Miksi se täysjärkinen savustetaan aina pois joka paikasta?
Miksi näkymättömät, hiljaiset ja rauhalliset tyypit nujerretaan ja savustetaan nykyään pois joka yhteisöstä?? FBssä, työpaikoilla, taloyhtiöissä.
Tuntuu että mukavat ihmiset jotka saattavat esim. Huomauttaa esim. säännöistä saavat muut hulluiksi tai että puuttuu johonkin todelliseen epäkohtaan.
Tää on yleistynyt aika paljon.
Kommentit (161)
Meillä on työpaikalla hyvin negatiivinen henkilö, joka haukkuu aina sen, joka ei ole paikalla. Kaikki haukutaan vuoronperään tasapuolisesti, vuorotyötä kun tehdään. En halua mennä mukaan siihen, mutta välillä mietin vähän huvittuneena, että mitäköhän pa**aa henkilö minusta on puhunut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on työpaikalla hyvin negatiivinen henkilö, joka haukkuu aina sen, joka ei ole paikalla. Kaikki haukutaan vuoronperään tasapuolisesti, vuorotyötä kun tehdään. En halua mennä mukaan siihen, mutta välillä mietin vähän huvittuneena, että mitäköhän pa**aa henkilö minusta on puhunut.
Ei epäilystäkään etteikö kaikki saisi vuoronperään osansa. Olen vuorenvarma, että jos kerran muutkin haukutaan, tottakai minutkin. Vastenmielistä toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvita kuin yksi narsisti,joka kerään ympärilleen raukkamaisen porukan. Sillä kokonnpanolla fiksut ja hiljaiset sitten mustamaalataan ulos. Yleensä narsisti on kateellinen näille uhreilleen: ulkonäkö, älykkyys, ystävällisyys, iloisuus, hauskuus, menestys... Tämä on punainen vaate ja tuhottava.
Mutta kun jos olisi vaan se yksi narsisti, niin eihän silloin olisi mitään hätää. Ongelma on siinä kun tuollaiseen mennään mukaan. Ei kukaan ole syyntakeeton vaan jokaisella on velvollisuus olla reilu työkaverille eikä puhua selän takana ja juonitella. Voi myös puolustaa muita.
Näinhän se on. Entinen työ"kaveri" alkoi savustamaan minua pois työyhteisöstä kun en alkanut palvoa häntä ja tekemään asioita hänen mielensä mukaan. Hän voitti, minä jäin ensin sairauslomalle ja vaihdoin sitten työyksikköä vähän terveempään työyhteisöön. Mutta pahinta ei ollut edes tämän yhden kiusaaminen, vaan se ettei kukaan muu pitänyt yhtään minun puolia vaan nuoleskelivat tätä yhtä kiusaajaa, ilmeisesti siinä pelossa etteivät joudu itse kohteeksi. Eipä ollut enää paljon luottoa niihinkään työkavereihin sitten. Jotenkin vieläkin vaikea uskoa että tällaista tapahtuu aikuisten ihmisten kesken, työpaikoilla vielä.
Tapahtuu. Minä en lähtenyt pois, kun päätin, että minua ei syödä ulos.
Mutta minua ei puilustanut edes pääluottamusmies, ei kukaan. Eivät raukat uskaltaneet.
Mutta en lähtenyt hyvästä työstäni pois, vaikka välillä oli jos millaista uhkailua.
Se hyöty tästä oli, kun en antanut periksi, et sain niin vittumaisen ihmisen maineen, että pomotkin hiukan pelkää minua. Ja tietenkin pelkää, että kerron tapahtumisista eteen päin.
Samoilla linjoilla ap:n kanssa.
JOstain luin vastikään samasta aiheesta, siinä oli kuvattu erilaisia persoonallisuuspiirteitä työpaikalla. On niitä dominoivia ja röyhkeitä sääntöjen kiertäjiä jotka eivät välttämättä hahmota laajempia kokonaisuuksia ja sitten toisessa päässä niitä hiljaisempia, rauhallisempia ja tarkkoja tyyppejä, jotka pitävät työpaikan pelisäännöistä kiinni koska hahmottavat kokonaisuuksia miksi ne säännöt ylipäätään ovat.
Ensinmainitut kokevat jälkimmäiset ärsyttävinä pilkunnu**ijoina ja piikkinä lihassa ja yrittävät savustaa ulos kuvitellen tekevänsä sillä palveluksen työyhteisölle. Ja noin toimimalla se ihan oikea ongelma (eli juuri se sääntöjen kiertäminen ym. venyttäminen) jää toteamatta ja ongelman aiheuttajat vaan porskuttavat.
Kunnes sitten joissakin tapauksissa tulee otsikoita mitä aina välillä nähdään. Onneksi. Harmi vaan että monesti just ne hyvät ja selväjärkisimmät on jo ehditty savustaa pois.
Työpaikoilla pärjää perseennuolijat ja tyhmät tottelevaiset jotka suostuvat pomojen jopa laonvastaisiin määräyksiin.Ei saa ajatella omilla aivoilla! Se on vaarallista työyhteisölle. Jees miehet ja naiset ovat turvallisia.
Ei joka yhteisöstä, ainoastaan naisyhteisöistä.
Työpaikoilla pärjää perseennuolijat ja tyhmät tottelevaiset jotka suostuvat pomojen jopa laonvastaisiin määräyksiin.Ei saa ajatella omilla aivoilla! Se on vaarallista työyhteisölle. Jees miehet ja naiset ovat turvallisia.
Usein ne on niitä pikkupomoja ne jotka sääntöjä ja määräyksiä venyttelevät oman mielensä mukaan.
Isolle johtoportaalle vaan pitäisi jonkun kertoa, mutta kuka uskaltaa riskeerata oman jakkaransa. Mieluummin nuoleskellaan sitä pikkupomoa ja ollaan kuorossa savustamassa sitä tervejärkisintä ulos.
Innovointi ja luovuus ovat kirosana Suomessa. Siksi täällä ei synny tarpeeksi yrityksiä ja työpaikkoja
Vierailija kirjoitti:
Usein ne on niitä pikkupomoja ne jotka sääntöjä ja määräyksiä venyttelevät oman mielensä mukaan.
Isolle johtoportaalle vaan pitäisi jonkun kertoa, mutta kuka uskaltaa riskeerata oman jakkaransa. Mieluummin nuoleskellaan sitä pikkupomoa ja ollaan kuorossa savustamassa sitä tervejärkisintä ulos.
Usein näillä pikkupomoilla ei ole muuta tekemistä kuin hämmenää työyhteisöä. Tärkein työtehtävä saattaa olla päättää työntekijöiden istumajärjesys tai kahvivuorot.
Vierailija kirjoitti:
Samoilla linjoilla ap:n kanssa.
JOstain luin vastikään samasta aiheesta, siinä oli kuvattu erilaisia persoonallisuuspiirteitä työpaikalla. On niitä dominoivia ja röyhkeitä sääntöjen kiertäjiä jotka eivät välttämättä hahmota laajempia kokonaisuuksia ja sitten toisessa päässä niitä hiljaisempia, rauhallisempia ja tarkkoja tyyppejä, jotka pitävät työpaikan pelisäännöistä kiinni koska hahmottavat kokonaisuuksia miksi ne säännöt ylipäätään ovat.
Ensinmainitut kokevat jälkimmäiset ärsyttävinä pilkunnu**ijoina ja piikkinä lihassa ja yrittävät savustaa ulos kuvitellen tekevänsä sillä palveluksen työyhteisölle. Ja noin toimimalla se ihan oikea ongelma (eli juuri se sääntöjen kiertäminen ym. venyttäminen) jää toteamatta ja ongelman aiheuttajat vaan porskuttavat.
Kunnes sitten joissakin tapauksissa tulee otsikoita mitä aina välillä nähdään. Onneksi. Harmi vaan että monesti just ne hyvät ja selväjärkisimmät on jo ehditty savustaa pois.
Usein tuohon savustamiseen osallistuu, ehkä jopa tietämättäänkin, myös pomot ja se työpaikan valtaosan muodostavat lampaat: tehdään tunnollisen työntekijän tarkkuudesta joku ihmeen yleinen vitsin ja vähättelyn aihe, jopa itse sitä huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoilla linjoilla ap:n kanssa.
JOstain luin vastikään samasta aiheesta, siinä oli kuvattu erilaisia persoonallisuuspiirteitä työpaikalla. On niitä dominoivia ja röyhkeitä sääntöjen kiertäjiä jotka eivät välttämättä hahmota laajempia kokonaisuuksia ja sitten toisessa päässä niitä hiljaisempia, rauhallisempia ja tarkkoja tyyppejä, jotka pitävät työpaikan pelisäännöistä kiinni koska hahmottavat kokonaisuuksia miksi ne säännöt ylipäätään ovat.
Ensinmainitut kokevat jälkimmäiset ärsyttävinä pilkunnu**ijoina ja piikkinä lihassa ja yrittävät savustaa ulos kuvitellen tekevänsä sillä palveluksen työyhteisölle. Ja noin toimimalla se ihan oikea ongelma (eli juuri se sääntöjen kiertäminen ym. venyttäminen) jää toteamatta ja ongelman aiheuttajat vaan porskuttavat.
Kunnes sitten joissakin tapauksissa tulee otsikoita mitä aina välillä nähdään. Onneksi. Harmi vaan että monesti just ne hyvät ja selväjärkisimmät on jo ehditty savustaa pois.
Usein tuohon savustamiseen osallistuu, ehkä jopa tietämättäänkin, myös pomot ja se työpaikan valtaosan muodostavat lampaat: tehdään tunnollisen työntekijän tarkkuudesta joku ihmeen yleinen vitsin ja vähättelyn aihe, jopa itse sitä huomaamatta.
Menee usein niin että pomo kuuntelee narskun raivoamista vaan naureskellen että "joo, se XX on niiiiin tarkka", sen sijaan että suoraan kehottaisi narskua parantamaan omia otteitaan ja olemaan samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Usein kouluttamattomat ihmiset harrastavat tätä. Pitää yrittää savustaa koulutetut pois, jotta itse näyttäisi paremmalta.
Mulla on lähinnä päinvastoin tullut vastaan. Koulutetummat haluaa savustaa vähemmän koulutetut pois, koska tekisivät saman paremmin ja halvemmalla.
Esimiehenä sanon tähän kaikkeen, että ei missään nimessä tälläistä pelleilyä!
Jämäkkyys eli assertiivinen käytös on opeteltavissa. Hyväksy se, että opettelu voi vaatia aikaa –etenkin jämäkkänä pysyminen tiukoissa, stressaavissa tilanteissa.
Kuvittele mielessäsi jana. Sen keskellä on toivottava, assertiivinen eli jämäkkä käytös. Toisessa ääripäässä on aggressiivinen ja toisessa ääripäässä alistuva käytös.
Aggressiivisuus on sitä, että ihminen hermostuu mitättömästäkin asiasta ja alkaa riehua vaikka nakkijonossa –hän ei pysty toimimaan muiden ihmisten kanssa räjähtämättä.
–Nalkutuskin on aggressiivisuutta. Ja hyödytöntä. Myös huomauttelu menee aggressiivisuuden puolelle, esimerkiksi jos sanoo: Taas sä oot kännykän kanssa!
Alistuvaan käytökseen liittyy huono itsetunto. Jälkeen päin ihmistä harmittaa, kun hän aina alistuu. Alistuva ei sano mitään, vaikka häntä harmittaisi, että töissä hänelle tulee aina lisää töitä.
Työpaikka on työpaikka, ei mikään suosituimmuuskerho. Työpaikalla pitää olla kaikilla hyvä olla, mutta sama kuin koulussa, kaikkien kanssa pitää osata olla, mutta kaikki saavat valita ystävänsä. Kaikki eivät sovi kaikkien työpaikkojen työkulttuuriin, silloin on hyvä vaihtaa paikkaa, mutta naisten suurin ongelma on se, että he haluavat olla suosittuja ja he alistuvat liikaa.
Sano oma mielipiteesi, toiveesi tai kieltäytymisesi jostakin asiasta selkeästi. Älä pehmentele asiaasi jo alussa. jos sinua kiusataan tai savustetaan, ota asia puheeksi. Sano palaverissa reippaasti ääneen, että minusta tuntuu kurjalta, kun puhutte paskaa työpaikalla minusta. Olen täällä tekemässä työtäni ja vaadin, että minut jätetään rauhaan.
Esimiehenä en jaksa lainkaan näitä paskanjauhantakerhoja. On hyvä välillä purkaa tuntoja, mutta haukkuminen selän takana on kiellettyä. Minun tiimissäni on sellainen sääntö, että jos joku ihminen ei sovi meidän tiimiin, henkilö saa itse lähteä, mutta ketään ei kiusata, eikä ketään savusteta ulos. Usein ongelma onkin se, että kyseinen henkilö ei ole sosiaalisesti kovin lahjakas. Silloin asioita pitää sanoittaa vielä enemmän ja kertoa suoraan miten tiimissä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoilla linjoilla ap:n kanssa.
JOstain luin vastikään samasta aiheesta, siinä oli kuvattu erilaisia persoonallisuuspiirteitä työpaikalla. On niitä dominoivia ja röyhkeitä sääntöjen kiertäjiä jotka eivät välttämättä hahmota laajempia kokonaisuuksia ja sitten toisessa päässä niitä hiljaisempia, rauhallisempia ja tarkkoja tyyppejä, jotka pitävät työpaikan pelisäännöistä kiinni koska hahmottavat kokonaisuuksia miksi ne säännöt ylipäätään ovat.
Ensinmainitut kokevat jälkimmäiset ärsyttävinä pilkunnu**ijoina ja piikkinä lihassa ja yrittävät savustaa ulos kuvitellen tekevänsä sillä palveluksen työyhteisölle. Ja noin toimimalla se ihan oikea ongelma (eli juuri se sääntöjen kiertäminen ym. venyttäminen) jää toteamatta ja ongelman aiheuttajat vaan porskuttavat.
Kunnes sitten joissakin tapauksissa tulee otsikoita mitä aina välillä nähdään. Onneksi. Harmi vaan että monesti just ne hyvät ja selväjärkisimmät on jo ehditty savustaa pois.
Usein tuohon savustamiseen osallistuu, ehkä jopa tietämättäänkin, myös pomot ja se työpaikan valtaosan muodostavat lampaat: tehdään tunnollisen työntekijän tarkkuudesta joku ihmeen yleinen vitsin ja vähättelyn aihe, jopa itse sitä huomaamatta.
Menee usein niin että pomo kuuntelee narskun raivoamista vaan naureskellen että "joo, se XX on niiiiin tarkka", sen sijaan että suoraan kehottaisi narskua parantamaan omia otteitaan ja olemaan samanlainen.
Tämä juuri. Ne tarkat olisivat yleensä oikeasti hyödyllisempiä firmalle, mutta ovat tyyppeinä muka niin ärsyttäviä kun "jatkuvasti nillittävät" säännöistä. Oikeasti pois pitäisi saada nuo "nillittäjistä" nillittävät.
Vierailija kirjoitti:
Esimiehenä sanon tähän kaikkeen, että ei missään nimessä tälläistä pelleilyä!
Jämäkkyys eli assertiivinen käytös on opeteltavissa. Hyväksy se, että opettelu voi vaatia aikaa –etenkin jämäkkänä pysyminen tiukoissa, stressaavissa tilanteissa.
Kuvittele mielessäsi jana. Sen keskellä on toivottava, assertiivinen eli jämäkkä käytös. Toisessa ääripäässä on aggressiivinen ja toisessa ääripäässä alistuva käytös.
Aggressiivisuus on sitä, että ihminen hermostuu mitättömästäkin asiasta ja alkaa riehua vaikka nakkijonossa –hän ei pysty toimimaan muiden ihmisten kanssa räjähtämättä.
–Nalkutuskin on aggressiivisuutta. Ja hyödytöntä. Myös huomauttelu menee aggressiivisuuden puolelle, esimerkiksi jos sanoo: Taas sä oot kännykän kanssa!
Alistuvaan käytökseen liittyy huono itsetunto. Jälkeen päin ihmistä harmittaa, kun hän aina alistuu. Alistuva ei sano mitään, vaikka häntä harmittaisi, että töissä hänelle tulee aina lisää töitä.
Työpaikka on työpaikka, ei mikään suosituimmuuskerho. Työpaikalla pitää olla kaikilla hyvä olla, mutta sama kuin koulussa, kaikkien kanssa pitää osata olla, mutta kaikki saavat valita ystävänsä. Kaikki eivät sovi kaikkien työpaikkojen työkulttuuriin, silloin on hyvä vaihtaa paikkaa, mutta naisten suurin ongelma on se, että he haluavat olla suosittuja ja he alistuvat liikaa.
Sano oma mielipiteesi, toiveesi tai kieltäytymisesi jostakin asiasta selkeästi. Älä pehmentele asiaasi jo alussa. jos sinua kiusataan tai savustetaan, ota asia puheeksi. Sano palaverissa reippaasti ääneen, että minusta tuntuu kurjalta, kun puhutte paskaa työpaikalla minusta. Olen täällä tekemässä työtäni ja vaadin, että minut jätetään rauhaan.
Esimiehenä en jaksa lainkaan näitä paskanjauhantakerhoja. On hyvä välillä purkaa tuntoja, mutta haukkuminen selän takana on kiellettyä. Minun tiimissäni on sellainen sääntö, että jos joku ihminen ei sovi meidän tiimiin, henkilö saa itse lähteä, mutta ketään ei kiusata, eikä ketään savusteta ulos. Usein ongelma onkin se, että kyseinen henkilö ei ole sosiaalisesti kovin lahjakas. Silloin asioita pitää sanoittaa vielä enemmän ja kertoa suoraan miten tiimissä ollaan.
Hyvä teksti, mutta hieman ohi aiheen.
Vierailija kirjoitti:
Esimiehenä sanon tähän kaikkeen, että ei missään nimessä tälläistä pelleilyä!
Jämäkkyys eli assertiivinen käytös on opeteltavissa. Hyväksy se, että opettelu voi vaatia aikaa –etenkin jämäkkänä pysyminen tiukoissa, stressaavissa tilanteissa.
Kuvittele mielessäsi jana. Sen keskellä on toivottava, assertiivinen eli jämäkkä käytös. Toisessa ääripäässä on aggressiivinen ja toisessa ääripäässä alistuva käytös.
Aggressiivisuus on sitä, että ihminen hermostuu mitättömästäkin asiasta ja alkaa riehua vaikka nakkijonossa –hän ei pysty toimimaan muiden ihmisten kanssa räjähtämättä.
–Nalkutuskin on aggressiivisuutta. Ja hyödytöntä. Myös huomauttelu menee aggressiivisuuden puolelle, esimerkiksi jos sanoo: Taas sä oot kännykän kanssa!
Alistuvaan käytökseen liittyy huono itsetunto. Jälkeen päin ihmistä harmittaa, kun hän aina alistuu. Alistuva ei sano mitään, vaikka häntä harmittaisi, että töissä hänelle tulee aina lisää töitä.
Työpaikka on työpaikka, ei mikään suosituimmuuskerho. Työpaikalla pitää olla kaikilla hyvä olla, mutta sama kuin koulussa, kaikkien kanssa pitää osata olla, mutta kaikki saavat valita ystävänsä. Kaikki eivät sovi kaikkien työpaikkojen työkulttuuriin, silloin on hyvä vaihtaa paikkaa, mutta naisten suurin ongelma on se, että he haluavat olla suosittuja ja he alistuvat liikaa.
Sano oma mielipiteesi, toiveesi tai kieltäytymisesi jostakin asiasta selkeästi. Älä pehmentele asiaasi jo alussa. jos sinua kiusataan tai savustetaan, ota asia puheeksi. Sano palaverissa reippaasti ääneen, että minusta tuntuu kurjalta, kun puhutte paskaa työpaikalla minusta. Olen täällä tekemässä työtäni ja vaadin, että minut jätetään rauhaan.
Esimiehenä en jaksa lainkaan näitä paskanjauhantakerhoja. On hyvä välillä purkaa tuntoja, mutta haukkuminen selän takana on kiellettyä. Minun tiimissäni on sellainen sääntö, että jos joku ihminen ei sovi meidän tiimiin, henkilö saa itse lähteä, mutta ketään ei kiusata, eikä ketään savusteta ulos. Usein ongelma onkin se, että kyseinen henkilö ei ole sosiaalisesti kovin lahjakas. Silloin asioita pitää sanoittaa vielä enemmän ja kertoa suoraan miten tiimissä ollaan.
Mites jos työntekijää savustava henkilö on esimiehen esimies? Et saa mistään tukea,luotamsumiestä ei ole, ja hr-päälikkö pelokas hiiri kuten yleensä. Lakitieteen kandi veti herneen nenään kun sanoin myös esimiesten työntekijöiden ohella tarvitsevan koulutusta. Sillä 80-luvun kandin tutkinolla ei pitkälle pötki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska liki joka ryhmään pyrkii johtamaan joku narsistinen moraaliton v...tpää joka pelaa muuta ryhmää valein, manipuloinnilla ja rikkomalla sääntöjä tarkoituksen mukaan. Siksi täysjärkiset pitää savustaa ekaksi pois tieltä kertomasta että johtaja/johtajaksi pyrkivä valehtelee ja manipuoloi jatkuvasti. Tai sitten kyseessä on vaan manipuloivan narsistin itsensä viihdytys ottamalla joku helppo maalitaulu ja manipuloimalla loppu ryhmä sitä vastaan.
Tuossa ainakin yksi mahdollinen syy.
Toinen on sitten se, että nää sääntönillittäjät vie joskus sen harrasteensa niin pitkälle että koko kokoustaminen menee säännöistä saivarteluksi eikä mitään saada aikaan, ikinä. Joskus nuo on vaan heitettävä pois tieltä että ryhmä voisi toimia normaalisti.
Sääntöjä arvostava ja sääntönillittäjä ovat eri asioita. Sääntöjä arvostava katselee aikansa sääntöjen rikkomista kunnes avaa suunsa. Sääntönillittäjä nillittää jatkuvasti ei sen takia, että arvostaisi sääntöjä vaan siksi, että säännöt tarjoavat mahdollisuuden toteuttaa veemäistä luonnettaan.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvita kuin yksi narsisti,joka kerään ympärilleen raukkamaisen porukan. Sillä kokonnpanolla fiksut ja hiljaiset sitten mustamaalataan ulos. Yleensä narsisti on kateellinen näille uhreilleen: ulkonäkö, älykkyys, ystävällisyys, iloisuus, hauskuus, menestys... Tämä on punainen vaate ja tuhottava.
Mutta kun jos olisi vaan se yksi narsisti, niin eihän silloin olisi mitään hätää. Ongelma on siinä kun tuollaiseen mennään mukaan. Ei kukaan ole syyntakeeton vaan jokaisella on velvollisuus olla reilu työkaverille eikä puhua selän takana ja juonitella. Voi myös puolustaa muita.
Näinhän se on. Entinen työ"kaveri" alkoi savustamaan minua pois työyhteisöstä kun en alkanut palvoa häntä ja tekemään asioita hänen mielensä mukaan. Hän voitti, minä jäin ensin sairauslomalle ja vaihdoin sitten työyksikköä vähän terveempään työyhteisöön. Mutta pahinta ei ollut edes tämän yhden kiusaaminen, vaan se ettei kukaan muu pitänyt yhtään minun puolia vaan nuoleskelivat tätä yhtä kiusaajaa, ilmeisesti siinä pelossa etteivät joudu itse kohteeksi. Eipä ollut enää paljon luottoa niihinkään työkavereihin sitten. Jotenkin vieläkin vaikea uskoa että tällaista tapahtuu aikuisten ihmisten kesken, työpaikoilla vielä.
Tämä on kamalaa, tunnistan tilanteen. Onneksi pääsit. pois.
Näinhän se on. Entinen työ"kaveri" alkoi savustamaan minua pois työyhteisöstä kun en alkanut palvoa häntä ja tekemään asioita hänen mielensä mukaan. Hän voitti, minä jäin ensin sairauslomalle ja vaihdoin sitten työyksikköä vähän terveempään työyhteisöön. Mutta pahinta ei ollut edes tämän yhden kiusaaminen, vaan se ettei kukaan muu pitänyt yhtään minun puolia vaan nuoleskelivat tätä yhtä kiusaajaa, ilmeisesti siinä pelossa etteivät joudu itse kohteeksi. Eipä ollut enää paljon luottoa niihinkään työkavereihin sitten. Jotenkin vieläkin vaikea uskoa että tällaista tapahtuu aikuisten ihmisten kesken, työpaikoilla vielä.