Olen 38v ja yhä edelleen sinkku.. Onko mitään toivoa enää perustaa perhettä?
Vuodet vierivät "itseni etsimiseen", parin väärän alan opiskeluun, hanttihommiin jotta saisi maksettua turhien opintojen opintolainat, sit lopulta sen oikean alan opiskelu ja muutama vuosi siihen että löytyi vihdoin vakipaikka. Lopputulos on että neljää kymppiä kolkutellaan, ja mitään puolisoa ei näy mailla halmeilla. Kukaan ei ole kiinnostunut minusta vuosikausiin, enkä itsekään ole aikoihin nähnyt missään kiinnostavia ehdokkaita kun ihan kaikki ovat jo naimisissa ja lapsia useita.
Mitään "toisen kierroksen" jämiä lapsineen en ihan mielelläni haluaisi, vaan löytyisipä joku joka olisi itsekin ekalla kierroksella koska ei jaksaisi mitään uusperhesäätöä. Mitä mieltä onko minulla mahiksia?
Kommentit (43)
Mun tuttavani, ihan normaali työssäkäyvä ja kaikin puolin terve nainen, totesi 39- vuotiaaana että miestä ei löydy eikä ainakaan jos haluaa biologisia lapsia.
Hän meni hedelmöityshoitoon ja osti tanskalaista siementä. Hänellä on nyt 2v lapsi ja edelleenkin hän on sinkku. Ei ole miestä löytynyt, mutta sai kaipaamansa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nätti, sopusuhtainen, ei tatutointeja eikä lävistyksiä? Jos tällaiset perusjutut on ok, niin voidaan jatkaa neuvotteluja.
Mikäs itse olet? Huono mies ainakin jos pelkästään vaadit, mutta mitään et itse tuo. Ei noin voi ap:ta lähestyä. Nainen valitsee miehen ja geenit. Mies ei aseta mitään ehtoja.
Kyllä se tuossa iässä viimeistään kääntyy niinpäin, että nainen ei enää sanele. Siksi nämä perhesuunnitelmat yleensä kannattaa toteuttaa silloin kun on kukkeimillaan ja vientiä riittää. Kun seinä tulee vastaan, se tulee kovaa. Siihen päälle vielä tietysti lisääntymisen vaikeutuminen, ei ole tuossa iässä enää itsestäänselvää.
Eikä ole mahdotonta. Kaikki exäni on läskejä, työttömiä/ tulottomia tursaita ja vanhoja huoripukkeja ja nainen löytyy sina heti entisen häivyttyä. Ja aina 10 kertaa parempia kuin ne. Eivät joudu edes tyytymään itsensä kaltaiseen roskaan.