Mikä ysärissä oli sinusta parasta?
Monen mielestähän ysäri oli ihmisen parasta aikaa. Mikä siitä teki sen juuri sinulle? Mä tykkäsin ajan musasta: Nirvana, NIN, Hole, Smashing Pumpkins, Janes Addiction yms. yms.
Ja se muoti! Mullakin oli hame ja doctor Martensit.
Kommentit (91)
Juu ei ollut somea. Muistan kuulleeni Kurt Cobainin kuoleman radiosta mikä oli sattumalta auki. Se taisi olla vielä pääsiäinen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät kännit.
Monet tekivät kiljuakin noihin aikoihin jostain hiivasta ja appelsiinimehusta tms. Mahtoi olla makoisaa.
Äbäläwäbäläkansaa oli huomattavasti vähemmän maassamme.
Vierailija kirjoitti:
Ysärissä oli parasta ettei se ollut enää kasaria.
Musiikki oli niin paljon parempaa kuin kasarilla (ne soundit yök) ja vaatteet siedettävämpiä. Eikä ollut enää juppeja.
90-luvun alku ja puoliväli oli "juppien" kulta-aikaa, samoin kuin hevarit, gootit, punkkarit, hopparit, hipit, boheemit, skinit ja rockabilly tyyliset. Ja mitäs muuta tuosta vielä jäi mainitsematta. Osalla oli bootsit ja joillakin maiharit, tai maastohousut.
harrastaminen, jokainen harrasti jotain oikeasti . Ja muutenki se aktiivisuus, aina menossa tai tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Juu ei ollut somea. Muistan kuulleeni Kurt Cobainin kuoleman radiosta mikä oli sattumalta auki. Se taisi olla vielä pääsiäinen.
Itse olin käppäilemässä kaupungilla ja silmiin osui lööppi, jossa kerrottiin tapahtuneesta (oli tapahtunut jo muutamaa päivää aikaisemmin). Kyllähän se pysäytti.
Semmoista oli ajan tiedonvälitys -94.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaus. Kävin 90-luvulla sekä stadionkeikalla että festareilla yläasteikäisenä ilman mitään kännyköitä ja kyttäämistä. Olin niuhojen vanhempien kiltti tyttö, mutta sain silti elää nuoruuden.
Joo, ysärillä oli paljon turvallisempaa viettää nuoruuttaan kuin nykyään.
Minäkin menin kavereineni Ruotsin-laivalle ja ikää oli 16 v. Oma tytär on nyt saman ikäinen, enkä todellakaan antaisi mennä! Nykyään on liikaa sekopäitä liikenteessä, tuolloin ne hoidettiin laitoksissa vielä. Ja maailmakin on tullut kylään - samalla maailman pahuus ja huumeet.Ysäristä kaipaan juurikin hyvää musaa, festareita, kavereita ja biletystä. Opiskeluajat osui tuohon vuosikymmeneen ja sehän oli ikuista kesäterassia, kuumaa huumaa ja vislailua :D
Tyttö -75
Ihan samoja kokemuksia ja samat havainnot nykypäivästä.
Elämä oli vähemmän feikkiä ja materialistista. Vaatteet ja meikit oli enemmän kotikutoisen näköisiä, ihmiset näytti tavallisilta ja kaikilla oli normaali kroppa. Ei ollut näitä kardashian-mallin takapuolia ym.
Nyt naisilla on paljon enemmän feikkihiuksia, ripsiä, kynsiä, kaikenlaisia täytteitä naamassa jne. ja kalliita vaatteita, kenkiä ja laukkuja. On contourit sun muut epäluonnolliset meikkityylit.
Ei ollu somea eikä kännykkäkameroita eikä nettiriippuvuutta.
Tuntuu, että silloin sai olla lapsi pidempään, eikä ollut samalla lailla yhtä muottia siitä miltä pitää näyttää. Ei tarvinnut olla ns. instakelpoinen.
Asiat ei tietenkään ole näin mustavalkoisia, mutta 90-luku tuntuu jotenkin viattomammalta aikakaudelta.
Bonuksena myös se, että olin itse nuori.
Toivo, optimismi ja tietynlainen hyväntahtoisuus laman jälkeen. Olin uskis ja mut hyväksyttiin tosi hyvin opiskelijaporukoiihin. Toisten ideologioita vastaan ei hyökätty samoin kuin nyt.
Lapsuus. Silloin oli vielä paljon kyläkouluja, joissa yhdessä sain minäkin käydä alakouluni. Koulussa kirjoitettiin kaunokirjoitusta eikä istuttu nokka kiinni tabletin ruudussa. Kouluruoka oli hyvää ja perjantaisin sai jälkkäriä. Joka päivä oli pehmeää leipää, eikä pelkkää näkkäriä. Pinaattikeittopäivänä tarjottiin myös herkullisia lihapiirakoita.
Käytiin paljon leirikouluissa ja kirjoitettiin kirjeitä kirjeystäville. Koululaisessa tuli söpöjä eläinjulisteita, joita laitettiin seinälle. Suosikki-lehdessä oli Backstreet Boysin ja Spice Girlsin jättijulisteet. Tiimarista sai ostaa kaikkea kivaa pientä, koulutarvikkeita, tarroja ja jääkaappimagneetteja.
Elämä ei ollut niin kontrolloitua kuin nykyään. Lapsikin sai pelata pelikonetta kaupan eteisessä eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Nyt on jokainen pelipiste huomioteipattu ympäriinsä ja lapsilla ei mitään asiaa alueelle ilman vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
harrastaminen, jokainen harrasti jotain oikeasti . Ja muutenki se aktiivisuus, aina menossa tai tulossa.
En minä kyllä harrastanut ainakaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus. Silloin oli vielä paljon kyläkouluja, joissa yhdessä sain minäkin käydä alakouluni. Koulussa kirjoitettiin kaunokirjoitusta eikä istuttu nokka kiinni tabletin ruudussa. Kouluruoka oli hyvää ja perjantaisin sai jälkkäriä. Joka päivä oli pehmeää leipää, eikä pelkkää näkkäriä. Pinaattikeittopäivänä tarjottiin myös herkullisia lihapiirakoita.
Käytiin paljon leirikouluissa ja kirjoitettiin kirjeitä kirjeystäville. Koululaisessa tuli söpöjä eläinjulisteita, joita laitettiin seinälle. Suosikki-lehdessä oli Backstreet Boysin ja Spice Girlsin jättijulisteet. Tiimarista sai ostaa kaikkea kivaa pientä, koulutarvikkeita, tarroja ja jääkaappimagneetteja.
Elämä ei ollut niin kontrolloitua kuin nykyään. Lapsikin sai pelata pelikonetta kaupan eteisessä eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Nyt on jokainen pelipiste huomioteipattu ympäriinsä ja lapsilla ei mitään asiaa alueelle ilman vanhempaa.
Meillä jälkkäri tarkoitti jälki-istuntoa.
(Japanissa tämä onnistuu vieläkin, ja maa muistuttaa monessa muussakin asiassa Suomea ysärillä.) Pienikin lapsi pystyi ostamaan isille kaljapullon tai askin tupakkaa kiskalta/kaupasta. Lapset asioivat usein aikuisten puolesta, ja myös muilla aikuisilla riitti kärsivällisyyttä siihen.
Toisaalta aikuiset myös puuttuivat lasten hölmöilyyn matalalla kynnyksellä, eikä tavallisen perheen lapsi alkanut haistattelemaan vaan meni itku kurkussa kotiin. Ventovieras aikuinen saattoi joskus tarjota karkin tai kyydin kotiin, eikä siinä ollut mitään kummallista. Muistan että muutama mummo on minunkin pikkuostokseni kassalla halunnut maksaa (ja olen ollut silloin jo koululainen).
Ihmiset olivat aidompia ja vilpittömämpiä. Kuten joku jo edelläni mainitsi, kaikilla oli ns. tavallinen kroppa eikä siitä otettu läheskään niin paljoa paineita kuin nykyään. Naiset jumppasivat, mutta sekin oli tyyliin kotijumppaa tai sitten läheisen koulun salissa tutun ohjaajan vetämänä. Kukaan ei kuvannut takapuoltaan tai jumpannut perseshortseissa. :D Jumppaan sai ottaa myös kouluikäisiä lapsia mukaan, ei tultu kyselemään maksua tai lapsen ikää.
Maskittomuus ja livekeikat ja lentäminen.
Muoti oli mielestäni paljon laajempi eikä niin paljon kiinnitetty huomiota siihen mitä toisella oli päällä, kunhan oli vaatteet. Kun ei ollut hirveästi rahaa ostaa kalliita vaatteita eikä kukaan nauranut niille. Vaatteet myös kestivät paljon kauemmin kuin nykyiset, vaikka olisivat kalliita.
Tietokoneet eivät olleet niin yleisiä eikä niitä käytetty niin paljon kuin nykyään. Jos joku pelasi paljon niin sitä ihmeteltiin kun muut olivat mieluummin ulkona. Käytiin myös kavereiden kanssa paljon ex tempore vetämässä juoksukisoja ym urheilukentällä 😁
Ilmapiiri oli mielestäni paljon rennompi eikä tarvinnut murehtia niin paljon kuin nykyään.
Kyllä. Esim. Tampereella monet alkoivat vakavan parisuhteen juuri tuossa ysärillä alle 30-vuotiaina ja ovat siinä edelleen! Täällä on todella paljon vieläkin tuon ajan pareja yhdessä.
Ei ollut tällaista sinkkukulttuuria kuin nykyään. Jos joku olisi silloin ottanut valokuvan vain itsestään ja postannut sen johonkin someen oltaisiin pidetty ehkä vähän outoja. Tosin City deitti taisi tulla noihin aikohin mutta ei sinne voinut mitään kuvia ladata. Tai ehkä jotain skannattuja sitten kun sen oppi..