Nyt puhuvat opettajat: Kaikkein arvostetuin päättäjäislahja on lahjakortti tai kuoreen sujautettu seteli

Omalle opettajallemme annoimme kirsikkapuun lahjaksi kun lähdimme kutosluokalta. Puun oksille jokainen kirjoitti pienen tervehdyksen. Kyseessä oli raavas vanha miesopettaja ja hän ei kyyneleiltään muuta saanut sanotuksi, kuin että hänellä ei ole koskaan näin hienoa luokkaa ollut. Rauha hänen sielulleen ja kiitos ihanista vuosista.

Vai pitäisi seteli sujauttaa kuoreen, kas kun ei opettajan pikkareihin. Aivan typerää. Mielestäni opettajien ei pitäisi kehdata esittää mitään toiveita, silloin syntyy oletus, että opettajalle kuuluu lahja. Ei kukaan meitä muitakaan lahjo, ei asiakkaat eikä työnantaja. 

Kyllä nyt on ap:lla hyvä mieli kun taas opettajia mollataan.

En ole kyllä ikinä opettajalle mitään vienyt. Miksi hitossa veisin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on ap:lla hyvä mieli kun taas opettajia mollataan.

On.

Iltalehden otsikkoa odotellessa:

"OPETTAJAT KERTOVAT SAAMISTAAN LAHJOISTA ; LASTEN ITSETEHDYT KORTIT VIEN VESSAPAPERIKSI."

Vierailija kirjoitti:

En ole kyllä ikinä opettajalle mitään vienyt. Miksi hitossa veisin?

Ei ole yksikään opettaja sellaista vaikutusta tehnyt, että lahjoja antaisin.

Mä oon antanut opettajille 10 e kahvilalahjakortteja pieneen saman kaupungin kahvilaan. Onko se huono? Ajattelin, että sillä saa 2 kuppia kahvia ja kakkupalan.

Itse en tarvi kuin kiitoksen vuodesta. Oppilaan itse tekemä kortti on jo iso juttu.

Lapsemme opettaja laittoi viestiä, että "Hyvät vanhemmat, en odota mitään lahjaksi. Jos välttämättä haluatte antaa lahjan, niin antakaa lahjoitus jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle."

Jäi aika pazka maku suuhun tuollaisesta viestistä. Lapsi haluaa muistaa opettajaansa lahjalla ja lahjan antaminen on hänelle tärkeää. Valitsi ihan itse kahvimukin, jonka väristä opettaja varmasti pitää. Viedään joka tapauksessa lahja, mutta ei jäänyt kyllä hyvä maku opettajan viestistä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme opettaja laittoi viestiä, että "Hyvät vanhemmat, en odota mitään lahjaksi. Jos välttämättä haluatte antaa lahjan, niin antakaa lahjoitus jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle."

Jäi aika pazka maku suuhun tuollaisesta viestistä. Lapsi haluaa muistaa opettajaansa lahjalla ja lahjan antaminen on hänelle tärkeää. Valitsi ihan itse kahvimukin, jonka väristä opettaja varmasti pitää. Viedään joka tapauksessa lahja, mutta ei jäänyt kyllä hyvä maku opettajan viestistä.

Voi tsiisus, kaikesta sitä voikin pahoittaa mielensä.

Juupa juu. Tämä on niin jokakeväinen kestoaihe, yhtä varma kuin koirankakkakeskustelu. Ihan turha tässä on meidän opettajien kommentoida, ettei oikeasti halua mitään. Viesti ei mene läpi, vaan mieluimmin hekumoidaan jonkun klikkiotsikon raflaavilla väitteillä. Monella tuntuu olevan oikein palava viha opettajia kohtaan, ja tämmöiset ketjut houkuttelevat päästelemään oikein kunnolla höyryjä irti.

Työssäni raskainta ja vaikeinta ovat nykyään vanhemmat. Mietinkin usein, etenkin kun saan yömyöhällä vihaisia tai vaativia viestejä täysin ilman perusteita tai tosipohjaa, että ovatko nämä vanhemmat juuri näitä opettajavihaajia. Opettajien arvostuksen romahdus ja koko yhteiskunnassa tapahtunut viestintäkulttuurin muutos näkyy ihan konkreettisesti niin, että saan vihaviestejä Wilmassa ja puhelimella.

Voisinkin todeta, että paras lahja olisi se, että saisin tehdä työtäni rauhassa ilman vanhempien häirintää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme opettaja laittoi viestiä, että "Hyvät vanhemmat, en odota mitään lahjaksi. Jos välttämättä haluatte antaa lahjan, niin antakaa lahjoitus jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle."

Jäi aika pazka maku suuhun tuollaisesta viestistä. Lapsi haluaa muistaa opettajaansa lahjalla ja lahjan antaminen on hänelle tärkeää. Valitsi ihan itse kahvimukin, jonka väristä opettaja varmasti pitää. Viedään joka tapauksessa lahja, mutta ei jäänyt kyllä hyvä maku opettajan viestistä.

Etkö sä halua itse valita omia kahvikuppejasi? Tykkäisitkö kun joka kevät tulisi se 10 erilaista kuppia?

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme opettaja laittoi viestiä, että "Hyvät vanhemmat, en odota mitään lahjaksi. Jos välttämättä haluatte antaa lahjan, niin antakaa lahjoitus jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle."

Jäi aika pazka maku suuhun tuollaisesta viestistä. Lapsi haluaa muistaa opettajaansa lahjalla ja lahjan antaminen on hänelle tärkeää. Valitsi ihan itse kahvimukin, jonka väristä opettaja varmasti pitää. Viedään joka tapauksessa lahja, mutta ei jäänyt kyllä hyvä maku opettajan viestistä.

Jos lapsi on sen ikäinen että hänellä on opettaja, niin hänelle voi kyllä silloin myös selittää tämän konseptin, että jotkut eivät halua lahjoja. Esim: opettajalla on varmaan tosi paljon tavaraa, ja vaikka se muki olisikin opettajan lempiväriä, niin hän ei ehkä tarvitse uutta mukia mihinkään eikä se siksi ilahduttaisi häntä. Opettaja haluaa mieluummin, että muistetaan ihmisiä joilla on asiat huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Vaikea uskoa, että yksikään kollega kehtaisi sanoa tuollaista ääneen tai aidosti toivoa. Sain kerran 20 Euron lahjakortin erittäin haastavan nuoren vanhemmilta ja minua hävetti. Se oli nolo. Olisivat tuoneet mielummin sen kukkasen. Hyvää tarkoittivat ja olivat kiitollisia, mutta lahjakortti on mielestäni vain liikaa noinkin isolle summalle. Tai olisivat antaneet pehmislahjakortin Valion kesäkioskille. Se olisi ehkä vielä mennyt.

Voi ei, just ostin 50 € lahjakortin lapsen avustajalle. Opelle vien jotain kukan tms. Meillä on ollut tosi vaikea vuosi ja tämä avustaja on pelastanut kyllä tosi paljon. Koulun kanssa on ristiriitoja ja avustaja on hyvin auttanut meitä haastavassa tilanteessa, sotkeutumatta konflikteihin. Avustajia kun ei kukaan ikinä muista, palkat on pienet ja hänkin jää nyt työttömäksi pätkätyösuhteen päätyttyä.. Ajattelin muistaa vähän isommin, kun minusta hän on sen ansainnut. Toivottavasti hän ei koe sitä nolona, se oli ihan vilpitön ele.. Ei voi olla edes lahjomista tms. kun hän ei osallistu arviointiin tms.

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme opettaja laittoi viestiä, että "Hyvät vanhemmat, en odota mitään lahjaksi. Jos välttämättä haluatte antaa lahjan, niin antakaa lahjoitus jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle."

Jäi aika pazka maku suuhun tuollaisesta viestistä. Lapsi haluaa muistaa opettajaansa lahjalla ja lahjan antaminen on hänelle tärkeää. Valitsi ihan itse kahvimukin, jonka väristä opettaja varmasti pitää. Viedään joka tapauksessa lahja, mutta ei jäänyt kyllä hyvä maku opettajan viestistä.

Siis tämähän on hieno ja vastuullinen teko opettajalta. Asennekasvatusta omalla esimerkillä, nostan hattua.

Olishan se raha käytännöllinen lahja joo mut musta se on jotenki niin tunteeton lahja. Mieluummin joku ajatuksella oikeesti mietitty lahja tai kirjoitettu kortti siitä miten esim. Arvostaa toista

Vierailija kirjoitti:

Juupa juu. Tämä on niin jokakeväinen kestoaihe, yhtä varma kuin koirankakkakeskustelu. Ihan turha tässä on meidän opettajien kommentoida, ettei oikeasti halua mitään. Viesti ei mene läpi, vaan mieluimmin hekumoidaan jonkun klikkiotsikon raflaavilla väitteillä. Monella tuntuu olevan oikein palava viha opettajia kohtaan, ja tämmöiset ketjut houkuttelevat päästelemään oikein kunnolla höyryjä irti.

Työssäni raskainta ja vaikeinta ovat nykyään vanhemmat. Mietinkin usein, etenkin kun saan yömyöhällä vihaisia tai vaativia viestejä täysin ilman perusteita tai tosipohjaa, että ovatko nämä vanhemmat juuri näitä opettajavihaajia. Opettajien arvostuksen romahdus ja koko yhteiskunnassa tapahtunut viestintäkulttuurin muutos näkyy ihan konkreettisesti niin, että saan vihaviestejä Wilmassa ja puhelimella.

Voisinkin todeta, että paras lahja olisi se, että saisin tehdä työtäni rauhassa ilman vanhempien häirintää.

Minulla on neljän lapsen äitinä kokemusta monenlaisista opettajista. Se, mikä ärsytti eniten, oli osan opettajien oletusarvo, että kaikki vanhemmat on ärsyttäviä ja rasittavia.

Joskus kuitenkin vain joutui opettajaan ottamaan yhteyttä. Ja juuri näille muutamalle tuntui, ettei osannut nöyristellä, eikä kiemurrella tarpeeksi, että ei olisi saanut vastaan tylyjä vastauksia. Yleensä otin yhteyttä vain, jos todellakin oli tärkeä asia esim. lapseni mummo kuoli ja lapsi oli apea ja masentunut ja itkuinen. Halusin viestittää opettajalle, että ei ihmettele, jos lapsi on alakuloinen ja hiljainen ja syyn siihen. Vastaus oli mielestäni asiattoman töykeä. En siis vaatinut mitään, vaan halusin toimia kodin ja koulun yhteistyön mukaan ja kertoa, jos ihmettelee, mistä johtuu lapsen alakuloisuus.

Mutta sitten oli ammatillisia opettajia. En ole ostanut kenellekkään mitään, mutta heille kirjoitin sähköpostia, missä kiitin kuluneista vuosista ja muistelin niitä hetkiä, jolloin on auttanut lasta ja helpottanut myös äidin huolta ja sydäntä. Lisäksi kiittänyt hyvästä ammattitaidosta ja toivottanut hyvää jatkoa.

Opettajatkin ovat ihmisiä ja osa on vittumaisia, osa mukavia, kuten muutkin ihmiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme opettaja laittoi viestiä, että "Hyvät vanhemmat, en odota mitään lahjaksi. Jos välttämättä haluatte antaa lahjan, niin antakaa lahjoitus jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle."

Jäi aika pazka maku suuhun tuollaisesta viestistä. Lapsi haluaa muistaa opettajaansa lahjalla ja lahjan antaminen on hänelle tärkeää. Valitsi ihan itse kahvimukin, jonka väristä opettaja varmasti pitää. Viedään joka tapauksessa lahja, mutta ei jäänyt kyllä hyvä maku opettajan viestistä.

Jos lapsi on sen ikäinen että hänellä on opettaja, niin hänelle voi kyllä silloin myös selittää tämän konseptin, että jotkut eivät halua lahjoja. Esim: opettajalla on varmaan tosi paljon tavaraa, ja vaikka se muki olisikin opettajan lempiväriä, niin hän ei ehkä tarvitse uutta mukia mihinkään eikä se siksi ilahduttaisi häntä. Opettaja haluaa mieluummin, että muistetaan ihmisiä joilla on asiat huonommin.

No pöh. Ei nykynuorille voi mitään selittää, kun ne on vaan että, "Hei, emmä tajuu, mitä sä selität, miks sä selität noin monimutkaisesti. Mun äiti kyllä opettaa tän paremmin kuin sä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juupa juu. Tämä on niin jokakeväinen kestoaihe, yhtä varma kuin koirankakkakeskustelu. Ihan turha tässä on meidän opettajien kommentoida, ettei oikeasti halua mitään. Viesti ei mene läpi, vaan mieluimmin hekumoidaan jonkun klikkiotsikon raflaavilla väitteillä. Monella tuntuu olevan oikein palava viha opettajia kohtaan, ja tämmöiset ketjut houkuttelevat päästelemään oikein kunnolla höyryjä irti.

Työssäni raskainta ja vaikeinta ovat nykyään vanhemmat. Mietinkin usein, etenkin kun saan yömyöhällä vihaisia tai vaativia viestejä täysin ilman perusteita tai tosipohjaa, että ovatko nämä vanhemmat juuri näitä opettajavihaajia. Opettajien arvostuksen romahdus ja koko yhteiskunnassa tapahtunut viestintäkulttuurin muutos näkyy ihan konkreettisesti niin, että saan vihaviestejä Wilmassa ja puhelimella.

Voisinkin todeta, että paras lahja olisi se, että saisin tehdä työtäni rauhassa ilman vanhempien häirintää.

Minulla on neljän lapsen äitinä kokemusta monenlaisista opettajista. Se, mikä ärsytti eniten, oli osan opettajien oletusarvo, että kaikki vanhemmat on ärsyttäviä ja rasittavia.

Joskus kuitenkin vain joutui opettajaan ottamaan yhteyttä. Ja juuri näille muutamalle tuntui, ettei osannut nöyristellä, eikä kiemurrella tarpeeksi, että ei olisi saanut vastaan tylyjä vastauksia. Yleensä otin yhteyttä vain, jos todellakin oli tärkeä asia esim. lapseni mummo kuoli ja lapsi oli apea ja masentunut ja itkuinen. Halusin viestittää opettajalle, että ei ihmettele, jos lapsi on alakuloinen ja hiljainen ja syyn siihen. Vastaus oli mielestäni asiattoman töykeä. En siis vaatinut mitään, vaan halusin toimia kodin ja koulun yhteistyön mukaan ja kertoa, jos ihmettelee, mistä johtuu lapsen alakuloisuus.

Mutta sitten oli ammatillisia opettajia. En ole ostanut kenellekkään mitään, mutta heille kirjoitin sähköpostia, missä kiitin kuluneista vuosista ja muistelin niitä hetkiä, jolloin on auttanut lasta ja helpottanut myös äidin huolta ja sydäntä. Lisäksi kiittänyt hyvästä ammattitaidosta ja toivottanut hyvää jatkoa.

Opettajatkin ovat ihmisiä ja osa on vittumaisia, osa mukavia, kuten muutkin ihmiset

Millainen tuo töykeä viesti oli? Oma viestintä on aika tiivistä ja virallista ja mietin jääkö siitä vahingossa tuollainen vaikutelma.

- aspergerpiirteinen opettaja, ohis

Minä ajattelin kirjoittaa käsin kirjeen, jossa kiitän opettajaa tekemästään työstä meidän koululaisen eteen kuluneena vuotena. 

Lahjakorttiin ei ole varaa, joten toivottavasti tämä riittää/kelpaa.