Mitä iän tuomia muutoksia olette havainneet itsessänne?
Aloitan. Harmaita suortuvia. En ole värjännyt koska ei haittaa.
Naururyppyjä silmäkulmissa, ja otsassa vaakasuoria ryppyjä.
Olkapäät tuntuu välillä raskailta jos joutuu nostaa käsivarret.
Polvissa välillä tuntemuksia. Ihan uus juttu. Kuluma tulossa? Mitenköhän vois välttää?
Oon siis 47.
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moneen tässä ketjussa lueteltuun ikääntymisoireeseen auttaisi liikunta. Lihaksia kehiin, niin ei ole niin raihnainen olo. Ei se kaikkea ratkaise, mutta hiukkasen helpottaa.
Juu, sehän auttaakin ihan kaikkeen eikä kuolekkaan kunhan vain liikkuu ku viimeistä päivää. 🤭
Aika moneen, ei ihan kaikkeen. Voi olla vaikea hyväksyä, että esim. monet kivut, säryt ja vaikeus liikkua voisi hoitua ihan lihaksia hankkimalla. Toki on helppoa vetää särkkäriä ja voivotella vanhenemistaan.
Kävelen varovaisemmin, en halua liukastua. Aika tuntuu menevän nopeammin.
Sokeuduin 42v. Aikaisemmin ei mitään. Suurinpiirtein yhdessä yössä meni lähinäkö, hämäränäkö ja kaukonäkö. Nyt monitehot päässä. Uskomaton rahanmeno ja hankaluus. Jokapaikassa tiellä. Harrastaessa pidettävä piilolinssejä. Ei kannata leikkuuttaakkaan, kun näkö huononee kokoajan.
Katkeroituminen, väsymys ja toivon puute.
Elämä muuttuu vaan paremmaksi. Tietää mitä haluaa eikä suostu kuuntelemaan kaiken maailman päänaukomisia.
Vierailija kirjoitti:
Aika moneen tässä ketjussa lueteltuun ikääntymisoireeseen auttaisi liikunta. Lihaksia kehiin, niin ei ole niin raihnainen olo. Ei se kaikkea ratkaise, mutta hiukkasen helpottaa.
Niin, liikun ihan yhtä paljon töissäni kuin ennekin, ei vaan paikat tulleet nuorena kipeiksi millään. Lihaksia tulikin töiden sivutuotteena silloin. On lääkäritkin sanoneet että olen hyvässä kunnossa eikä iän tuomille vaivoille mitään voi. Pitää vaan varoa ja ottaa kevyemmin. Työkeikan jälkeen on selkä yleensä noin kuukauden tosi kipeä, lepo auttaa ja kävelylenkit ja vaikkapa autolla tai tarktorilla ajo rentouttaa myös.
Harmaita hiuksia, löysää ihoa, luomia.
Pinna lyhentynyt, lihaskunto katoaa, hiukset lähtee, vartalo muuttuu, tullut meluherkkyys (lapsista?).
En enää saa kannettua vettä järvestä saunalle ämpärin kahva erektiossa seisovalla siittimen ympärillä. Polveni eivät kestä.
Olen tajunnut oikeaan vasta nyt, miksi pitää harrastaa liikuntaa ja venyttelyä. Samoin sen, miksi ei olisi kannattanut nuorena ottaa aurinkoa. Naama rypistyy ja selkä temppuilee, jos lihakset eivät ole kunnossa.
N49
Olen jo 75 v.enkä vieläkään jaksa hidastelijoita, vaan hermostun odottelusta. Yritän kuitenkin pysyä hiljaa.
-Luomet lisääntyy,varsiluomia kaulassa ja rasvaluomia selässä
- Öisin pitää hereillä vessaan
- Polvet paukkuu ja natisee
- ihmiset eivät enää hirveästi kiinnosta, laumaolentoja kaikessa.
- alkoholi ei hirveästi vaikuta enää, hienoon nousuhumalaan ei enää pääse vaikka tekisi mitä
- makea ei enää kiinnosta
- nuorempien reaktiot maailmanmenoon naurattavat, ovat niin hirveän tosissaan. Tämä on komedia, ei tragedia.
M54
Olo on kuin teinipojalla,löytyy finnejä ja viikset
Kaulaan ja rintaan kasvaa rytinällä pieniä ns varsiluomia
Silmäpussit ovat isommat kuin tissit
Seksiä ei voi harrastaa polvillaan lattialla vaan pitää ensin asetella itsensä mukavasti pehmeälle alustalle
Baariin lähtö tarkoittaa lähirälälää jonne voi mennä ilman meikkiä Crocsit jalassa
Mukavuus on voittanut tyylin
Verenpaine on koholla
Lääkärit näyttää rippikoululaisilta
Nukkuminen vaatii kolme tyynyä ja silti pää ei meinaa kääntyä aamulla ja olo on kuin bussin alle jääneellä
Samoin kun otin tatuoinnin korvan taa oli todella vaikea löytää mukava ja hyvä asento ja jälkeenpäin paikat oli krampissa
Ikää 45v.
Taikinanaama, ryppyjä, kranssitukka, keskivartalolihavuus.
Monen aiemmin mainitun lisäksi innostuksen loppuminen. Nuorena esim. tykkäsin kirjoittaa omaksi huvikseni. Kun oli aikaa, tekstiä syntyi, vaikka olisin ollut alakuloinen. Hahmotelmia tarinoiksi ja runoiksi. Jaksoin myös opiskella välillä. Nyt ei ole ideoita eikä opiskelukaan kiinnosta. Lisäksi muisti pätkii aiempaa selvästi enemmän.
60+
Tukka ei näytä enää hyvältä auki tai tukka auki näyttää vanhemmalta:D
Vierailija kirjoitti:
Olo on kuin teinipojalla,löytyy finnejä ja viikset
Kaulaan ja rintaan kasvaa rytinällä pieniä ns varsiluomia
Silmäpussit ovat isommat kuin tissit
Seksiä ei voi harrastaa polvillaan lattialla vaan pitää ensin asetella itsensä mukavasti pehmeälle alustalle
Baariin lähtö tarkoittaa lähirälälää jonne voi mennä ilman meikkiä Crocsit jalassa
Mukavuus on voittanut tyylin
Verenpaine on koholla
Lääkärit näyttää rippikoululaisilta
Nukkuminen vaatii kolme tyynyä ja silti pää ei meinaa kääntyä aamulla ja olo on kuin bussin alle jääneellä
Samoin kun otin tatuoinnin korvan taa oli todella vaikea löytää mukava ja hyvä asento ja jälkeenpäin paikat oli krampissa
Ikää 45v.
Lääkärit näyttävät rippikoululaisilta on se, minkä minäkin olen huomannut. Lisäksi töissä uudet asiantuntijat näyttävät lukiolaisilta.
Olen lopettanut ulkomuodostani hötkyilemisen. Ei niin, etten enää olisi siitä kiinnostunut: päin vastoin. Jos nuorena mies oli sitä mieltä, että näyttäisin kivalta silkkialusvaatteissa tai mekossa pistin jyrkästi vastaan: en varmasti näytä, olen lihava ja ruma! (Huom, en koskaan ole ollut ylipainoinen, vika oli korvien välissä. Nuoret naiset, jos luulette itseänne epäviehättäväksi, erehdytte. Eivät välttämättä kaikki, mutta varmasti joku on jyrkästi eri mieltä, makuja on niin erilaisia). Nyt, kun mies ostaa lahjaksi jotain silkkipitsivermeitä, uskon ilman eri selityksiä, että kai sitten näytän hänen mielestään hyvältä -mieheni ei ole järjetön, ja muuta järkevää syytä niitä ostaa ei ole? Eikä hän kai olisi naimisiinkaan kanssani mennyt, jos en olisi hänen makuunsa?
Olen myös alkanut suhtautua äidillisesti nuoriin naisiin -toisaalta olen ylpeä kaikesta #metoosta ja turvallisesta tilasta jota he ovat keksineet, toisaalta olen heistä huolissani, ei maailma edelleenkään kovin turvallinen ole (älkää huoliko nuoret, en luennoi tästä teille livenä).
Toivoisin, että olisin jo turvallisesti menopaussin tuolla puolella: tällä hetkellä ennen niin luotettava kuukautiskiertoni on seonnut kokonaan ja menkkoja on hyvinkin kolme viikkoa kuussa. En halua lääkehoitoa, koska olo on henkisesti ja fyysisesti hyvä enkä halua sitä sotkea, eikä vertakaan ole paljoa, mutta onhan tämä tyhmää, varsinkin niitä kauniita alusvaatteita ajatellen.
Hiukseni eivät ole harmaantuneet, mutta eivät myöskään niin tuuheat kuin ennen -tästä en pysty keksimään muuta hyvää kuin sen, ettei asia tunnu kiinnostavan ketään paitsi minua, joten ei kai se vaarallista ole. Mieheni vihaa ohentuvaa tukkaansa, ja vaikka olen asiasta myötätuntoinen, minun silmissäni se ei hänen haluttavuuttaan vähennä.