Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde teki minusta seksistin. Ennen olin mies joka kyseenalaisti seksismiä.
03.06.2021 |
Olen huomannut, että jos pidän hulluna samanlaista käytöstä, mitä miesten kohdalla pitäisin, niin parisuhde muuttuu helvetiksi. Parempi vaan hyväksyä, että nainen odottaa minun osaavan lukevan hänen ajatuksiaan ja että minun on fiksuinta vaan etsiä koko ajan viestejä jotka ovat rivien välissä.
Jos ja kun (etupäässä kun) kuitenkin epäonnistun tässä, niin annan mennä toisesta korvasta sisään ja mennä toisesta ulos. Ei ole järkevää ajatella, että "onpa mulkkua käytöstä vaatia minulta mahdottomia", vaan että se on nainen, ei ole mitään hätää. Tämmöistä tämä on ja kyllä se kohta rauhoittuu jos en liikaa ahdistu valituksesta. Tämä kaikkihan on kuin jostain seksistisestä stand up -rutiinista, jossa kerrotaan ns. pölyttyneitä näkemyksiä siitä, millaisia miehet ja naiset ovat. Mutta pakko ajatella hänen kohdallaan "no mut se on nainen", koska hän on yleisesti oikein fiksu nainen.
Kommentit (151)
Mullekin tuli tuosta mieleen joku pomo/alainen-suhde tai kämppäkaveruus.
Jos ainoa asia mikä teillä on yhteistä on seksi ja lisäksi hän huutaa sinulle aina välillä niin kannattaa ehdottomasti erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt oikein ymmärrä kaikkia tämän ketjun kommentteja ja ongelmia. Oma parisuhteeni ei ole koskaan ollut staattinen tila, jossa vain päätetään olla ja that's it. Ei, vaan se on ollut (ja on edelleen) jatkuvaa "neuvottelua"; ensin on tutustuttu ja puolin ja toisin koettu kiinnostuksen herääminen, alustava ihastuminen. Toinen on koettu puoleensavetäväksi ja sellaiseksi, johon halutaan tutustua syvemmin.
Sitten on juuri sen takia alettu tutustua. Vietetty aikaa yhdessä, viikonloppuja, lomia. Ihastuminen on syventynyt rakastumiseksi.
On tullut erimielisyyksiä, erilaisia tapoja ja tottumuksia, erilaisia tapoja kommunikoida. On riidelty, on jopa mietitty eroa. Päätetty kuitenkin löytää ratkaisuja ongelmiin ja löydetty niitä.
Suhde on siis päässyt syvenemään edelleen ja rakastuminen on syventynyt rakastamiseksi. Silti on vieläkin tullut uusia tilanteita, ongelmia ja haasteita, edelleen on pitänyt ratkaista puolin ja toisin, haluanko sittenkään sitoutua tähän ihmiseen loppuelämäkseni. On jopa käyty parisuhdeterapiassaja parisuhdekurssilla, jotta muuten hyvä suhde ei kariutuisi erilaiseen kommunikaatioon.
On löydetty tapa kommunikoida keskenämme, oltu molemmat siihen tyytyväisiä ja lopulta sitouduttu avoliittoon sillä mielellä, että tämä on loppuelämän suhde. Nyt ei enää ihan vähässä kummassa mietitä enää vaihtoehtona eroa, mutta edelleenkään meistä ei varmasti kumpikaan haluaisi olla suhteessa, jossa arvostus ja rakkaus toista kohtaan puuttuu.
En ymmärrä miksi olet kumppanisi kanssa, jos et ole onnellinen.
Sulla vääränlainen nainen. Eivät kaikki naiset kiertele ja kaartele. Ota joku looginen insinöörityyppinen nainen, niin saat suoria vastauksia.
Kaikki naiset alkaa nalkuttamaan pitkässä suhteessa.
Sama tääl. Parempi olla ottamatta naista riesakseen. Never again.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole mitenkään naisena loukkaantunut ap:n ajatuksista. En tiedä ovatko kaikki ihmiset tällaisia, mutta minulla on naisena myös aika seksistinen näkemys miehistä. Heidän egonsa ja kunninsa suojeleminen on sellainen juttu, johon täytyy oikein keskittyä, sillä he ovat herkkätuntoisempia kuin naiset. Lisäksi heille pitää antaa kaikenlaista tökeröä käytöstä koko ajan anteeksi ja muistuttaa itseään siitä, että he ovat miehiä. Jos alkaisin joka asiasta odottaa samaa tasoa kuin naisilta, niin olisi varmaan aamsuta iltaan sellaisia konflikteja, joita ap kuvaa. Kummankin sukupuolen pitää vaan sietää sitä toisen tyyliä, tai sitten tätyy olla yksin.
Minä olen hiukan samaa mieltä, mutta vain hiukan. Itse olen parisuhteessa myös toiminut niin, että suojelen tai pikemminkin kunnioitan mieheni miehisyyttä. En kuitenkaan koe tätä ajatustani seksistiseksi, vaan ajattelen näin yksinkertaisesti siksi, että olemme kaikki paitsi ihmisiä, myös sukupuolemme edustajia. Täytyy kunnioittaa toisen sukupuolta ja sukupuolen ilmenemistä hänessä, eikä ikinä lyödä ns. vyön alle. En ikinä arvostelisi esim. mieheni penistä, hänen suoritustaan vuoteessa, hänen isyyttään jne. Nämä ovat asioita, jotka liittyvät miehisyyteen, eikä niiden kunnioittaminen ole seksististä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä kaikkia tämän ketjun kommentteja ja ongelmia. Oma parisuhteeni ei ole koskaan ollut staattinen tila, jossa vain päätetään olla ja that's it. Ei, vaan se on ollut (ja on edelleen) jatkuvaa "neuvottelua"; ensin on tutustuttu ja puolin ja toisin koettu kiinnostuksen herääminen, alustava ihastuminen. Toinen on koettu puoleensavetäväksi ja sellaiseksi, johon halutaan tutustua syvemmin.
Sitten on juuri sen takia alettu tutustua. Vietetty aikaa yhdessä, viikonloppuja, lomia. Ihastuminen on syventynyt rakastumiseksi.
On tullut erimielisyyksiä, erilaisia tapoja ja tottumuksia, erilaisia tapoja kommunikoida. On riidelty, on jopa mietitty eroa. Päätetty kuitenkin löytää ratkaisuja ongelmiin ja löydetty niitä.
Suhde on siis päässyt syvenemään edelleen ja rakastuminen on syventynyt rakastamiseksi. Silti on vieläkin tullut uusia tilanteita, ongelmia ja haasteita, edelleen on pitänyt ratkaista puolin ja toisin, haluanko sittenkään sitoutua tähän ihmiseen loppuelämäkseni. On jopa käyty parisuhdeterapiassaja parisuhdekurssilla, jotta muuten hyvä suhde ei kariutuisi erilaiseen kommunikaatioon.
On löydetty tapa kommunikoida keskenämme, oltu molemmat siihen tyytyväisiä ja lopulta sitouduttu avoliittoon sillä mielellä, että tämä on loppuelämän suhde. Nyt ei enää ihan vähässä kummassa mietitä enää vaihtoehtona eroa, mutta edelleenkään meistä ei varmasti kumpikaan haluaisi olla suhteessa, jossa arvostus ja rakkaus toista kohtaan puuttuu.
En ymmärrä miksi olet kumppanisi kanssa, jos et ole onnellinen.
Minä taas en ymmärrä tätä sinun kommenttiasi. Miksi oletat, että muiden suhteet olisivat erilaisia kuin sinun? Jos pariskunnalla on suhteessa kommunikaatio-ongelmia, miksi se tarkoittaisi, että ei ole vietetty viikonloppuja yhdessä ja että suhde on syventynyt sitoutuneeksi? Ja itse sanot, että suhteen ei saisi olla staattinen tila, jossa vain päätetään olla ja that's it, mutta silti itse puhut parisuhdekursseista ja että tämä on loppuelämän suhde. Eikö tuo nyt juuri ole sitä, mitä itse kommentissasi kritisoit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mitenkään naisena loukkaantunut ap:n ajatuksista. En tiedä ovatko kaikki ihmiset tällaisia, mutta minulla on naisena myös aika seksistinen näkemys miehistä. Heidän egonsa ja kunninsa suojeleminen on sellainen juttu, johon täytyy oikein keskittyä, sillä he ovat herkkätuntoisempia kuin naiset. Lisäksi heille pitää antaa kaikenlaista tökeröä käytöstä koko ajan anteeksi ja muistuttaa itseään siitä, että he ovat miehiä. Jos alkaisin joka asiasta odottaa samaa tasoa kuin naisilta, niin olisi varmaan aamsuta iltaan sellaisia konflikteja, joita ap kuvaa. Kummankin sukupuolen pitää vaan sietää sitä toisen tyyliä, tai sitten tätyy olla yksin.
Minä olen hiukan samaa mieltä, mutta vain hiukan. Itse olen parisuhteessa myös toiminut niin, että suojelen tai pikemminkin kunnioitan mieheni miehisyyttä. En kuitenkaan koe tätä ajatustani seksistiseksi, vaan ajattelen näin yksinkertaisesti siksi, että olemme kaikki paitsi ihmisiä, myös sukupuolemme edustajia. Täytyy kunnioittaa toisen sukupuolta ja sukupuolen ilmenemistä hänessä, eikä ikinä lyödä ns. vyön alle. En ikinä arvostelisi esim. mieheni penistä, hänen suoritustaan vuoteessa, hänen isyyttään jne. Nämä ovat asioita, jotka liittyvät miehisyyteen, eikä niiden kunnioittaminen ole seksististä.
Millä tavalla miehen isyyden arvostelu on seksististä? Lapsen etuhan siinä on pääasia, ei kukaan huvikseen arvostele vaan taustalla on huoli.
Niistä kotitöistä pitää keskustella sillä tavalla kun mies haluaa ne kuulla.
Mikä se tapa on joka toimisi, sitä ei tiedä mies itsekään.
Yksikään nainen ei halua olla nalkuttava pirttihirmu mutta tilanne etenee siihen vääjäämättä jos ystävälliset, miehisyyttä kunnioittavat, naisellisen pehmeät keskusteluavaukset sivuutetaan. Ei toki heti, vaan asteittain. Lopputulema on se pirttihirmu ja mies voi katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niistä kotitöistä pitää keskustella sillä tavalla kun mies haluaa ne kuulla.
Mikä se tapa on joka toimisi, sitä ei tiedä mies itsekään.
Yksikään nainen ei halua olla nalkuttava pirttihirmu mutta tilanne etenee siihen vääjäämättä jos ystävälliset, miehisyyttä kunnioittavat, naisellisen pehmeät keskusteluavaukset sivuutetaan. Ei toki heti, vaan asteittain. Lopputulema on se pirttihirmu ja mies voi katsoa peiliin.
Tältä se välillä kieltämättä vaikuttaa. Toisaalta valitetaan, miksi ei sanota suoraan, että pitää tehdä sitä ja tätä. Sitten kun sanotaan, se on nalkuttamista. Toisaalta valitetaan, miksi aina pitää samasta asiasta jauhaa, mutta toisaalta ihmetellään, miksi se taas pitää mykkäkoulua.
Tuolla jo aikaisemmin kerroin esimerkistä, kun sanoin miehelle miettiväni eroa ellei asiat muutu. Jos ei ihan selvät suomenkieliset sanat saa miestä tajuamaan, että ihan oikeasti tarkoitan oikeaa eroa, niin mitä ihmeen taikasanaa siinä pitää käyttää, että mies ymmärtää eron tarkoittavan eroa eikä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.
Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.
Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta.
Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa.
Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin).
Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.
Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä.
Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne.
Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy.
No joo. Nää on vaikeita. Joskus on tällaista, että "kaverin mies teki näin" ja mun pitäisi ymmärtää se viestiksi, että odottaa samaa minulta. Toki tuo että hän puhuu jostain... no periaatteessahan en voi tietää että höpötteleekö hän vain lämpimikseen. Hän puhuu ajatuksiaan jatkuvasti eikä niillä nyt kaikilla ole mitään sen syvempää merkitystä eikä odota minulta reaktiota. Mutta olen tosiaan alkanut nyt haistella, että kaikenlainen tekemiseen liittyvä on ilmeisesti jotain mikä vaatii reagointia vaikka olisi heitetty vaan ohimennen.
Ap
Tämä on todella raivostuttava asenne. Jos nainen sanoo jonkin asian useampaan kertaan ja jopa turhautuneena, hän ei todellakaan puhu lämpimikseen vaan odottaa, että sinä kuuntelet. Itse esimerkiksi sanoin exälleni, että jollei käytös x lopu, minä eroan. Tämänkin sanoin useampaan kertaan. Sitten kun vihdoin tein päätöksen, että nyt riittää ja minä lähden, tämä ihan silmät ymmyrkäisinä ihmettelee, että mikäs nyt tuli yhtäkkiä. Sanoin, että olen tästä puhunut tuhannet kerrat ja nyt en enää jaksa. Ja mitä sanoo mies: "enhän mä tiennyt, että sä tarkoitit oikeaa eroa"! Mitä jos h*lvetti soikoon olisit kuunnellut ja ottanut tosissasi, niin ei olisi yllätys! Todella törkeää ja alentavaa ajatella, että tuossa tuo nyt vain lämpimikseen uhkailee erolla, että saa tahtonsa läpi.
Ymmärrän hyvin sen jos sanotaan jostain asiasta useasti. Mutta meillä se on usein vain yksi kerta. Ja en todella aina tiedä mistä lukea. Joskus hän on jopa puhunut pari kertaa jostain jutusta. Sitten kun olen tuonut sitä kaupasta tai hoitanut tms., niin hän on ihmetellyt että mitä teen ja sanout ettei tarkoittanut sillä mitään, vaan höpötteli vain jotain.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla vääränlainen nainen. Eivät kaikki naiset kiertele ja kaartele. Ota joku looginen insinöörityyppinen nainen, niin saat suoria vastauksia.
Tämähän se olisi ratkaisu: miesaivoisia naisia löytyy kyllä, itsekin olen semmoinen.
Mutta jostain syystä ne vastaavanlaiset miehet haluavat juuri niitä toisenlaisia, etten sanoisi toisesta ääripäästä. Semmoisia feminiinisiä blondeja.
Oma vika, kun ei nörttinainen kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.
Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.
Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta.
Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa.
Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin).
Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.
Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä.
Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne.
Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy.
No joo. Nää on vaikeita. Joskus on tällaista, että "kaverin mies teki näin" ja mun pitäisi ymmärtää se viestiksi, että odottaa samaa minulta. Toki tuo että hän puhuu jostain... no periaatteessahan en voi tietää että höpötteleekö hän vain lämpimikseen. Hän puhuu ajatuksiaan jatkuvasti eikä niillä nyt kaikilla ole mitään sen syvempää merkitystä eikä odota minulta reaktiota. Mutta olen tosiaan alkanut nyt haistella, että kaikenlainen tekemiseen liittyvä on ilmeisesti jotain mikä vaatii reagointia vaikka olisi heitetty vaan ohimennen.
Ap
Tämä on todella raivostuttava asenne. Jos nainen sanoo jonkin asian useampaan kertaan ja jopa turhautuneena, hän ei todellakaan puhu lämpimikseen vaan odottaa, että sinä kuuntelet. Itse esimerkiksi sanoin exälleni, että jollei käytös x lopu, minä eroan. Tämänkin sanoin useampaan kertaan. Sitten kun vihdoin tein päätöksen, että nyt riittää ja minä lähden, tämä ihan silmät ymmyrkäisinä ihmettelee, että mikäs nyt tuli yhtäkkiä. Sanoin, että olen tästä puhunut tuhannet kerrat ja nyt en enää jaksa. Ja mitä sanoo mies: "enhän mä tiennyt, että sä tarkoitit oikeaa eroa"! Mitä jos h*lvetti soikoon olisit kuunnellut ja ottanut tosissasi, niin ei olisi yllätys! Todella törkeää ja alentavaa ajatella, että tuossa tuo nyt vain lämpimikseen uhkailee erolla, että saa tahtonsa läpi.
Toisaalta mä tunnen naisia jotka uhkailee erolla testatakseen miehen reaktiota. Ovat siis itse kertoneet tekevänsä niin. Jos on joutunut tuollaisen kohteeksi, niin ei ihme jos ei ota tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Ap on oikeassa ainakin siinä asiassa, että onhan suurimmalla osalla naisista kuitenkin niitä hankalia päiviä kerran kuukaudessa jolloin kukaan, eikä varsinkaan oma mies, osaa tehdä mitään oikein. Minusta on hyvä jos mies ymmärtää silloin olla ottamatta kiukuttelua liikaa itseensä ja tiedostaa sen "naistenvaivoiksi".
On hyvä muistaa, että kaikilla on hankalia päiviä, sekä miehillä että naisilla. Pariskunnat oppivat kyllä näkemään, milloin toinen on huonolla tuulella ja oppivat myös itse kertomaan, että nyt ei ole hyvä päivä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset alkaa nalkuttamaan pitkässä suhteessa.
Älä ole heidän kanssaan "pitkässä suhteessa". Siinä vaiheessa, kun et enää ole onnellinen eikä tilanne parane, vaikka molemmilla on halua ja yritystä sitä parantaa, on aika todeta, että ette sovi yhteen.
Oma mieheni ei ikimaailmassa kuuntelisi nalkutusta. Ei antaisi alentaa itseään, puhua itsestään alentavasti, pomottaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla vääränlainen nainen. Eivät kaikki naiset kiertele ja kaartele. Ota joku looginen insinöörityyppinen nainen, niin saat suoria vastauksia.
Tämähän se olisi ratkaisu: miesaivoisia naisia löytyy kyllä, itsekin olen semmoinen.
Mutta jostain syystä ne vastaavanlaiset miehet haluavat juuri niitä toisenlaisia, etten sanoisi toisesta ääripäästä. Semmoisia feminiinisiä blondeja.
Oma vika, kun ei nörttinainen kelpaa.
Jep.
- arkipäiväisen näköinen nörttinainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apta muistuttaisin että parisuhteessa on (yleensä) kaksi osapuolta.
Hänen ongelmansa ovat myös sinun ongelmiasi ja hänen menestyksensä ovat ylepydenaiheita sinullekin.
Jos kumppani mainitsee että jokin asiaa kaipaa hoitamista, hän odottaa sinulta kommenttia asiaan. Ynähdys ei riitä. Hyväksyttäviä vastauksia ovat esimerkiksi "Mennäänkö heti tekemään yhdessä?" tai "Nyt ei millään jaksaisi mutta hoidetaanko se huomenna?". Tai sitten voit olla oikein enkelimäinen ja sanoa jtn tyyliin "Minäpä hoidan sen huomenna töistä palatessa". Riippuu tietysti myös hoidettavasta asiasta.
Mutta tosiaan, hän ottaa tuollaiset arkiset käytännön asiat puheeksi siksi että hän tahtoo teidän sopivan sille työlle jonkin ajankohdan. Jos homma on sellainen mihin sinua ei tarvita, hän hoitaa sen itse eikä edes mainitse sinulle koko asiaa.
Ruokailu.. sen että joka päivä on nälkä ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ihmiset yleisesti ottaen syövät päivittäin. Siksi tällaisista jutuista pitää sopia, lyhyesti, etukäteen. Kuka tuo ainekset, kuka kokkaa. MIlloin syödään (vai syökö toinen vaikka jossain kaupungilla/yksin joskus myöhemmin).
Jos olet luvannut tuoda ainekset ruokaa varten, kumppanisi odottaa niitä.
Huolehtivaisena ja välittävänä kumppanina sinua kiinnostaa miten hän syö ja nukkuu, miten hän voi noin ylipäätään. Ihan lyhyt kysymys riittää "Mitä me syödään tänään illalla?" Sitten voit heitellä ehdotuksia mitä haluat syödä. Hänellä on varmasti niistä mielipide. Jonkinlainen kompromissi löytyy muutaman min. sisällä.
Sitä et voi olettaa että te syötte eri ruokia eri aikaan ja jättää koko kysymyksen kumppanisi harteille , kun kerran yhteisessä taloudessa asutte ja jaatte sängyn jne.
Selvittäkää ruokailuasia etukäteen ja muut tuollaiset arjen asiat jotka nyt vaan pitää selvittää. Jos hän ei ole muistanut ottaa jotain asiaa puheeksi niin ole aktiivinen ja kysy.
Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?
"Miksi tuossa hoidettava asia -tapauksessa ei voi sanoa, että haluaa miehen hoitavan sen tai haluaa, että sovitaan aika asian yhdessä hoitamiseksi?" Koska se olisi määräilyä, jota miehet tunnetusti vihaavat (ainut vaan että eivät vihaa, todellakin tahtoisivat sinne tossun alle). Mutta virallisen tiedon mukaan vihaavat eikä sitä nyt ruveta tässä oikomaan.
Siis kertauksen vuoksi ; nainen ottaa asioita puheeksi siksi että hän haluaa paitsi puhua aiheesta itse, myös että kuulet mitä hän sanoo ja että kerrot oman mielipiteesi.
Minä kyllä enemmin runkkaan loppuelämäni kuin olen tossun alla. Ihan vain huomiona.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset alkaa nalkuttamaan pitkässä suhteessa.
Älä ole heidän kanssaan "pitkässä suhteessa". Siinä vaiheessa, kun et enää ole onnellinen eikä tilanne parane, vaikka molemmilla on halua ja yritystä sitä parantaa, on aika todeta, että ette sovi yhteen.
Oma mieheni ei ikimaailmassa kuuntelisi nalkutusta. Ei antaisi alentaa itseään, puhua itsestään alentavasti, pomottaa jne.
Tekeekö miehesi hommat ajallaan vai sivuuttaako puheesi ja keskittyy johonkin muuhun?
Jos kokee arkiasioista puhumisen nalkuttamisena, miehisyyden alentamisena (...), pomottamisena jne. niin ehkä nuo asiat eivät ole niin vakaalla pohjalla? Se voi tuoda ongelmia myöskin uudessa suhteessa, joten vaihtamalla ei välttämättä parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla vääränlainen nainen. Eivät kaikki naiset kiertele ja kaartele. Ota joku looginen insinöörityyppinen nainen, niin saat suoria vastauksia.
Tämähän se olisi ratkaisu: miesaivoisia naisia löytyy kyllä, itsekin olen semmoinen.
Mutta jostain syystä ne vastaavanlaiset miehet haluavat juuri niitä toisenlaisia, etten sanoisi toisesta ääripäästä. Semmoisia feminiinisiä blondeja.
Oma vika, kun ei nörttinainen kelpaa.
No tämä kumppanini on itse asiassa koodari, jolla on monia varsin miehisä kiinnostuksenkohteita.
Ap
Ap:n ajattelu ja suhde tuohon naiseen kuulostaa kyllä aika omaperäiseltä. En saa siitä kiinni. Jotain tunneälyn ja empatian puutetta, ehkä. Kuulostaa kyllä siltä, että suhteessa mikään ei tule muuttumaan, mikäli se ap:sta on kiinni.