Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde teki minusta seksistin. Ennen olin mies joka kyseenalaisti seksismiä.
03.06.2021 |
Olen huomannut, että jos pidän hulluna samanlaista käytöstä, mitä miesten kohdalla pitäisin, niin parisuhde muuttuu helvetiksi. Parempi vaan hyväksyä, että nainen odottaa minun osaavan lukevan hänen ajatuksiaan ja että minun on fiksuinta vaan etsiä koko ajan viestejä jotka ovat rivien välissä.
Jos ja kun (etupäässä kun) kuitenkin epäonnistun tässä, niin annan mennä toisesta korvasta sisään ja mennä toisesta ulos. Ei ole järkevää ajatella, että "onpa mulkkua käytöstä vaatia minulta mahdottomia", vaan että se on nainen, ei ole mitään hätää. Tämmöistä tämä on ja kyllä se kohta rauhoittuu jos en liikaa ahdistu valituksesta. Tämä kaikkihan on kuin jostain seksistisestä stand up -rutiinista, jossa kerrotaan ns. pölyttyneitä näkemyksiä siitä, millaisia miehet ja naiset ovat. Mutta pakko ajatella hänen kohdallaan "no mut se on nainen", koska hän on yleisesti oikein fiksu nainen.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.
Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.
Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta.
Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa.
Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin).
Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.
Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä.
Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne.
Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy.
Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?
"Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?" Koska se olisi määräilyä, jota miehet tunnetusti vihaavat (ainut vaan että eivät vihaa, todellakin tahtoisivat sinne tossun alle). Mutta virallisen tiedon mukaan vihaavat eikä sitä nyt ruveta tässä oikomaan.
Siis kertauksen vuoksi ; nainen ottaa asioita puheeksi siksi että hän haluaa paitsi puhua aiheesta itse, myös että kuulet mitä hän sanoo ja että kerrot oman mielipiteesi.
Minä kyllä enemmin runkkaan loppuelämäni kuin olen tossun alla. Ihan vain huomiona.
T. Ap
Näin teet ja unelmoit samalla että sinulla olisi nainen joka pistää sinut aisoihin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitäisi AP:n vähän aktivoitua ja alkaa itsekin huomaamaan tehtäviä, mitkä pitää hoitaa. Näin ei naisen tarvitsisi niistä edes vihjailla vaan hommat hoituu muutenkin.
Miehet pelaavat tässä kieroa peliä säästyäkseen kotitöiltä ja arjen pyörittämiseltä: kun nainen vihjailee eikä halua alkaa komentamaan (mitä myös nalkuttamiseksi kutsutaan), leikitään ymmärtämätöntä. "En tajunnut mitä tarkoitat kun et suoraan sanonut." Kun sitten lopulta suora puhe alkaa kun vihjailu ei tehonnut, eli "voisit hommata ne ruuat kaupasta ajoissa ja laittaa sinäkin joskus pöperöt valmiiksi" tai "nyt heti ne vaatteet ylös lattioilta ja kupit tiskikoneeseen", peli on menetetty: nainen on pirttihirmu jota kukaan mies ei kestäisi, ja kaikki ne ovat samanlaisia.
Tätä peliä ei voi nainen voittaa, sillä suuri osa miehistä kertakaikkiaan on kotitöiden ja arkirutiinien suhteen laiskoja vätyksiä, jotka ilman omantunnon tuskia jättävät ne naisen harteille aina kuin mahdollista.
Joo sellaisia kieroja me miehet ollaan :D Kuule jos jokainen vastaantuleva mies on perseestä, niin sinä olet ainoa yhteinen tekijä yhtälössä.
Ap:n pitää puhua naikkosen kanssa suoraan, mutta ystävälliseen sävyyn, ei syyttelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.
Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.
Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta.
Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa.
Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin).
Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.
Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä.
Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne.
Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy.
No joo. Nää on vaikeita. Joskus on tällaista, että "kaverin mies teki näin" ja mun pitäisi ymmärtää se viestiksi, että odottaa samaa minulta. Toki tuo että hän puhuu jostain... no periaatteessahan en voi tietää että höpötteleekö hän vain lämpimikseen. Hän puhuu ajatuksiaan jatkuvasti eikä niillä nyt kaikilla ole mitään sen syvempää merkitystä eikä odota minulta reaktiota. Mutta olen tosiaan alkanut nyt haistella, että kaikenlainen tekemiseen liittyvä on ilmeisesti jotain mikä vaatii reagointia vaikka olisi heitetty vaan ohimennen.
Ap
Tämä on todella raivostuttava asenne. Jos nainen sanoo jonkin asian useampaan kertaan ja jopa turhautuneena, hän ei todellakaan puhu lämpimikseen vaan odottaa, että sinä kuuntelet. Itse esimerkiksi sanoin exälleni, että jollei käytös x lopu, minä eroan. Tämänkin sanoin useampaan kertaan. Sitten kun vihdoin tein päätöksen, että nyt riittää ja minä lähden, tämä ihan silmät ymmyrkäisinä ihmettelee, että mikäs nyt tuli yhtäkkiä. Sanoin, että olen tästä puhunut tuhannet kerrat ja nyt en enää jaksa. Ja mitä sanoo mies: "enhän mä tiennyt, että sä tarkoitit oikeaa eroa"! Mitä jos h*lvetti soikoon olisit kuunnellut ja ottanut tosissasi, niin ei olisi yllätys! Todella törkeää ja alentavaa ajatella, että tuossa tuo nyt vain lämpimikseen uhkailee erolla, että saa tahtonsa läpi.
Toisaalta mä tunnen naisia jotka uhkailee erolla testatakseen miehen reaktiota. Ovat siis itse kertoneet tekevänsä niin. Jos on joutunut tuollaisen kohteeksi, niin ei ihme jos ei ota tosissaan.
Siinä vaiheessa sitten kannattaa varmaankin miettiä, onko se asia sellainen, joka johdonmukaisesti on suhteessa hiertänyt ja niin merkittävä, että sen takia joku voisi oikeasti ottaa eron. Omasta tilanteestani voisin kuvitella, että jos kaksi vuotta olen itkenyt miehen kännisekoilujen takia ja olen kertonut, että en enää kertaakaan halua löytää häntä olkkarin matolta makaamassa kusilammikon vieressä, siinä voisi fiksumpi ajatella, että ei tämä nyt ihan mitään kiusantekoa ja testailua ole vaan se asia voisi oikeasti olla melko sietämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.
Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.
Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta.
Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa.
Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin).
Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.
Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä.
Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne.
Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy.
Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?
"Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?" Koska se olisi määräilyä, jota miehet tunnetusti vihaavat (ainut vaan että eivät vihaa, todellakin tahtoisivat sinne tossun alle). Mutta virallisen tiedon mukaan vihaavat eikä sitä nyt ruveta tässä oikomaan.
Siis kertauksen vuoksi ; nainen ottaa asioita puheeksi siksi että hän haluaa paitsi puhua aiheesta itse, myös että kuulet mitä hän sanoo ja että kerrot oman mielipiteesi.
Minä kyllä enemmin runkkaan loppuelämäni kuin olen tossun alla. Ihan vain huomiona.
T. Ap
Näin teet ja unelmoit samalla että sinulla olisi nainen joka pistää sinut aisoihin :)
Öö ei. Mulla on lapsuustramoja alistavista naisista. Sellainen asetelma saa jo ajatuksenakin oksentamaan ja kun sanon että olisin mieluummin yksin, niin tarkoitan että alistaminen tuntuisi niin pahalta, että menisi yöunet ja aamulla olisin jo poissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset alkaa nalkuttamaan pitkässä suhteessa.
Ei ole mitään tarvetta nalkuttaa kun isoista ja pienistä asioista puhutaan hyvässä hengessä, sovitaan yhdessä miten tehdään ja sitten tehdään. Eli kommenttisi on höpönhöpöä.
Ei se ole oikeasti mitenkään kiva nalkuttaa, toivoisi että asiat sujuisi ilman.
Meillä sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.
Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.
Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta.
Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa.
Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin).
Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.
Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä.
Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne.
Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy.
No joo. Nää on vaikeita. Joskus on tällaista, että "kaverin mies teki näin" ja mun pitäisi ymmärtää se viestiksi, että odottaa samaa minulta. Toki tuo että hän puhuu jostain... no periaatteessahan en voi tietää että höpötteleekö hän vain lämpimikseen. Hän puhuu ajatuksiaan jatkuvasti eikä niillä nyt kaikilla ole mitään sen syvempää merkitystä eikä odota minulta reaktiota. Mutta olen tosiaan alkanut nyt haistella, että kaikenlainen tekemiseen liittyvä on ilmeisesti jotain mikä vaatii reagointia vaikka olisi heitetty vaan ohimennen.
Ap
Tämä on todella raivostuttava asenne. Jos nainen sanoo jonkin asian useampaan kertaan ja jopa turhautuneena, hän ei todellakaan puhu lämpimikseen vaan odottaa, että sinä kuuntelet. Itse esimerkiksi sanoin exälleni, että jollei käytös x lopu, minä eroan. Tämänkin sanoin useampaan kertaan. Sitten kun vihdoin tein päätöksen, että nyt riittää ja minä lähden, tämä ihan silmät ymmyrkäisinä ihmettelee, että mikäs nyt tuli yhtäkkiä. Sanoin, että olen tästä puhunut tuhannet kerrat ja nyt en enää jaksa. Ja mitä sanoo mies: "enhän mä tiennyt, että sä tarkoitit oikeaa eroa"! Mitä jos h*lvetti soikoon olisit kuunnellut ja ottanut tosissasi, niin ei olisi yllätys! Todella törkeää ja alentavaa ajatella, että tuossa tuo nyt vain lämpimikseen uhkailee erolla, että saa tahtonsa läpi.
Toisaalta mä tunnen naisia jotka uhkailee erolla testatakseen miehen reaktiota. Ovat siis itse kertoneet tekevänsä niin. Jos on joutunut tuollaisen kohteeksi, niin ei ihme jos ei ota tosissaan.
Siinä vaiheessa sitten kannattaa varmaankin miettiä, onko se asia sellainen, joka johdonmukaisesti on suhteessa hiertänyt ja niin merkittävä, että sen takia joku voisi oikeasti ottaa eron. Omasta tilanteestani voisin kuvitella, että jos kaksi vuotta olen itkenyt miehen kännisekoilujen takia ja olen kertonut, että en enää kertaakaan halua löytää häntä olkkarin matolta makaamassa kusilammikon vieressä, siinä voisi fiksumpi ajatella, että ei tämä nyt ihan mitään kiusantekoa ja testailua ole vaan se asia voisi oikeasti olla melko sietämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla vääränlainen nainen. Eivät kaikki naiset kiertele ja kaartele. Ota joku looginen insinöörityyppinen nainen, niin saat suoria vastauksia.
Tämähän se olisi ratkaisu: miesaivoisia naisia löytyy kyllä, itsekin olen semmoinen.
Mutta jostain syystä ne vastaavanlaiset miehet haluavat juuri niitä toisenlaisia, etten sanoisi toisesta ääripäästä. Semmoisia feminiinisiä blondeja.
Oma vika, kun ei nörttinainen kelpaa.
Mutta kun tässä ei ole edes kyse siitä onko kyseinen nainen muka... ""miesaivoinen"" vai ei. Mies venkoilee, heittäytyy tyhmäksi ja saa sen insinöörinörttinaisenkin vaikuttamaan sekopäiseltä valittajalta. Minulle kävi niin. Olen saanut koko ikäni kommenttia siitä miten olen joskus liiankin tunteeton ja kylmän rationaalisesti ajatteleva (sekä naisilta että miehiltä), olen matemaattisella alla, harrastukseni ovat perinteisesti miesvaltaisia... ja silti olin eksästä epälooginen ja tunteikas ajatustenlukua odottava hullu. Olin epälooginen mm siksi, koska en tajunnut selittää aikuiselle ihmiselle ettei pyykkien hoitaminen tarkoita sitä että ne jätetään pyykkäyksen jälkeen märäksi kasaksi puiselle lattialle odottamaan että tulen iltavuorosta kotiin ripustamaan ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.
Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.
Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta.
Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa.
Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin).
Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.
Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä.
Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne.
Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy.
Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?
"Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?" Koska se olisi määräilyä, jota miehet tunnetusti vihaavat (ainut vaan että eivät vihaa, todellakin tahtoisivat sinne tossun alle). Mutta virallisen tiedon mukaan vihaavat eikä sitä nyt ruveta tässä oikomaan.
Siis kertauksen vuoksi ; nainen ottaa asioita puheeksi siksi että hän haluaa paitsi puhua aiheesta itse, myös että kuulet mitä hän sanoo ja että kerrot oman mielipiteesi.
Minä kyllä enemmin runkkaan loppuelämäni kuin olen tossun alla. Ihan vain huomiona.
T. Ap
Näin teet ja unelmoit samalla että sinulla olisi nainen joka pistää sinut aisoihin :)
Öö ei. Mulla on lapsuustramoja alistavista naisista. Sellainen asetelma saa jo ajatuksenakin oksentamaan ja kun sanon että olisin mieluummin yksin, niin tarkoitan että alistaminen tuntuisi niin pahalta, että menisi yöunet ja aamulla olisin jo poissa.
Ap
En tiennyt traumoistasi ja samalla aloituksesikin sai vähän selitystä taakseen.
Tosi hankalaa kun ei yhtään tiedä mitä miellät alistamiseksi? Missä raja kulkee?
Toi voi olla juuri se juttu, se ongelma, että koet että nainen alistaa sinua nalkuttamalla, vaikka hän kokee että sinä olet ensin loukannut häntä välinpitämättömyydellä. Kommunikaationne ei toimi.
Puhukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä kaikkia tämän ketjun kommentteja ja ongelmia. Oma parisuhteeni ei ole koskaan ollut staattinen tila, jossa vain päätetään olla ja that's it. Ei, vaan se on ollut (ja on edelleen) jatkuvaa "neuvottelua"; ensin on tutustuttu ja puolin ja toisin koettu kiinnostuksen herääminen, alustava ihastuminen. Toinen on koettu puoleensavetäväksi ja sellaiseksi, johon halutaan tutustua syvemmin.
Sitten on juuri sen takia alettu tutustua. Vietetty aikaa yhdessä, viikonloppuja, lomia. Ihastuminen on syventynyt rakastumiseksi.
On tullut erimielisyyksiä, erilaisia tapoja ja tottumuksia, erilaisia tapoja kommunikoida. On riidelty, on jopa mietitty eroa. Päätetty kuitenkin löytää ratkaisuja ongelmiin ja löydetty niitä.
Suhde on siis päässyt syvenemään edelleen ja rakastuminen on syventynyt rakastamiseksi. Silti on vieläkin tullut uusia tilanteita, ongelmia ja haasteita, edelleen on pitänyt ratkaista puolin ja toisin, haluanko sittenkään sitoutua tähän ihmiseen loppuelämäkseni. On jopa käyty parisuhdeterapiassaja parisuhdekurssilla, jotta muuten hyvä suhde ei kariutuisi erilaiseen kommunikaatioon.
On löydetty tapa kommunikoida keskenämme, oltu molemmat siihen tyytyväisiä ja lopulta sitouduttu avoliittoon sillä mielellä, että tämä on loppuelämän suhde. Nyt ei enää ihan vähässä kummassa mietitä enää vaihtoehtona eroa, mutta edelleenkään meistä ei varmasti kumpikaan haluaisi olla suhteessa, jossa arvostus ja rakkaus toista kohtaan puuttuu.
En ymmärrä miksi olet kumppanisi kanssa, jos et ole onnellinen.
Minä taas en ymmärrä tätä sinun kommenttiasi. Miksi oletat, että muiden suhteet olisivat erilaisia kuin sinun? Jos pariskunnalla on suhteessa kommunikaatio-ongelmia, miksi se tarkoittaisi, että ei ole vietetty viikonloppuja yhdessä ja että suhde on syventynyt sitoutuneeksi? Ja itse sanot, että suhteen ei saisi olla staattinen tila, jossa vain päätetään olla ja that's it, mutta silti itse puhut parisuhdekursseista ja että tämä on loppuelämän suhde. Eikö tuo nyt juuri ole sitä, mitä itse kommentissasi kritisoit?
Kokeilen kysyä näin:
Miksi ap seurustelee naisen kanssa, jonka kanssa ei ole onnellinen eikä siis mitä ilmeisimmin halua loppuelämän suhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä kaikkia tämän ketjun kommentteja ja ongelmia. Oma parisuhteeni ei ole koskaan ollut staattinen tila, jossa vain päätetään olla ja that's it. Ei, vaan se on ollut (ja on edelleen) jatkuvaa "neuvottelua"; ensin on tutustuttu ja puolin ja toisin koettu kiinnostuksen herääminen, alustava ihastuminen. Toinen on koettu puoleensavetäväksi ja sellaiseksi, johon halutaan tutustua syvemmin.
Sitten on juuri sen takia alettu tutustua. Vietetty aikaa yhdessä, viikonloppuja, lomia. Ihastuminen on syventynyt rakastumiseksi.
On tullut erimielisyyksiä, erilaisia tapoja ja tottumuksia, erilaisia tapoja kommunikoida. On riidelty, on jopa mietitty eroa. Päätetty kuitenkin löytää ratkaisuja ongelmiin ja löydetty niitä.
Suhde on siis päässyt syvenemään edelleen ja rakastuminen on syventynyt rakastamiseksi. Silti on vieläkin tullut uusia tilanteita, ongelmia ja haasteita, edelleen on pitänyt ratkaista puolin ja toisin, haluanko sittenkään sitoutua tähän ihmiseen loppuelämäkseni. On jopa käyty parisuhdeterapiassaja parisuhdekurssilla, jotta muuten hyvä suhde ei kariutuisi erilaiseen kommunikaatioon.
On löydetty tapa kommunikoida keskenämme, oltu molemmat siihen tyytyväisiä ja lopulta sitouduttu avoliittoon sillä mielellä, että tämä on loppuelämän suhde. Nyt ei enää ihan vähässä kummassa mietitä enää vaihtoehtona eroa, mutta edelleenkään meistä ei varmasti kumpikaan haluaisi olla suhteessa, jossa arvostus ja rakkaus toista kohtaan puuttuu.
En ymmärrä miksi olet kumppanisi kanssa, jos et ole onnellinen.
Minä taas en ymmärrä tätä sinun kommenttiasi. Miksi oletat, että muiden suhteet olisivat erilaisia kuin sinun? Jos pariskunnalla on suhteessa kommunikaatio-ongelmia, miksi se tarkoittaisi, että ei ole vietetty viikonloppuja yhdessä ja että suhde on syventynyt sitoutuneeksi? Ja itse sanot, että suhteen ei saisi olla staattinen tila, jossa vain päätetään olla ja that's it, mutta silti itse puhut parisuhdekursseista ja että tämä on loppuelämän suhde. Eikö tuo nyt juuri ole sitä, mitä itse kommentissasi kritisoit?
Kokeilen kysyä näin:
Miksi ap seurustelee naisen kanssa, jonka kanssa ei ole onnellinen eikä siis mitä ilmeisimmin halua loppuelämän suhdetta?
Tämä on arvailua mutta veikkaan että se on se viisikirjaiminen syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset alkaa nalkuttamaan pitkässä suhteessa.
Älä ole heidän kanssaan "pitkässä suhteessa". Siinä vaiheessa, kun et enää ole onnellinen eikä tilanne parane, vaikka molemmilla on halua ja yritystä sitä parantaa, on aika todeta, että ette sovi yhteen.
Oma mieheni ei ikimaailmassa kuuntelisi nalkutusta. Ei antaisi alentaa itseään, puhua itsestään alentavasti, pomottaa jne.
Tekeekö miehesi hommat ajallaan vai sivuuttaako puheesi ja keskittyy johonkin muuhun?
Jos kokee arkiasioista puhumisen nalkuttamisena, miehisyyden alentamisena (...), pomottamisena jne. niin ehkä nuo asiat eivät ole niin vakaalla pohjalla? Se voi tuoda ongelmia myöskin uudessa suhteessa, joten vaihtamalla ei välttämättä parane.
Mitkä hommat? Millä ajallaan? Mieheni oli asunut yksin jo useamman vuoden tavatessamme. Opin tietämään, että hän tykkää imuroida ja tiskata (/täyttää koneen ja tiskata käsintiskattavat), kierrättä roskat jne.
Näin kyllä, ettei hän pidä tarpeellisena esimerkiksi pestä ikkunoita vuosittain ja saunakin hänen mielestään puhdistui suihkuttamalla sinne vettä. Mutta ei meidän ole tarvinnut noista asioista puhua enää sen jälkeen, kun muutimme yhteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset alkaa nalkuttamaan pitkässä suhteessa.
Älä ole heidän kanssaan "pitkässä suhteessa". Siinä vaiheessa, kun et enää ole onnellinen eikä tilanne parane, vaikka molemmilla on halua ja yritystä sitä parantaa, on aika todeta, että ette sovi yhteen.
Oma mieheni ei ikimaailmassa kuuntelisi nalkutusta. Ei antaisi alentaa itseään, puhua itsestään alentavasti, pomottaa jne.
Tekeekö miehesi hommat ajallaan vai sivuuttaako puheesi ja keskittyy johonkin muuhun?
Jos kokee arkiasioista puhumisen nalkuttamisena, miehisyyden alentamisena (...), pomottamisena jne. niin ehkä nuo asiat eivät ole niin vakaalla pohjalla? Se voi tuoda ongelmia myöskin uudessa suhteessa, joten vaihtamalla ei välttämättä parane.
Mitkä hommat? Millä ajallaan? Mieheni oli asunut yksin jo useamman vuoden tavatessamme. Opin tietämään, että hän tykkää imuroida ja tiskata (/täyttää koneen ja tiskata käsintiskattavat), kierrättä roskat jne.
Näin kyllä, ettei hän pidä tarpeellisena esimerkiksi pestä ikkunoita vuosittain ja saunakin hänen mielestään puhdistui suihkuttamalla sinne vettä. Mutta ei meidän ole tarvinnut noista asioista puhua enää sen jälkeen, kun muutimme yhteen
Hyvä että te olette niin selvillä ettei tarvitse puhua. Ap:n parisuhteessa taas on kommunikaatio-ongelmia ja heille suosittelen puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset alkaa nalkuttamaan pitkässä suhteessa.
Älä ole heidän kanssaan "pitkässä suhteessa". Siinä vaiheessa, kun et enää ole onnellinen eikä tilanne parane, vaikka molemmilla on halua ja yritystä sitä parantaa, on aika todeta, että ette sovi yhteen.
Oma mieheni ei ikimaailmassa kuuntelisi nalkutusta. Ei antaisi alentaa itseään, puhua itsestään alentavasti, pomottaa jne.
Tekeekö miehesi hommat ajallaan vai sivuuttaako puheesi ja keskittyy johonkin muuhun?
Jos kokee arkiasioista puhumisen nalkuttamisena, miehisyyden alentamisena (...), pomottamisena jne. niin ehkä nuo asiat eivät ole niin vakaalla pohjalla? Se voi tuoda ongelmia myöskin uudessa suhteessa, joten vaihtamalla ei välttämättä parane.
Mitkä hommat? Millä ajallaan? Mieheni oli asunut yksin jo useamman vuoden tavatessamme. Opin tietämään, että hän tykkää imuroida ja tiskata (/täyttää koneen ja tiskata käsintiskattavat), kierrättä roskat jne.
Näin kyllä, ettei hän pidä tarpeellisena esimerkiksi pestä ikkunoita vuosittain ja saunakin hänen mielestään puhdistui suihkuttamalla sinne vettä. Mutta ei meidän ole tarvinnut noista asioista puhua enää sen jälkeen, kun muutimme yhteen
Ajallaan = silloin kun asia tulee esille ensimmäisen kerran, tai toisen, kolmannen.. Silleen aika pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla vääränlainen nainen. Eivät kaikki naiset kiertele ja kaartele. Ota joku looginen insinöörityyppinen nainen, niin saat suoria vastauksia.
Tämähän se olisi ratkaisu: miesaivoisia naisia löytyy kyllä, itsekin olen semmoinen.
Mutta jostain syystä ne vastaavanlaiset miehet haluavat juuri niitä toisenlaisia, etten sanoisi toisesta ääripäästä. Semmoisia feminiinisiä blondeja.
Oma vika, kun ei nörttinainen kelpaa.Mutta kun tässä ei ole edes kyse siitä onko kyseinen nainen muka... ""miesaivoinen"" vai ei. Mies venkoilee, heittäytyy tyhmäksi ja saa sen insinöörinörttinaisenkin vaikuttamaan sekopäiseltä valittajalta. Minulle kävi niin. Olen saanut koko ikäni kommenttia siitä miten olen joskus liiankin tunteeton ja kylmän rationaalisesti ajatteleva (sekä naisilta että miehiltä), olen matemaattisella alla, harrastukseni ovat perinteisesti miesvaltaisia... ja silti olin eksästä epälooginen ja tunteikas ajatustenlukua odottava hullu. Olin epälooginen mm siksi, koska en tajunnut selittää aikuiselle ihmiselle ettei pyykkien hoitaminen tarkoita sitä että ne jätetään pyykkäyksen jälkeen märäksi kasaksi puiselle lattialle odottamaan että tulen iltavuorosta kotiin ripustamaan ne.
Eli koko seurusteluaikanne kyseinen ihminen jaksoi kuivata ja jopa silittää vaatteensa, mutta yhteen muutettuanne hän alkoi liikkua ihmisten ilmoilla ryppyisissä vaatteissa?
Sanoiko hän sinulle, että sinunkin vaatteesi ovat siellä kasassa vai opitko vain itse ottamaan ne sieltä ja laittamaan kuivumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla vääränlainen nainen. Eivät kaikki naiset kiertele ja kaartele. Ota joku looginen insinöörityyppinen nainen, niin saat suoria vastauksia.
Tämähän se olisi ratkaisu: miesaivoisia naisia löytyy kyllä, itsekin olen semmoinen.
Mutta jostain syystä ne vastaavanlaiset miehet haluavat juuri niitä toisenlaisia, etten sanoisi toisesta ääripäästä. Semmoisia feminiinisiä blondeja.
Oma vika, kun ei nörttinainen kelpaa.No tämä kumppanini on itse asiassa koodari, jolla on monia varsin miehisä kiinnostuksenkohteita.
Ap
No mutta sittenhän teillä on hyvät chanssit keskustella näistä kertomistasi asioista analyyttisesti, syyttämättä ja syyllistämättä.
Kai voit sanoa naiselle, että jos hän haluaa sinun tekevän jonkun tietyn asian, paras kertoa se selvästi. Ja pyydä lahjatoiveet myös selkokielellä. Sano, ettei se ole hölmöä, vaan haluat oikeasti osoittaa, miten paljon tykkäät hänestä. 👍
Voit myös pahoitella menneitä ristiriitoja, ja sanoa, että pyrit koko ajan huomioiaan häntä paremmin.
Eiköhän nainen kuin nainen tule tuommoisesta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset alkaa nalkuttamaan pitkässä suhteessa.
Älä ole heidän kanssaan "pitkässä suhteessa". Siinä vaiheessa, kun et enää ole onnellinen eikä tilanne parane, vaikka molemmilla on halua ja yritystä sitä parantaa, on aika todeta, että ette sovi yhteen.
Oma mieheni ei ikimaailmassa kuuntelisi nalkutusta. Ei antaisi alentaa itseään, puhua itsestään alentavasti, pomottaa jne.
Tekeekö miehesi hommat ajallaan vai sivuuttaako puheesi ja keskittyy johonkin muuhun?
Jos kokee arkiasioista puhumisen nalkuttamisena, miehisyyden alentamisena (...), pomottamisena jne. niin ehkä nuo asiat eivät ole niin vakaalla pohjalla? Se voi tuoda ongelmia myöskin uudessa suhteessa, joten vaihtamalla ei välttämättä parane.
Mitkä hommat? Millä ajallaan? Mieheni oli asunut yksin jo useamman vuoden tavatessamme. Opin tietämään, että hän tykkää imuroida ja tiskata (/täyttää koneen ja tiskata käsintiskattavat), kierrättä roskat jne.
Näin kyllä, ettei hän pidä tarpeellisena esimerkiksi pestä ikkunoita vuosittain ja saunakin hänen mielestään puhdistui suihkuttamalla sinne vettä. Mutta ei meidän ole tarvinnut noista asioista puhua enää sen jälkeen, kun muutimme yhteen
Ajallaan = silloin kun asia tulee esille ensimmäisen kerran, tai toisen, kolmannen.. Silleen aika pian.
Eli tapailuvaiheessa? Vai mitä tarkoitat?
Siis ap yleistää YHDEN naisystävän perusteella?
Minä (n) olen sitä mieltä, että jos kotitöistä tulee jatkuvasti riitaa, niin silloin on ihan liian lyhyellä tuntemisella sitouduttu avo- tai avioliittoon.
Väitän, että jos riittävän pitkään seurustelee ennen sitoutumista saman katon alle, niin kyllä siinä näkee erittäin hyvin, millainen on toisen koti. Ei kukaan jaksa edes paria-kolmea vuotta teeskennellä tykkäävänsä siististä kodista, jos oikeasti on törkymöykky.
Meillä mies on se siistimpi osapuoli. Mutta ei hänelle tullut yllätyksenä, että minä olen huolettomampi. Ja asiat keskusteltiin selviksi moneen kertaan jo seurusteluaikana ennen kuin sitouduttiin sen syvemmin.