa kirjallisuudesta, niin voidaan puhua henkilöhahmoista, vertailla kirjailijan tuotantoa tai ruotia jonkin kirjan allegorioita.

Edelleenkään, en kysynyt keskutelun aiheita, vaan tapaa, miten niitä asioita ruoditaan ja esim miten pitkään niistä riittää asiaa. Jos minä tosiaan pari minuuttia muistelen Star Warsin hahmojen sukulaisuussuhteita tai heitän Uuno Turhapuro -sitaatin, en kyllä pidä sitä minään älykkäänä keskusteluna vaan ihan vain muisteluna tai vitsinä. Siksi tuo "älykäs keskustelu" käsitteenä tuntuu niin kovin vieraalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Tämä on se syy miksei sivistymätön ihminen voi käydä sivistynyttä keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Ilmastonmuutos on tylsä keskustelunaihe, koska suurin osa toistelee samoja mantroja mitä on netistä lukenut. Sitten jos kysyy jotain tarkentavaa niin kierrellään ja kaarrellaan kun ei oikeasti tiedetä asiasta. Harvalla on antaa aiheeseen uusia näkökulmia, joten keskustelu menee pelkkien itsestäänselvyyksien toistelemiseen.

Ihan mikä tahansa on tylsä keskustelunaihe, jos siitä keskustelee tylsän ihmisen kanssa, joka toistelee jotain netistä oppimiaan mantroja. Onneksi mulla on lähipiirissä ihmisiä, joiden kanssa voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja ja joilla on laaja yleissivistys. Heidän kanssaan ei myöskään tarvitse jankata tuntikausia samoja asioita, kun on niin paljon kerrottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla:

- Sinkkuelämää -sarjan vaikutus naisten seksipositiiviseen voimaantumisdiskurssiin

- jakamaton ihmisarvo

- ilmastonmuutos

Miehillä:

- tieteen ja teknologian uusimmmat saavutukset ja mahdolliset uhkakuvat

- politiikka ja sen vaikutus päivittäiseen arkitodellisuuteemme

En tiedä, oliko tämän tarkoitus olla vitsi, mutta tällaisiahan nämä vastaukset useimmiten ovat. En vain käsitä, mitä jossain ilmastonmuutoksessa on keskusteltavaa. 

Niin, mitäpä keskusteltavaa maailman muuttumisessa voisi olla. Esim. jos jossain päin maailmaa maa muuttuu viljelykelvottomaksi, niin mitäpä siitä keskustelemaan.

No kerro toki esimerkki, miten se keskustelu etenee. Se, että jokin asia on tärkeä tai lähellä sydäntä tai huolestuttava tms, ei minulle kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä riittää keskusteltavaa. Juu, maa muuttuu viljelykelvottomaksi, on kamalaa ja jotain pitäisi tehdä, juu näin on. Varsinkin jos molemmat keskustelijat tietävät ne asian perusteet eikä kumpaakaan tarvitse sen kummemmin opettaa, niin mitä asiaa se keskustelu sisältää. 

Ilmastonmuutos on tylsä keskustelunaihe, koska suurin osa toistelee samoja mantroja mitä on netistä lukenut. Sitten jos kysyy jotain tarkentavaa niin kierrellään ja kaarrellaan kun ei oikeasti tiedetä asiasta. Harvalla on antaa aiheeseen uusia näkökulmia, joten keskustelu menee pelkkien itsestäänselvyyksien toistelemiseen.

Juuri tätä tarkoitan. Ne suurimmat ja näennäisesti älykkäimmät aiheet ovat mielestäni keskustelunaiheina todella tylsiä, kun niistä harvoin tulee itselle yllätyksiä, oivalluksia, omaperäisiä mielipiteitä tms. En pidä mielekkäänä keskustelua, jossa vain toistellaan niitä mantroja ja luetellaan jotain ulkoa opeteltuja nippelitietoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi yliopiston fuksit, jotka ovat juuri oppineet liudan uusia hienolta kuulostavia sanoja ja haluavat päästä viljelemään niitä ympäriinsä.

Aika kyynistä ajattelua. Fuksit ovat saaneet juuri johdatuksen omaan tieteenalaansa, ja sä typistät innostuksen siitä johonkin termien käyttämiseen.

Innostuksen osoittaminen terminologisella snobismilla ei ole älykästä käytöstä, se on noloa.

Varmasti on, jos on tarve tulkita kaikki negatiivisen kautta.

Siinä ei ole mitään negatiivista. On vähä-älyistä puhua sanahelinää tieteellisellä  terminologialla, mikä on vain alan sisäpiirin käytössä ja kuvaa jotain spesifistä ominaisuutta fysikaalisessa todellisuudessa. Se on vain moukkamaista käytöstä, millä yritetään korostaa omaa erinomaisuutta. Sisäpiirin kieli, sisäpiirin ulkopuolella, on käsittämätöntä maallikolle ja sivistynyt ihminen osaa "kääntää" terminologian muotoon, minkä maallikko voi ymmärtää.

Terminologinen snobismi on sivistymätöntä ja myötähäpeää aiheuttavaa käytöstä, koska sen tarkoituksena on vain oman egon tyhmä julistaminen. Jos ei osaa puhua ymmärrettävästi oman tieteensä detaljeista yleisellä tasolla, viisas osaa vaieta. Se on positiivinen osoitus älystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Ei tietenkään voi olettaa, että kaikki ovat lukeneet saman asian. Ei se ole mikään edellytys keskustelulle. Ei sitä voi etukäteen tietää, miten keskustelu menee, kun keskustelun osapuolet voivat viedä sitä aivan eri suuntiin. 

Edelleen, niitä esimerkkejä haluaisin kuulla. Tämäkin kommenttisi on juuri tuota aiemmin mainitsemaani kiertelyä. 

Mitä ihmeen kiertelyä? Jos sun mielestä on helppo tiivistää muutamalla lauseella joku monen henkilön käymä pitkä keskustelu, niin voin kertoa, että musta se ei ole. Keskustelun sisältö riippuu siitä, millaisia keskustelijoita on paikalla ja mitä kullakin on siihen tuoda. Keskusteluun voi kuulua vaikkapa jonkin kirjan sisältämä allegoria, tai vaikka jonkun kirjailijan tapa luoda henkilöhahmoja. Se voi olla ihan mitä vain.

No onko se nyt mahdotonta kertoa edes muutama esimerkkilause tällaisesta keskustelusta. Tätä tarkoitan kiertelyllä, että kukaan ei oikein osaa selittää, mitä siinä keskustelussa tapahtuu. Onko se jotain luennoimista ja opettamista vai kokemusten kertomista vai mielipiteiden kysymistä vai muistelua vai mitä ihmettä? 

Itse voin tähän nyt kertoa esimerkin, että lasteni kanssa käyty keskustelu Star Wars -elokuvista sisälsi muistelua siitä, kuka on sukua kenellekin ja kuka oli kenenkin opettaja ja mikä olikaan Yodan suhde Palpatineen. Kas näin. Tämä on kuitenkin todella lyhyt keskustelu enkä tätä osaa pitää sellaisena "älykkäänä keskusteluna", joita toiset kuulemma käyvät kaiket illat ystäviensä kanssa. 

"Älykäs keskustelu" on tässä ulkopuolelta annettu määre. Esimerkkejä annoin jo. Keskustelu ei ole luennoimista tai opettamista, vaan mielipiteiden ja ajatusten vaihtoa. Minulla on tällainen ajatus tästä asiasta, onko sinulla samanlainen vai erilainen.

No millaisia mielipiteitä ja ajatuksia te vaihdatte esimerkiksi siitä ilmastonmuutoksesta? Juu, on kamalaa. Ja miten keskustelu sitten jatkuu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa voi viitata kirjallisuuteen, tutkimukseen, vaikka elokuvaan tietäen, että toinen tietää mistä on kyse. Ettei keskustelu junnaa siinä, että pitää selittää viittauksia auki.

Tätä olen ihmetellyt, miten tällainen keskustelu toimii. Ikään kuin olisi joku yhteinen kaava, mitä elokuvia kaikkien on pitänyt nähdä, mitä kirjoja tai tutkimuksia lukea. Ei kai kukaan yritä väittää, että kaikkien kuuluisi tietää kaikki samat elokuvat ja tutkimukset. 

Joskus kysyin tähän aiheeseen liittyen, mitä ovat ne "kirjallisuuskeskustelut" ja ihmettelin, miten voidaan olettaa, että kaikki ovat lukeneet samat kirjat tai ylipäätään muistaisivat näistä kirjoista sellaisia yksityiskohtia, joista voitaisiin keskustella. Kysyin, miten tällainen "kirjallisuuskeskustelu" oikeasti etenee. Puhutaanko juonesta vai arvioidaanko kirjailijoiden tuotantoja tai heijastetaanko kirjan tapahtumia yhteiskuntaan. Ja mitä sitten tapahtuu, jos jompikumpi ei ole lukenut kirjaa. Sain vähän kierteleviä vastauksia näihin keskustelun aiheisiin liittyen, mutta sitten sain muutaman vastauksen, jossa kerrottiin, miten keskustelu yleensä etenee ja hämmästyin näitä vastauksia.

"Luin viime viikolla kirjan x."

"Minä en ole vielä lukenut sitä. Menen huomenna kirjastoon."

"Minunkin pitäisi mennä kirjastossa käymään, kun pitää palauttaa pari kirjaa."

"Minä lainasin työkaverilta kirjan x." 

Ja nämä ihmiset olivat ihan tosissaan! Ja nämä pitivät minua moukkana, kun pidin tällaista "keskustelua" vähän erilaisena kuin odotin. Tiedän, että kukaan ei nyt usko minua, mutta kyllä, olen käynyt tämän keskustelun ja saanut tällaiset vastaukset. Ja vieläkään kukaan ei ole kertonut mitään muuta. 

Viittauksilla tarkoitin laajaa yleissivistystä. Että luetaan lehtiä, seurataan uutisia, ollaan kiinnostuneita maailmasta. Kyse on siis enemmän omasta kiinnostuksesta kuin pakollisesta päntättåvästä listasta. Kyllähän keskustelusta saa paljon enemmän iloa irti kun pystyy sitä seuraamaan.

Entä jos on vain ystävän kanssa yhteinen kokemusmaailma ja niitä viittauksia löytyy sieltä. Minä olen lapsuudenystäväni kanssa aikoinaan katsonut kaikki Uuno-elokuvat noin tuhat kertaa läpi. Onko se sitten tällainen otsikon kaltainen "älykäs keskustelu", kun heitämme keskustelun lomaan jonkun "liian pieni lihapullaksi" -jutun? 

Mä en nyt ymmärrä koko tätä lähtöasetelmaa, joka arvottaa keskusteluja. Jos jotakuta ei kiinnosta keskustella taiteesta tai tieteestä, niin sitten ei kiinnosta. Jos taas toisia ihmisiä kiinnostaa, niin mikä ongelma siinä on? 

Eihän tässä olekaan kyse siitä, ketä mikäkin kiinnostaa, vaan tässä kysyttiin millaisia ne taidekeskustelut ovat. Ainoa ongelma tässä on se, että esim minä en tiedä, mitä tällaisella älykkäällä taidekeskustelulla tarkoitetaan. Siihen voitte nyt kertoa esimerkkejä. (Tämä alkaa nyt taas olla sitä kiertelyä.) 

Mä kyllä kerroin jo tuolla, mutta jos se ei riitä, niin voin toki toistaa: jos puhutaan vaikkapa kirjallisuudesta, niin voidaan puhua henkilöhahmoista, vertailla kirjailijan tuotantoa tai ruotia jonkin kirjan allegorioita.

Edelleenkään, en kysynyt keskutelun aiheita, vaan tapaa, miten niitä asioita ruoditaan ja esim miten pitkään niistä riittää asiaa. Jos minä tosiaan pari minuuttia muistelen Star Warsin hahmojen sukulaisuussuhteita tai heitän Uuno Turhapuro -sitaatin, en kyllä pidä sitä minään älykkäänä keskusteluna vaan ihan vain muisteluna tai vitsinä. Siksi tuo "älykäs keskustelu" käsitteenä tuntuu niin kovin vieraalta. 

Musta tuntuu, että sulla vaihtuu koko ajan se, mitä kysyt, koska tapaa et kysynyt aiemmin, vaan sitä, millaisia ne ovat. Mun vastaukset eivät yksinkertaisesti tyydytä sua. Älykäs keskustelu ei ole sitä, että joku ihminen muistelee jotain asiaa tai heittää sitaatin, vaan sitä, että ihmisillä on ajatuksia niistä henkilöhahmoista, kerronnnan tavoista ja muusta sellaisesta. Tai että niitä voidaan vertailla toisiinsa. Toinen sanoo jonkun ajatuksen ja toinen ottaa siitä kopin. Mun mielestä mielekäs keskustelu ei ole sellainen, että pohditaan jotain Star Warsin henkilöhahmojen sukulaisuussuhteita, mutta sellainen on, että se sukulaisuussuhteiden pohdinta johtaa johonkin analyysiin jostain.