Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde teki minusta seksistin. Ennen olin mies joka kyseenalaisti seksismiä.
03.06.2021 |
Olen huomannut, että jos pidän hulluna samanlaista käytöstä, mitä miesten kohdalla pitäisin, niin parisuhde muuttuu helvetiksi. Parempi vaan hyväksyä, että nainen odottaa minun osaavan lukevan hänen ajatuksiaan ja että minun on fiksuinta vaan etsiä koko ajan viestejä jotka ovat rivien välissä.
Jos ja kun (etupäässä kun) kuitenkin epäonnistun tässä, niin annan mennä toisesta korvasta sisään ja mennä toisesta ulos. Ei ole järkevää ajatella, että "onpa mulkkua käytöstä vaatia minulta mahdottomia", vaan että se on nainen, ei ole mitään hätää. Tämmöistä tämä on ja kyllä se kohta rauhoittuu jos en liikaa ahdistu valituksesta. Tämä kaikkihan on kuin jostain seksistisestä stand up -rutiinista, jossa kerrotaan ns. pölyttyneitä näkemyksiä siitä, millaisia miehet ja naiset ovat. Mutta pakko ajatella hänen kohdallaan "no mut se on nainen", koska hän on yleisesti oikein fiksu nainen.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.
Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.
Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta.
Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa.
Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin).
Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.
Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä.
Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne.
Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy.
No joo. Nää on vaikeita. Joskus on tällaista, että "kaverin mies teki näin" ja mun pitäisi ymmärtää se viestiksi, että odottaa samaa minulta. Toki tuo että hän puhuu jostain... no periaatteessahan en voi tietää että höpötteleekö hän vain lämpimikseen. Hän puhuu ajatuksiaan jatkuvasti eikä niillä nyt kaikilla ole mitään sen syvempää merkitystä eikä odota minulta reaktiota. Mutta olen tosiaan alkanut nyt haistella, että kaikenlainen tekemiseen liittyvä on ilmeisesti jotain mikä vaatii reagointia vaikka olisi heitetty vaan ohimennen.
Ap
Tämä on todella raivostuttava asenne. Jos nainen sanoo jonkin asian useampaan kertaan ja jopa turhautuneena, hän ei todellakaan puhu lämpimikseen vaan odottaa, että sinä kuuntelet. Itse esimerkiksi sanoin exälleni, että jollei käytös x lopu, minä eroan. Tämänkin sanoin useampaan kertaan. Sitten kun vihdoin tein päätöksen, että nyt riittää ja minä lähden, tämä ihan silmät ymmyrkäisinä ihmettelee, että mikäs nyt tuli yhtäkkiä. Sanoin, että olen tästä puhunut tuhannet kerrat ja nyt en enää jaksa. Ja mitä sanoo mies: "enhän mä tiennyt, että sä tarkoitit oikeaa eroa"! Mitä jos h*lvetti soikoon olisit kuunnellut ja ottanut tosissasi, niin ei olisi yllätys! Todella törkeää ja alentavaa ajatella, että tuossa tuo nyt vain lämpimikseen uhkailee erolla, että saa tahtonsa läpi.
Pisteet sinulle, olisipa minunkin tyttöystäväni aikoinaan kertonut että on kyse jopa eroon johtavasta kynnyskysymyksestä, eikä mistään pikkuharmituksesta. Olisin ottanut vakavammin, enkä pitänyt pelkkänä arkivalituksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kertoa muutaman esimerkin, mitä mahdottomia sinulta on vaadittu ja mitä sinun olisi pitänyt lukea rivien välistä?
Itse olen myös kahdessakin eri parisuhteessa kuullut, että ei voi muka koskaan tietää, mistä minä suutun ja miksi. Tämä hämmästyttää minua todella paljon, koska olen ne syyt kertonut noin tuhat kertaa, mutta ei vain mene perille. Mies ensin muka kysyy, mikä minun ongelmani on ja miksi suutun ja mitä haluan. Sitten kun vastaan, sen miehen korvat menevätkin kiinni ja hetken päästä ollaan täsmälleen samassa tilanteessa. En tiedä olenko jotenkin huono artikuloimaan vai ovatko miehet tyhmiä tai huonomuistisia, mutta näin käy todella usein.
Olen esimerkiksi noin tuhat kertaa sanonut, että suunnitelmien muuttaminen ja peruminen pitäisi kertoa heti kun ne on tiedossa eikä viime hetkellä. Olen myös sanonut, että on epäkunnioittavaa tuollaisessa tilanteessa sanoa "no mitä väliä". Onko näissä sanoissa jotain, mitä miehen korvat eivät pysty rekisteröimään vai mikä siinä on, että joka kerta miehen pitää kysyä uudelleen ja uudelleen, mikä nyt taas meni vikaan.
Minäkin mietin ennen ensimmäistä parisuhdettani että ei ne miehet niin mahdottomia voi olla. Naisten kauhutarinat on varmasti vähän liioiteltuja. Pakko olla.
Ja lopulta olinkin myös se nainen, joka "suuttui tyhjästä" vaikka olin selittänyt juurta jaksaen useaan kertaan mikä mätti. Ymmärsin vihdoin miksi meitä naisia haukuttin siitä ettei me kerrota mikä suututtaa kun ollaan selkeästi allapäin. Koska se syy on kerrottu, se on kerrottu sille miehelle sata kertaa mutta se menee kuuroille korville. Tai mikä pahempaa, mies sanoo "en ymmärrä" tai "ei tuosta minun mielestäni kannata suuttua". Mutta jos samalle herralle tuo kaupasta vääränlaista maitoa, mökötetään ja inistään loppupäivä ja vedetään draamat siitä miten tätä ei ikinä kuunnella ja päivä on pilalla. Sitten kun kerrot itse vaikka että "hei sovitaanko ettei vitsailla itsemurhista kun kaverini tappoi itsensä teininä", sama mies naureskelee että kun tää on vaan tätä mun mustaa huumorintajua hei, ei kannata ottaa tosissaan!Täällä kanssa yksi "tyhjästä suuttuva" nainen. No, ainakin olin aikaisemmin.
Olen huomannut että noista jutuista pitää käydä ihan pieni keskustelu jotta ne saadaan hoidettua.
Se ei riitä että miehelle mainitsee asiasta, hän ei kuule eikä ymmärrä jos huomio on jossain muualla.
Pleikkarin ohjain tai tietokoneen näppis/puhelin pitää laittaa sivuun hetkeksi, puoliso on kuitenkin muita asioita tärkeämpi. Lyhyt keskustelu, hali ja suukko niin taas voi jatkaa henkeäsalpaavien strategioiden laatimista.
Juuri näin. Nainen nyt valittaa aina joka tapauksessa jostakin, koska ei osaa olla tyytyväinen siihen mitä on, vaan aina on katse jossain horisontissa ja vielä paremmassa. Siksi mies ei osaa aina rekisteröidä, että jos onkin kyse jostain oikeasti tärkeästä.
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa se nainen naiseutensa takia huutaa vaan siksi että on paha olla.
Sinulla on erityisasema hänen elämässään. Tekosi ja tekemättä jättämisesi vaikuttavat häneen enemmän kuin muiden ihmisten.
On myös paljon naisia jotka ovat rauhallisia ja tyytyväisiä, eivätkä huuda = heillä on rakastavat ja ymmärtäväiset kumppanit.
Naisena, tuo kommentti on paksu. Ihmiset ovat itse vastuussa omasta onnellisuudestaan ja käyttäytymisestään. Mies tai nainen, joka vastuuttaa puolison huolehtimaan tästä on aika kehittymätön - ja erityisen kehittymätön on ihminen joka purkaa kehnoa oloaan huutamalla läheisille. Noin ei tosiaankaan ratkaista ongelmia vaan luodaan uusia.
Välillä tuntuu, että nuorilta ihmisiltä puuttuu suhteellisuudentaju. MInkäkokoisista asioista kannattaa tehdä ongelmia, olisiko hyvässä parisuhteessa parempi molempien tehdä kompromisseja ja jättää valittamatta pikkujutuista jos kuitenkin ne suuret linjat hyvin? Vai pitääkö kaiken olla ja mennä juuri sen oman tahdon ja näkemyksen mukaan? Silloin kannattaa kloonata itsensä ja ruveta itsensä kanssa parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla samalla logiikalla ne naisetkin pysyy suhteessa huonojen, jopa väkivaltaisten, miesten kanssa. "Tämmöistä tämä miesten kanssa eläminen vain on ja kyllä se kohta rauhoittuu jos en vain liikaa x ja y ja z." Viisauden alku on ymmärtää, että vaikka puolisosi on vastakkaista sukupuolta, niin kaikki hänen käytöksensä ei kuitenkaan selity sen sukupuolen kautta. Toisin sanoen jos naisesi on hankala ja epämiellyttävä ihminen, ratkaisu ei ole tyytyä tilanteeseen vaan ottaa ero, ja uuden naisen kanssa tiedät sitten kiinnittää tarkempaa huomiota persoonaan.
Ei tietenkään selity, mutta olen tässä tehnyt omaa arviotani ja todennut, että vaikka nainen on reilu ja empaattinen muuten, niin tämmöisiä puolia kuitenkin löytyy. En usko että vaihtamalla tilanne muuttuu mihinkään. Samaa ne kaveritkin tuntuu valittavan naisistaan, vaikkeivät heidän kumppaninsa mitään narsisteja ole. Tietyissä asioissa pitää ottaa sukupuoli huomioon. Sitten jos toinen lyö tai haukkuu, niin tilanne on ihan toinen. Sitä ei saa sulupuolen takia anteeksi.
Ap
Ootko miettinyt, että sulle sopisi paremmin suhden miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa se nainen naiseutensa takia huutaa vaan siksi että on paha olla.
Sinulla on erityisasema hänen elämässään. Tekosi ja tekemättä jättämisesi vaikuttavat häneen enemmän kuin muiden ihmisten.
On myös paljon naisia jotka ovat rauhallisia ja tyytyväisiä, eivätkä huuda = heillä on rakastavat ja ymmärtäväiset kumppanit.
Tässä on outo oletus, että kaikki johtuisi aina miehestä, jos naisella on paha olla.
Esim. eräällä naisella oli kivulias sairaus ja mt-ongelmia, sen vuoksi hänellä oli huono olla eikä paljoa vaadittu, että pinna katkesi. Lisäksi vielä kivuliaat kuukautiset. Siinä ei miehen kohdalla silloin auta, vaikka olisi itse Jeesus ja haukkua ja huutoa tulee väkisinkin.
Niinpä, ja tästä seuraa sellainen lieveilmiö, että on paljon naisia jotka eivät osaa erottaa sitä että mistä se paha olo tulee ja se laitetaan suhteen tai miehen piikkiin. "Kun musta nyut tuntuu tältä niin suhteessa on varmaan jotain vikaa". Kuinkahan monta turhaa eroa tulee tämän takia..
1800 luvun lopulla syy kaikkiin naisten vaivoihin mieslääköreiden mielestä oli hysteria, joka johtui kohdusta. Kohdun poiston diagnoosi on hysterektomia.
Mikään ei ole muuttunut vähän yli 100 vuodessa, paitsi että jopa avioeron syy on vain ja ainoastaan naisten hysteria. Miehessähän ei voi olla mitään vikaa.b
No mutta naisethan ei koskaan syytä yksipuolisesti miestä parisuhteen ongelmista? :D Hitto moni nainenhan laittaa senkin miehen syyksi että pani vierasta miestä pikkujouluissa. Kun suhde oli huono niin oli vaan ihan pakko ottaa hotellihuone, riisua pikkarit ja panna läpi yön. Se nyt vaan on aviomiehen syytä, ei nainen itse osaa kontrolloida käytöstään, jos monelta naiselta kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kertoa muutaman esimerkin, mitä mahdottomia sinulta on vaadittu ja mitä sinun olisi pitänyt lukea rivien välistä?
Itse olen myös kahdessakin eri parisuhteessa kuullut, että ei voi muka koskaan tietää, mistä minä suutun ja miksi. Tämä hämmästyttää minua todella paljon, koska olen ne syyt kertonut noin tuhat kertaa, mutta ei vain mene perille. Mies ensin muka kysyy, mikä minun ongelmani on ja miksi suutun ja mitä haluan. Sitten kun vastaan, sen miehen korvat menevätkin kiinni ja hetken päästä ollaan täsmälleen samassa tilanteessa. En tiedä olenko jotenkin huono artikuloimaan vai ovatko miehet tyhmiä tai huonomuistisia, mutta näin käy todella usein.
Olen esimerkiksi noin tuhat kertaa sanonut, että suunnitelmien muuttaminen ja peruminen pitäisi kertoa heti kun ne on tiedossa eikä viime hetkellä. Olen myös sanonut, että on epäkunnioittavaa tuollaisessa tilanteessa sanoa "no mitä väliä". Onko näissä sanoissa jotain, mitä miehen korvat eivät pysty rekisteröimään vai mikä siinä on, että joka kerta miehen pitää kysyä uudelleen ja uudelleen, mikä nyt taas meni vikaan.
Meillä se on sellaista, että kun nainen puhuu että etty asia pitäisi tehdä, hän tarkoittaa että minun pitäisi tehdä se, vaikka äänensävysrtä tai lauseesta ei voisi asiaa arvata. Pitää vaan tajuta, että se että hän puhuu asiasta tarkoittaa sitä että a) hän haluaa minun mielipiteeni ja/tai b) haluaa minun hoitavan sen. Myös minun pitäisi pystyä lukemaan, että milloin hänellä on nälkä ja että hän haluaa minun vaikka hoitavan kaupassakäynnin. Hän ei kysy tai pyydä, vaan odottaa minun tajuavan sen itse. Tai jos hän odottaa syntymäpäivänään jotain tietynlaista, niin se pitää osata lukea vihjeistä rivien välistä. Lattialle jätetyt tavarat ovat myös vihje siitä, itä hän haluaa minun korjaavan/tekevän, eivätkä vain sattumalta jääneet häneltä siihen. Jotain tämän tapaisia juttuja.
Ap
Harvemmin ihmiset itselleen tai toiselle selittävät, mitä he itse aikovat yksin tehdä. Eli jos puhuu sulle, niin kyllä, sun kontribuutiota asiaan tarvitaan. Joko sinä tai yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kertoa muutaman esimerkin, mitä mahdottomia sinulta on vaadittu ja mitä sinun olisi pitänyt lukea rivien välistä?
Itse olen myös kahdessakin eri parisuhteessa kuullut, että ei voi muka koskaan tietää, mistä minä suutun ja miksi. Tämä hämmästyttää minua todella paljon, koska olen ne syyt kertonut noin tuhat kertaa, mutta ei vain mene perille. Mies ensin muka kysyy, mikä minun ongelmani on ja miksi suutun ja mitä haluan. Sitten kun vastaan, sen miehen korvat menevätkin kiinni ja hetken päästä ollaan täsmälleen samassa tilanteessa. En tiedä olenko jotenkin huono artikuloimaan vai ovatko miehet tyhmiä tai huonomuistisia, mutta näin käy todella usein.
Olen esimerkiksi noin tuhat kertaa sanonut, että suunnitelmien muuttaminen ja peruminen pitäisi kertoa heti kun ne on tiedossa eikä viime hetkellä. Olen myös sanonut, että on epäkunnioittavaa tuollaisessa tilanteessa sanoa "no mitä väliä". Onko näissä sanoissa jotain, mitä miehen korvat eivät pysty rekisteröimään vai mikä siinä on, että joka kerta miehen pitää kysyä uudelleen ja uudelleen, mikä nyt taas meni vikaan.
Meillä se on sellaista, että kun nainen puhuu että etty asia pitäisi tehdä, hän tarkoittaa että minun pitäisi tehdä se, vaikka äänensävysrtä tai lauseesta ei voisi asiaa arvata. Pitää vaan tajuta, että se että hän puhuu asiasta tarkoittaa sitä että a) hän haluaa minun mielipiteeni ja/tai b) haluaa minun hoitavan sen. Myös minun pitäisi pystyä lukemaan, että milloin hänellä on nälkä ja että hän haluaa minun vaikka hoitavan kaupassakäynnin. Hän ei kysy tai pyydä, vaan odottaa minun tajuavan sen itse. Tai jos hän odottaa syntymäpäivänään jotain tietynlaista, niin se pitää osata lukea vihjeistä rivien välistä. Lattialle jätetyt tavarat ovat myös vihje siitä, itä hän haluaa minun korjaavan/tekevän, eivätkä vain sattumalta jääneet häneltä siihen. Jotain tämän tapaisia juttuja.
Ap
Ensimmäinen kohta on minusta ihan järkeenkäypä naisen taholta. Jos nainen sanoo, että jokin asia pitää tehdä, miksi ihmeessä oletat, että hän sen asian mainitsisi, ellei odottaisi sinun tekevän sen asian tai kommentoivan siihen jotain? Minusta ihan normaalia kommunikointia, että toiveet esitetään passiivimuodossa eikä suorana käskynä.
Oletko varma, ettei tuossa nälän ja kaupassakäynnin tapauksessa ole kyse tilanteesta, että nainen on pyytänyt sinut käymään kaupassa, että pääsee tekemään ruokaa, mutta sinä vitkuttelet iltaan asti. Tämä on nimittäin tuttu tilanne minullekin. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että jos kerron, että tarvitsen kaupasta tavarat x,y ja z, ennen kuin voin tehdä ruokaa, viiden tunnin päästä alkaa olla nälkä, kun ei ole vieläkään päässyt tekemään sitä ruokaa.
Lahjoista ei tietenkään voi tietää, mutta tässä voi myös olla takana se, että nainen on kertonut toiveestaan aiemmin, mutta sinä et ole kuunnellut. Juuri luin erään naisen kommentin, jossa hän kertoi, että exänsä kantoi vuodesta toiseen hänelle koruja vaikka nainen ei pitänyt koruja ja sanoi monta kertaa, että ei halua ja tarvitse sellaisia. Erotessa oli antanut täysin koskemattomat korut exälleen takaisin. Uudessa suhteessa oli iloinen kukkakimpusta.
Lattialle jätettyjä tavaroita en ymmärrä. Mitä ne tavarat sitten ovat?
Lattialle voi vihjeenä jättää:
- palautuspulloja/tölkkejä röykkiön, koska mies ei ole tyhjentämiään vienyt kauppaan
- imurin / rikkaimurin
- matot rullattuna ja mattipiiskan
- hehkulamppupaketin pimeään kämppään...
Tavallisesti ihmisiä kasvattaa heidän vanhemmat, mutta joitakin miehiä on vaimot vielä joutuneet kasvattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hän välttämättä ole samanlainen ”nainen” kaikissa parisuhteissa. Huono saa huonot puolet esiin, hyvä hyvät. Niin kai se on miestenkin kohdalla. Musta kuulostaa että hän näkee sinut aloitekyvyttömänä ja lisää tunneälyä tarvitsevana, ja reagoi siksi noin. Just a hunch.
Sellainen mä varmaan olen, mutta mä en pysty muuttumaan toiseksi sormia napsauttamalla. Olisi hassu ajatus myös, jos esim. yliopiston tutkijaksi sopivan luonteen pitäisi olla joku dynaaminen ja hyvin aikaansaava yksilö (ja siis sellainenhan tutkija toki usein on, mutta eri tavalla).
Niin, on varmaan realistisesti kaksi vaihtoehtoa. Ota tai jätä -linja, jota tuossa vähän väläyttelit. Tai linja, jossa hyväksytään tietty särmien hioutuminen puolin ja toisin ja halutaan oppia toimimaan parisuhteessa tavalla, joka edesauttaa toimeen tulemista ja onnellisuutta, siinä määrin kuin se on mahdollista. Ja joskus hommat ei vaan natsaa, vaikka mitä yrittäisi.
Ai että, mistähän löytyisi nainen joka haluaisi tehdä töitä suhteen eteen? Yleensä homma menee kaavalla: "Et spontaanisti osannut tehdä ja olla sillä tavalla kuin minä olin ajatellut, joten täytyy erota."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.
Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.
Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta.
Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa.
Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin).
Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.
Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä.
Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne.
Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy.
No joo. Nää on vaikeita. Joskus on tällaista, että "kaverin mies teki näin" ja mun pitäisi ymmärtää se viestiksi, että odottaa samaa minulta. Toki tuo että hän puhuu jostain... no periaatteessahan en voi tietää että höpötteleekö hän vain lämpimikseen. Hän puhuu ajatuksiaan jatkuvasti eikä niillä nyt kaikilla ole mitään sen syvempää merkitystä eikä odota minulta reaktiota. Mutta olen tosiaan alkanut nyt haistella, että kaikenlainen tekemiseen liittyvä on ilmeisesti jotain mikä vaatii reagointia vaikka olisi heitetty vaan ohimennen.
Ap
Ap: onko sulta koskaan tutkittu Aspergerin mahdollisuutta?
Suosittelen, että katsot Atypical-sarjaa ja mietit, tunnistatko jotain tai samaistutko jopa johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sun vaan ettiä fiksumpi nainen? Ei toi kuulosta tasapainoiselta tilanteelta.
Kyllä minä näkisin asian niin, että tässä on vakka löytänyt kantensa. Kumpaakaan ei ole järjellä pilattu, sopivat siis täydellisesti yhteen.
Voi olla, mutta sun tapauksessa ei ole. Sun yksinolo ei ole valinta, vaan lopputulos kun henkisesti ei pysty suhteeseen. Ne naiset huomaa, että sulla ei ole kaikki muumit laaksossa, ja lähtee.