Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset, jotka huutaa "taisteluhuudon" aivastaessaan
Jokainen on varmaan joskus kokenut tämän. Normaalisti kun ihminen aivastaa, tulee se tyypillinen "atshuuu" äänähdys, mutta nämä tekee sen täysin liioitellusti: "AAATHSUUU-HAJAAAA!" tai "ÄÄÄÄTSZÄÄÄÄÄ!". Tulee ihan mieleen, että samalla karatehakkaavat jotain tiiliä.
Joo, flunssa tai allergia voi olla rankkaa, muttei sentään tarvi taisteluhuutaa.
Kommentit (461)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Jostain olen lukenut, että se miten aivastus "ilmaistaan" korreloi jotenkin orgasmin intensiteetin kanssa. Että silloin tulisi samanlainen huuto tai sitten vaitelias huokaus.
No mulla ainakin on näin. En orkussa huuda,mutta kroppa koristelee, kramppaa, saatan melkein pudota sängystä ja juu,aivastan hirmuisella volyymilla.Mahtavat fiilikset molemmista!
No mikä tässä miinusta aiheutti? Kirjoitusvirhe? Juu en koristele, vaan kouristelen. Pikkuinen kateudenpisto orkuistaniko kismittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Jostain olen lukenut, että se miten aivastus "ilmaistaan" korreloi jotenkin orgasmin intensiteetin kanssa. Että silloin tulisi samanlainen huuto tai sitten vaitelias huokaus.
No mulla ainakin on näin. En orkussa huuda,mutta kroppa koristelee, kramppaa, saatan melkein pudota sängystä ja juu,aivastan hirmuisella volyymilla.Mahtavat fiilikset molemmista!
No mikä tässä miinusta aiheutti? Kirjoitusvirhe? Juu en koristele, vaan kouristelen. Pikkuinen kateudenpisto orkuistaniko kismittää?
Veikkaan, että TMI, pieni sänky tai se, että olet nolo etkä edes tajua sitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on NIIN raivostuttavaa.
Isäni tekee tuota, se taisteluhuuto on karmea. Kuuluu varmasti viereiseen omakotitaloon sisälle asti.
Haukottelu on sitten toinen: aijai-JAI-JAIIIII KUN vä-SYT-TÄÄÄÄÄÄ!! HauuuKOOTUUUUUUUS!!!!!!!!
Mulla tuli haukotus kun luin tämän. ;D
Vierailija kirjoitti:
Aivastaminen on kehon puolustusmekanismi.
Kun nenä ärsyyntyy jonkin mekaanisen ärsykkeen, kuten pölyn tai flunssaviruksen johdosta, syntyy aivastusrefleksi.
Pallea supistuu, kurkun lihakset rentoutuvat ja ylemmät hengitystiet aukeavat. Seuraa voimakas uloshengitys, jossa ilmaa tulee ulos nopeasti suun ja nenän kautta. Silmät menevät aivastettaessa refleksinomaisesti kiinni. Aivastuksessa kuuluu voimakas ääni, kun ilmaa tulee nopeasti nenän ja suun kautta.Näin lukee Wikipedia aivastus.
Eikä kukaan mahda äänille mitään.
No, mahtaa sille. Puhallan keuhkot tyhjiksi ja puristan sekä suun että nenän kiinni. Ei tule aivastusta !
Vierailija kirjoitti:
Urbaanin legendan mukaan, jos pidättää aivastuksen ja pidättää pierun samanaikaisesti, kroppa menee ihan tilttiin ja ihminen menehtyy.
Joku teini kuoli aivastettuaan kuusi kertaa peräkkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kuulun tähän ryhmään. Aivastaessa tehostan aivastuksen ääntä. Tykkään äänekkäästi aivastaa.
Parhaalta tuntuu kun antaa kunnolla aivastuksen tulla. En tajua niitä jotka jotenkin nielevät sen. Näyttääkin hirveältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein juuri testin: Yleensä aivastan kovaa ja jos käsissä on jotain läikkymisvaarassa olevaa, se täytyy ensin nopeasti laskea pöydälle, koska kädet heilahtavat voimallisesta aivastuksesta. Mutta, aivastustani edeltää aina hengen haukkominen ja keuhkojen täyttäminen.
Nyt aivastin niin, että puhalsin keuhkot tyhjäksi juuri ennen. Lopputulos: maltillisempi ääni, korvat lukossa, silmät vähän syvemmällä päässä ja kohdunlaskeuma hetkellisesti korjautuneena.
Taidan jatkaa kovaäänisellä linjalla, sillä tämä äkillinen sisäinen alipaine tekee liian kipeää. Mutta mitään loppuhuutoja en aivastuksiini sisällytä, lupaan sen verran.
Luokkakaverini tekee tätä, vaikuttaa sellaiselta "hei katsokaa mua, antakaa huomiota" - tavalta. Opettajan ääni peittyy hetkeksi ja kaikkien on pakko kiinnittää huomiota.
Ja arvatkaa vaan: olen ollut hänen kanssaan samaan aikaan lähijunassa hänen tietämättään ja aivasti ihan samalla tavalla kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnustan olevani syyllinen. Hiljaa aivastamiseen pitää keskittyä ihan kunnolla, enkä aina ehdi tai jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Luokkakaverini tekee tätä, vaikuttaa sellaiselta "hei katsokaa mua, antakaa huomiota" - tavalta. Opettajan ääni peittyy hetkeksi ja kaikkien on pakko kiinnittää huomiota.
Ja arvatkaa vaan: olen ollut hänen kanssaan samaan aikaan lähijunassa hänen tietämättään ja aivasti ihan samalla tavalla kuin muutkin.
Kyllä minäkin julkisella paikalla koetan pitää volyymia hiljaisena, mutta sitten se aivastus jää vajaaksi, eli niitä saattaa tulla sitten useampi peräkkäin, kun sitä aivastusta pitää vetää samalla sisälle kun aivastaa.
Kotona jne. aivastan luonnollisesti eli hirveällä volyymilla, kun ei tartte hävetä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni tekee juuri niin. Ja koko muu perhe saa joka kerta paskahalvauksen siitä tärähdyksestä.
Mun setä on todella äänekäs huutoaivastelija. Muistan erään etelänloman kun semmoisella pienellä turistipurtilolla mummoilta tippu kahvikupit käsistä toisella puolella laivan kannella, kun setä aivasti toisella puolella. Itsekin säikähdin niitä aivasteluja ja sen jälkeen tuli nauru :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin näistä huutoaivastuksista itsekin. Niille ei voi mitään ja pidättely sattuu. Aivastus tulee monesti niin nopeasti etten ennätä varoittaa miestä, mistä sitten saan moitteita. Ällöintä on jos aivastus tulee syödessä, niin suussa olevat ruoan jämät lentää samalla ulos..
Minä aivastan äänekkäästi, en kylläkään huutele mitään aivastuksen jälkeen. Jos yritän aivastaa "hiljaa", tuntuu että nenäonteloni repeävät. Se on tuskallista.
En tiedä liittyykö tämä jotenkin keuhkojen tai hengitysteiden rakenteeseen. Kun partiossa aikoinaan harjoiteltiin tekohengityksen antamista Anne-nukelle, ohjaaja kysyi minulta harrastanko jonkin puhallinsoittimen soittamista kun minulla on niin vahvat keuhkot. En harrastanut enkä harrasta, mutta olen aina ollut hyvä sukeltamaan, ja laitesukelluksessa kulutan keskimääräistä vähemmän ilmaa - vaikka tuskinpa se ilmankulutus tähän aivastusasiaan liittyy.
Olen yli 60-vuotias nainen.
Eräällä kurssilla, jolla oli ihan aikuisia ihmisiä, oli nuori nainen joka aivasti kirjaimellisesti kuin kissanpentu. Kun hän aivasti tunnilla, jokaista aivastusta seurasi yleinen naurunpuuska. Se vain kuulosti niin epätodelliselta ja söpöltä. Hän sanoi ettei pysty aivastamaan muulla tavalla.
Luulen siis että aivastukset ovat yksilöllisiä ja oman aivastustyylinsä kanssa on vain elettävä (ja naapureiden myös).
Näitä on ainakin kolmea sorttia.
Isäaivastus: HÄRRTTZZyH!!
Pappa-aivastus: ÄÄRRRRSRTZYYYYYYUUHHH!!!
ja lisäksi tuo erikoinen kimakka taistelukirkaisu aivastuksen loppupuolella.
Ps paras ketju hetkeen :D
Aivastuksen ääni opittu. Tämä on siis ihan tutkittu asia ja esimerkiksi kuurot eivät käytä ääntä, koska eivät koskaan ole kuulleet äänekästä aivastusta.
Tuo opitaan luontaisesti lapsena, joten siitä pois opettelu on hyvin vaikeaa. Mutta voit siis syyttää sen kova-aivastelijan läheisiä siitä, että hänestäkin on tullut kova-aivastelija.
Itsellä kun pääsee "huutoaivastus" niin samassa housuun lirahtaa pissa. On se niin noloo kun joutuu
suojat housussa kulkemaan.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu tokaisi mummo ku huutoaivasti.