Ottaako vieläkin päähän opettaja, joka käyttäytyi ikävästi sinua kohtaan ja näytti sen myös numerossa?

Luokallani oli Jehovan todistaja. Opettaja suhtautui heihin erittäin kielteisesti. Tämä kyseinen oppilas joutui koko ajan opettajan silmätikuksi, vaikka oli todella hyvä koulussa. On todella törkeää, että jotain vainotaan uskonnon takia. 

Tämä tapahtui 70-luvulla, ja luulen, että nykyään tuokin asia on muuttunut.

Ihanaa, kun koulutoverit puolusti

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, kun koulutoverit puolusti

Tarkoitin tuota kertomusta, jossa tyttö oli epäoikeutetusti opettajan silmätikku

Olin aika huono englannissa, ehkä kutosen tasoa. Opettaja oli tiukka eikä koskaan tykännyt minusta, vaikka en ollut mikään häirikkö, lähinnä hajamielinen ja haaveksiva.

Ysiluokalla päätin tsempata, tein paljon töitä ja sellaisesta lopputyöstä sain arvosanaksi ysi puolen ja voitte uskoa miten ylpeä olin itsestäni. Panostin siihen tosi paljon aikaa ja vaivaa.

Opettaja kuitenkin otti minut tunnin jälkeen henkilökohtaiseen puhutteluun syytti, että olisin kopioinut työni joltain muulta. Ei uskonut että olen tehnyt sen itse, mutta ei voinut sitä mitenkään todistaakaan. Siinä vaiheessa heitin lopullisesti hanskat tiskiin, turha yrittää tsempata, kun ei siihen edes uskota. Kerran päättänyt että oppilas on tyhmä, niin olen sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, kun koulutoverit puolusti

Tarkoitin tuota kertomusta, jossa tyttö oli epäoikeutetusti opettajan silmätikku

Juttu no 25

Kyllä näitä oli ja paljon varsinkin yläasteella. Sain englannin kokeesta kymppejä ja yhdestä 10- niin arvosana todistukseen oli 9. Kun asiasta kysyin niin vastaus oli että vain opettaja on kympin arvoinen. Olin tästä hyvin hämmentynyt, enkä ymmärtänyt mitä tämä tarkoittaa. Samalla luokalla ollut opettajan poika (ei hänen poikansa vaan kollegan) sai 9,5 koetuloksella todistukseen kympin.

Ei varsinaisesti liity arvosanaan, mutta äidinkielenopettaja luki koko luokalle seiskaluokalla kirjoittamani aineen tulevaisuuden haaveammateistani ja sitä sitten yhdessä koko 9-luokka nauroi. Minulta ei kysytty onko ok. 

Ala-asteella juteltiin käsityötunneilla kavereiden kanssa hiljaisesti neulomisen ohessa ja yht äkkiä opettaja huusi nimeni ja käski olemaan hiljaa. Muita keskusteluun osallistujia ei komentanut. Pelästyttiin kaikki ja oltiin hiljaa. 10 min päästä tästä kysyin vierustoverilta lainaan saksia ja tähän opettaja taas huusi raivoten että nyt olet hiljaa tai poistut luokasta. Olin siis aivan tavallinen kiltti kympin oppilas. Jäi todella huonot fiilikset ja en enää sitten yläasteella tämän kokemuksen jälkeen uskaltanut valita käsitöitä. 

Näitä kokemuksia epäoikeudenmukaisuuksista on vielä paljon lisää. Eniten harmittaa se etten voinut näistä vanhemmille puhua tai saada heiltä apua. Vanhemmat totesi jo ekaluokalla että ovat oman koulunsa käyneet eivätkä ole yhtään kiinnostuneita koulujutuista. 

N32

Vierailija kirjoitti:

Olin aika huono englannissa, ehkä kutosen tasoa. Opettaja oli tiukka eikä koskaan tykännyt minusta, vaikka en ollut mikään häirikkö, lähinnä hajamielinen ja haaveksiva.

Ysiluokalla päätin tsempata, tein paljon töitä ja sellaisesta lopputyöstä sain arvosanaksi ysi puolen ja voitte uskoa miten ylpeä olin itsestäni. Panostin siihen tosi paljon aikaa ja vaivaa.

Opettaja kuitenkin otti minut tunnin jälkeen henkilökohtaiseen puhutteluun syytti, että olisin kopioinut työni joltain muulta. Ei uskonut että olen tehnyt sen itse, mutta ei voinut sitä mitenkään todistaakaan. Siinä vaiheessa heitin lopullisesti hanskat tiskiin, turha yrittää tsempata, kun ei siihen edes uskota. Kerran päättänyt että oppilas on tyhmä, niin olen sitten.

Minulla on samansuuntaiset muistot ainekirjoituksesta: alakoulusta lähtien jatkuvasti epäiltiin, että olin kopioinut kirjoitukseni jostain. Kotiaineista tietenkin sain hyviä numeroita, koska sain keskittyä niiden kirjoittamiseen mielin määrin. Mieleeni on kuitenkin jäänyt se, kun opettaja ja pari muuta aikuista epäilivät minun kopioineen yhden erityisen hyvän, koulussa kirjoittamani aineen ulkomuistista. Tyylikin kuulemma oli liian aikuismainen.

Olen sittemmin todistanut kirjoitustaitoni monessa eri paikassa, mutta ei tuo muisto silti ole kadonnut mielestäni. Yhä silloin tällöin hävettää olla ihminen, jolta ei odoteta hyvää, ja kun sitä saadaan, uskotaan tämän huijanneen.

Ei. YO-kirjoitusten L (kaksi pistettä vaille maksimit) riitti mulle hyvitykseksi.  Toki opettajan naama oli näkmemisen arvoinen, kun joutui sitten antamaan mulle 9:n päästötodistukseen, että ei olisi ihan idiootilta näyttänyt. Alunperin oli 7 tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei. YO-kirjoitusten L (kaksi pistettä vaille maksimit) riitti mulle hyvitykseksi.  Toki opettajan naama oli näkmemisen arvoinen, kun joutui sitten antamaan mulle 9:n päästötodistukseen, että ei olisi ihan idiootilta näyttänyt. Alunperin oli 7 tulossa.

Opettaja teki väärin, kun nosti numeroasi päättötodistukseen. Numero annetaan lukiosuoritusten perusteella, ei YO-kokeesta. Olisit ansainnut sen seiskan, jos kerran seiskan arvosta osasit abivuotenasi.

Ei enää, mutta olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat muistaneet jotain mänttiä opea pahoilla mielin vielä yli viisikymppisenä. Esimerkiksi jotain epäoikeudenmukaista ruotsin opea 50-luvulta. Kun olin itse vielä koulussa, minua lohdutti se, ettei lapsen kokemusta vähätelty. Ei yritetty selittää parhain päin sanomalla, että maailmassa on pahempiakin epäoikeudenmukaisuuksia.

Ammattikoulussa oli sellainen sääntö että opettaja voi nostaa tai pudottaa numeron naaman mukaan. Luokanvalvoja veti kaikki numeroni alaspäin, koska ei tykännyt.