Parisuhde teki minusta seksistin. Ennen olin mies joka kyseenalaisti seksismiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla samalla logiikalla ne naisetkin pysyy suhteessa huonojen, jopa väkivaltaisten, miesten kanssa. "Tämmöistä tämä miesten kanssa eläminen vain on ja kyllä se kohta rauhoittuu jos en vain liikaa x ja y ja z." Viisauden alku on ymmärtää, että vaikka puolisosi on vastakkaista sukupuolta, niin kaikki hänen käytöksensä ei kuitenkaan selity sen sukupuolen kautta. Toisin sanoen jos naisesi on hankala ja epämiellyttävä ihminen, ratkaisu ei ole tyytyä tilanteeseen vaan ottaa ero, ja uuden naisen kanssa tiedät sitten kiinnittää tarkempaa huomiota persoonaan.

Ja siis hän oli tapailun alkuvaiheessa koko ajan varsin helppo ja mukava. Samanlainen hän on myös ystäviään kohtaan. Tämä mitä olen todistanut on selvästi ns. parisuhdepiirre ja odotuksia jotka kohdistuvat vain kumppaniin. Siksi en oikein usko että tämä on merkki mistään paskasta.

Eli mikään vastaus ei kelpaa sulle. Olet jo päättänyt, että KAIKKI NAISET on p.skoja.

Ole sitten yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein ymmärrä kaikkia tämän ketjun kommentteja ja ongelmia. Oma parisuhteeni ei ole koskaan ollut staattinen tila, jossa vain päätetään olla ja that's it. Ei, vaan se on ollut (ja on edelleen) jatkuvaa "neuvottelua"; ensin on tutustuttu ja puolin ja toisin koettu kiinnostuksen herääminen, alustava ihastuminen. Toinen on koettu puoleensavetäväksi ja sellaiseksi, johon halutaan tutustua syvemmin.

Sitten on juuri sen takia alettu tutustua. Vietetty aikaa yhdessä, viikonloppuja, lomia. Ihastuminen on syventynyt rakastumiseksi.

On tullut erimielisyyksiä, erilaisia tapoja ja tottumuksia, erilaisia tapoja kommunikoida. On riidelty, on jopa mietitty eroa. Päätetty kuitenkin löytää ratkaisuja ongelmiin ja löydetty niitä.

Suhde on siis päässyt syvenemään edelleen ja rakastuminen on syventynyt rakastamiseksi. Silti on vieläkin tullut uusia tilanteita, ongelmia ja haasteita, edelleen on pitänyt ratkaista puolin ja toisin, haluanko sittenkään sitoutua tähän ihmiseen loppuelämäkseni. On jopa käyty parisuhdeterapiassaja parisuhdekurssilla, jotta muuten hyvä suhde ei kariutuisi erilaiseen kommunikaatioon.

On löydetty tapa kommunikoida keskenämme, oltu molemmat siihen tyytyväisiä ja lopulta sitouduttu avoliittoon sillä mielellä, että tämä on loppuelämän suhde. Nyt ei enää ihan vähässä kummassa mietitä enää vaihtoehtona eroa, mutta edelleenkään meistä ei varmasti kumpikaan haluaisi olla suhteessa, jossa arvostus ja rakkaus toista kohtaan puuttuu.

En ymmärrä miksi olet kumppanisi kanssa, jos et ole onnellinen.

Minä taas en ymmärrä tätä sinun kommenttiasi. Miksi oletat, että muiden suhteet olisivat erilaisia kuin sinun? Jos pariskunnalla on suhteessa kommunikaatio-ongelmia, miksi se tarkoittaisi, että ei ole vietetty viikonloppuja yhdessä ja että suhde on syventynyt sitoutuneeksi? Ja itse sanot, että suhteen ei saisi olla staattinen tila, jossa vain päätetään olla ja that's it, mutta silti itse puhut parisuhdekursseista ja että tämä on loppuelämän suhde. Eikö tuo nyt juuri ole sitä, mitä itse kommentissasi kritisoit? 

Kokeilen kysyä näin:

Miksi ap seurustelee naisen kanssa, jonka kanssa ei ole onnellinen eikä siis mitä ilmeisimmin halua loppuelämän suhdetta?

En tiedä ap:sta, onko hän onnellinen ja haluaako hän loppuelämän suhdetta. Minulta on mennyt tässä ketjussa kyllä ohitse hänen eroaikeensa ja onnettomuuden kokemuksensa, jos sellaisia on ollut. Itse en kuitenkaan ajattele, että jos suhteessa on ongelmia esimerkiksi kommunikaation kanssa, se tarkoittaisi automaattisesti sitä, että ei ole onnellinen eikä halua jatkaa suhdetta. Luulisi sinunkin ymmärtävän tämän, jos olet itsekin ratkonut suhteessasi erilaisia ongelmia ja olette käyneet leireillä ja terapiassakin tämän takia. Harva parisuhde on sellainen, ettei mikään asia puolisossa ärsyttäisi, mutta se ei tarkoita sitä, että parisuhteessa ei voisi tai kannattaisi olla.

Ja toisaalta, kyllähän aika monet suhteet päättyvätkin eroon. Ei kai sellaiseen tilanteeseen päädyttäisi, ellei niitä ongelmia olisi ollut nimenomaan sen parisuhteen aikana. En ymmärrä, miksi sinulle on hankalaa ymmärtää tilannetta, jossa ollaan siinä pisteessä, että ollaan huomattu jokin ongelma. Harva eroaa siitä suhteesta, ennen kuin se ongelma huomataan. Eihän tässäkään mielestäni sanottu, ettei jossain vaiheessa olisi mahdollista erota, mutta jostain syystä sinä nyt päätit tietää asian paremmin ap:n ja muiden kirjoittajien puolesta. Oletat automaattisesti, että muiden suhteet ovat paskempia kuin sinun suhteesi, mutta nämä muut ovat niin tyhmiä, että eivät eroa, vaikka niin pitäisi ehdottomasti tehdä. 

No ensinnäkin. Pitääkö sulle kaikki kodissa hoidettavat asiat sanoa vai teetkö mitään itse oma-aloitteisesti? Ei nainen ole mikään kodin työnjohtaja. Sinä voit itsekin tehdä asioita.

Ihmiset on tietysti keskenään sukupuolesta riippumattakin erilaisia, mutta myös miehet ja naiset ovat erilaisia johtuen mm. hormonaalisista syistä. Ei se mitään seksismiä ole.

AP on sama trolli, joka alistavan äitinsä vuoksi kyttäsi naisensa jokaista lausetta alistamisen pelossa ja suuttui, kun hänen syliinsä autossa laitettiin tavaroita.

Normiälyinen myös ymmärtäisi itse kysyä, höpötteekö toinen huvikseen vai odottaako asialle jotain tehtävän. Että kun jutellaan, että pitäisi tehdä X, kysyä, haluatko siis, että teen X vai ajattelitko hoitaa muutoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.

Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.

Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta. 

Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa. 

Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin). 

Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.

Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä. 

Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne. 

Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy. 

Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?

"Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?" Koska se olisi määräilyä, jota miehet tunnetusti vihaavat (ainut vaan että eivät vihaa, todellakin tahtoisivat sinne tossun alle). Mutta virallisen tiedon mukaan vihaavat eikä sitä nyt ruveta tässä oikomaan.

Siis kertauksen vuoksi ; nainen ottaa asioita puheeksi siksi että hän haluaa paitsi puhua aiheesta itse, myös että kuulet mitä hän sanoo ja että kerrot oman mielipiteesi. 

Minä kyllä enemmin runkkaan loppuelämäni kuin olen tossun alla. Ihan vain huomiona.

T. Ap

Et halua olla tossun alla, mutta silti haluat kumppanistasi äitiä itsellesi? Äitiä joka sanoisi "Viepäs Kalle roskat" "Käy Kalle kaupassa ja tuo maitoa, jauhelihaa, jne." "Nyt olisi Kalle aika siivota, joten ala imuroida."

Vierailija kirjoitti:

AP on sama trolli, joka alistavan äitinsä vuoksi kyttäsi naisensa jokaista lausetta alistamisen pelossa ja suuttui, kun hänen syliinsä autossa laitettiin tavaroita.

Normiälyinen myös ymmärtäisi itse kysyä, höpötteekö toinen huvikseen vai odottaako asialle jotain tehtävän. Että kun jutellaan, että pitäisi tehdä X, kysyä, haluatko siis, että teen X vai ajattelitko hoitaa muutoin.

Mietinkin miksi tämä aloitus ja ap:n vastaukset kuulostavat niin tutuilta mutta sama tyyppihän on kyseessä. En itse epäile, että kyseessä on trolli vaan vain huomattavan pakkomielteinen ja sosiaalisia tilanteita sekä ihmisten välisiä suhteita heikosti ymmärtävä henkilö. Sellaisella jää monesti levy jauhamaan samaan kohtaan eikä sen sosiaalisen ymmärryksen puutteen vuoksi tajua sitä itsekään.

Luin vain aloituksen, siohen kommentti:

Heterous on lahden ERILAISEN vetovoima, ei vain fyysisen vaan muillakin tavoilla. Miehet eivät ymmärrä naisia eivätkä naiset ymmärrä moehiä, kärjistetysti sanottuna. Se luo jännitettä, vetoa, ärtymystä, ihmetystä.

Sitä sitten yhdessä oman sukupuolen kanssa ihmetellään ja naureskellaan.

Ilman sitä eroa ei ole myöskään heteroseksuaalisuutta eikä uutta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein ymmärrä kaikkia tämän ketjun kommentteja ja ongelmia. Oma parisuhteeni ei ole koskaan ollut staattinen tila, jossa vain päätetään olla ja that's it. Ei, vaan se on ollut (ja on edelleen) jatkuvaa "neuvottelua"; ensin on tutustuttu ja puolin ja toisin koettu kiinnostuksen herääminen, alustava ihastuminen. Toinen on koettu puoleensavetäväksi ja sellaiseksi, johon halutaan tutustua syvemmin.

Sitten on juuri sen takia alettu tutustua. Vietetty aikaa yhdessä, viikonloppuja, lomia. Ihastuminen on syventynyt rakastumiseksi.

On tullut erimielisyyksiä, erilaisia tapoja ja tottumuksia, erilaisia tapoja kommunikoida. On riidelty, on jopa mietitty eroa. Päätetty kuitenkin löytää ratkaisuja ongelmiin ja löydetty niitä.

Suhde on siis päässyt syvenemään edelleen ja rakastuminen on syventynyt rakastamiseksi. Silti on vieläkin tullut uusia tilanteita, ongelmia ja haasteita, edelleen on pitänyt ratkaista puolin ja toisin, haluanko sittenkään sitoutua tähän ihmiseen loppuelämäkseni. On jopa käyty parisuhdeterapiassaja parisuhdekurssilla, jotta muuten hyvä suhde ei kariutuisi erilaiseen kommunikaatioon.

On löydetty tapa kommunikoida keskenämme, oltu molemmat siihen tyytyväisiä ja lopulta sitouduttu avoliittoon sillä mielellä, että tämä on loppuelämän suhde. Nyt ei enää ihan vähässä kummassa mietitä enää vaihtoehtona eroa, mutta edelleenkään meistä ei varmasti kumpikaan haluaisi olla suhteessa, jossa arvostus ja rakkaus toista kohtaan puuttuu.

En ymmärrä miksi olet kumppanisi kanssa, jos et ole onnellinen.

Minä taas en ymmärrä tätä sinun kommenttiasi. Miksi oletat, että muiden suhteet olisivat erilaisia kuin sinun? Jos pariskunnalla on suhteessa kommunikaatio-ongelmia, miksi se tarkoittaisi, että ei ole vietetty viikonloppuja yhdessä ja että suhde on syventynyt sitoutuneeksi? Ja itse sanot, että suhteen ei saisi olla staattinen tila, jossa vain päätetään olla ja that's it, mutta silti itse puhut parisuhdekursseista ja että tämä on loppuelämän suhde. Eikö tuo nyt juuri ole sitä, mitä itse kommentissasi kritisoit? 

Kokeilen kysyä näin:

Miksi ap seurustelee naisen kanssa, jonka kanssa ei ole onnellinen eikä siis mitä ilmeisimmin halua loppuelämän suhdetta?

Tämä on arvailua mutta veikkaan että se on se viisikirjaiminen syy.

Mitä olen keskustelua seurannut, niin tämä kommentti ei edes yllätä. Täällä tuntuu naisilla olevan tosi vihanielinen suhtautuminen miehiin. Yleistetään suunnilleen kaikki kieroiksi paskakasoiksi ja oletetaan pahinta.

Huuh.

Sukupuolesta riippumatta aika monella ihmisellä on kyvyttömyys kuunnella toista ihmistä. Kuullaan sitä, mitä luullaan toisen sanovan. Ex-mieheni oli aina sitä mieltä, että kaikki huonot uutiset pitää salata minulta, koska suutun. Sanoin hänelle satoja kertoja, etten suutu huonoista uutisista, vaan siitä, että ne kerrotaan viime tipassa. Tyyliin ei kertonut, että ei ollut pystynyt maksamaan laskija, vaan asia tuli ilmi vasta, kun asia oli menossa ulosottoon. Tästä seurasi, että lapsille luvattu lomamatka jouduttiin perumaan, koska rahat menivät laskuihin. No jälkikäteen selvisi, että oli peliongelmainen.

AP.lle sopii kumppaniksi mies, ah mitä auvoa, eikä tarvitse katsoa alaspäin :)

M26 kirjoitti:

Sama tääl. Parempi olla ottamatta naista riesakseen. Never again.

Again? Salli mun nauraa, eihän sulla ole ollut sitä ensimmäistäkään. Kun et uskalla.

Yleisenä vinkkinä: jos suhteessa ei toimi kommunikaatio, niin vaihtoon vaan. 

Vierailija kirjoitti:

AP.lle sopii kumppaniksi mies, ah mitä auvoa, eikä tarvitse katsoa alaspäin :)

Komppaan. Moni jatkuvasti naissuhteissaan ongelmia kohtaava ja naisia mahdottomina pitävä mies on tiedostamattaan homo. Osa varmaan kyllä sen tiedostaa mutta haluaa pelon tai muun syyn takia pysytellä kaapissa. Ihan ok, jos siellä haluaa pysyä mutta silloin pitäisi olla sen verran selkärankaa, että lopettaisi parisuhdeyritelmät naisten kanssa. Kukaan ei ansaitse halveksivaa ja ylenkatsovaa kumppania, joka ei edes yritä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein ymmärrä kaikkia tämän ketjun kommentteja ja ongelmia. Oma parisuhteeni ei ole koskaan ollut staattinen tila, jossa vain päätetään olla ja that's it. Ei, vaan se on ollut (ja on edelleen) jatkuvaa "neuvottelua"; ensin on tutustuttu ja puolin ja toisin koettu kiinnostuksen herääminen, alustava ihastuminen. Toinen on koettu puoleensavetäväksi ja sellaiseksi, johon halutaan tutustua syvemmin.

Sitten on juuri sen takia alettu tutustua. Vietetty aikaa yhdessä, viikonloppuja, lomia. Ihastuminen on syventynyt rakastumiseksi.

On tullut erimielisyyksiä, erilaisia tapoja ja tottumuksia, erilaisia tapoja kommunikoida. On riidelty, on jopa mietitty eroa. Päätetty kuitenkin löytää ratkaisuja ongelmiin ja löydetty niitä.

Suhde on siis päässyt syvenemään edelleen ja rakastuminen on syventynyt rakastamiseksi. Silti on vieläkin tullut uusia tilanteita, ongelmia ja haasteita, edelleen on pitänyt ratkaista puolin ja toisin, haluanko sittenkään sitoutua tähän ihmiseen loppuelämäkseni. On jopa käyty parisuhdeterapiassaja parisuhdekurssilla, jotta muuten hyvä suhde ei kariutuisi erilaiseen kommunikaatioon.

On löydetty tapa kommunikoida keskenämme, oltu molemmat siihen tyytyväisiä ja lopulta sitouduttu avoliittoon sillä mielellä, että tämä on loppuelämän suhde. Nyt ei enää ihan vähässä kummassa mietitä enää vaihtoehtona eroa, mutta edelleenkään meistä ei varmasti kumpikaan haluaisi olla suhteessa, jossa arvostus ja rakkaus toista kohtaan puuttuu.

En ymmärrä miksi olet kumppanisi kanssa, jos et ole onnellinen.

Tämä on hienoa! Noinhan se pitäisi mennäkin. Mutta miten olet saanut miehesi tähän mukaan? Itse en ole vielä törmännyt sellaiseen mieheen, jolla olisi halua kasvuun sekä ottaa omalta osaltaan vastuuta parisuhteen ylläpitämisestä ja kehityksestä.

Nykyisenkin kanssa "mä olen tällainen, hyväksy se" on näemmä ihan validi perustelu olla ottamatta sitä vastuuta. Ja sitten ihmetellään kun jo toinen avioliitto on menossa persiilleen.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolesta riippumatta aika monella ihmisellä on kyvyttömyys kuunnella toista ihmistä. Kuullaan sitä, mitä luullaan toisen sanovan.

Joo se on jännä juttu, kun siihen kuulemiseen ja asioiden kokemiseen vaikuttaa niin paljon mm. ne edelliset kokemukset. Jos on exät valehdelleet ja kohdelleet kaltoin, niin olettaa että tääkin nyt valehtelee ja tahallaan teki noin ja noin ja asian selvittelyyn lähdetään myös sillä asenteella että tukka irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.

Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.

Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta. 

Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa. 

Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin). 

Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.

Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä. 

Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne. 

Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy. 

Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?

"Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?" Koska se olisi määräilyä, jota miehet tunnetusti vihaavat (ainut vaan että eivät vihaa, todellakin tahtoisivat sinne tossun alle). Mutta virallisen tiedon mukaan vihaavat eikä sitä nyt ruveta tässä oikomaan.

Siis kertauksen vuoksi ; nainen ottaa asioita puheeksi siksi että hän haluaa paitsi puhua aiheesta itse, myös että kuulet mitä hän sanoo ja että kerrot oman mielipiteesi. 

Minä kyllä enemmin runkkaan loppuelämäni kuin olen tossun alla. Ihan vain huomiona.

T. Ap

No tämä kertoikin hyvin, miksi olet edes suhteessa. Mietipä sitä, miksei teillä asiat toimi.

Jotenkin ap:stä tulee fiilis aspergerista, ja vähän persoonallisuushäiriöisestäkin. Tunteet puuttuvat täysin, inhoaa joko todellista naista tai mielikuvitusnaista (vähän niinkuin se, jolla on muka joka päivä erimaalainen vaimo). 

Huomaa itsekin että jotakin on pielessä ja rankasti, mutta sitten projisoi vian naisen ongelmaksi.

Kyllä kehottaisin etsimään stabiilimman naisen. Älä ainakaan lapsia tee sen kanssa.

Toisaalta en ole varma onko "normaaleja" naisia olemassa. No MGTOW on vaihtoehto.

Minusta ei ole mitään kauheaa seksismiä ajatella, että on olemassa naisille tyypillisiä ja miehille tyypillisiä käyttäytymismalleja. Kumpikaan malli ei ole ainoa oikea tapa toimia elämässä, mutta miehen on ehkä helpompi ymmärtää muita miehiä ja naisten naisia. Ja tietenkin tämä on rankka yleistys, eikä huomio jokaisen omaa persoonaa ja omaa henkilöhistoriaa. Eli tietenkin erilaisia käyttäytymismalleja on yhtä paljon kuin ihmisiä. Silti jotain yleistyksiä voi myös tehdä - osa tämänkin ketjun vastaajista kovasti epäilee vastaajan toimivan kuten oma miehensä toimii :)

Minun silmiini ap ja hänen tyttöystävänsä vaikuttavat lähinnä nuorilta. Tuollaisia ongelmiahan sitä tuppaa tulemaan. Yrittäkää ymmärtää toisianne!