Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö meidän yksinäisten tehdä oma porukka?
29.05.2021 |
Tänään taas ollut todella yksinäinen olo, poistin vanhojen kaverien numerot kun ei kahteen vuoteen olla oltu missään tekemisissä.. puhelimeen jäi ainoastaan miehen, muun perheen ja fyssarin numerot. Jes.
Mutta ei hätää, tulin vauvapalstalle ja huomasin, että paljon yksinäisiä myös täällä! Mitä kuuluu? Kerro itsestäsi jotain niin tutustutaan!
Mä ite olen 28v kahden lapsen äiti. Ja ennen kun kukaan tulee urputtaa siitä, että et sä ole yksin niin kyllä mä oon! Voisin vaikka maksaa siitä, että edes kerran kuussa pääsisin käymään toisen aikuisen luona juttelemassa aikuisten asioista. Vaan ei, elämä pyörii ryhmä haun ja värikynien ympärillä....
Mutta joo, lava on teidän vielä 50min ennenkuin palsta sulkeutuu!
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen semmoinen yksinäinen että olrn hyväksynyt että muutkaan yksinäiset ei halua seuraani, sillä likipitäen kaikki asiat elämässäni on ihan muuta kuin ikäisilläni (n36) normaalisti.. ei o miestä, lapsia, ammattia, työtä jne jne
Pöh pah. Täällä ollaan anonyymeja (ainakin toistaiseksi!) niin jutellaan pois vaan. Mitäs puuhasit tänään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen semmoinen yksinäinen että olrn hyväksynyt että muutkaan yksinäiset ei halua seuraani, sillä likipitäen kaikki asiat elämässäni on ihan muuta kuin ikäisilläni (n36) normaalisti.. ei o miestä, lapsia, ammattia, työtä jne jne
Pöh pah. Täällä ollaan anonyymeja (ainakin toistaiseksi!) niin jutellaan pois vaan. Mitäs puuhasit tänään?
Kävin aamukävelyllä jonka jälkeen uuvahdin, sitten tein ruokaa ja pesin pyykkiä ja sitten olinkin netissä loppupäivän.. tuolla Damiano-ketjussa tulee myös vietettyä aikaa...
Hyvä ajatus.
Minä oon paljon yksin. En tiedä olenko yksinäinen, koska viihdyn yksin. En kuitenkaan haluaisi olla niin paljon yksin. Jos tekisi mieli tehdä jotain toisen ihmisen kanssa... silloin sen tajuaa, olen sittenkin yksinäinen. Olispa kaveri vaikka pelaamaan jotain ulkona kesällä.
Olen suunnilleen sama ikäinen, pari vuotta vanhempi nainen. Täällä en ole ollut säännöllisesti, mutta jos yksinäisten ryhmä kokoontuu, niin voisin tulla lukemaan ja kirjoittamaan kuulumisia hetkeksi vaikka melkein joka päivä.
Olen minäkin yksinäinen. On kyllä muutama ystävä, mutta eipä oikein nähdä kuin korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Eikä ole omaa perhettä. Äiti kuollut ja isä aivoinfarktin saaneena hoitolaitoksessa. Sisaruksilla sellaiset ongelmat, ettei voi olla yhteydessä, jos haluaa itse säilyä järjissään: äärimmäisen kuormittavia tyyppejä. Sosiaaliset kontaktit on työpaikalla, jossa en edes oikeasti viihdy.
Roikun somessa ja palstoilla kaiken vapaa-aikani, että saisin edes jonkun kanssa sanan vaihdettua. Ymmärrän kyllä, ettei ole oikein sama asia kuin muut keskustelut ja joku töissäkin siitä kuittaillut. Mutta että on sitten edes jotain.
Kerran tämän koronavuoden aikana menin kirjoittaneeksi johonkin lehtijuttuun kommentin, miten kaipaan niitä tavallisia kohtaamisia. Niin eiköhän tullut innokas yhteydenotto joltain tuiki tuntemattomalta, joka olisi kaivannut kirjekaveria tai mitä nykyään nyt onkaan, asui toisella puolella maata. Ei, en etsinyt sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen semmoinen yksinäinen että olrn hyväksynyt että muutkaan yksinäiset ei halua seuraani, sillä likipitäen kaikki asiat elämässäni on ihan muuta kuin ikäisilläni (n36) normaalisti.. ei o miestä, lapsia, ammattia, työtä jne jne
Pöh pah. Täällä ollaan anonyymeja (ainakin toistaiseksi!) niin jutellaan pois vaan. Mitäs puuhasit tänään?
Kävin aamukävelyllä jonka jälkeen uuvahdin, sitten tein ruokaa ja pesin pyykkiä ja sitten olinkin netissä loppupäivän.. tuolla Damiano-ketjussa tulee myös vietettyä aikaa...
Hahaha mä välillä käyn lukemassa tota Damiano ketjua mut en ehkä ihan niin hulluna oo siihen kun monet muut tuntuu olevan :D Mutta on kyllä todella esteettinen ihminen!
Mitä ruokaa keksit tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen semmoinen yksinäinen että olrn hyväksynyt että muutkaan yksinäiset ei halua seuraani, sillä likipitäen kaikki asiat elämässäni on ihan muuta kuin ikäisilläni (n36) normaalisti.. ei o miestä, lapsia, ammattia, työtä jne jne
Moi, ei mullakaan ole työtä, miestä tai muuta vakituista. Paitsi lapsi joka on jo sen ikäinen, että menee enimmäkseen itsekseen.
Oma porukka? Eihän myö sitten oltaisi onnelliseti itsenäisiä ja yksinäisiä. Yksinäiset ei mielestäni voi olla mikään porukka, koska silloin olisimme laumasieluja. En tule mukaan tähän epätoivoiseen yritykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minne se yksinäisten oma porukka tehtäisiin, ap?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ajatus.
Minä oon paljon yksin. En tiedä olenko yksinäinen, koska viihdyn yksin. En kuitenkaan haluaisi olla niin paljon yksin. Jos tekisi mieli tehdä jotain toisen ihmisen kanssa... silloin sen tajuaa, olen sittenkin yksinäinen. Olispa kaveri vaikka pelaamaan jotain ulkona kesällä.
Olen suunnilleen sama ikäinen, pari vuotta vanhempi nainen. Täällä en ole ollut säännöllisesti, mutta jos yksinäisten ryhmä kokoontuu, niin voisin tulla lukemaan ja kirjoittamaan kuulumisia hetkeksi vaikka melkein joka päivä.
Loistavaa, tervetuloa! Perhana kun tää palsta menee kiinni puolen tunnin päästä niin jää tältä illalta lyhyeksi tutustuminen mutta ehdottomasti huomenna jatkan! Upitan vaikka kaksi tuntia, että ihmisiä tarttuu mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se elämä avartuu ihan itsestään kun lapset kasvaa ja tuovat kavereita kotiin. Uskon niin.
Joku yksinäisyystutkija joskus aikaa sitte jo havaitsi ettei se oikein toimi niin että perustetaan nyt yksinäisten kerho.
Jostain syystä se ei toimi nii. Voi toki todistaa vääräksi väitteeni 😃.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on mies ja haluaisit jutella jonkun aikuisen kanssa? Enpä tainnut ihan tajuta ap:ta oikein.
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin yksinäinen. On kyllä muutama ystävä, mutta eipä oikein nähdä kuin korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Eikä ole omaa perhettä. Äiti kuollut ja isä aivoinfarktin saaneena hoitolaitoksessa. Sisaruksilla sellaiset ongelmat, ettei voi olla yhteydessä, jos haluaa itse säilyä järjissään: äärimmäisen kuormittavia tyyppejä. Sosiaaliset kontaktit on työpaikalla, jossa en edes oikeasti viihdy.
Roikun somessa ja palstoilla kaiken vapaa-aikani, että saisin edes jonkun kanssa sanan vaihdettua. Ymmärrän kyllä, ettei ole oikein sama asia kuin muut keskustelut ja joku töissäkin siitä kuittaillut. Mutta että on sitten edes jotain.
Kerran tämän koronavuoden aikana menin kirjoittaneeksi johonkin lehtijuttuun kommentin, miten kaipaan niitä tavallisia kohtaamisia. Niin eiköhän tullut innokas yhteydenotto joltain tuiki tuntemattomalta, joka olisi kaivannut kirjekaveria tai mitä nykyään nyt onkaan, asui toisella puolella maata. Ei, en etsinyt sitä.
Voih, toivottavasti ystävällisesti vastasit. Mun mielestä kuulostaa tosi kivalta, että joku kysyy kirjekaveriksi. Olisin varmaan vastannut. Sitten jos on ihan liian erilainen heppu, niin voihan sen lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämä avartuu ihan itsestään kun lapset kasvaa ja tuovat kavereita kotiin. Uskon niin.
???
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin yksinäinen. On kyllä muutama ystävä, mutta eipä oikein nähdä kuin korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Eikä ole omaa perhettä. Äiti kuollut ja isä aivoinfarktin saaneena hoitolaitoksessa. Sisaruksilla sellaiset ongelmat, ettei voi olla yhteydessä, jos haluaa itse säilyä järjissään: äärimmäisen kuormittavia tyyppejä. Sosiaaliset kontaktit on työpaikalla, jossa en edes oikeasti viihdy.
Roikun somessa ja palstoilla kaiken vapaa-aikani, että saisin edes jonkun kanssa sanan vaihdettua. Ymmärrän kyllä, ettei ole oikein sama asia kuin muut keskustelut ja joku töissäkin siitä kuittaillut. Mutta että on sitten edes jotain.
Kerran tämän koronavuoden aikana menin kirjoittaneeksi johonkin lehtijuttuun kommentin, miten kaipaan niitä tavallisia kohtaamisia. Niin eiköhän tullut innokas yhteydenotto joltain tuiki tuntemattomalta, joka olisi kaivannut kirjekaveria tai mitä nykyään nyt onkaan, asui toisella puolella maata. Ei, en etsinyt sitä.
Voi että, kauhulla odotan sitä aikaa kun omat vanhemmat sairastuvat tai kuolevat.. tsemppiä sinne!
Onko tarkoitus jatkaa samassa työpaikassa vai katseletko uutta parhaillaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen semmoinen yksinäinen että olrn hyväksynyt että muutkaan yksinäiset ei halua seuraani, sillä likipitäen kaikki asiat elämässäni on ihan muuta kuin ikäisilläni (n36) normaalisti.. ei o miestä, lapsia, ammattia, työtä jne jne
Pöh pah. Täällä ollaan anonyymeja (ainakin toistaiseksi!) niin jutellaan pois vaan. Mitäs puuhasit tänään?
Kävin aamukävelyllä jonka jälkeen uuvahdin, sitten tein ruokaa ja pesin pyykkiä ja sitten olinkin netissä loppupäivän.. tuolla Damiano-ketjussa tulee myös vietettyä aikaa...
Hahaha mä välillä käyn lukemassa tota Damiano ketjua mut en ehkä ihan niin hulluna oo siihen kun monet muut tuntuu olevan :D Mutta on kyllä todella esteettinen ihminen!
Mitä ruokaa keksit tehdä?
Uunimunakasta = halpaa ja helppoa. Lisäksi yritän taas laihduttaa kesäshortseihini..
Damiano kyllä piristi alkuviikosta päivääni kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Minne se yksinäisten oma porukka tehtäisiin, ap?
No alustavasti täällä voitais rupatella ja siitä sitten ehkä rohkeimmat vaikka vaihtaisi sähköpostia ja siitä esim. Whatsappia ja ehkä kymmenen vuoden päästä uskallettais nähdä ihan livenäkin. :D villejä ajatuksia vain!
Minä oon 34v kahden lapsen äiti, mies reissutöissä. Todella yksinäinen minäkin, ne vähäisetkin kaverit asuvat muualla. Ajattelin alkaa laihduttaa, jos siitä piristyisi vähän mieli ja tekisi mieli käydä enemmän ihmisten ilmoilla.
Vierailija kirjoitti:
Joku yksinäisyystutkija joskus aikaa sitte jo havaitsi ettei se oikein toimi niin että perustetaan nyt yksinäisten kerho.
Jostain syystä se ei toimi nii. Voi toki todistaa vääräksi väitteeni 😃.
Ei varmaan livenä oikein toimi mutta tämmöisenä anonyymina voi toimiakin kun täällähän sitä muutenkin melkein kaiken vapaa-aikansa viettää randomisti hengaillen
Minä olen semmoinen yksinäinen että olrn hyväksynyt että muutkaan yksinäiset ei halua seuraani, sillä likipitäen kaikki asiat elämässäni on ihan muuta kuin ikäisilläni (n36) normaalisti.. ei o miestä, lapsia, ammattia, työtä jne jne