Parisuhde teki minusta seksistin. Ennen olin mies joka kyseenalaisti seksismiä.

Kuulostaa siltä että ette oikein sovi yhteen. Mitä järkeä siis. Meillä ei ole ikinä tuollaista, kummallakaan.

Monella tuntuu olevan se vika, etteivät näe itsessään mitään vikaa.

Minulla oli mies joka keksi valitettavaa aidanseipäästäkin ja itse piti itseään ilmeisesti täydellisenä. Valitti minusta kyllä muille vaikkei itse tarjonnut suhteeseen oikeastaan mitään muuta kuin oman yrmeän olemuksensa, mutta totta kai tyypin kaverit pitivät minua ihan paskana koska vain yhdeltä osapuoleltahan sen totuuden kuulee. Että ottaa päähän että tuollaiseen tuhlasin sekuntiakaan elämästäni, mutta opinpahan jotain.

Yksi mahdollisuus oliso tietysti jättää sika ja etsiä nainen, joka ei ole hullu. Mutta jokainen tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Voitko kertoa muutaman esimerkin, mitä mahdottomia sinulta on vaadittu ja mitä sinun olisi pitänyt lukea rivien välistä? 

Itse olen myös kahdessakin eri parisuhteessa kuullut, että ei voi muka koskaan tietää, mistä minä suutun ja miksi. Tämä hämmästyttää minua todella paljon, koska olen ne syyt kertonut noin tuhat kertaa, mutta ei vain mene perille.  Mies ensin muka kysyy, mikä minun ongelmani on ja miksi suutun ja mitä haluan. Sitten kun vastaan, sen miehen korvat menevätkin kiinni ja hetken päästä ollaan täsmälleen samassa tilanteessa. En tiedä olenko jotenkin huono artikuloimaan vai ovatko miehet tyhmiä tai huonomuistisia, mutta näin käy todella usein.

Olen esimerkiksi noin tuhat kertaa sanonut, että suunnitelmien muuttaminen ja peruminen pitäisi kertoa heti kun ne on tiedossa eikä viime hetkellä. Olen myös sanonut, että on epäkunnioittavaa tuollaisessa tilanteessa sanoa "no mitä väliä". Onko näissä sanoissa jotain, mitä miehen korvat eivät pysty rekisteröimään vai mikä siinä on, että joka kerta miehen pitää kysyä uudelleen ja uudelleen, mikä nyt taas meni vikaan. 

Tämä. Mä olen kuunnellut vieressä, kun nainen turhautuneena selittä miehelleen (asiasta x), että "Mähän sanoin sulle, että en halua, että tehdään NÄIN!", johon mies vastaa, että "No mutta siis enhän mä tajunnut, että sä tarkoitit sillä sitä, että NÄIN ei tehtäisi niinku nyt tällä kertaa! Miksi et sanonut, että et halua, että NYT tehdään NÄIN?" Voi olla, että jotkut naiset ei osaa kommunikoida sekseästi, mutta kyllä se on niinkin, että jotkut miehet ei van tajua vaikka niille miten puhuisi.

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan se vika, etteivät näe itsessään mitään vikaa.

Minulla oli mies joka keksi valitettavaa aidanseipäästäkin ja itse piti itseään ilmeisesti täydellisenä. Valitti minusta kyllä muille vaikkei itse tarjonnut suhteeseen oikeastaan mitään muuta kuin oman yrmeän olemuksensa, mutta totta kai tyypin kaverit pitivät minua ihan paskana koska vain yhdeltä osapuoleltahan sen totuuden kuulee. Että ottaa päähän että tuollaiseen tuhlasin sekuntiakaan elämästäni, mutta opinpahan jotain.

Olen huomannut tämän ilmiön. Esim työpaikalla omasta elämästä valitetaan porukassa kilpaa. Kaikki on päin helvettiä ja parisuhde on tietenkin aivan kauhea. Sitten ilmeisesti 'voittaja' on se, jolla menee huonoiten. En ymmärrä tätä...joku suomalainen juttu ilmeisesti... itse ainakin pyrin elämässäni nimenomaan onnellisuuteen. Ja siihen voi vaikuttaa nimenomaan itse.

Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.

Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.

Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta. 

Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa. 

Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin). 

Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.

Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä. 

Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne. 

Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy. 

Luulen että olit 'seksisti' jo ennen suhdetta....ei naisvihaajakaan tunnusta/tunnista omaa naisvihaansa.

Minusta tuntuu ettette edes rakasta toisianne. Miksi edes aloit seurustelemaan hänen kanssaan? Pitikö vaan saada 'joku nainen'?

Juu, sori, me naiset ollaan usein siinä vähän rasittavia, että halutaan kumppanimme olevan kiinnostunut meistä ja haluavan oppia tuntemaan meidät. Koska niin ajattelemme parisuhteesta itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.

Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.

Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta. 

Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa. 

Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin). 

Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.

Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä. 

Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne. 

Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy. 

No joo. Nää on vaikeita. Joskus on tällaista, että "kaverin mies teki näin" ja mun pitäisi ymmärtää se viestiksi, että odottaa samaa minulta. Toki tuo että hän puhuu jostain... no periaatteessahan en voi tietää että höpötteleekö hän vain lämpimikseen. Hän puhuu ajatuksiaan jatkuvasti eikä niillä nyt kaikilla ole mitään sen syvempää merkitystä eikä odota minulta reaktiota. Mutta olen tosiaan alkanut nyt haistella, että kaikenlainen tekemiseen liittyvä on ilmeisesti jotain mikä vaatii reagointia vaikka olisi heitetty vaan ohimennen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Luulen että olit 'seksisti' jo ennen suhdetta....ei naisvihaajakaan tunnusta/tunnista omaa naisvihaansa.

Minusta tuntuu ettette edes rakasta toisianne. Miksi edes aloit seurustelemaan hänen kanssaan? Pitikö vaan saada 'joku nainen'?

Juu, sori, me naiset ollaan usein siinä vähän rasittavia, että halutaan kumppanimme olevan kiinnostunut meistä ja haluavan oppia tuntemaan meidät. Koska niin ajattelemme parisuhteesta itsekin.

Ei tuossa heitossasi kyllä osu mikään minuun. Aika ilkeitä oletuksia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voitko kertoa muutaman esimerkin, mitä mahdottomia sinulta on vaadittu ja mitä sinun olisi pitänyt lukea rivien välistä? 

Itse olen myös kahdessakin eri parisuhteessa kuullut, että ei voi muka koskaan tietää, mistä minä suutun ja miksi. Tämä hämmästyttää minua todella paljon, koska olen ne syyt kertonut noin tuhat kertaa, mutta ei vain mene perille.  Mies ensin muka kysyy, mikä minun ongelmani on ja miksi suutun ja mitä haluan. Sitten kun vastaan, sen miehen korvat menevätkin kiinni ja hetken päästä ollaan täsmälleen samassa tilanteessa. En tiedä olenko jotenkin huono artikuloimaan vai ovatko miehet tyhmiä tai huonomuistisia, mutta näin käy todella usein.

Olen esimerkiksi noin tuhat kertaa sanonut, että suunnitelmien muuttaminen ja peruminen pitäisi kertoa heti kun ne on tiedossa eikä viime hetkellä. Olen myös sanonut, että on epäkunnioittavaa tuollaisessa tilanteessa sanoa "no mitä väliä". Onko näissä sanoissa jotain, mitä miehen korvat eivät pysty rekisteröimään vai mikä siinä on, että joka kerta miehen pitää kysyä uudelleen ja uudelleen, mikä nyt taas meni vikaan. 

Minäkin mietin ennen ensimmäistä parisuhdettani että ei ne miehet niin mahdottomia voi olla. Naisten kauhutarinat on varmasti vähän liioiteltuja. Pakko olla.

Ja lopulta olinkin myös se nainen, joka "suuttui tyhjästä" vaikka olin selittänyt juurta jaksaen useaan kertaan mikä mätti. Ymmärsin vihdoin miksi meitä naisia haukuttin siitä ettei me kerrota mikä suututtaa kun ollaan selkeästi allapäin. Koska se syy on kerrottu, se on kerrottu sille miehelle sata kertaa mutta se menee kuuroille korville. Tai mikä pahempaa, mies sanoo "en ymmärrä" tai "ei tuosta minun mielestäni kannata suuttua". Mutta jos samalle herralle tuo kaupasta vääränlaista maitoa, mökötetään ja inistään loppupäivä ja vedetään draamat siitä miten tätä ei ikinä kuunnella ja päivä on pilalla. Sitten kun kerrot itse vaikka että "hei sovitaanko ettei vitsailla itsemurhista kun kaverini tappoi itsensä teininä", sama mies naureskelee että kun tää on vaan tätä mun mustaa huumorintajua hei, ei kannata ottaa tosissaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että olit 'seksisti' jo ennen suhdetta....ei naisvihaajakaan tunnusta/tunnista omaa naisvihaansa.

Minusta tuntuu ettette edes rakasta toisianne. Miksi edes aloit seurustelemaan hänen kanssaan? Pitikö vaan saada 'joku nainen'?

Juu, sori, me naiset ollaan usein siinä vähän rasittavia, että halutaan kumppanimme olevan kiinnostunut meistä ja haluavan oppia tuntemaan meidät. Koska niin ajattelemme parisuhteesta itsekin.

Ei tuossa heitossasi kyllä osu mikään minuun. Aika ilkeitä oletuksia.

Ap

Tunnut katselevan häntä ulkopuolelta vähän niinkuin hyönteistä tai kudosnäytettä mikroskoopin läpi.

Hän ei luultavasti halua olla tiedeprojekti sinulle.

Jos et tiedä ja sinua kiinnostaa, kysy. Niin yksinkertaista se on. 

Kyllähän Ap on oikeassa ainakin siinä asiassa, että onhan suurimmalla osalla naisista kuitenkin niitä hankalia päiviä kerran kuukaudessa jolloin kukaan, eikä varsinkaan oma mies, osaa tehdä mitään oikein. Minusta on hyvä jos mies ymmärtää silloin olla ottamatta kiukuttelua liikaa itseensä ja tiedostaa sen "naistenvaivoiksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.

Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.

Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta. 

Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa. 

Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin). 

Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.

Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä. 

Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne. 

Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy. 

No joo. Nää on vaikeita. Joskus on tällaista, että "kaverin mies teki näin" ja mun pitäisi ymmärtää se viestiksi, että odottaa samaa minulta. Toki tuo että hän puhuu jostain... no periaatteessahan en voi tietää että höpötteleekö hän vain lämpimikseen. Hän puhuu ajatuksiaan jatkuvasti eikä niillä nyt kaikilla ole mitään sen syvempää merkitystä eikä odota minulta reaktiota. Mutta olen tosiaan alkanut nyt haistella, että kaikenlainen tekemiseen liittyvä on ilmeisesti jotain mikä vaatii reagointia vaikka olisi heitetty vaan ohimennen.

Ap

Tämä on todella raivostuttava asenne. Jos nainen sanoo jonkin asian useampaan kertaan ja jopa turhautuneena, hän ei todellakaan puhu lämpimikseen vaan odottaa, että sinä kuuntelet. Itse esimerkiksi sanoin exälleni, että jollei käytös x lopu, minä eroan. Tämänkin sanoin useampaan kertaan. Sitten kun vihdoin tein päätöksen, että nyt riittää ja minä lähden, tämä ihan silmät ymmyrkäisinä ihmettelee, että mikäs nyt tuli yhtäkkiä. Sanoin, että olen tästä puhunut tuhannet kerrat ja nyt en enää jaksa. Ja mitä sanoo mies: "enhän mä tiennyt, että sä tarkoitit oikeaa eroa"! Mitä jos h*lvetti soikoon olisit kuunnellut ja ottanut tosissasi, niin ei olisi yllätys! Todella törkeää ja alentavaa ajatella, että tuossa tuo nyt vain lämpimikseen uhkailee erolla, että saa tahtonsa läpi. 

Minulla tilanne sama, että mies ei puhu ajatuksiaan koska selkeästi olettaa minun lukevan niitä. Kysyessäni suoraan ei osaa sanoa edes ajatuksiaa ja tuntuu että on toimintaani tyytymätön. Vähän kuin mököttää. Olen alkanut enemmän ja enemmän olla sitä mieltä että stereotypiat miesten ja naisten eroista on hevonkukkua. Meillä seksiäkin haluan mä enemmän. Ja samalla olen miettinyt että miten tämä on tällaista, onko mies masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.

Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.

Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta. 

Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa. 

Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin). 

Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.

Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä. 

Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne. 

Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy. 

Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko kertoa muutaman esimerkin, mitä mahdottomia sinulta on vaadittu ja mitä sinun olisi pitänyt lukea rivien välistä? 

Itse olen myös kahdessakin eri parisuhteessa kuullut, että ei voi muka koskaan tietää, mistä minä suutun ja miksi. Tämä hämmästyttää minua todella paljon, koska olen ne syyt kertonut noin tuhat kertaa, mutta ei vain mene perille.  Mies ensin muka kysyy, mikä minun ongelmani on ja miksi suutun ja mitä haluan. Sitten kun vastaan, sen miehen korvat menevätkin kiinni ja hetken päästä ollaan täsmälleen samassa tilanteessa. En tiedä olenko jotenkin huono artikuloimaan vai ovatko miehet tyhmiä tai huonomuistisia, mutta näin käy todella usein.

Olen esimerkiksi noin tuhat kertaa sanonut, että suunnitelmien muuttaminen ja peruminen pitäisi kertoa heti kun ne on tiedossa eikä viime hetkellä. Olen myös sanonut, että on epäkunnioittavaa tuollaisessa tilanteessa sanoa "no mitä väliä". Onko näissä sanoissa jotain, mitä miehen korvat eivät pysty rekisteröimään vai mikä siinä on, että joka kerta miehen pitää kysyä uudelleen ja uudelleen, mikä nyt taas meni vikaan. 

Minäkin mietin ennen ensimmäistä parisuhdettani että ei ne miehet niin mahdottomia voi olla. Naisten kauhutarinat on varmasti vähän liioiteltuja. Pakko olla.

Ja lopulta olinkin myös se nainen, joka "suuttui tyhjästä" vaikka olin selittänyt juurta jaksaen useaan kertaan mikä mätti. Ymmärsin vihdoin miksi meitä naisia haukuttin siitä ettei me kerrota mikä suututtaa kun ollaan selkeästi allapäin. Koska se syy on kerrottu, se on kerrottu sille miehelle sata kertaa mutta se menee kuuroille korville. Tai mikä pahempaa, mies sanoo "en ymmärrä" tai "ei tuosta minun mielestäni kannata suuttua". Mutta jos samalle herralle tuo kaupasta vääränlaista maitoa, mökötetään ja inistään loppupäivä ja vedetään draamat siitä miten tätä ei ikinä kuunnella ja päivä on pilalla. Sitten kun kerrot itse vaikka että "hei sovitaanko ettei vitsailla itsemurhista kun kaverini tappoi itsensä teininä", sama mies naureskelee että kun tää on vaan tätä mun mustaa huumorintajua hei, ei kannata ottaa tosissaan!

Täällä kanssa yksi "tyhjästä suuttuva" nainen. No,  ainakin olin aikaisemmin. 

Olen huomannut että noista jutuista pitää käydä ihan pieni keskustelu jotta ne saadaan hoidettua.

Se ei riitä että miehelle mainitsee asiasta, hän ei kuule eikä ymmärrä jos huomio on jossain muualla.

Pleikkarin ohjain tai tietokoneen näppis/puhelin pitää laittaa sivuun hetkeksi, puoliso on kuitenkin muita asioita tärkeämpi. Lyhyt keskustelu, hali ja suukko niin taas voi jatkaa henkeäsalpaavien strategioiden laatimista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hän välttämättä ole samanlainen ”nainen” kaikissa parisuhteissa. Huono saa huonot puolet esiin, hyvä hyvät. Niin kai se on miestenkin kohdalla. Musta kuulostaa että hän näkee sinut aloitekyvyttömänä ja lisää tunneälyä tarvitsevana, ja reagoi siksi noin. Just a hunch.

Sellainen mä varmaan olen, mutta mä en pysty muuttumaan toiseksi sormia napsauttamalla. Olisi hassu ajatus myös, jos esim. yliopiston tutkijaksi sopivan luonteen pitäisi olla joku dynaaminen ja hyvin aikaansaava yksilö (ja siis sellainenhan tutkija toki usein on, mutta eri tavalla).

Niin, on varmaan realistisesti kaksi vaihtoehtoa. Ota tai jätä -linja, jota tuossa vähän väläyttelit. Tai linja, jossa hyväksytään tietty särmien hioutuminen puolin ja toisin ja halutaan oppia toimimaan parisuhteessa tavalla, joka edesauttaa toimeen tulemista ja onnellisuutta, siinä määrin kuin se on mahdollista. Ja joskus hommat ei vaan natsaa, vaikka mitä yrittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.

Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.

Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta. 

Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa. 

Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin). 

Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.

Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä. 

Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne. 

Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy. 

No joo. Nää on vaikeita. Joskus on tällaista, että "kaverin mies teki näin" ja mun pitäisi ymmärtää se viestiksi, että odottaa samaa minulta. Toki tuo että hän puhuu jostain... no periaatteessahan en voi tietää että höpötteleekö hän vain lämpimikseen. Hän puhuu ajatuksiaan jatkuvasti eikä niillä nyt kaikilla ole mitään sen syvempää merkitystä eikä odota minulta reaktiota. Mutta olen tosiaan alkanut nyt haistella, että kaikenlainen tekemiseen liittyvä on ilmeisesti jotain mikä vaatii reagointia vaikka olisi heitetty vaan ohimennen.

Ap

Ap vaikuttaa autismin kirjolaiselta.

Systemaattinen kaveri (ainakinnomasta mielestään), mutta ei tajua parisuhdekommunikaatiosta hölkäsen pöläystä.

Katsos ap, parisuhde ei ole työsuhde, kumpikaan ei ole toisen alainen. Siksi kumppanisi ei halua suoraan käskyttää sinua. (Vaikka ehkä itse jopa toivoisit sitä - ainakin valitus vähenisi.) Sitä mä vaan ihmettelen, miten/miksi miehille pitää naisen kertoa, että

-pitää käydä kaupassa

-pitää siivota

-pitää pyykätä

-pitää leikata nurmikko

-pitää pestä ikkunat

-pitää laittaa pyykit kuivumaan

-jne jne jne

Ei se nainen halua olla joku työnjohtaja, vaan odottaisi, että toinen osapuoli tekisi näitä asioita muistuttamatta ja pyytämättä.

Onneksi teillä ei ole lasta!

Vaikuttaa että jotkut naiset on ihan yhtä huonoja ymmärtämään mitä selitän heille. Seuraavalla kerralla asia on unohtunut, tai ei ensinkään mennyt perille. Nämä naiset on usein vähän "miesaivoja" että voisiko johtua sitten siitä. Ovat kiinnostuneita tekniikasta, videopeleistä ja samoista mistä monet miehetkin. Kyseessä täytyy olla joku aivojen rakennejuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.

Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.

Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta. 

Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa. 

Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin). 

Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.

Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä. 

Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne. 

Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy. 

Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?

"Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?" Koska se olisi määräilyä, jota miehet tunnetusti vihaavat (ainut vaan että eivät vihaa, todellakin tahtoisivat sinne tossun alle). Mutta virallisen tiedon mukaan vihaavat eikä sitä nyt ruveta tässä oikomaan.

Siis kertauksen vuoksi ; nainen ottaa asioita puheeksi siksi että hän haluaa paitsi puhua aiheesta itse, myös että kuulet mitä hän sanoo ja että kerrot oman mielipiteesi.