Lue keskustelun säännöt.
Minkä painoisena on "turvallista" aloittaa juokseminen?
31.05.2021 |
Siis nivelien ja polvien kannalta. Olen laihduttanut sadasta kilosta nyt 20 kiloa ja painan siis noin 80 kg. Tässä vaiheessa alkaa juokseminen kiinnostaa, mutta en halua aiheuttaa itselleni mitään vammoja.
Pitäisikö laihtua vielä kymmenen tai 20 kiloa, ennen kuin on turvallista kokeilla juoksua tai aloittaa tavoitteellinen juokseminen? Pituus on 162 cm ja sukupuoli nainen, jos sillä on merkitystä.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
juokseminen aiheuttaa aina vammoja. mieheni on juossut parikymppisestä lähtien ja hänellä jo nyt nelikymppisenä polvet rikki, mutta hän ei siitä välitä, kun juokseminen on henki ja elämä. on pienikokoinen, sellainen klassinen juoksijatyyppi: solakka, mutta lihaksikas vartalo.
jos haluat välttää vammat, kannattaa miettiä vesijuoksua.
Ihminen on tehty juoksemaan. Vammoja aiheuttaa vääränlaiset jalkineet, väärä tekniikka, liian vähäinen lepo, huono alusta, lihashuollon laiminlyönti...
Miehesi on vaan repinyt liikaa, koska on koukussa juoksemiseen.
hänellä on virheasentoja nivelissä, on ollut syntymästään asti, kuulemma hyvin yleinen ongelma. Itselläkin on sellaisia ja joskus 18-vuotiaana ortopedi kielsi juoksemisen (sekä eräitä muita urheilulajeja) loppuelämän ajaksi niiden vuoksi, aiheuttaisivat ennenaikaisen nivelrikon. Miehelläni hyvin lievä virheasento, minulla vähän vaikeampi ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita varovasti, kyllä kroppa sitten kertoo jos se ei ollut hyvä idea. Hyviin juoksutossuihin kannattaa panostaa.
Olen vähän eri mieltä. Olen myös ylipainoinen juoksija joten tiedän asiasta. Liian pehmustetut ja tuetut kengät on vaaralliset metsässä. Asfaltilla toki ovat toimivat. Metsässä pitää oll tuntuma alustaan ja tuntea juuret ja kuopat ja pinnanmuodot, muuten nilkka nyrjähtää.
Ekat 10v juoksuharrastusta oli sitä että joka vuosi meni nilkan nivelsiteet 1-2 kertaa vuodessa ja pieniä nyrjähdyksiä tuli usein.Vaihdoin juoksujalkineet ja tekniikan, ohuet tasaiset pohjat ilman mitään tukea tai pehmustetta, ja aloin barefoot-juoksun (jalka osui päkiällä maahan, ei kantapäällä).
Nyrjähdykset loppui kuin seinään. Mennyt useita vuosia ilman yhtään nivelsiteen paukahdusta tai nyrjähdystä. Nyt juoksen fivefingers-”varvas”tossuilla, ei mitään pehmustetta ollenkaan.
Siksi sanoinkin hyvät juoksutossut, en että mahdollisimman pehmustetut. Itselläni polvivikaisena ne on sama asia, erityisesti kun joudun osittain juoksemaan kovalla alustalla, mutta toki kaikille ihmisille ei näin ole. Lähinnä pointtini oli se että kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa itselleen parhaiden kenkien löytämiseen eikä lähteä soitellen sotaan vanhat tarralenkkarit jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä juoksen, vaikka painoa on 84 kg (pituus 174).
Sama täällä, painoa 80kg ja pituus 164, mikähän bmi olisi, varmaan 29-30?
Näin on ollut jo vuosia. Juoksen 40km viikossa (4-5 kertaa) ja lisäksi yksi salikerta ja yksi jooga.
Liikunnan määrä on mulla suuri. Silti olen aina ollut ylipainoinen. Syön terveellistä kotiruokaa.
Juoksen myös puolimaratoneja vuosittain (nyt korona-aikaan niitä ei vaan ole ollut).
Onko puolikas tai jopa kokomaratonin juoksu kielletty korona-aikaan ?
Ihan missä vaan, niin kauan kun mihinkään ei satu. Eräässä ammattilaisvalmentajan kirjoittamassa juoksuoppaassa oli myös sellainen vinkki, että ei ole vaarallista, jos polviin sattuu aluksi, jos kipu vähenee matkan lisääntyessä.
Mä olen saman pituinen, mutta painoa n. 72 kg ja jalat kyllä kestää juoksemista vallan hyvin. Voisin kuvitella, että 8 kg painavampanakin pystyisin ihan hyvin juoksemaan, kunnosta se enemmän on kiinni. Siis tietysti isompi paino rasittaa niveliä ja jalkoja muutenkin enemmän, mutta "näissä kiloissa" ei kyllä pitäisi mitä estettä olla juoksemiselle. Toki kroppaa kuunnellen lähtisin liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
juokseminen aiheuttaa aina vammoja. mieheni on juossut parikymppisestä lähtien ja hänellä jo nyt nelikymppisenä polvet rikki, mutta hän ei siitä välitä, kun juokseminen on henki ja elämä. on pienikokoinen, sellainen klassinen juoksijatyyppi: solakka, mutta lihaksikas vartalo.
jos haluat välttää vammat, kannattaa miettiä vesijuoksua.
Ihminen on tehty juoksemaan. Vammoja aiheuttaa vääränlaiset jalkineet, väärä tekniikka, liian vähäinen lepo, huono alusta, lihashuollon laiminlyönti...
Miehesi on vaan repinyt liikaa, koska on koukussa juoksemiseen.
Ihminen on enemmänkin kehittynyt kävelemään ja voikin kävellä tunteja päivässä vuodesta toiseen ilman minkäänlaisia vammoja. Sali (täälläkään ei perusharrastajan kannata repiä) + kävely on kenties paras kombo yksilöliikunnasta kiinnostuneelle. Toki kannattaa aina harrastaa sitä, mikä tuntuu itsestä mielekkäimmältä.
Minun kroppani ei tykkää juoksusta, vaikka olen normaalipainoinen. 176/71 on mitat ja ikää 38 vuotta. Ne kerrat, kun olen varovasti kokeillut aloittaa juoksemisen, ovat päätyneet siihen, että lääkäri poistaa neulalla vettä polvesta. Olenkin keskittynyt kävelyyn, uimiseen ja pyöräilyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä normipainoinenkin voi saada juoksun aloituksesta jotain polvikipua, joka on sellaista normaalia juoksun aloituksen rasitusvammaa.
Koska en ole itse asiatuntija, mielestäni jos tuo arveluttaa, voit ratkaista asian myös niin, että teet erilaisia aerobisia treenejä. Eli vaikka tyyliin näin
ma pyöräilyä
ti (lepo tai lihaskuntoharjoittelu)
ke lenkki, jossa vuoroin kävelet ja hölkkäät
to (lepo tai lihaskuntoharjoittelu)
pe puoli tuntia crosstrainerilla tai pyöräilyä
la (lepo)
su pyöräily tai lenkki vuoroin kävellen ja hölkäten
Tuossa siis idea ei ole se, että on noin paljon liikuntakertoja per viikko, vaan malli siitä, että erilaista aerobista liikuntaa voi jakaa viikoille ja tietenkin jako voidaan tehdä toisellakin tavalla.
Sitten kun paino putoaa, voit lisätä juoksun osuutta.
Tuohan on laiskan viikko-ohjelma! Noin monta lepoa. Yleensä lepopäiviä on 1 viikossa.
Mulla treeniö 6 päivänä viikossa, silti olen ylipainoinen. Urheilun puutteesta ei ainakaan mulla johdu liikapaino!
Tuossahan on vain yksi lepopäivä, jos pitää lihaskuntotreenit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokseminen on pahimpia asioita, joita ihminen itselleen voi tehdä. Kävele pehmeässä maastossa.
Kyllä mielummin kannattaa valita pehmeä sohva tai riippumatto, ei varmasti rasitu.
Vakavammin puhuen, juokseminen on hyvä luuston vahvistaja ja ehkäisee esim. osteoporoosia vanhemmalla iällä. Lisäksi se tuottaa käytännön elämässä hyödyllistä kestävyyskuntoa. Jaksaa vanhempanakin liikkua omatoimisesti eikä ole sidottu apuvälineisiin.
Juoksepa nyt, niin varmasti tukeudut apuvälineisiin vanhempana.
Ps. Lukeminen kannattaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap lue kirja Born to Run. Siinä kerrotaan tamahuara-intiaaneista jotka juoksee paljain jaloin kymmenien kilometrien matkojs. Ihminen on luotu juoksemaan todellakin. Mutta ei kaupallistetuilla paksupohjaisilla lenkkikengillä joista on vaan haittaa. Tuetut kengät surkastuttaa jalkojen lihaksiston. Barefoot on se ihmisen luontainen juoksutyyli. Oliko sata vuotta sitten pehmennettyjä pronaatiokenkiä? Oliko tuhat vuotta sitten? Tai kymmenentuhatta?
Ei ollut. Ja silti ihminen on juossut aina.
tuosta tuli mieleen, että aikoinaan ihmisilla ei ollut jalkojensa alla nykyisia tiepinnoitteita, jotka tekevät pahaa nivelille. On eri asia juosta tuhansia kilometrejä kovalla länsimaisella tiepinnoitteella kuin esimerkiksi autiomaassa tai metsässä. Ihmisen elimistö ei ole vielä osannut sopeutua asfalttiviidakoihin.
kun kuntoutin polveani ja sain koko kropan kiepäksi pelkästä kävelyretkestäkin, niin fysioterapeutti kehotti minut menemään metsään ja kokeilemaan mitä tapahtuu. Se oli ihmeellistä miten kehoni alkoi vastata paremmin treeniin ja kivutkin hävisivät. Syynä ei ollut väärän/oikeanlainen kenkä, vaan metsäpohjan ominaislaadut. Tekisi mieli sanoa, että metsä on (ellei paras, niin ainakin) parhaimmasta päästä oleva treenausmaasto. Sen lisäksi tasapainoaisti saa työtä ihan toisella tavalla + metsän puista haihtuvat eteeriset öljyt, jotka tekevät myös hyvää elimistölle.
Jos olet ennen ollut himojuoksija niin varmaan voit jo kokeilla ja tiedät rajat muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokseminen on pahimpia asioita, joita ihminen itselleen voi tehdä. Kävele pehmeässä maastossa.
Kyllä mielummin kannattaa valita pehmeä sohva tai riippumatto, ei varmasti rasitu.
Vakavammin puhuen, juokseminen on hyvä luuston vahvistaja ja ehkäisee esim. osteoporoosia vanhemmalla iällä. Lisäksi se tuottaa käytännön elämässä hyödyllistä kestävyyskuntoa. Jaksaa vanhempanakin liikkua omatoimisesti eikä ole sidottu apuvälineisiin.
Juoksepa nyt, niin varmasti tukeudut apuvälineisiin vanhempana.
Ps. Lukeminen kannattaa aina.
Ei kannata uskoa kaikkea internetin huuhaa-porukoilta lukemaansa.
Juokseminen on toinen kahdesta ihmisen luonnollisesta askellajista, eikä siinä sinänsä ole mitään vaaraa. Se on oiva kuntoilumuoto sekä liikkumistapa. Överiksi vetäminen voi aina olla haitaksi, tai väärä suoritus. Kyllä sohvalla makaamallakin saa kehonsa tuhottua.
Ja ehdottomasti panosta hyviin urheiluliiveihin. Mikään ei ole kivuliaampaa (ja nolompaa) kuin ylös ja alas pomppivat rinnat. Trust me, been there ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuttu oli suorastaan laiha. Mies. Söi terveellisesti. Harrasti trialtonia. Hänellä meni polvet rikki. Siis kuluma noin 30-vuotiaana.
Kiellettiin juokseminen kokonaan.
Eli juokseminen oli edesauttanut nivelrikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttu oli suorastaan laiha. Mies. Söi terveellisesti. Harrasti trialtonia. Hänellä meni polvet rikki. Siis kuluma noin 30-vuotiaana.
Kiellettiin juokseminen kokonaan.
Eli juokseminen oli edesauttanut nivelrikkoa.
Lisään, että häneen tutustuessani hänellä oli jo kertaalleen tähyatwtyr polvet ja superhyvät juoksemiseen soveltuvat lenkkarit.
Ap lue kirja Born to Run. Siinä kerrotaan tamahuara-intiaaneista jotka juoksee paljain jaloin kymmenien kilometrien matkojs. Ihminen on luotu juoksemaan todellakin. Mutta ei kaupallistetuilla paksupohjaisilla lenkkikengillä joista on vaan haittaa. Tuetut kengät surkastuttaa jalkojen lihaksiston. Barefoot on se ihmisen luontainen juoksutyyli. Oliko sata vuotta sitten pehmennettyjä pronaatiokenkiä? Oliko tuhat vuotta sitten? Tai kymmenentuhatta?
Ei ollut. Ja silti ihminen on juossut aina.