Sisustatko aktiivisesti? Kiinnitätkö huomiota kotisisi viihtyvyyteen?

Nyt ollaan herätty siihen ja kaikki juoksevat niiden samojen ällö-tila-harmaatummanruskea-teräs-pähkinä juttujen perässä.



Kamalin koti on suoraan sisustusliikkeestä haettu.



Kodissa pitää olla toimiakseen kerroksellisuutta ja elämää. Katalogien sivuilta haettu asunto ei ole koti.



Samoin tuo tietyn merkin perässä juokseminen on alkeellista. Jos meille ei yksikään Artekin kalu istu, niin sitten ei istu. Eikä Vallilan verho, niin sitten etsitään kirpparilta. Osoittaa kypsymättömyyttä jumittua johonkin brändiin.

Viihtyvyyteen ja toiminnallisuuten pyrin nimen omaan niin että itse viihdyn. Ei kiinnosta pätkääkään onko ruma ja epäkäytännöllinen jonkun muun mielestä.

En seuraa minkään maailman trendejä tai sisustuslehtiä. Kuvista tv:stä noukin kivoja ideoita mutta toteutan niitä oman makuni mukaan.

Kodin pitää olla kodikas. Ei sisustuslehden valmismalli tai kuin museo.

Hassu ajatuskin.



Eivätköhän lapset automaattisesti tuo vähän elämää myös kotiin.



Minä ainakin rakastan sisustamista. Kun vain olisi rahaa ja aikaa. No siis uuteen kotiin aion ainakin jotain toteuttaa. MItään tiettyä linjaa en toteuta, ostelemmme sitä joka tuntuu kivalta ja näyttää mukavalta omissa silmissä.



22

mikä olisi kivan näköistä, se vaan syntyy ihan itsestään.

Meillä oli talo monta vuotta valmistumisen jälkeen ihan ilman verhoja kun oli niin paljon muutakin tekemistä, rakentamista ja sisustettavaa.



Kun sitten viimein aloin miettiä verhoja niin halusin puhtaita ja raikkaita sävyjä - enkä löytänyt niitä mistään! Kaikissa kangaskaupoissa oli vain toinen toistaan murretumpia ja likaisempia värisävyjä joten lopulta nöyrryin ja marssin Marimekkoon. Nyt meillä on lastenhuoneissa ja työhuoneissa Marimekon verhot. Ei todellakaan mitään Unikkoa, moni ei varmaan malleista edes hoksaisi että ne ovat Marimekkoa, mutta RAKASTAN niitä raikkaita ja puhtaita värejä. Toki makuuhuoneessa ja oleskelutiloissa on muuta kuin Marimekkoa, en haluaisi niihin tiloihin mitään tavallista paksua puuvillaa.

Sisustan tarpeen tullen, muuton yhteydessä, lasten kasvaessa, huonejärjestelyjä muutettaessa. Kotimme on nyt ihan jees, viihtyisyyttä saisi parhaiten silittämällä aktiivisemmin puhtaiden vaatteiden ryökkiöt pois pyörimästä silmistä.



Voisin upottaa loputtomasti rahaa sisustamiseen ja itselläni on tarkka väri- ja tyylisilmä. Kotimme ei kuitenkaan ole todellakaan niin upeasti sisustettu kuin voisi olla, viihtyisä ja toimiva kylläkin. Kaikkea irtorahaa en halua laittaa sisustamiseen, mieluummin matkustan.



Olen selvästi vanhentunut, kun sisustaminen ei enää tuota samanlaisia kiksejä kuin aiemmin ja pidän osaa sisustusmaniasta pinnallisena elämän tyhjyyden täyttämisenä. Estetiikka ja kaunis ympäristö ovat tärkeitä, mutta joskus ulkoisen (asunto, auto ja muu roina sekä oma kroppa) korostaminen menee sisällöllisempien asioiden edelle.

Vähän samoilla linjoilla 24:n kanssa. Nykyään sisustusohjelmat ja lehdet ovat täynnä niin samaa tyyliä. Kuinka monella sisustusharrastajalla ei ole olohuoneessa kulmikkaita sohvia ja karvamattoa, käsi ylös? Ja lisätään siihen vielä se rahi samaa sarjaa sohvan kanssa tai matala pöytä (tummaa puuta). Näin niitä "persoonallisia" koteja sisustetaan..

Appiukko antoi tämän saman ohjeen miehelleni, kun menimme naimisiin. Ja hyvin on toiminut.

En sisusta aktiivisesti (paitsi puutarhaa), mutta välillä tietenkin teen hankintoja. Pyrin suosimaan laatutavaraa, koska se kestää siistinä kauemmin. Ja sitten suosin sellaista, joka kestää kovempaa käyttöä (kuopuksen otteita ei mikä vaan kestä).

mieltä naisen kanssa kotiin liittyvistä asioista.

"Näyttääkö tämä uusi pinkki seinä hyvältä?" , "Tietysti, kultaseni"

ekologisuus, ergonomisuus, esteettisyys, ekonomisuus ja erilaisuus. Kaikella tällä pyritään loppuen lopuksi ihmisen/perheen hyvinvointiin.

kaikki huonekalut kokopuuta-lähinnä lundiaa

astiat arabiaa

sohvat nahkaa

sävy sävyyn lastenhuonekin- valkoista kokopuuta

verhot marimekkoa

VÄlillä hankin huonekalun per vuosi, välillä menee pitkiäkin aikoja ettei mitään uutta tule, tekstiilitkin ostan "loppuelämää" varten - en pidä vaihtelusta. Paitsi jos löydän jotain aivan huikean ihanaa. MAkuni on pysynyt samana lähes koko aikuisiän. En osta tai hanki muuten mitään, mistä en ole valmis pitämään kauan.



Esineet ja tavarat löytävät tiensä kotiini niin roskalavoilta (harvemmin enää tekee löytäjä, Paavo Tynellin lamppu on ollut parasta, mitä olen löytänyt), kirppiksiltä, hylätyistä autiotaloista (meitä on siis täällä ainakin kaksi jotka tekevät löytöjä purkukuntoisista taloista), laadukkaista huonekalumyymälöistä, sukulaisten vinteiltä ja joskus antiikkikaupoistakin. Koska rahaa on välillä vähän, on käytettävä monipuolisia hankintakanavia.

Eikö teitä pelota, että siellä on jotain psukeja? tms. vaarallista.

Jokuhan nekin talot ja tavarat omistaa, vai?



Vai kysyttekö ensin omistajalta luvan ja mistä oikein löydätte nämä talot ja omistajat?

Olen käynyt vain muutamassa sellaisessa talossa, jotka ovat e miehelleni tuttuja paikkoja ja jotka sijaitsevat maaseudulla niin, että siellä tapaa korkeintaan paikallista nuorisoa (jotka kyllä mopoilevat mielummin kyläraitilla). Tiedämme kyseisen paikan olevan sellainen, että siellä olevia tavaroita ei kukaan kaipaa (maanomistaja).

Eniten kannattaa varmaan pelätä sortuvia rakenteita...ei spukeja.

Eikä tulisi mieleenkään käydä missään "autiotaloissa" ottamassa jotain tavaraa!! Haloo, sehän on VARASTAMISTA!!! Vaikka se talo ois seissyt siinä tyhjillään 20 vuotta niin on silläkin omistaja ja niillä tavaroilla!!



Kaikkea hullua ihmiset keksiikin tehdä!

ahkera sisustaja jolla ei ole kulmikkaita sohvia, karvamattoa, eikä matalaa pöytää. Eikä kyllä ole ystävillänikään, jotka paljon sisustavat.

Tai mikä nyt sitten on "aktiivista" sisustamista? Koko ajan tänne jotain pientä muutosta pitää tehdä kun perhe kasvaa mutta neliöt eivät, ja jotenkin pitäisi pystyä pitämään koti viihtyisänä siitä huolimatta, mutta en mä huvikseni huonekaluja osta tai mitään sellaista.



Sohva on kyllä kulmikas ja kirjahyllyt kokopuuta, jos se täällä on aktiivisen sisustajan merkki... Ja jos tuftattu villamatto lasketaan "karvamatoksi" niin sellainenkin löytyy. ;-)

mietin koko ajan mitä kaikkea tänne kotiin vielä pitäisi saada. pikkuhiljaa ostelen sellaista mikä miellyttää ja passaa. miehen kanssa onneksi lähes samanlainen maku ja molemmat ollaan tyytyväisiä tavaroihin joita täällä on. tosin minä olen sellainen että jos joku tavara mitä mieheni ehdottaa ei minun mielestä passsaa kotiin niin sitä ei sillon osteta! nyt tosin uutta asuntoa etsitään että sinne taas sitten uusia juttuja tarvii kun isompaa suunnitellaan. tänne ei viitsi enään ostaa paljon mitään kun ei tiedä minkälainen on se seuraava ettei turhaan osta!

Tiedän monia himosisustajia, jotka ostavat kauniita esineitä, mutta koti pursuu jo yli kaikenlaista pölynkerääjää ja perussiivoaminen alkaa tuottaa vaikeuksia.

Rakennettiin talo kolme vuotta sitten ja siitä saakka olemme sitä sisustaneet. Opiskeluaikana jo ostettiin harkiten ja useimmat kalusteet ovat kulkeneet sieltä saakka mukana, osa jo lapsuudenkodista, kuten Muuramen kirjoituspöytäni. Kun tuli tuplaten lisää tilaa, tarvittiin myös huonekaluja lisää. Projekti alkaa olla loppusuoralla ja on hyvä että on edetty hitaasti, eikä ostettu mitään vähän sinne päin. Nyt vanhat ja uudet tavarat sopivat yhteen



Raha on se tekijä joka hidastaa sisustusaddiktiotani, mieheni on fanaattinen siinä asiassa että yhtäkään juttua ei osteta luotolla tai muuten lainarahalla, eli säästämällä ollaan kaikki hankittu.



Paheeni on sohvatyynyt ja pyyhkeet, muuten en tavaraa hamstraa.



Ja juu, ei ole kulmikasta sohvaa, tummaa sohvapöytää eikä karvamattoa :)