Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö meidän yksinäisten tehdä oma porukka?
29.05.2021 |
Tänään taas ollut todella yksinäinen olo, poistin vanhojen kaverien numerot kun ei kahteen vuoteen olla oltu missään tekemisissä.. puhelimeen jäi ainoastaan miehen, muun perheen ja fyssarin numerot. Jes.
Mutta ei hätää, tulin vauvapalstalle ja huomasin, että paljon yksinäisiä myös täällä! Mitä kuuluu? Kerro itsestäsi jotain niin tutustutaan!
Mä ite olen 28v kahden lapsen äiti. Ja ennen kun kukaan tulee urputtaa siitä, että et sä ole yksin niin kyllä mä oon! Voisin vaikka maksaa siitä, että edes kerran kuussa pääsisin käymään toisen aikuisen luona juttelemassa aikuisten asioista. Vaan ei, elämä pyörii ryhmä haun ja värikynien ympärillä....
Mutta joo, lava on teidän vielä 50min ennenkuin palsta sulkeutuu!
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Joku yksinäisyystutkija joskus aikaa sitte jo havaitsi ettei se oikein toimi niin että perustetaan nyt yksinäisten kerho.
Jostain syystä se ei toimi nii. Voi toki todistaa vääräksi väitteeni 😃.
Juu, kyllähän se ystävyys muutakin yhtäläisyyksiä vaatii kun vain yksinäisyyden tunteen, mutta kokeillaan nyt!
Ja joku tuolla ylhäällä jo kerkesi kyseenalaistaa sen, että kaipaan seuraa vaikka mulla on mies. Kaipaan nimenomaan naispuolisia henkilöitä. Joiden kanssa voi heittää aivot narikkaan ja jutella vaikka siitä damianosta tai no, miksei vaikka ydinsodasta. Mutta pois täältä lapsiarjesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ajatus.
Minä oon paljon yksin. En tiedä olenko yksinäinen, koska viihdyn yksin. En kuitenkaan haluaisi olla niin paljon yksin. Jos tekisi mieli tehdä jotain toisen ihmisen kanssa... silloin sen tajuaa, olen sittenkin yksinäinen. Olispa kaveri vaikka pelaamaan jotain ulkona kesällä.
Olen suunnilleen sama ikäinen, pari vuotta vanhempi nainen. Täällä en ole ollut säännöllisesti, mutta jos yksinäisten ryhmä kokoontuu, niin voisin tulla lukemaan ja kirjoittamaan kuulumisia hetkeksi vaikka melkein joka päivä.Loistavaa, tervetuloa! Perhana kun tää palsta menee kiinni puolen tunnin päästä niin jää tältä illalta lyhyeksi tutustuminen mutta ehdottomasti huomenna jatkan! Upitan vaikka kaksi tuntia, että ihmisiä tarttuu mukaan.
Joo :) ja tuun huomenna tsekkaamaan tämän sivun. Nyt en tiedä ehdinkö paljon enempää kirjoittamaan tän 20minuutin aikana.
Silloin tällöin jotkut on muistaakseni koittanut saada täälläkin "yksinäisten ryhmää" kokoontumaan, onkohan siitä tullut mitään. Tää palsta ei ehkä ole kaikkein paras siihen, mutta ihan ok, enkä keksi heti muutakaan toimivampaa, tulen ainakin itse huomenna katsomaan onko ketju vielä jäljellä.
Juttelisin jotain, mutta en keksi mitä. Jotenkin hankalaa aloittaa keskustelua, kun ei ole mitään aihetta! Paitsi se yksinäisyys, mutta jos en kirjoittaisi vain siitä, kun se ei tainnut olla kuitenkaan se idea. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen semmoinen yksinäinen että olrn hyväksynyt että muutkaan yksinäiset ei halua seuraani, sillä likipitäen kaikki asiat elämässäni on ihan muuta kuin ikäisilläni (n36) normaalisti.. ei o miestä, lapsia, ammattia, työtä jne jne
Pöh pah. Täällä ollaan anonyymeja (ainakin toistaiseksi!) niin jutellaan pois vaan. Mitäs puuhasit tänään?
Kävin aamukävelyllä jonka jälkeen uuvahdin, sitten tein ruokaa ja pesin pyykkiä ja sitten olinkin netissä loppupäivän.. tuolla Damiano-ketjussa tulee myös vietettyä aikaa...
Hahaha mä välillä käyn lukemassa tota Damiano ketjua mut en ehkä ihan niin hulluna oo siihen kun monet muut tuntuu olevan :D Mutta on kyllä todella esteettinen ihminen!
Mitä ruokaa keksit tehdä?
Uunimunakasta = halpaa ja helppoa. Lisäksi yritän taas laihduttaa kesäshortseihini..
Damiano kyllä piristi alkuviikosta päivääni kovasti.
Tsemppiä laihdutukseen! Onko montakin kiloa tarkoitus pudottaa? Damianot vaan korville ja juoksemaan, sillä lähtee 😁
Täällä yksi 22v yksinäinen nainen. Jäin porukan ulkopuolelle koulussa (ja minua myös jätettiin porukan ulkopuolelle..)
Mt-ongelmia on.
Vuosia luulin olevani ainoa, tällainen yksinäinen awkward weirdo. Oli lohduttavaa huomata, että kaltaisiani on ja etten oikeasti ole niin outo kuin ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin yksinäinen. On kyllä muutama ystävä, mutta eipä oikein nähdä kuin korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Eikä ole omaa perhettä. Äiti kuollut ja isä aivoinfarktin saaneena hoitolaitoksessa. Sisaruksilla sellaiset ongelmat, ettei voi olla yhteydessä, jos haluaa itse säilyä järjissään: äärimmäisen kuormittavia tyyppejä. Sosiaaliset kontaktit on työpaikalla, jossa en edes oikeasti viihdy.
Roikun somessa ja palstoilla kaiken vapaa-aikani, että saisin edes jonkun kanssa sanan vaihdettua. Ymmärrän kyllä, ettei ole oikein sama asia kuin muut keskustelut ja joku töissäkin siitä kuittaillut. Mutta että on sitten edes jotain.
Kerran tämän koronavuoden aikana menin kirjoittaneeksi johonkin lehtijuttuun kommentin, miten kaipaan niitä tavallisia kohtaamisia. Niin eiköhän tullut innokas yhteydenotto joltain tuiki tuntemattomalta, joka olisi kaivannut kirjekaveria tai mitä nykyään nyt onkaan, asui toisella puolella maata. Ei, en etsinyt sitä.
Voih, toivottavasti ystävällisesti vastasit. Mun mielestä kuulostaa tosi kivalta, että joku kysyy kirjekaveriksi. Olisin varmaan vastannut. Sitten jos on ihan liian erilainen heppu, niin voihan sen lopettaa.
Vaivannuin siitä liikaa, koska se tuiki tuntematon kertoi vielä, että hänkin on samalta pieneltä paikkakunnalta kuin minä. Eli se olisi ollut se yhdistävä tekijä. Hän asui ei nyt juuri siinä kunnassa mutta sen lähistöllä edelleen.
Hän oli minua selvästi nuorempi ja ilmeisesti tunnistanut minun nimeni ja varmaan tiesikin sitten kaiken sisaruksistanikin ja näiden ongelmista. Itse en tiennyt hänestä mitään. Minä en ole siellä asunut enää pariinkymmeneen vuoteen ja olin hyvin helpottunut, kun pääsin pois.
Mietin pitkään, mitä ihmettä vastaisin, että kuulostaisin ystävälliseltä, mutta lopulta aikaa kului niin paljon, etten vain vastannut mitään. Toivon, että hän luulee, etten nähnyt viestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä oon 34v kahden lapsen äiti, mies reissutöissä. Todella yksinäinen minäkin, ne vähäisetkin kaverit asuvat muualla. Ajattelin alkaa laihduttaa, jos siitä piristyisi vähän mieli ja tekisi mieli käydä enemmän ihmisten ilmoilla.
Tervetuloa! Tsemppiä sullekin laihdutukseen. Ite en ees yritä, herkut on vaan niin pirun hyviä ja ainoita iloja elämässä! Nimimerkillä äsken maistui Cheddar juustonaksut..
Pitäisi varmaan kehitellä joku nimimerkki kuten joissakin muissa pitkissä ketjuissa on tehty. (Mm. parfyymifanitus- ja laihdutusketjuissa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinäinen. Kolmekymppinen, kolmen lapsen äiti ja mieskin löytyy. Kavereita kaksi, nähdään noin kerran vuodessa jos niinkään usein, sillä toinen heistä asuu ulkomailla ja toinen suurperheen äiti eli ei aikaa nähdä koskaan.
Töissä käyn, en kovin paljon pidä työstäni enkä työkavereistani. Amk-tutkinto taskussa ja tylsyyttäni lähdin opiskelemaan yliopistoon. Koen yksinäisyyttä, vaikka ympärilläni on ihmisiä kourallinen.
Kaipaisin ihan oikean ystävän, jonka kanssa käydä joskus kahvilla tai vaikka juomassa lasin viiniä joskus.
Tervetuloa, tervetuloa! Aivan samoilla mietteillä minäkin täällä..
Mitä opiskelet yliopistossa? Kelpaisi mullekin vaan "tylsistyneenä" päästä yliopistoon 😄
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinäinen. Kolmekymppinen, kolmen lapsen äiti ja mieskin löytyy. Kavereita kaksi, nähdään noin kerran vuodessa jos niinkään usein, sillä toinen heistä asuu ulkomailla ja toinen suurperheen äiti eli ei aikaa nähdä koskaan.
Töissä käyn, en kovin paljon pidä työstäni enkä työkavereistani. Amk-tutkinto taskussa ja tylsyyttäni lähdin opiskelemaan yliopistoon. Koen yksinäisyyttä, vaikka ympärilläni on ihmisiä kourallinen.
Kaipaisin ihan oikean ystävän, jonka kanssa käydä joskus kahvilla tai vaikka juomassa lasin viiniä joskus.
Samaa kaipaisin, ystävää jota voisi nähdä silloin tällöin, jota voisi pyytää mukaan kun innostuu menemään jonnekin. Kahvilassa voin tietysti käydä yksinkin, mutta se on aivan erilaista. Konserttiin ei olisi niin mukava mennä yksin. Vaikka nyt ei paljon sellaisia edes ole. Tai tosiaan vaikka kesällä ulos pelaamaan jotain ja istumaan nurmikolla. Keskustelemaan. Kysymään mitä kuuluu.
- tuo toinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin yksinäinen. On kyllä muutama ystävä, mutta eipä oikein nähdä kuin korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Eikä ole omaa perhettä. Äiti kuollut ja isä aivoinfarktin saaneena hoitolaitoksessa. Sisaruksilla sellaiset ongelmat, ettei voi olla yhteydessä, jos haluaa itse säilyä järjissään: äärimmäisen kuormittavia tyyppejä. Sosiaaliset kontaktit on työpaikalla, jossa en edes oikeasti viihdy.
Roikun somessa ja palstoilla kaiken vapaa-aikani, että saisin edes jonkun kanssa sanan vaihdettua. Ymmärrän kyllä, ettei ole oikein sama asia kuin muut keskustelut ja joku töissäkin siitä kuittaillut. Mutta että on sitten edes jotain.
Kerran tämän koronavuoden aikana menin kirjoittaneeksi johonkin lehtijuttuun kommentin, miten kaipaan niitä tavallisia kohtaamisia. Niin eiköhän tullut innokas yhteydenotto joltain tuiki tuntemattomalta, joka olisi kaivannut kirjekaveria tai mitä nykyään nyt onkaan, asui toisella puolella maata. Ei, en etsinyt sitä.
Voi että, kauhulla odotan sitä aikaa kun omat vanhemmat sairastuvat tai kuolevat.. tsemppiä sinne!
Onko tarkoitus jatkaa samassa työpaikassa vai katseletko uutta parhaillaan?
Aina katselen, mutta on ollut tosiaan näiden vanhempien juttujen takia paljon muuta ja nyt sitten vielä tuli koronavuosikin päälle. Olen kohta ollut vain liian kauan nykyisessä työssä, niin ehkä en pääse enää siksi muuallekaan. Toisaalta tietysti on hyvä, että on se työ. Ei yksin asuvalla oikein ole muutakaan turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ajatus.
Minä oon paljon yksin. En tiedä olenko yksinäinen, koska viihdyn yksin. En kuitenkaan haluaisi olla niin paljon yksin. Jos tekisi mieli tehdä jotain toisen ihmisen kanssa... silloin sen tajuaa, olen sittenkin yksinäinen. Olispa kaveri vaikka pelaamaan jotain ulkona kesällä.
Olen suunnilleen sama ikäinen, pari vuotta vanhempi nainen. Täällä en ole ollut säännöllisesti, mutta jos yksinäisten ryhmä kokoontuu, niin voisin tulla lukemaan ja kirjoittamaan kuulumisia hetkeksi vaikka melkein joka päivä.Loistavaa, tervetuloa! Perhana kun tää palsta menee kiinni puolen tunnin päästä niin jää tältä illalta lyhyeksi tutustuminen mutta ehdottomasti huomenna jatkan! Upitan vaikka kaksi tuntia, että ihmisiä tarttuu mukaan.
Joo :) ja tuun huomenna tsekkaamaan tämän sivun. Nyt en tiedä ehdinkö paljon enempää kirjoittamaan tän 20minuutin aikana.
Silloin tällöin jotkut on muistaakseni koittanut saada täälläkin "yksinäisten ryhmää" kokoontumaan, onkohan siitä tullut mitään. Tää palsta ei ehkä ole kaikkein paras siihen, mutta ihan ok, enkä keksi heti muutakaan toimivampaa, tulen ainakin itse huomenna katsomaan onko ketju vielä jäljellä.
Juttelisin jotain, mutta en keksi mitä. Jotenkin hankalaa aloittaa keskustelua, kun ei ole mitään aihetta! Paitsi se yksinäisyys, mutta jos en kirjoittaisi vain siitä, kun se ei tainnut olla kuitenkaan se idea. :)
Joo, huomenna voidaan rupatella paremmin kaikkea maan ja taivaan välillä. Ärsyttävä tää että palsta menee kiinni. Hemmetin trollit ja muut pervot.... 😆😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen semmoinen yksinäinen että olrn hyväksynyt että muutkaan yksinäiset ei halua seuraani, sillä likipitäen kaikki asiat elämässäni on ihan muuta kuin ikäisilläni (n36) normaalisti.. ei o miestä, lapsia, ammattia, työtä jne jne
Pöh pah. Täällä ollaan anonyymeja (ainakin toistaiseksi!) niin jutellaan pois vaan. Mitäs puuhasit tänään?
Kävin aamukävelyllä jonka jälkeen uuvahdin, sitten tein ruokaa ja pesin pyykkiä ja sitten olinkin netissä loppupäivän.. tuolla Damiano-ketjussa tulee myös vietettyä aikaa...
Hahaha mä välillä käyn lukemassa tota Damiano ketjua mut en ehkä ihan niin hulluna oo siihen kun monet muut tuntuu olevan :D Mutta on kyllä todella esteettinen ihminen!
Mitä ruokaa keksit tehdä?
Uunimunakasta = halpaa ja helppoa. Lisäksi yritän taas laihduttaa kesäshortseihini..
Damiano kyllä piristi alkuviikosta päivääni kovasti.
Tsemppiä laihdutukseen! Onko montakin kiloa tarkoitus pudottaa? Damianot vaan korville ja juoksemaan, sillä lähtee 😁
7 kiloa noin.. pitänee liimata paidaton Damiano jääkaapin oveen niin saa inspiraatiota
Mä olen ollut yksinäinen ihan lapsuudesta saakka. En tiedä, mikä mussa on vikana, kun en oikein koskaan pääse osaksi porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi 22v yksinäinen nainen. Jäin porukan ulkopuolelle koulussa (ja minua myös jätettiin porukan ulkopuolelle..)
Mt-ongelmia on.
Vuosia luulin olevani ainoa, tällainen yksinäinen awkward weirdo. Oli lohduttavaa huomata, että kaltaisiani on ja etten oikeasti ole niin outo kuin ajattelen.
Juu, et todellakaan ole yksin! Mukaan vain omituisten otusten kerhoon! :)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan kehitellä joku nimimerkki kuten joissakin muissa pitkissä ketjuissa on tehty. (Mm. parfyymifanitus- ja laihdutusketjuissa.)
Hyvä idea. Olen siis ap ja tästä eteenpäin voisin käyttää vaikka nimimerkkiä.. Oktonautti! Vaikea keksiä nimimerkkiä joka olisi tarpeeksi anonyymi, onneksi sattui juuri lapset katsomaan aamupiirettyjä ja pärähti soimaan kyseinen ohjelma....se siis.
Eli huomenta vaan taas kaikille! Mitä tänään ihmisillä mielessä? Mä itse heräsin orastavaan kurkkukipuun joten eiköhän tämä päivä mene kotona ja somesta katsellessa kun muut viettää kivaa kesäpäivää :D
Ihana on tämä yksinäisten seura -ideasi, Oktonautti! Kannustan siihen, että perustat ihan fyysisen paikan yksinäisten kohtaamista varten siellä, missä asut.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut yksinäinen ihan lapsuudesta saakka. En tiedä, mikä mussa on vikana, kun en oikein koskaan pääse osaksi porukkaa.
Tervetuloa! Ja samaistun, mullakin kaikki kaverit joita elämässäni on ollut, on laskettavissa yhden käden sormilla. Lapsesta asti myös miettinyt, että mikä mussa on oikein on vikana. Ehkä jotain pientä sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai ahdistuneisuushäiriötä kun aina sosiaalisissa tilanteissa meen tavallaan lukkoon. Alkaa sanoissa sekominen ja punastuminen, sanat takertuu kurkkuun ja tosi kiusallinen olo tulee, rupee vaan miettimään että kiinnostaako näitä muita muka oikeasti mun jutut vai onko parempi olla vaan hiljaa.. työpaikan kahvopöydät on ihan tuskaa 🙃
Tänään ei ole minullakaan ihmeempiä mielessä. Luen kirjaa, käyn kävelyllä, teen ruokaa jne. Ilma on kyllä nätti, tekisi mieli mennä vaikka eväsretkelle.
Vierailija kirjoitti:
Ihana on tämä yksinäisten seura -ideasi, Oktonautti! Kannustan siihen, että perustat ihan fyysisen paikan yksinäisten kohtaamista varten siellä, missä asut.
Tälleen anonyymina on helppo harjoitella, ehkä sitten joku päivä!
Olen yksinäinen. Kolmekymppinen, kolmen lapsen äiti ja mieskin löytyy. Kavereita kaksi, nähdään noin kerran vuodessa jos niinkään usein, sillä toinen heistä asuu ulkomailla ja toinen suurperheen äiti eli ei aikaa nähdä koskaan.
Töissä käyn, en kovin paljon pidä työstäni enkä työkavereistani. Amk-tutkinto taskussa ja tylsyyttäni lähdin opiskelemaan yliopistoon. Koen yksinäisyyttä, vaikka ympärilläni on ihmisiä kourallinen.
Kaipaisin ihan oikean ystävän, jonka kanssa käydä joskus kahvilla tai vaikka juomassa lasin viiniä joskus.