Mikä ysärissä oli sinusta parasta?
Monen mielestähän ysäri oli ihmisen parasta aikaa. Mikä siitä teki sen juuri sinulle? Mä tykkäsin ajan musasta: Nirvana, NIN, Hole, Smashing Pumpkins, Janes Addiction yms. yms.
Ja se muoti! Mullakin oli hame ja doctor Martensit.
Kommentit (91)
Ysärissä oli parasta ettei se ollut enää kasaria.
Musiikki oli niin paljon parempaa kuin kasarilla (ne soundit yök) ja vaatteet siedettävämpiä. Eikä ollut enää juppeja.
Kyllä se itsellä oli se, että olin nuori aikuinen, kotiolot ja vanha kotiseutu jätetty taakse ja elämä edessä. Oli villi ja vapaa. Ja todellakin vielä ysärimusiikki tähän päälle.
N52
-79 syntyneen miehen muistoja:
Musiikillisesti heräsin jo kasarin puolella, mutta ysärin alku oli jo törkeän hyvä: Gunnarit oli maailman suurin bändi, Metallica myös ja joka paikassa soi näiden biisejä. Terminator 2 leffa oli sellainen tapaus, että sitä käytiin katsomassa monta kertaa. Myös Nirvana iski, tosin innostuin tutkimaan sitä hittibiisejä syvemmin vasta aikuisiällä. Muutakin mahtavaa siinä alussa oli. Yläaste alkoi, ekat alkoholikokeilut ja tyttöjutut.
Ysärin puolessa välissä pärähti sitten brittipop, Oasis näistä oli ylitse kaiken! Työväenluokkainen bändi, jolla hyvät biisit ja röyhkeä asenne! Cool Britannia. Ja melko pian tulin täysi-ikäiseksi ja sain kokea uskomattomia baari-iltoja kavereiden kanssa. Ja tyttöjä oli paljon (en tällä rehvastele, mutta näin oli).
Ysärin lopulla menin -98 armeijaan ja olin siellä vuoden. Siinä meni sekin vuosi, mutta tulipahan käytyä. Viimeinen ysärivuosi meni sitten legendaarista Millenniumia odotellessa, joka oli jotenkin outo kokemus. Vuosituhat vaihtui.
Ja sitten alkoikin työt.
Vierailija kirjoitti:
No se ajan henki! Grungeilua, mosh pittejä Treen Yo-talolla, platform-kengät, Prodigy, ensimmäiset salaiset reivit, hyvännäköisiä miehiä joilla oli pitkät fledat ja semmoinen Kurt Cobain- tyyli, tyttöbändit, olihan näitä!
Miten niille mainitsemillesi hyvännäköisille miehille kävi. Tuliko heistä isimiehiä tai vanhan rokkarin oloisia.
Aijai. Moni asia.
Ihastuminen oli vakava asia, ja yhden kanssa oltiin yleensä kerrallaan. Tämmöisestä ei tarvinnut mitenkään erikseen sopia, vaan jos Anna pussasi Jaakkoa, niin sitten Anna ei seuraavana päivänä pussannut Joonaa ilman, että se olisi ollut luottamuksen pettämistä.
Ihmiset keskittyivät toisiinsa ja esim junassa saattoi sukeentua keskustelu vierustoverin kanssa.
Tupakointi oli normaalia
Avioliiton ensimmäiset vuodet ja opiskelu lääkiksessä. Seurakuntayhteys.
Maanläheisyys, ihmiset olivat enemmän järkeviä ja arvomaailma kunnossa useammalla. Lapsena uskalsi koska vaan liikkua missä vaan, kysyä neuvoa jos tarvitsi ja nuorena esim. liftata.
Eipä tulisi enää kysymykseenkään, varsinkaan tuo jälkimmäinen.
Lapsuus. Ysäri oli parasta aikaa koska olin vielä lapsi silloin.
Internet. Vähemmän väkeä netissä eikä sosiaalista mediaa tai ajatuspoliiseja. Jotenkin villi länsi -meininki mikä oli mukavaa.
Vapaus. Kävin 90-luvulla sekä stadionkeikalla että festareilla yläasteikäisenä ilman mitään kännyköitä ja kyttäämistä. Olin niuhojen vanhempien kiltti tyttö, mutta sain silti elää nuoruuden.
Suklaa oli parempaa, ei tiedetty palmuöljystä vielä mitään. Netti oli niin vähän käytössä ettei ihmisten typeryyden laajuutta ymmärtänyt.
Vaikka oli lama, lapsille oli kaikkea kivaa matalan kynnyksen puuhaa: sählykerhoa, kokkikerhoa, kuvisjuttuja...missään ei ollut pakko kisata jossei halunnut/kiinnostanut, ja kaikki oli jossei ilmaista niin melkein. Lähipalvelut olivat tärkeitä, jokaisessa lähiössä oli ainakin yksi pikkukauppa. Ihmisiin pystyi luottamaan, sovittiin jopa kuukausia etukäteen tapaamisia ja menemisiä eikä niitä peruttu juuri koskaan ilman todella hyvää syytä. Lapset juoksivat vapaasti asuinalueelta toiselle, pyöräilivät naapurikuntaan jne. keskenään eikä kukaan nähnyt siinä mitään outoa. Päinvastoin, outoa olisi ollut jos mukana olisi tullut aikuisia. :D Lapsilla oli sellaista vapautta, mitä moni nykyajan lapsi ei edes osaa kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus. Ysäri oli parasta aikaa koska olin vielä lapsi silloin.
Niin ja huolettomuus :)
Vierailija kirjoitti:
Vapaus. Kävin 90-luvulla sekä stadionkeikalla että festareilla yläasteikäisenä ilman mitään kännyköitä ja kyttäämistä. Olin niuhojen vanhempien kiltti tyttö, mutta sain silti elää nuoruuden.
Joo, ysärillä oli paljon turvallisempaa viettää nuoruuttaan kuin nykyään.
Minäkin menin kavereineni Ruotsin-laivalle ja ikää oli 16 v. Oma tytär on nyt saman ikäinen, enkä todellakaan antaisi mennä! Nykyään on liikaa sekopäitä liikenteessä, tuolloin ne hoidettiin laitoksissa vielä. Ja maailmakin on tullut kylään - samalla maailman pahuus ja huumeet.
Ysäristä kaipaan juurikin hyvää musaa, festareita, kavereita ja biletystä. Opiskeluajat osui tuohon vuosikymmeneen ja sehän oli ikuista kesäterassia, kuumaa huumaa ja vislailua :D
Tyttö -75
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se ajan henki! Grungeilua, mosh pittejä Treen Yo-talolla, platform-kengät, Prodigy, ensimmäiset salaiset reivit, hyvännäköisiä miehiä joilla oli pitkät fledat ja semmoinen Kurt Cobain- tyyli, tyttöbändit, olihan näitä!
Miten niille mainitsemillesi hyvännäköisille miehille kävi. Tuliko heistä isimiehiä tai vanhan rokkarin oloisia.
Ikävä kyllä aika monelle tuntuu käyneen huonosti. Yksi etsii varattuna Tinderissä s-seuraa, toinen vetää jotain muutakin kuin alkoa (ehkä se alkoi jo ysärillä, en tiedä), kolmas työtön ja syrjäytynyt... kaikenlaista. No yhtä lailla se miehen hyvä ulkonäkö ja tyyli katoaa kuin naisenkin, joskus jopa paljon enemmän.
Elämä oli rauhallisempaa eikä aivoja tarvinnut mädättää kaikella p'askalla mitä nykyään netistä ja somesta tulee. Ilmiöt ja trendit oli mielenkiintoisempia kun kaikki ei ollut heti saatavilla (vrt netti nykyään), ne kesti pidempään. Kuntoilu oli useamman harrastus.
Töpseli pois seinästä? Ratkaisu oli siinä.
Mutta muistatteko, miten puhelinlangat meni joskus sekaisin ja sieltä langoilta saattoi kuulua jonkun kolmannenkin osapuolen puhetta kun juttelit kaverin kanssa?
Ja puhelimeen vastattiin "Suomalaisella", ei "Suomalainen" (siis sukunimi Suomalainen)