Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtuu kun ihminen täyttää 45v
30.05.2021 |
tai mitä tapahtui minulle. Kilpailunhalu urheilussa loppui, entinen intohimoni matkustelu ei enää niin kiinnosta, en kestä enää kuumuutta jota ennen rakastin, ulkonökökeskeinen liikkuminen tms ei enää kiinnosta, työmotivaatio mennyt, olisin jo valmis eläkkeelle, naiset ei enää kiinnosta samassa suhteessa, telkkarin kattominen ei enää kiinnosta, kaupungeista on pakko päästä mökille useammin, uni on huonompaa, ennen niin mukava sali treenaaminen... voiko tylsempää olla. Kaikki on nähty... sellainen fiilis.
Kommentit (25)
Jos enää edes naiset ei kiinnosta niin onko millään enää väliä?
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit saada vielä urheilupiikin takasin, sali on aika tylsä ja ulkonäkökeskeinen harrastus. Telkkari on perseestä muutenkin. Matkusteluunkin voi kyllästyä.
Ehkä keksit vielä uusia mielenkiinnon kohteita.
Ei ihmisen tarvitse pysyä samanlaisena koko aikuisuutta.
Ei masennus ole iästä kiinni. Itse olen vasta pääsemässä elämän makuun ja kunnolla vauhtiin. Voimaharjoittelun vasta löysin, matkakuume on valtava ja koko ajan löytyy kaikkea uutta ja kiinnostavaa tekemistä.
N47
I feel you. Ikävuodet 39-47 olivat minulle pahimmat ikinä. Neljänkympin kriisi iski täysillä ja kesti noin seitsemän vuotta.
Hyvä uutinen on, että sen jälkeen olinkin sitten onnellisempi ja aktiivisempi kuin pariinkymmeneen vuoteen sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
Ei masennus ole iästä kiinni. Itse olen vasta pääsemässä elämän makuun ja kunnolla vauhtiin. Voimaharjoittelun vasta löysin, matkakuume on valtava ja koko ajan löytyy kaikkea uutta ja kiinnostavaa tekemistä.
N47
Elämänkulkuteorioissa on käännekohtia noin 28-32 vuotiaana, noin nelikymppisenä ja 65+ vuotiaana. Omalla kohdallani nuo kaksi ensimmäistä ovat osuneet kohdalleen; olen tehnyt isoja elämänmuutoksia. Seuraava on vasta edessäpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tullut aikuiseksi, onnittelut! Turha haihattelu on jäänyt taakse, ja voit keskittyä henkiseen kehittymiseen. Jos se ei vielä kuulosta houkuttelevalta, niin hyvää potkua saa työpaikan vaihdoksella. Mä olen vaihtanut duunia pariin otteeseen sen jälkeen, kun täytin 45, ja hyvää on tehnyt. Nyt kun rahaa ei mene matkusteluun ja muuhun turhuuteen, voin säästää ja sijoittaa, niin sitten voin lopettaa työnteon, kun en enää jaksa vaihtaa uuteen - tai mua ei enää kukaan huoli. Tämä on kiva vaihe elämässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet tullut aikuiseksi, onnittelut! Turha haihattelu on jäänyt taakse, ja voit keskittyä henkiseen kehittymiseen. Jos se ei vielä kuulosta houkuttelevalta, niin hyvää potkua saa työpaikan vaihdoksella. Mä olen vaihtanut duunia pariin otteeseen sen jälkeen, kun täytin 45, ja hyvää on tehnyt. Nyt kun rahaa ei mene matkusteluun ja muuhun turhuuteen, voin säästää ja sijoittaa, niin sitten voin lopettaa työnteon, kun en enää jaksa vaihtaa uuteen - tai mua ei enää kukaan huoli. Tämä on kiva vaihe elämässä!
Entäs ne joita ei palkata 45 v mihinkään?
Minä veikkaan, että tuo on yksilöllistä, eikä ikä vaikuta asiaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisikymppinen kirjoitti:
Minä veikkaan, että tuo on yksilöllistä, eikä ikä vaikuta asiaan mitenkään.
Kyllä sillä iällä on merkitystä, ihan hormonaalista. Vaihdevuodet, kun hormonitasot laskevat sekä miehillä että naisilla. Vaikuttaa mielialaan myös,
Mun mielestä nyt vasta elämä alkaa. En uskonut nuorena kun keski-ikäiset väitti näin, mutta nyt tiedän paremmin. Nuoruus oli ihan helvettiä, kun etsi jatkuvasti hyväksyntää muilta ja mietti hysteerisesti mitä toiset minusta ajattelee. Enää ei vois vähempää kiinnostaa se asia ja JUURI SIKSI elämä vasta alkaa!
Tosin en ole vielä ihan 45, mutta tuskin tässä alle vuodessa kauheasti muutoksia ajatusmaailmassa enää tulee. On sellaisen myllyn läpi vedetty ettei enää oikein mikään kaada tätä venettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 45v nainen ja kyllä mä tunnistan sitä " kaikki on nähty" fiilistä. Ammatissani olen niin rutinoitunut että en jaksa enää innostua. Eniten kuitenkin surettaa että en jaksa enää kuunnella ihmisiä, esim. vanhoja sukulaisia. Nuorena ja herttaisena olin oikeasti kiinnostunut heidän kuulumisistaan. Nyt jutut vaikuttavat vain omahyväiseltä saman jankkaamiselta. En ihaile enää juuri ketään ihmisiä, illuusiot ovat kadonneet.Olen lopen kyllästynyt työhöni ja sukulaisiini. Onneksi mulla on sentään omat teinilapset joiden jutut kiinnostaa. Ja on yksi intohimoinen harrastuskin.
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppinen kirjoitti:
Minä veikkaan, että tuo on yksilöllistä, eikä ikä vaikuta asiaan mitenkään.
Kyllä sillä iällä on merkitystä, ihan hormonaalista. Vaihdevuodet, kun hormonitasot laskevat sekä miehillä että naisilla. Vaikuttaa mielialaan myös,
Näin on ja se on sekä hyvässä, että pahassa. Toki muutos on aina pelottavaa. Mutta on se oltava siedettävää kuitenkin. Koska muutenhan kaikki ikäihmiset olisi onnettomia ja tappais ittensä. Mutta kummasti ne 50-60-7 kymppisetkin näyttävät nauttivan elämästään. Kuinka se on mahdollista, jos kerran ainut keino olla onnellinen on olla nuori?
Tätä on syytä jokaisen miettiä. Nuoruus on vain lyhyt aika elämästä, suurin osa ihmiselämästä ollaan enemmän tai vähemmän vanhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Andropaussi. Tuohon on lääkkeet, tai siis no hormoni: TESTOSTERONI. Sitä kun saat, olet taas mies. Pinppi alkaa kiinnostamaan, puntti nousee salilla, kilpavietti vie sua voittoihin ja häviäjiä vedät neppariin taksijonossa. Se on ihme kamaa, harmi vaan että iän myötä sen luonnollinen tuotanto laskee. Toksista toki feministien mielestä, mutta ne nyt ymmärrä tosta hormonista mitään…
Sehän kuuluu asiaan, että vanhoista kuluneista jutuista haluaa pois. Välivaihe, siinä on aikaa miettiä mikä voisi kiinnostaa. Hyväksy vanheneminen ja alat nauttia uudelleen elämästä ilman suorittamista. Kuulostaa masennukselle, oletko menettänyt läheisiä, sekin aina tuo muistutuksen elämän rajallisuusdesta.
Ei mitään oon 46- v akka , en pidä vanheta , jos olisi Oikeasti olemas aikakone, menisin 25- vuotta taaksepäin. Syyskuus sitten täytän 47.Pyh☹️.
Vierailija kirjoitti:
Andropaussi. Tuohon on lääkkeet, tai siis no hormoni: TESTOSTERONI. Sitä kun saat, olet taas mies. Pinppi alkaa kiinnostamaan, puntti nousee salilla, kilpavietti vie sua voittoihin ja häviäjiä vedät neppariin taksijonossa. Se on ihme kamaa, harmi vaan että iän myötä sen luonnollinen tuotanto laskee. Toksista toki feministien mielestä, mutta ne nyt ymmärrä tosta hormonista mitään…
Kyllä, käy tarkistamassa testo-arvot! Ja nainen olen, miten tuonkin saa käännettyä toksiseksi tai feminismiksi, hormonit vaikuttaa molemmilla sukupuolilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppinen kirjoitti:
Minä veikkaan, että tuo on yksilöllistä, eikä ikä vaikuta asiaan mitenkään.
Kyllä sillä iällä on merkitystä, ihan hormonaalista. Vaihdevuodet, kun hormonitasot laskevat sekä miehillä että naisilla. Vaikuttaa mielialaan myös,
Näin on ja se on sekä hyvässä, että pahassa. Toki muutos on aina pelottavaa. Mutta on se oltava siedettävää kuitenkin. Koska muutenhan kaikki ikäihmiset olisi onnettomia ja tappais ittensä. Mutta kummasti ne 50-60-7 kymppisetkin näyttävät nauttivan elämästään. Kuinka se on mahdollista, jos kerran ainut keino olla onnellinen on olla nuori?
Tätä on syytä jokaisen miettiä. Nuoruus on vain lyhyt aika elämästä, suurin osa ihmiselämästä ollaan enemmän tai vähemmän vanhoja.
Tämä oli hyvin lohkaistu! Ja totta.
Olen 57 vuotias nainen. Elän elämäni parasta aikaa. Liikun paljon ja syön melko terveellisesti. Olen paremmassa kunnossa kuin nuorempana. Sekä psyykkisesti että fyysisesti. Arvostan jokaista päivää ihan eri lailla kuin nuorena. Hyvää elämää voi olla minkä ikäisenä vaan.
Minusta elämä on ihanaa naisen tässä iässä 😍. Elän elämäni parasta aikaa ❤️