Ihmiset, jotka huutaa "taisteluhuudon" aivastaessaan
Jokainen on varmaan joskus kokenut tämän. Normaalisti kun ihminen aivastaa, tulee se tyypillinen "atshuuu" äänähdys, mutta nämä tekee sen täysin liioitellusti: "AAATHSUUU-HAJAAAA!" tai "ÄÄÄÄTSZÄÄÄÄÄ!". Tulee ihan mieleen, että samalla karatehakkaavat jotain tiiliä.
Joo, flunssa tai allergia voi olla rankkaa, muttei sentään tarvi taisteluhuutaa.
Kommentit (461)
Lol, täällä oli joskus samanlaista ulinaa huuto-oksentajista. Voin kertoa, että silloin harvoin (NYKYÄÄN) kun oksennan, en todellakaan mahda sille huutamiselle yhtään mitään. Minulla ei ole mitään tarvetta pitää yhtään ylimääräistä mekkalaa, minulle ei makseta siitä enkä saa kunniamainintaa.
Ennen tuo oksentelu oli ihan peruskauraa, onneksi nykyään migreenini on kurissa (ilman lääkitystä) enkä enää muista milloin viimeksi olen oksentanut.
No haloo, ei se ole mikään tahdonalainen ääni, mikä aivastuksesta lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Aggressiivinen huuto aivastus kuulostaa monesti että teeskentelee.
Minä olen taisteluaivastaja (ja olen nainen). Jos aivastan kotona luonnollisesti, mukana tulee huuto. En teeskentele (miksi ihmeessä joku niin tekisi edes). Kuitenkin, jos olen ihmisten ilmoilla yritän vaientaa huutoa ja joskus onnistuu, joskus ei. Aivastus ei kuitenkaan ole "täydellinen" ilman huutoa. Paine ei pääse poistumaan oikein ja tuntuu huonolta. Siksi aion kotona kyllä taisteluaivastaa jatkossakin. Myös hikkani on usein äänekäs, mutta ei aina.
Hauskaa on, kun naapurissani on myös taisteluaivastaja (hänkin nainen). Naapurista ei koskaan kuulu pihaustakaan mistään muusta, mutta hänen aivastuksensa kuuluu. Ei haittaa. :)
Ihan höpöä ettei vaan voi sille mitään. Aivastan itse suu kiinni, ei lennä pärskeitä tai kuulu mylvintää.
Mieheni kuulostaa juurikin siltä, kuin aikoisi ruveta murskaamaan tiiliskiviä paljain käsin "HATSHOOAH!"
Vierailija kirjoitti:
Ihan höpöä ettei vaan voi sille mitään. Aivastan itse suu kiinni, ei lennä pärskeitä tai kuulu mylvintää.
Onnea!
Olemme kuitenkin yksilöitä. Sinulla on oma nenäsi, suusi, nenäontelosi ja muut ruumiin osasi. Pierukin tulee eri ihmisistä toisistaan eriävillä äänillä. Jotkut suhuttavat, kuten varmaan juuri sinä, toiset taas räjäyttävät pöntön. Onpa niitäkin, joiden pierun paljastaa pelkkä haju, eikä ole kuulunut pihaustakaan.
Erilaisuus on rikkautta!
Mun mies on tuollainen. Ja aivastus alkaa ihan yhtäkkiä ja hemmetin kovaa, säikähdän sitä aina.
Banzai! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan höpöä ettei vaan voi sille mitään. Aivastan itse suu kiinni, ei lennä pärskeitä tai kuulu mylvintää.
Onnea!
Olemme kuitenkin yksilöitä. Sinulla on oma nenäsi, suusi, nenäontelosi ja muut ruumiin osasi. Pierukin tulee eri ihmisistä toisistaan eriävillä äänillä. Jotkut suhuttavat, kuten varmaan juuri sinä, toiset taas räjäyttävät pöntön. Onpa niitäkin, joiden pierun paljastaa pelkkä haju, eikä ole kuulunut pihaustakaan.
Erilaisuus on rikkautta!
Se on opeteltu tapa. Ei huvita altistaa muita ruumiintoiminnoilleni ja eritteilleni, toisin kuin kai muita.
Just aivastin ihan TÄYSILLÄ ja heti tuli tämä aloitus eteen :) KOVAA aivastaminen on vaan niin tehokasta.
Mä olen (usein) tämmöinen huutoaivastaja. Usein aivastus tulee tosi nopeasti varoittamatta jolloin en ehdi edes ajatella mitään ennen kuin tulee ÄÄTSCHYYY. Välillä nenää kutittelee etukäteen pitemmän aikaa, jolloin haukon henkeäni ja aivastan vain TSIHH. Jos yritän olla täysin hiljaa aivastaessa, menee aivastus jotenkin sisäänpäin joka tuntuu tosi inhottavalta ja sattuu vähän. Parhaimmillaan ehdin ennakoida (esim kirkossa) sen puolikkaan sekunnin niin että kuuluu vain TSUHHH.
(Suuret kirjaimet koska se tulee aina niin törkeällä paineella että ääni on pärskähdyksessäkin kova. Johtuneekohan tuo kapeista hengitysteistä nenässä?)
Vierailija kirjoitti:
Banzai! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan höpöä ettei vaan voi sille mitään. Aivastan itse suu kiinni, ei lennä pärskeitä tai kuulu mylvintää.
Onnea!
Olemme kuitenkin yksilöitä. Sinulla on oma nenäsi, suusi, nenäontelosi ja muut ruumiin osasi. Pierukin tulee eri ihmisistä toisistaan eriävillä äänillä. Jotkut suhuttavat, kuten varmaan juuri sinä, toiset taas räjäyttävät pöntön. Onpa niitäkin, joiden pierun paljastaa pelkkä haju, eikä ole kuulunut pihaustakaan.
Erilaisuus on rikkautta!Se on opeteltu tapa. Ei huvita altistaa muita ruumiintoiminnoilleni ja eritteilleni, toisin kuin kai muita.
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000000945769.html
Ks. kohta 9. Allergia- ja astmalääkäri vastaa, miksi ääntä ei voi aivastuksessa hallita.
Daihatzuuu...
Hitatziii....
Näillä mä menen, kun aivastuttaa.
Ap, oliks tää kysymys? Vastaus on, koska se tuntuu hyvälle. Aivastus tuntuu pahalle ja se huuto päästää sen pahan energia pois. Sori jos häiritsee:D
Mun mies kun aivastaa, kolmen ylimmän kerroksen naapureilta tippuu varmaan kirjat hyllystä ääniaaltojen kolossaalisuuden johdosta. Itsellä aivastus tulee näin: äätshuu, äätshiih!
Kissa kun haukottelee, sieltä saattaa tulla ihan mitä tahansa ääntä riippuen siitä, onko samaan aikaan naukumassa, kurnahtamassa, ravistamassa päätä tai vastaavaa. Paras ääni häneltä koskaan oli:"Kurnäymääääääyyyyykurrrr!"😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Ihan höpöä ettei vaan voi sille mitään. Aivastan itse suu kiinni, ei lennä pärskeitä tai kuulu mylvintää.
Katkaiset verisuonen päästäsi tuolla tavalla, kun paine jää pään sisään.
Okei, Täällä ilmoittautuu yksi taisteluhuutaja.
Huudan joskus aivastaessa samalla ihan täysillä niin että ikkunat soi.
Tuntuu, että jos aivastaa normaalisti se tuntuu kehossa jotenkin tosi epämiellyttävältä, ja myös tuntuu että jos ei aivasta ns. kerran ja kunnolla niin se aivastaminen jää päälle ja jatkuu ja jatkuu monta kertaa.
Tää on mun selitys ja kokemus :D
N30
Kiitos tästä ketjusta, oon pitkin päivää naureskellut näille. Monet osaa kirjoittaa hyvin elävän tuntuisia kuvailuja näistä 😄
Mulle tuli otsikosta oma isäni heti mieleen, vaikka ei nyt ehkä taisteluhuutoaivastaja olekaan, se aivastus on vaan todella kovaääninen. Muistan vieläkin kuinka lapsuuden kodin kattolamppu helähti aina isän aivastuksesta 😁
Töissä oli myös aikanaan taisteluhaukottelija. Istui toisella puolella sermiä, ja aina puolen päivän jälkeen alkoi sellainen kovaääninen haukotusulina HHAAAUUAAAUAOIOIOIAAAA. Aluksi sitä säikähti mutta jossain kohtaa kai tottui 😄 oli pienen lapsen isä, ehkä siksi sitten väsynyt 😄 ja sai kyllä kuulla kommentteja haukotuksistaan.
Itse uskon, että moni huutoaivastaja ei vain kykene aivastamaan hiljaa. Ammattikoulussa luokallani oli eräs todella ujo, jopa arka poika, joka olisi halunnut varmaan eniten maailmassa olla näkymätön, ja hän suorastaan raivoaivasti. Muistan vielä kymmenen vuotta myöhemminkin, miltä se aivastus kuulosti ja miten paljon sattui tärykalvoihin. Itselläni taas on todella kovaääninen hikka. Pystyn ase ohimolla hieman hiljentämään ääntä, mutta se sattuu, ihan oikeasti sattuu ja hyvin kipeästi, jos en anna ilman kulkea vapaasti. Tällöin myös ääni on kova.
Eräs tuttu kirjaimellisesti karjuu aivastaessaan. Ikääkin on jo yli 30, joten on pikemminkin noloa kuin hauskaa.
🤣😂🤣😂🤣😅😅